Natsiterroria

Atomwaffen on amerikkalainen uusnatsiterroristijärjestö, joka tuli tietoisuuteni, kun Yhdysvalloista uutisoitiin tapauksesta, jossa kyseiseen terroristijärjestöön kuuluva natsi kääntyi islamiin ja murhasi entiset aatetoverit, keskeyttäen heille määrätyn tehtävän räjäyttää moskeija. Kiinnostuin tästä tapauksesta, koska se kuulosti vitsiltä, mutta näin oikeasti kävi.  Kyseisestä ironisesta kommelluksesta huolimatta, Atomwaffen on vaarallinen natsiterroristijärjestö, jonka ideologia perustuu James N. Masonin, vuonna 1992 julkaistuun “Piiritys” (oma suomennos) nimiseen natsimanifestiin.

Rightwingwatch.orgin toimittaja Jared Holt julkaisi artikkelin, jossa kerrotaan kyseisen manifestin inspiroimavan nykyään lukuisia äärioikeistolaisia terroristiryhmiä USA:ssa. Kuten tarkkaavaisemmat ovat huomanneet, USA:ssa äärioikeistolainen terrorismin määrä on kasvanut merkittävästi, joka vuosi sitten 2015. Iso-Britanniassa taas kahdessa ja puolessa vuodessa 24 viranomaisten estämästä terrori-iskusta 8 oli äärioikeiston suunnittelemia (muut olivat jihadistien). Mansonin manifesti ei siis ole pienen hörhöjoukon julkaisu, vaan laajalle levinnyt ohjekirja, jonka sääntöjä noudattavat äärioikeistolaiset terroristit ympäri maailmaa. USA:sta Saksaan ja jopa Suomeen, jossa Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) myi kyseistä manifestia nettikaupassan, järjesti teoksesta lukupiirin pari vuotta sitten ja tämän vuoden huhtikuussa järjestön edustajat kävivat henkilökohtaisesti tapaamaan Masonia.

Idea

James N. Masonin “Piiritys” manifesti on oikeastaan artikkelikokoelma 80-luvulla julkaistuista uutiskirjeistä, joita hän julkaisi National Socialist Liberation Front (Suom. Kansallissosialistinen vapautusliike. NSLF) järjestölle. Manifestin teesi perustuu Hitlerin “Taisteluni” (1925), American Nazi Partyn perustaja George Lincoln Rockwellin (1918 – 1967) ja murhanhimoisen kulttijohtaja Charles Manson (1934 – 2017) teeseihin. En liioittele yhtään. Nykyisen uusnatsiterrorismin ideologia perustuu kirjaimellisesti ihmiskunnan perverssimpien ja väkivaltaisempien ihmissaastojen ajatuksiin. Jos on olemassa helvetti, nämä ihmiset ovat siellä.

Monet tuntevat Charles Mansonin hulluna sarjamurhaajana ja kulttijohtajana (oikeasti Manson ei tappanut ketään, vaan käski murhaamaan), mutta vähemmän tunnettua on, että Manson oli vakaumuksellinen natsi, joka halusi Holywood-tähiten (näyttelijätär Sharon Tate tunnetuin uhri) murhilla saada USA:n valkoiset uskomaan, että mustat suorittivat murhat, jolloin rotusota syttyisi. Kun tämä rotusota syttyisi, USA romahtaisi hirvittävään sisällissotaan, jossa Mansonin “perheeksi” kutsumansa kultti kaappaisi vallan, perustaen arjalaisen valtakunnan. Osoituksena omistautumisesta kansallissosialismiin, Charles Manson kaiversi otsaansa hakaristin.

James N. Mason innostui tästä Mansonin suunnitelmasta niin paljon, että hän ryhtyi vierailemaan Mansonin luona vankilassa, muuttuen Carles Mansonin opetuslapseksi. “Piiritys” manifesti onkin oikeastaan Charles Mansonin manifesti.

Kirjailijan mukaan USA ei ole 30-luvun Saksa, joten ei auta yrittää päästä valtaan demokraattisesti, kuten alkuperäiset natsit, vaan yritettävä väkivaltaisilla terrori-iskuilla saada aikaan kaaosta, mellakoita ja lopulta koko amerikkalaisen yhteiskunnan repeäminen väkivaltaiseen sisällissotaan. USA:ssa on ollut aiemminkin joukkomurhia, mutta tämä kirja on ensimmäinen, jossa niitä avoimesti ylistetään ja kehystetään poliittiseksi strategiaksi. Tunnetuin manifestin inspiroima terroristi on Timothy McVeigh, joka räjäytti vuonna 1995 Oklahoman osavaltiossa pommin, tappaen 168 ja haavoittaen 680 ihmistä.

