Brasilian tuore presidentti Jair Bolsonaro tuli maailmalaajuisesti kuuluisaksi “Trooppisena Trumppina”, jonka hallinnon ensimmäisissä kuukausissa Amazonian sademetsä paloi ennätyksellisen paljon. Sen sijaan, että presidentti olisi julistanut hätätilan ja yrittänyt kitkeä palot, hän valehteli maailmalle ettei paloja ollut olemassa, ja haukkui ketä tahansa, joka sanoi niitten olevan ongelma.
Bolsonaro ei ole vain yksi monista Etelä-Amerikan erikoisista päättäjistä, vaan hän on vakaumuksellinen äärioikeistolainen poliitikko, joka noudattaa tarkasti brasilialaisen astrologi Olavo de Carvalhon oppeja. Maaginen realismi luotiin Etelä-Amerikassa ihan syystä!
Carvalho on yhdysvalloissa asuva astrologi ja itseoppinut filosofi, joka kirjoitti lehtiartikkeleita ja kuvasi Brasilian oloihin sovellettuja YouTubde-videoita amerikkalaisista salaliittoteorioista.
Carvalhon salaliittoteorioita ja ilmastodenialismia sisältävä manifesti ”Kaikki mitä tarvitset tietää, jotta et ole idiootti” (oma suomennos) on maailman vaikutusvaltaisin manifesti, josta harva länsimaalainen on kuullut. Vaikutusvaltainen, koska Amazonian metsäpalot ovat välillisesti tämän manifestin syytä.
Noustuaan valtaan, presidentti Bolsonaro kumosi ympäristölakeja ja rajoitti ympäristövalvontaa, vaikuttaen suoraan metsäpalojen kasvuun. Brasilian ulkoministeri taas on virallisessa kannanotossaan toistanut Carvalhoa julistaessaan ilmastonmuutoksen olevan marxilaisten sepittämä valhe.
Suurin osa Bolsonaron hallinnon ministereistä koostuu vakaumuksellisista “olavisteista”, eli Carvalhon kannattajista. Osoittaakseen vakaumustaan presidentti Bolsonaro piti puheen kannattajilleen YouTubessa, jossa Churchillin elämäkerta ja Carvalhon manifesti näkyvät hänen työpöysässään. Presidentti on myöskin twitannut, että Carvalho on “Kaikista suurin elossa oleva brasilialainen filosofi!”
Koska sattumoisin osaan portugalia, otin Carvalhon manifestin luettavaksi. Suomalaisten on tiedettävä, mikä ideologia on maailman vaikutusvaltaisemman äärioikeistolaisen hallinnon takana, joka uhkaa koko maailman ekologista tasapainoa.
Idea
Olavo de Carvalhon ”Kaikki mitä tarvitset tietää, jotta et ole idiootti”. perustuu sarjaan blogi- ja lehtiartikkelikirjoituksiin, joita astrologi kirjoitti 1990-2012 välillä.
Teoksen punainen lanka on kommunistisen “vallankumouksellisen mentaliteetin” psykoanalyysi ja konservatiivisten filosofisten oppien perustelu. Kirjassa onkin muutama hyvä havainto äärivasemmistolaisesta psykologiasta, jotka ovat aikalailla samoja, joita esimerkiksi tutkija Matti Hyvärisen on havainnut. Kuitenkin Carvalhon analyysien seassa on todella vainoharhaisia antikommunistisia salaliittoteorioita ja äärikonsevatismia.
Brasiliassa oli yli kymmenen vuotta vallassa maltillinen sosiaalidemokraattinen hallitus, jonka viimeisimmillä vuosilla menetti uskottavuutensa massiivisessa korruptioskandaalissa, kaataen viimeisen Työvöenpuolueen presidentin kesken kauden. Carvalhon ideat löysivätkin markkinaraon brasilialaisten pettymyksestä ja suuttumuksesta vasemmistoa kohtaan, heijastuen Bolsonaron presidenttivaalien murskavoittoon.
Carvalho ajaa tässä kirjassa paluuta Raamatun kirjaimellisen luennan ”ikiaikaisiin” ja ”pysyviin” moraalisiin arvoihin, joihin kuuluu kreationismi sekä paluu perinteisiin heteronormatiivisiin perhearvoihin ja abortin vasutustus.
