Mengelen patologina Auschwitzissa

Folkloristina muistelmien tutkiminen on osa ammattikuvaani. Muistelmat eivät välttämättä ole tarkkoja historiallisia dokumentteja, koska ne ovat yhden ihmisen perspektiivi, joka vielä värittyy tämän maailmankuvan ja kulttuurin kautta. Mutta ne avaavat sen, mitä ihminen tunsi kokemustensa aikana ja mitä jäi hänen mieleensä vuosienkin jälkeen. Olenkin lukenut monen ihmisen vankileirimuistelmia, kuten Aleksandr Solzhenitsyn, Mohamedou Ould Slahin ja Domitila B. De Chungaran. Mutta holokaustin uhrin muistelmia en ollut lukenut muuta kuin pätkiä muissa tietokirjoissa. Kun näinkin Vastapainon uutuuskirjojen katalogissa Matti Laitisen suomentaman Miklós Nyiszlin ”Mengelen patologina Auschwitzissa” (1946) muistelmat, otin sen välittömästi lukulistaan. En lue vankileirien elonjääneitten muistelmia koska minua kiinnostaa vankien elämä, vaan koska nämä edellä mainitut vangit olivat ideologian nimeen vangittuja ihmisiä. He eivät tehneet mitään moraalisesti väärin, vaan joko heidän silkka olemassaolo tai mielipide teki heidät syylliseksi.

Miklós Nyiszlin oli unkarilainen ruumin avauksiin erikoistunut lääkäri, joka joutui Toisessa maailmansodassa natsien pidättämäksi, koska oli juutalainen. Hänen kohtalonsa oli joutua maailmanhistorian pahimpaan tuhoamisleiriin Auschwitziin.

Natseilla oli kaksi leirityyppiä: keskitysleirit, joissa vangit työskentelivät orjina kuolemaan saakka ja tuhoamisleirit, joitten ainoa tarkoitus oli tuhota vangit lähes välittömästi kun he saapuivat junilla sisään. Natsien suunnitelmana oli hävittää kaikki Euroopan juutalaiset ampumalla tai kaasuttamalla kuoliaaksi. Syy tähän kauheuteen? Natsi-ideologian mukaan juutalaiset olivat ali-ihmisiä, jotka uhkasivat tuhota valkoiset eurooppalaiset sukupuuttoon kommunismilla, kapitalismilla ja vain lisääntymällä. Natsien johtajan Adolf Hitlerin mukaan parempi tuhota juutalaiset, jotta he eivät tuhoa ensin valkoiset saksalaiset. Kuitenkin koko massamurhan oikeutus perustui valheeseen, silkkaan sairaalloiseen muukalaispelkoon, joka piti oikeuttaa jotenkin.

Koska Nyiszlin oli lääkäri, leirin johtava SS lääkäritutkija Joseph Mengele valitsi kirjailijan omaksi patologiksi, näin viivyttäen Nyiszlin kuoleman parilla kuukaudella. Kirjailijan uusi toimenkuva oli suorittaa Mengelin kammottavien ihmiskokeitten uhrien ruumiinavaukset. Nyiszli tiesi elävänsä historiallisia hetkiä, vaikka hän ei ollut varma hävisivätkö natsit Toisen maailmansodan, mutta hän silti kirjoitti kaikki kokemansa muistiin, aikomuksena piilottavansa ne johonkin, jotta tulevaisuudessa joku ne löytäisi, eikä Auschwitzin kauhut unohtuisivat.

Kääntäjän esipuheessa käy ilmi, että nämä Nyiszlin muistelmat ovat ensimmäiset holokaustin eloonjääneen julkaistut muistelmat ja kaikista tarkin. Silti kustantaja näki tarpeelliseksi lähdeviitata kirjailijan väittämiä uskottavuuden lisäämiseksi. Tietäen, että yhä holokaustin kieltäjiä on olemassa, kuten Soldiers of Odinin perustaja ja vakaumuksellinen natsi Mika Ranta.

Tieteellistä barbarismia

Huomattava elementti tässä teoksessa on kirjailijan noteeraama kontrasti natsien sivistyksen ja tieteellisesti orientoituneeseen olemukseen ja heidän käytännön työnsä välillä. Auschwitz oli tuhoamisleiri, jossa teurastettiin kymmeniä tuhansia juutalaisia päivässä. Kuulitte oikein, päivässä! Samaan aikaan leirillä tehtiin ”tieteellisiä” ihmiskokeita. Auschwitz olikin samaan aikaan mielipuolinen kuolemantehdas ja tutkimuslaitos.