Kirjailijan mukaan poliitikkojen murhaaminen on hyväksyttävää, mutta vielä parempaa jos tapaa viattomia ihmisiä mahdollisimman paljon. Jopa lasten murhaamista pidetään hyväksyttävänä tässä manifestissa. Kaikki väkivallan keinot ovatkin sallittuja, kuten varastettujen ydinpommien laukaiseminen USA:n suurimmissa kaupungeissa. Kirjailija perusteleekin ydinpommin käytön yksinkertaisella metaforalla: “Jos syövän voi tuhota radioaktiivisuudella, miksi demografista syöpää ei voi hoitaa ydinpommeilla?”  Juur tämä ydinpommikohta innostikin Atomwaffenin perustamisen. Järjestön nimi on ydinpommi saksaksi ja ydinpommituhokuvasto kuuluu heidän propagandaansa.

Kirjailijan mukaan suurin osa USA:n valkoisista on muutenkin “degeneroitunutta” ja näin käyttökelvotonta “massaa” jota voidaan uhrata mielin määrin, jotta postapokalyptisessä sisällissodassa “aidot” arjalaiset voivat nousta valtaan. Mikään muu ei riitä James N. Masonille kuin demokratian korvaaminen natsidikatuurilla ja kaikkien vähemmistöjen systemaattinen hävitys.

Modernin massamurhaajan eetos

James N. Mason kertoo lapsuudestaan tässä manifestissa, paljastaen että hän jo nuoresta asti oli masentunut ja vihasi ympäröivää yhteiskuntaa. Hän vihasi esimerkiksi koulua niin paljon, että harkitsi oppilaitten ja opettajien ampumista. Kuitenkin kirjailijan mukaan kansallissosialismi “pelasti” hänet. Mason löysi George Lincoln Rockwellin natsipuolueen propagandaa ja pakeni kotoa liittyäkseen siihen. Tästä alkaa kirjailijan poliittinen radikalisoituminen puoluepolitiikasta terrorismiin yllyttämiseen.

Se onkin pelottavaa huomata, että 2000-luvulla riivaavien koulumurhien siemenet olivat jo olemassa 70-luvulla, mutta ne puhkesivat kukkaan vasta Columbinen joukkosurmalla vuonna 1999. Se, että suurin osa USA:n joukkomurhaajista ovat olleet rasisteja tai avoimesti fasismin kannattajia ei tule yllätykseksi. Kuten tämä manifesti osoittaa, fasismi houkuttelee yhteiskuntamme sairaimmat yksilöt. Onhan fasismi ainoa ideologia, jonka keskeisin teesi ja päämäärä on kokonaisten ihmisryhmien murhaaminen vain koska he ovat erilaisia. Kirjailija julistaakin, että joukkomurhaaja Charles Manson on “maailman suurin elossa oleva natsi”.

Vaikka tässä kirjassa puhutaan paljon NSLF-järjestöstä, kirjailija painottaa yksittäisten natsien velvoitteista aiheuttaa itsenäisesti mahdollisimman paljon tuhoa yhteiskunnassa. Tämä kirja ei ole ensimmäinen manifesti, jossa ajettiin “johtajamaattoman vastarinnan” strategiaa, mutta se on nykyään kaikista luetuin. Esimerkiksi jihadistinen terroristijärjestö ISIS ajaa samaa strategiaa, erityisesti Euroopassa, Abu Bakr Najin ”Raakalaisuuden hallinta” (2004) manifestin kautta. Mutta jos olet länsimaalainen valkoinen nuori rasisi, niin äärioikeiston 4chan ja 8chan chattipalveluissa James Masonin manifestin teesit tulevat tutuimmiksi. Eikä olekaan ihme, että tänä vuonna jokainen äärioikeistolainen terroristi on tehnyt iskunsa saman kaavan mukaan.