Kirjailijan mukaan rajoittamaton kapitalismi voi vain toimia oikeudenmukaisesti jos yrittäjät uskovat keskiaikaisten aatelisten tavoin kunniaan ja kristilliseen moraaliin, eikä itsekkääseen oman edun tavoitteluun. Jos kaikki yhteiskunnassa uskovat vahvoihin ydinarvoihin, joita media ylläpitää moraalisesta velvollisuudesta, suurin osa nyky-yhteiskuntaa vaivaavista ongelmista voidaan lieventää tai ratkaista.
Tämä teos menee pidemmälle kuin perinteinen konservatiivinen manifesti ja pyrkii perustelemaan, että kaikki maailman ongelmat johtuvat kommunististen suurkapitalistien maailmanhallitussalajuonesta. Kirjassa määritelläänkin kaikki vasemmistolaiset tai muuten ihmisoukeuksia ajavia “kommunistisiksi”. Carvalho listaakin ihmiskunnan vihollisiksi: “gayistit” (LGBTQ-oikeuksien ajajat), globalistit, marxistit ja “materialistiset liberaalit” ja “muut elukat, jotka kärsivät vallankumouksellisesta mentaliteetista”.
Kirjailijalle kaikki, jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan, ovat salaisia kommunisteja. Obama on kirjailijan mukaan sekä kommunisti, että syntynyt Keniassa, koska amerikkalainen konservatiivihörhö Christopher Monckto laski, että on tilastollisesti mahdotonta Obaman syntymätodistuksen olevan aito. Tietenkin tässä kirjassa ei kerrottu, miten tällaista voi laskea? Sama on Brasiliassa, jossa kirjailijan mukaan ei ole olemassa oikeistoa.
Kirjailija vastustaakin itse hyvinvointivaltiota, mutta ei sen takia, koska se olisi tehotonta, vaan koska se laajentaa valtion valtaa, edistäen näin diktatuuria. Carvalho vastustaakin universaalista kouluopetusta ja koulupakkoa, koska se ei opeta ihmisille vastuuta ja halua taistella koulutuksensa puolesta. Samalla kirjailija kieltää ihmisoikeudet, koska hänen mukaansa “oikeus” ja “demokratian laajentaminen” ovat vain eufemismi muitten ihmisten pakottamiselle.
Se, mikä on kiinnostavaa, on aiemminkin havaitsemani johdonmukaisuus oikeistokonservatiivisessa ajattelussa, että lakien sijaan, kulttuuri pitäisi olla niin vahva, että kaikki ajattelevat ja toimivat samoin. Tämä on lähes anarkistista ajattelua, mikä selittää miksi konservatiivit ja äärioikeisto puhuvat niin paljon vapaudesta, vaikka käytännössä vastustavat sitä. Kummankin ryhmittymän “vapaus” on vapaus olla tottelematta keskushallinnon ylhäältä päin tulevia lakeja. Sen sijaan todellinen vapaus on totella kulttuurin määräämiä sanattomia lakeja, jotka perustuvat ”ikiaikaisiin” myytteihin, kertomuksiin ja perinteisiin.
Carvalhon maailmankuvassa ei olisi homoseksuaalisuutta rajoittavia laleja, mutta kulttuuri olisi niin homovastainen, ettei kukaan uskalla lähteä kaapista ulos, koska pelkää yhteisön luomaa painetta ja syrjintää. Äärioikeistolle tällainen kollektivistinen kulttuurinen painostus on “vapaampaa” kuin valtion ylläpitämät lait.
Ristiriitaiseksi tämä vapautta korostava maailmankuva menee, kun tässä kirjassa puolustetaan Brasilian sotilasdiktatuuria. Mutta jos osaa erottaa Carvalhon ihanteen ja käytännön politiikan toisistaan, autoritaarisuus ei ole ristiriitaista. Carvalho tietää, että vähemmistöjen, naisten ja työläisten saavuttamat edut ei voida kumota demokraattisesti, ilman vähintään massiivista vastarintaa, joten diktatuuri voi olla ainoa tapa saada “menetetty vapaus” takaisin.
Tietenkin voidaan kysyä, miksi tällaista kulttuurista yhtenäisyyttä ei voida muuttaa sellaiseksi, ettei homous ole ongelma? Jos kaikki suvaitsevat erilaisia ihmisiä, ei tarvita lakeja vartioimaan näitten ihmisten oikeuksia ja jahtaamaan homofoobikkoja ja rasisteja. Jostain syystä tämä vain ei käy äärikonservatiiveille?