Sivistyksen ja barbarismin raja jatkui kirjan mukaan ihmisten pukeutumisessa: Leirin juutalaiset sonderkommando-työntekijät puettiin puhtaisiin univormuihin, vaikka heidän tehtävänsä oli pyörittää kaasukammiot, purkaa alastomien ihmisten ruumiskasat ja työntää ne valtaviin polttoumeihin. Keskitysleirissä järjestettiin jopa sonderkommandon ja SS-sotilaitten välisiä urheilutapahtumia ikään kuin he olisivat tavallisessa tehtaassa töissä, jossa raskaan työn välillä voitiin pelata ystävällismielinen jalkapallo-ottelu kahden eri osaston välillä. Kirjailija noteeraakin useaan kertaan, miten hullulta tuntui seurata jälkapallo-ottelua samalla kun taustalla polttouuneista nousi tapettujen ihmisten tuhkasta nousevaa savua. Kirjailijan mukaan, kun polttouunit olivat päällä, leirillä haisi palaneelta ihmislihalta.

Kirjan mukaan SS-sotilaat myöskin huijasivat uhrejaan, kertomalla että he ovat työleirissä, jossa ensin pitää mennä puhdistavaan suihkuun. Monille uhreille annettiin ennen suihkuun menoa parin päivän ruoka-annokset ja uusia vaatteita, jotta heille tulisi mielikuva, että heidät siirretään jonnekin muualle suihkun jälkeen. Syy tällaiseen teatteriin ei ollut natsien sääli uhreja kohtaan, vaan saada heidät rauhoittumaan sen verran, että passittaminen kaasukammioon kävisi vaivattomasti. SS-vartioita oli liian vähän, jos juutalaiset alkaisivat kapinoimaan.

Samalla kaikki juutalaisten uhrien esineet ryöstettiin heiltä, niin hyvälaatuiset kengät uusiokäyttöön kuin kultahampaat ja jopa hiukset leikattiin, jotta niitä voitiin käyttää osana pommien ajastinmekanismia. Ihmiskehoja revittiin kappaleiksi, jotta ne voitiin hyödyntää tieteellisesti ja teollisesti.

”Kuoleman enkeliksi” kutsuttu lääkäritutkija Joseph Mengele on tämän kirjan keskeisin hahmo. Tämä korkeasti koulutettu saksalainen tiedemies oli hullu rasisti, jonka tehtävä oli kirjailijan kuvauksen mukaan todistaa ”tekotieteellä ja muka-teorialla” juutalaisten degeneroituvan vaikutuksen valkoisiin saksalaisiin. Tähän tehtävään Mengelen tarvitsi jatkuvan virran kaksosia ja vammaisia juutalaisia, joita leiriin tuli aina välillä. Mengelen käski tappaa lapsista vanhuksiin kokeisiinsa, jonka jälkeen ne leikiteltiin palasiksi, tutkiakseen löytyisikö jotain, mikä todistaisi teorian oikeaksi. Lopulta ruumiitten osat joko säilytettiin erikoispulloissa tai niitten lihat keitettiin pois, jotta luurangot voitiin lähettää antropologiseen museon näytille.

Kaiken tämän hirvityksen tarkoitus oli yrittää todistaa jälkipolville, että juutalaiset piti hävittää sukupuuttoon, koska he olivat epämuodostuneita vammaisia hirviöitä, jotka olivat ”saastuttamassa puhtaan valkoisen saksalaisen veren”. Kirjan mukaan natsit eivät vain pelänneet että juutalaiset tuhoaisivat valkoiset saksalaiset kommunismilla ja kapitalismilla, vaan sekoittumalla saksalaiseen väestöön seka-avioliittojen kautta. Natsit olivat niin rasisteja, ettei juutalaisten integroituminen saksalaiseen väestöön ollut tarpeeksi tyydyttävää, vaan juutalaiset uskottiin olevan geenejä myöten tappavia. Se onkin myytti, että saksalaiset lääketieteelliset kokeet olisivat olleet kauheuksista huolimatta edistäneet tiedettä. Mengelin kokeet olivat järjettömiä jo 40-luvulla ja yhä ovat.

Tässä kirjassa kuvataankin sellaisia kauheuksia, joita kirjailija myöntää koettaneen hänen mielenterveyttä. Kirjan suurimmaksi osaksi asiallinen ja neutraali tapa kuvata tapahtumia luokin vielä kauhistuttavamman tunnelman kirjalle. Kuvaukset ovatkin niin käsittämättömän kauheita ja surullisia, että välillä piti pysäyttää lukeminen, vain pohtiakseen mitä helvettiä juuri luin? Ja olen lukenut kaikenlaisista kauheuksista. Se onkin hyvä, etten ole vielä paatunut ihmisten kärsimykselle.