Mutta koska historialliset natsit eivät päässeet valtaan terrorismilla tai vallankumouksella, James N. Mason joutuu etsimään muualta teesiään tukevaa teoreettista kirjallisuutta. Kaikessa ristiriitaisuudessa tämä kirja päättyykin referoimaan kommunisteja ja anarkisteja, kuten Maota, Leniniä, Trotskya ja Bakunia. Joku voisikin sanoa, että kommunismi on suoraan vaikuttanut natsiterrorismin syntyyn, mutta jo Hitlerin aikana natsit pohtivat vallankumouksen mahdollisuutta, kuten Carter Hettin “Demokratian kuolema: kuinka Hitler nousi valtaan” (2019) kirjassa ilmenee. Silloin kuitenkin Hitler tajusi, ettei se onnistuisi, jos hänen pitäisi armeijan lisäksi taistella kommunisteja vastaan. Manson kuitenkin ei tällaisia asioita pohdi, vaan hän sanoo, että hän sai innostusta 60-70-luvun äärivasemmistolaisista terroristijärjestöistä, jotka hänen mukaansa saivat aikaan USA:n kääntymisen “kommunistien haluamaan suuntaan”.   Natseille tasa-arvo on sama asia kuin kommunismi, joten Mason innostui omista harhoistaan.

Amerikkalainen fasismi

Mielenkiintoisinta ovat kirjan perustelut kansallissosialismin kannatukselle. Vaikka tämä manifesti alkaa sillä oletuksella, että lukija on jo vakaumuksellinen natsi, tässä avataan vähän, mikä sai kirjailijan radikalisoitumiaan? Perimmäisin syy, mikä toistuu pitkin tätä teosta, on se, että “vanhat ja ikiaikaiset arvot” ovat “yhtäkkiä muuttuneet päälaelleen”, mikä on viittaus 60-luvun massiivisiin kulttuurisiin muutoksiin, jotka toivat kansalaisoikeudet valtavirraksi. Kirjailija valittaa siitä, että rotuerottelu lakkautettiin ja, että entiset rasistiset “vaistot” kumottiin populaarikulttuurilla. Kirjailija mainitsee esimerkiksi sen, että “seka-avioliitot” tehtiin normaaliksi rock-musiikin kautta, koska valkoiset lähtivät tanssimaan mustien kanssa, eivätkä vanhemmat tai maan eliitti halunneet estää heitä. Kirjailija tietenkin vetää johtopäätöksen, että koettu nopea kulttuurin muutos on “juutalaiskapitalismin” tulosta. Tässä kirjassa julistetaankin, että USA on “ZOG:in” (eng. Jewish Ocupation Governement), eli “juutalaismiehityksen” vallan alla.

Kirjailija ihmettelee, miten ihmiset voivat pitää rotujen tasa-arvoa hyvänä asiana, mutta ympäristötuhoa pahana? Kirjailijan mielestä rotujen sekoittuminen on “pahempi” uhka maapallolle kuin ympäristön saastuminen. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, koska se selittää, miksi äärioikeistossa vastustetaan ilmastonmuutoksen torjuntaa, vaikka moni heistäkin tietää ilmastonmuutoksen olevan totta. Esimerkiksi äärioikeiston mukaan Greta Thunberg on juutalaisten sätkynukke, jonka tarkoitus on aivopestä valkoiset olemaan lisääntymättä, jotta “tummat kansat” voivat valloittaa länsimaat. Tässä kirjassa kaikki nykymaailman ongelmat johtuvat juutalaisten salaliitosta. Toisin kuin monissa muissa uusnatsikirjoissa, kirjailija sanoo, että osasyy “länsimaisen sivilisaation taantumukseen” johtuu valkoisista, jotka liittoutuivat juutalaisten kanssa, jolloin hän sanoo maailman ongelmien johtuvan juutalaisen ja “rotupetturianglosaksien” välisestä salaliitosta.