Bolsonaro onkin ylistänyt useita kertoja sekä Brasilian, että Chilen oikeistodiktatuureja, kenraaleja ja jopa näitä hallintoja palvelleita kiduttajia. Bolsonarolla on myöskin hämäriä yhteyksiä paikallisiin paramilitaarisiin kuolemanpartioihin, joita tällä hetkellä epäillään yhden vasemmistopoliitikon salamurhasta. Nämä autoritaariset mielipiteet ja yhteydet ovatkin tehneet monet julistamaan Bolsonaron ja Carvalhon fasisteiksi. Kuitenkin kummallekkin henkilölle diktatuuri ei ole päämäärä, vaan väline, jolla ”palata aitoon vapauteen”.
Globalismi
Carvalhon ideologian ydin on uskomus, että maailmaa hallitsevat tällä hetkellä kolme salaleuraa: Länsimaissa kommunismia ajavat suurkapitalist, Euraasiassa KGB:n ja Vladimir Putinin johdolla olevat virkamiehet ja Lähi-Idässä salainen islamilaisten ummien (uskonnoppineet) verkosto.
Kirjailija kuitenkin keskittyy selittämään länsimaisten “fabianilaisten kommunistikapitalistiglobalistien” maailmanvalloitussuunnitelmaa, joka on käytännössä “kulttuurimarxismi” -maailmanhallintamyytti, eli uusnatsien salaliittoteoriaa, jonka mukaan kommunistit ovat kaapanneet kaikki mediat ja yrittävät tuhota ”homorummutuksen”, feminismin ja antirasismin kautta länsimaista kulttuuria, jotta maailma siirtyisi huomaamatta kommunismiin.
Carvalho menee pidemmälle kuin muut länsimaiset ääriokeistolaiset salaliittoteoreetikot ja julistaa kirjassaan, että Kylmä sota oli vain kommunistien teatteria, joilla huijattiin länsimaalaiset uskomaan elävänsä liberaalikapitalismissa. Kirjailijan mukaan vasta Putinin johdolla Kylmä sota on ”todellisuudessa” alkanut. Eli Carvalho kehystää Putinin länsimaisten antikommunistien pelastukseksi!
Onneksi Carvalho nimeää globalistit, jotta ei jää arvailujen varaan “ketkä” he ovat: Ford, Rockefeller, Morgan ja George Soros tietenkin! Nämä veikot, joista jotkut ovat jo kuolleet, hallitsevat maailmaa Council of Foreing Relationin, Billderberg -ryhmän ja Foro de São Paulon (Etelä-Amerikan ja Karibian sosialistipuolueitten keskustelufoorumi) kautta.
Joku voi kysyä, miksi suurkapitalistit haluavat edistää kommunismia, joka on nimenomaan antikapitalistinen? Kirjailija selittää logiikan, joka mielestäni on teoriassa ihan looginen: koska kommunistinen taloustiede ei todellisuudessa toimi, ainoa asia, jota se voi tuottaa on valtionkapitalismia, jossa suurkapitalistien valta on valtion turvaama. Tämän vuoksi maailman suurkapitalistit ajavat kommunismia globalismin kautta, jotta heistä voisi tulla kapitalismista irrallaan olevia ”metakapitalisteja”.
Folkloristi Toni Saarinen Helsingin yliopistosta onkin ehdottanut, että ”salaliittoteorian” sijaan pitäisi puhua ”maailmanhallintamyytistä”, koska näillä ihmeellisillä kertomuksilla ei ole mitään tekemistä ”teorian” kanssa. Esimerkiksi Tapio Puolimatka ei edes vaivaudu omassa homovastaisessa manifestissaan selittämään, miksi suurkapitalistit haluavat kommunismia, vaan hänelle se on itsestäänselvää.
Ymmärränkin, miksi niin moni äärioikeistolainen pitää Carvalhoa ”murskaavana ajattelijana”, hän on ensimmäinen ihminen, joka edes yritti selittää tämän kommunistia haluavien kapitalismien maailmanhallintamyytin syvän ristiriidan! Tietenkin mitään todisteita tässä kirjassa ei anneta näille väitteille, näin asiat vaan koetaan.
Kirjan mukaan kommunismi saavutetaan tuhoamalla “oikean, väärän, korkean ja matalan eron”, jotta ihmisten itsenäinen ajattelu häviäisi ja he joutuisivat luottamaan sokeasti hallitukseen. Keinoihin kuuluu huumekaupan laillistaminen, tupakan kieltäminen (Carvalho ei usko, että tupakka on epäterveellinen) homoseksuaalisuuden lisääminen, feminismi, sosialistinen politiikka ja luonnonsuojelu.
