Kaikki hajoaa

Chinua Achebe “Kaikki hajoaa” on vuonna 1958 julkaistu romaani nigerialaisesta heimosta 1800-luvulla. Romaanissa seurataan tiettyjen heimon jäsenten kasvua aikuiseksi ja heidän yrityksistään sopeutua eurooppalaiseen kolonialismiin. Achebe kuvaa todella yksityiskohtaisesti tämän heimon kulttuuria ja tapoja,  mutta tavalla, jolla pystyt ymmärtämään, miksi nämä ihmiset uskovat mihin uskovat. Achebe luokin samankaltaisen jalouden ja miehekkyyden tunnelman, jota löytää amerikkalaisten alkuperäiskansojen romantisoiduissa kuvauksissa. Perspektiivi on kuitenkin nigerialaisen heimon kautta ja kristityt esitetään muukalaisina, joitten ajatuksiin ei edes kertojaääni pääse.

Tämä Acheben kerrontatapa on aika onnistunut, koska jotkut heimon tavat ovat nykyajassa hyvinkin barbaareja, kuten tiukka patriarkaatti ja “epäkalvoisten” vauvojen tai sairaitten surmaaminen. Muistuttaisin kuitenkin, että me länsimaiset jostain syystä yhä ihannoimme spartalaisia, vaikka he harrastivat samaa.

Sitä luulisi kristinuskon olevan tässä kirjassa hyvyyden voima, mutta vaikka tämä uskonto pyrkii kumoamaan edellä mainitut tavat, se tuo mukanaan länsimaisen väkivaltamonopolin, joka hitaasti murentaa heimon jäsenten itsemääräystä. Tarinassa ei siis ole sankareita ja pahiksia, vaan monimutkaisia hahmoja, joilla on erilaisia perspektiivejä samoihin ongelmiin. Oikeastaan tarinan kärki on enemmänkin nigerialaisen esikristillisen kulttuurin esittelyssä. Tavat ja niitten logiikka selitetään todella hienosti. Tunnetkin myötätuntoa tätä heimoa kohtaan samalla tavalla kuin monet tuntevat lukiessaan amerikkalaisista alkuperäiskansoista. Tämä johtuu siitä, että kirjassa tätä heimoa kuvataan tasa-arvoisemmaksi kuin eurooppalaista ja mustia miehiä ylpeiksi ja lähes aristokraattisen arvokkaiksi henkilöiksi, eikä kurjiksi ja nälkiintyneiksi uhreiksi, joita länsimaisissa tiedotusvälineissä stereotyyppisesti näkee.

En sitten tiedä johtuuko se siitä, että olen folkloristi, mutta heimon pakanakulttuurin kuvaus muistutti todella paljon suomalaista esikristillistä kulttuuria, jolloin samaistuin vielä enemmän hahmoihin. Tuntui kuin me suomalaiset ja nigerialaiset jaamme saman historian lähes kadonneesta yhteydestä luontoon ja esi-esien perinteeseen. Varmasti monet tuntevat samaa, mitä tunsin tätä kirjaa kohtaan, koska Chinua Achebe “Kaikki hajoaa” on maailmankirjallisuuden klassikko.

Konservatismin juuret

Lukiessa tätä kirjaa, Jonathan Haidthin teoria konservatismista saa oikeutuksen. Haidthin mukaan konservatismin psykologiset juuret tulevat juuri heimoyhteiskunnan selviytymismekanismeista. Tässä romaanissa tietyt paikat ja henkilöt eristetään muusta heimosta, koska ne sisältävät taudeiksi koettuja ilmiöitä. Modernille ihmisille tällaiset tavat tuntuvat järjettömiltä ja ilkeiltä, mutta kirjassa ne kehystetään karussa ympäristössä välttämättömiksi, jotta mahdollisimman suuri määrä ihmisiä pysyy terveenä, eivätkä koetut taudit tuhoa sitä. Sama on patriarkaatin kohdalla. Haidthin mukaan konservatiivit ovatkin ihmiset, joilla on jäänteitä tästä primitiivisestä heimoajattelusta, jolla nykyään on enemmän haittaa kuin hyötyä. Chinua Acheben romaani voidaankin tulkita konservatiivien ja liberaalien väliseksi kamppailuksi, jossa kuitenkin kummatkin häviävät.

Ongelmia

Tämän romaanin suurin ongelma on ristiriitaisesti sen kerronta, joka on aika etäännyttävä. Achebe kirjoitti kertojaäänen, joka kuulostaa enemmän dokumenttielokuvan kertojaääneltä kuin romaanin. Tässä kirjassa ei päästä hahmojen ajatuksien syvempiin sisuksiin, vaan pysytään tietyssä etäisyydessä, jolloin en kyennyt uppoutumaan tarinaan täysin, kuten tyypillisesti romaanissa pitäisi. Tämä tekikin lukemisesta pikkasen puuduttavaa ja tylsää. Tuntuikin kuin olisin lukemassa kevyesti dramatisoitua tietokirjaa afrikkalaisesta heimosta, enkä fiktioromaania.

Yhteenveto

Chinua Achebe “Kaikki hajoaa” on hyvä romaani kahden kulttuurin yhteentörmäyksestä, mutta sen tunnelma ei ole kovin dramaattinen, vaan enemmänkin melankolinen, mikä on arvokas sinänsä, mutta ei makuuni.