Kirjailija sanookin, että syy “valkoisten degeneroitumiseen” on valkoisissa itsessään, joitten “rodulliseen ominaisuuteen kuuluu kiltteys ja humanismi” joka tekee valkoisista puolustuskyvyttömiä muitten “rotujen” koettua häikäilemättömyyttä vastaan. Kirjailijan mukaan kansallissosialismi takaa, että valkoisen rodun perimmäinen hyvyys kanavoidaan vain valkoiseen väestöön, eikä “itsetuhoisesti” muihin “rotuihin”. Tämä on aika toistuva teema laitaoikeistossakin, jossa lievemmän tulkinnan mukaan eurooppalainen kulttuuri on moraalisempi ja humanistisempi kuin muitten kansojen, jotka sitten hyväksikäyttävät näitä ominaisuuksia tuhotakseen meidät. Esimerkiksi Timo Vihavainen jakaa tämän lievemmän tulkinnan hänen vuonna 2017 julkaistussa manifestissa ”Barbarian paluu. Eurooppa auringon laskiessa.” Natsit vaan uskovat, että kyse on meidän valkoisen eurooppalaisten jostain humanismigeenistä. Uskoakseen kyseiseen teoriaan on oltava melko tietämätön Euroopan historiasta, koska ulkopuolisen silmissä se on kaikkea muuta kuin moraalin ja humanismin voittokulkua. Ristiriitaiseksi tämä koko teesi menee, kun kirjailija julistaa, että ainoa asia, joka on “moraalitonta” on epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa. Eli kirjaimellisesti tarkoitukset pyhittävät keinot.

Mansonin ideologia on myöskin syvästi ristiriitainen. Tässä kirjassa korostetaan, että koko vallitseva järjestelmä on tuhottava, eikä mitään siitä voi pelastaa, mutta samaan aikaan kirjailija haukkuu Vietnamin sodan vastaista rauhanliikettä “maanpettureiksi”. Eli koko järjestelmä pitää tuohta, mutta samaan aikaan sitä pitää kunnioittaa? Tämä ristiriitaisuus johtuu siitä, että suurin osa 60-luvun uusnatsiliikkeistä oli Vietnamin sodan veteraanien perustamia. Heille sodan kauhut olivat “ainoa” tapa kitkeä kommunismi ja lujittaa valkoisen imperiumin valta maailmalla, mutta juutalaiset ja humanistipoliitikot “pettivät” sodan aidon tarkoituksen rajoittamalla armeijan toimintaa välttääkseen ihmisoikeusrikkomuksia.

Eli pohjimmiltaan uusnatsit eivät vihaa nykyjärjestelmää niin paljon, että todellisuudessa he haluavat tuhota sen, vaan heidän mielestään nykyjärjestelmä on liian heikko puolustaakseen valkoisen amerikkalaisen oikeuksia. Tässä kirjassa puhutaankin samaan aikaan demokratiaa vastaan, että amerikkalaisen perustuslain puoluolesta. Natseille tässä ei ole ristiriitaa, jos ymmärtää perustuslain dokumenttina, joka takaa valkoisen eliitin oikeuksia, kuten se alun perin takasikin. Tämän vuoksi kirjailija sanookin kansallissosialismin edustavan “aitoa” konservatiivista oikeistoa, siitäkin huolimatta että hän kiroaa kapitalismia ja ehdottaa “rotutietoisen” hyvinvointivaltion perustamista.

Corey Robin onkin kirjoittanut, että oikeistokonservatismin ydin on käsitys hierarkioitten pyhyydestä, eikä kapitalismin kannatus. Tämä kirja vahvistaa tämän, erityisesti kun Mason mainitsee, että suurin osa uusnatsiliikkeestä on muodostunut entisistä republikaanipuoluetta kannattaneista konservatiiveista, ja hän sanoo konservatiivien olevan kaikista lupaavin ryhmä radikalisoitavaksi kansallissosialismiin.

Tässä kirjassa ei puhuta talousjärjestelmästä muuten kuin mainitaan, että valtion on taattava valkoisille perheille elämän edellytykset erilaisilla tukiaisilla, muuten kapitalismi jatkuisi. Tämä ilmenee myöskin siinä, että tässä kirjassa esiintyy kapitalismi ja erikseen “nykyinen juutalaiskapitalismi”, tarkoittaen että “aito” kapitalismi olisi olemassa vain fasismin alla.

Toinen ristiriitaisuus on ehkä huvittavin ja samaan aikaan traaginen: holokaustin kielto. Tässä kirjassa ajetaan USA:n mustien ja juutalaisten väkivaltaista hävitystä ja kielletään holokausti. Kirjailija meneekin niin pitkälle omassa kaksoisajattelussa, että hän kirjoitti: “Holokaustia ei tapahtunut, mutta toivoisimme, että Hitler olisi sen suorittanut”.
Samalla kirjailija kieltää, että Charles Manson olisi käskenyt tappaa ketään ja, että uhrit ansaitsivat kuolla, koska olivat “huumeita käyttäviä rotupettureita”.