Tämä kirja paljastaakin, että natsit eivät olleet vain rasisteja, vaan hulluja murhaajia. Välillä Nyiszlin käyttää vertauskuvia tai muuten värittää kieltä, kun tapahtumat ovat kerta kaikkiaan liian järjettömiä kuvatakseen neutraalisti, mutta suurimmaksi osaksi kuvaus on kuin asiakirjasta.

He tiesivät

Kirjassa myöskin paljastetaan sen, mitä monissa holokaustia käsittelevissä kirjoissa käy ilmi: natsit tiesivät olevansa väärässä. Kirjailijan mukaan Auschwitz oli salainen leiri, joka ei virallisesti ollut olemassa. Tämän vuoksi juutalaisia vankeja pakotettiin työskentelemään kaasukammioissa ja polttouuneissa. Parin kuukauden päästä heidät voitiin tappaa, hävittäen samalla todisteet teurastuksesta. Sama kohtalo ennustettiin leirin muillekin saksalaisille virkamiehille, kun sota päättyisi. Auschwitzis olikin tarkoitus purkaa, kun sen pimeä tehtävä oli suoritettu loppuun. Mitään jälkeä natsien hirmutöistä ei pitänyt olla olemassa.

Natsit halusivat hävittää juutalaiset, mutta he tiesivät että viattomien ihmisten massamurhaaminen ei nähtäisi hyvällä, vaikka he voittaisivatkin sodan. Natsit eivät siis olleet niin ideologiansa sokaisemia, etteivät he tietäisi oikean ja väärän eroa. Jos natsit olisivat oikeasti fanaattisia rasisteja, he eivät peittelisi rikoksiaan, vaan mässäilisivät sillä. Esimerkiksi ISIS ei pyrkinyt peittelemään omia ihmisoikeusrikkomuksia, vaan käytti omaa barbarismiaan propagandassaan, koska heille “länsimainen moraali” ei ollut oikeaa moraalia, vaan heille heidän islamin tulkintansa moraalikäsitys oli objektiivisesti oikeassa ja muitten harhaoppisia.

Tämän kirjan mukaan Mengelenin tehtävä olikin koota suuri varasto vammaisten juutalaisten ruumiita, ”todistaakseen” jälkipolville, että natsit hävittivät juutalaiset itsepuolustuksessa, eivätkä passittaneet kokonaisia kansoja tuhoamisleireihin. Jopa Mengelen valehteli uhriensa kuolinsyystä, käskien kirjailijaa kirjaamaan ruumiinavauspöytäkirjaan jonkun sairauden, jotta rekisteriin ei jäisi mitään merkintöjä, että heidät ammuttiin tai myrkytettiin keskitysleirissä.

Yhteenveto

Miklós Nyiszlin ”Mengelen patologina Auschwitzissa” on lyhyt, mutta hirvittävän raskas kirja. Raskas, koska sen kuvaukset ovat jotain käsittämättömän kauheaa, mutta samalla hirvittävän samanlaista kuin monissa maailman keskitysleireissä. Ainoa ero Neuvostoliiton ja Chilen Pinochetin keskitysleireistä onkin itse vankien systemaattinen hävitys.

Toinen kirjan osoittama havainto oli se, että natsien keskitysleirejä eivät pyörittäneet alikoulutetut rahvaat sotilaat, vaan korkeasti koulutettuja ja ”hyvistä perheistä” peräisin olevilla SS-sotilaita ja -virkamiehillä. SS oli Natsi-Saksan ideologian pimeän puolen kovinta ydintä.Varta vasten juutalaisten tuhoamiseen perustettu iskujoukko.

Lukiessa tätä kirjaa, tunnen raivoa, että joku edes nykyään uskaltaa pitää ketään SS:ään kuuluvaa ihmistä ”hyvänä” ja ”kunnioitettavana”. Pahmepaa vielä, että nykyään on olemassa sellainenkin järjestö kuin ”SS-perinnejärjestö”. Jos massamurhaajille voi perustaa perinnejärjestöjä, saamme odottaa tulevaisuudessa Isikselle samankaltaisen.

Holokausti on yksi ihmiskunnan pimeimmistä jaksoista ja syy, miksi natseja vihataan. Miksi rasismi pitää kukistaa lievemmissäkin muodoissa. Kuten Nyiszlin kirjoittikin: ”Kenen tahdosta tulvii kovaonnisen kansamme päälle tällainen hirveyksien sarja? Jos Jumalan, silloin hänkin lienee piiloutunut häpeissään, koska aivan tätä tuskin hänkään halusi”