Neljäs päivä

En pidä kovin paljon kauhusta, joten katson/luen aika vähän genren kirjallisuutta. Muutama Stephen King on luettu, koska olen sellainen perusihminen, mutta jotenkin Sarah Lotsin “Kolme” kirjasarjan kirjat pääsivät makuuni. Kirjasarja käsittelee salaperäisiä tapahtumia, jotka aiheuttavat suuronnettomuuksia, ääniä ihmisten päissä ja kuolleitten näkemistä. Ei kovin omaperäistä, mutta silti todella pelottavaa.    

Sarah Lotzin “Neljäs päivä” on vuonna 2015 julkaistu jatko osa, jossa pari vuotta “Musta torstai” nimisestä sarjasta suuronnettomuuksista on kulunut. Nyt seurataan eri hahmoja, jotka ovat lomalla halvassa risteyslaivassa, kun yhtäkkiä keskellä avomerta laivan moottorit pysähtyvät ja kaikki tietoliikenneyhteydet ulkomaailmaan katkeavat. Tästä alkaa todella ahdistava seikkailu, johon liittyy raiskaus, huumeiden käyttöä, meedio, henkioppaita ja murhia.    

Kuten edellisessä romaanissa, tässäkin ääriuskovaisuus riistäytyy käsistä, mutta tällä kertaa aito jumala tulee peliin, mikä sekoittaa pakkaa totaalisesti. Mutta kauhu ei tule niinkään väkivallasta, jota tässä on aika vähän, vaan siitä ahdistuksesta, jonka tuntee kun on loukussa tuhansien ihmisten kanssa eikä kenelläkään ole hajua mitä oikein tapahtuu?    

Sarah Lotzin vahvuus onkin todella hyvä elokuvamainen kerronta, joka imee lukijan tarinan sisään. Tämä oli niitä harvoja romaaneja, jossa välittömästi tarina ja kerronta vievät mukanaan, tehden minut hetkeksi unohtamaan, ettei mikään lukemani ole totta. Että luenkin makuhuoneessani, enkä ole laivan pimeissä ja haisevissa käytävissä, joista kuuluu salaperäistä pauketta. Tämä romaani oli niin ahdistava, että lukiessani menin kananlihalle. Asiaa auttaa romaanin pirstaleinen näkökulma, joka koostuu eri hahmojen näkökulmista, blogi-, sanomalehti ja Twitter-merkinnöistä, joita on sekaisin sivuilla. Lukijan onkin itse rakennettava mielessään palapeli siitä, mitä laivassa oikein tapahtuu?   

Ongelmia   

Suurin ongelma tässä romaanissa on, että se on hieman ennalta-arvattava ja kliseinen. Tässä toki ei kaikki elementit olleet sellaisia, mutta jos on lukenut/katsonut kauhugenren materiaalia, tässä olevat aisat eivät ole mitenkään omaperäisiä. Romaanin vahvuus onkin enemmän sen luomassa tunnelmassa kuin juonessa.    

Toinen ongelma oli romaanin rasismi. Lotz olettaa jostain syystä, että vain laivan ruskeat työntekijät indonesiasta ja italiasta ovat taikauskoisia, kun taas brittiläiset ja amerikkalaiset matkustajat sekulaareja rationalisteja, jotka ovat hyvinvointinsa takia etääntyneet “aidosta” henkisyydestä, jota “primitiivisemmät” kansat yhä säilyttävät. Tietäen, että Yhdysvalloissa myydään “siunattuja” kristillisiä sukkia ja britit äänestivät EU-eron puolesta, en voi kun nauraa romaanin oletukselle länsimaisen valkoisen miehen rationalismin tasosta.    

Yhteenveto   

Sarah Lotzin “Neljäs päivä” on todella hyvä kauhukirja, jos tarkoituksena on ahdistua. Vaikka tässä on puutteensa, kertojan luoma tunnelma on niin vahva, ettet ähki, miten kliseinen tai ennalta-arvattava tämä on. Ennalta-arvattavuuskin koskee pääosin muutamaa juonentynkää, eikä kokonaisuutta. Hahmot ovat todella hienosti rakennettu ja todentuntuisilta, joten tässä ei ole ärsyttäviä karikatyyreja, joita genrekirjoissa tapaa alituisesti.    

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s