Nämä ristiriidat voidaan selittää rauhantutkija James A. Ahon teorialla, että natseilla on tarve yhä uskotella, etteivät he ole pahoja ihmisiä, jolloin viattomien ihmisten massamurhaaminen on jotenkin selitettävä parhain päin. Yksi tapa on yleensä kehystää murhaaja itseään puolustavaksi uhriksi, mutta koska Natsi-Saksa tappoi miljoonia naisia, lapsia ja vanhuksia, niin on hyvin vaikea tehdä tällaista kehystämistä, joten helpompi kieltää koko kansanmurha. Sosiologi Keith Kahn-Harris lisää, että holokaustin kielto toimii myöskin salakavalana tapana demonisoida juutalaiset valehtelijoina, ilman että sanoo sen suoraan. Samalla tietenkin Natsi-Saksa yritetään kehystää “normaaliksi” sotaa käyväksi valtioksi, eikä hirmuhallinnoksi, jota se todellisuudessa oli. Kummatkin näkemykset ovat oikeassa, koska esimerkiksi Saksan Hallen Synagoogaa vastaan iskenyt natsiterroristi kielsi manifestissaan holokaustin tapahtuneen, samalla kun kirjaimellisesit yritti teurastaa heitä.

Ongelmia

Ei varmaan tarvitse kertoa, mitä vikaa tässä manifestissa on? Minusta suurimmalle osalle ihmisistä, jopa äärioikeistolaisille tämä manifesti on vähän liian hullu vakavasti otettavaksi. Sen lisäksi, että tämä teos perustuu tunnettujen sekoäpäisten rasistien teeseihin, sen koko maailmankuva perustuu valheisiin, kuten tekaistuun “Siionin viisaitten pöytäkirjaan” sekä natsiokkultisti Savitri Devin teorioihin maailman sykleistä ja tuhon jumalattaresta. Uskoakseen tähän kirjaan pitää olla todella sairas yksilö, joka tarvitsee pakkohoitoa. Amerikkalainen psykiatri Bandy Lee onkin ehdottanut juuri tällaista. 

Yhteenveto

James N. Masonin “Siege” on sairas terroristimanifesti, joka osoittaa miten pitkälle rasismi voi harhauttaa yksilöä. Sen teesit perustuvat tekaistuihin valheisiin ja suunnattomaan ihmisvihaan. Tässä kirjassa haukutaankin suurinta osaa kansasta epäkelvollisiksi lampaiksi, jotka eivät ansaitse ihmisarvoa tai elää. Teos on niin nihilistinen kuin olla ja voi. Lukiessa tätä kirjaa, mieleeni tuli vain yksi mielikuva: kirjailijasta kuristamassa omia pelkoja ja ahdistuksia kaikella voimallaan, kasvot punaisina ja märkä hiestä. Hänen omat pelkonsa eivät tahdo tulla tukahdetuksi ja hän naama irvessä, kuolaten ja huutaen yrittää puristaa kasaan kohteensa henkitorven, mutta se ei onnistu. Vihaa on lisättävä enemmän ja enemmän, eikä se riitä. Edellä mainittu tutkija Aho onkin todennut, että faismi houkuttelee ykilöitä, joilla ei ole muuta sisältöä elämässään kuin viha. Tämä viha on niin tärkeä osa identiteettiä, että se menetys on kauhistus, joka pitää välttää, syventymällä vielä enemmän omassa radikalismissa.

Joku voi nyt sanoa: Entä sitten? Tähän kirjaan varmaan uskoo häviävän pieni määrä ihmisiä, joten ei pitäisi olla huolissaan. Ei tällaisellä ideologialla ole mitään realistisia edellytyksiä kaapata valta. Ei olekaan, mutta yksikin terrori-isku on liikaa. Onhan tilastollisesti ISIS kannattajiakin häviävän pieni määrä, mutta silti niitten kitkemiseen käytämme kaikki resurssit. Hiljattain USA:n kongressin edustajainhuoneen demokraatit ehdottivatkin kolmen ulkomaalaisen uusnatsiterroristiryhmän jahtaamista nykyisillä terrorismilailla, jolla esimerkiksi Isiksen jäseniä tuomitaan. Yksi näistä ryhmistä, joita halutaan lisätä listaan, on Pohjoismainen Vastarintaliike (PVL), joka kannattaa avoimesti Masonin ajatuksia. Se onkin onnemme, ettei vielä kukaan siitä uusnatsiryhmästä ole vielä lähtenyt suorittamaan terrori-iskua aatteen nimissä.