Jopa kapitalismin ongelmat ovat kirjailijan mukaan kommunistien aiheuttamia! Carvalho osaa kertoa, että ennen vanhaan kapitalistit olivat moraalisia kristittyjä, mutta jossain vaiheessa kommunistit soluttautuivat konsultointiyrityksiin, jolloin he alkoivat opettamaan epärehellisyyttä yrittäjille.
Carvalhon uskomukset ovatkin syvästi ristiriitaisia, koska ilman kapitalismia ei olisi miljardöörejä, mutta jos miljardöörit itse tukevat kommunsmia kumoaakseen kapitalismin, eikö se silloin tarkoita että kapitalismi on itsetuhoinen järestelmä? Koska vaikka miljardöörien salaliitto saataisiin kukistettua, eikö se ole loppujen lopuksi vain erävoitto? Koska kapitalismi aina tulee tuottamaan miljardöörejä, maailmassa aina tulee syntymään rikkaitten luokka, joka yrittää kumota kapitalismin turvataakseen saavutettun markkinajodon. Jos näin on, eikö silloin pitäisi luoda mekanismeja, jotka rajoittavat varallisuuden liiallisen kasautumisen? Näin pitkälle Carvalho ei uskalla mennä, koska mikä tahansa kapitalismin rajoittaminen on kommunismia!
Huvittavinta tässä on se, että kommunismin pääteoreetikko Carl Marxin pääteesi oli, että kapitalismi tuottaa oman tuhonsa siement juuri sen kautta, että varallisuus lopulta keskittyy niin paljon harvojen käsiin, ettei kilpailua enää ole, jolloin markkinoitten vapaus kumoutuu! Tässä onkin äärioikeistolaisen ajattelun suurin ongelma: se perustuu käsitykseen, että maailman ongelmat johtuvat ”pahoista” ihmisistä, joko juutalaisista, kommunisteista tai moraalittomista kapitalisteista, ei koskaan järjestelmästä. Tämän vuoksi äärioikeistolainen yhteiskunta ei voi koskaan toimia pidemmän päälle, koska todellisuudessa se ei näe yhteiskunnallisia rakenteita, jotka tuottavat ongelmia.
Homokammoa
Olavo de Carvalho kutsuu LGBTQ-oikeusksia ajavia ihmisiä “gaysteiksi” jotka ovat vain yksi globalistien peiteideologia, jolla tuhota perinteiset perhearvot. Kirjailijan mukaan maailman, erityisesti Brasiliassa lapsille opetetaan ala-asteesta lähtien anaaliseksin ja muun seksuaalisen “perversion” nautinnot, klassisen opetuksen sijaan.
Presidenttikampanjansa aikana Jair Bolsonaro ja hänen kannattajat levittivätkin Carvalhon keksimiä valheita brasilialaisesta seksivalistuksesta, menestyksellisin seurauksin.
Kuitenkin kirjailija vakuuttaa, ettei ole homofoobinen, mutta samalla hän vähättelee homofobiaan sanomalla kristittyjen olevan sorretuimpia ja homojen murhaavan enemmän ihmisiä kuin homofobikot. Ei kerro kenen mukaan? Kirjailija myöskin vastustaa homofobian vastaisia lakeja, koska ne antavat hänen mielestään homoille suunnatonta valtaan muihin ihmisiin nähden, kutsuen lakeja jopa vallankaappausyritykseksi! Eli samaa, mitä Puolimatkakin uskoo.
Ongelmia
Jos ei heti käynyt selväksi, ettei tässä kirjassa ole “murskaavaa älykkyyttä” vaan todella perverssiä tyhmyyttä ja vainoharhaisuutta, se käy ilmi siinä, ettei kirjassa melkein ole lähdeviitteitä millekään. Kaikki Carvalhon maailmanhallintamyytit ja omituiset olkiukot ovat vain itsestäänselvyyksiä.
Sosiologi Keith Kahn-Harris on kutsunut tällaista retoriikkaa “uusdenialismiksi”, jossa turvaudutaan edeltävien denialistisukupolvien pseudotieteeseen, eikä enää pyritäkään perustelemaan omia valheita, vaan ne esitetään kuin itsestäänselvyyksinä. Kahn-Harrisin mukaan uusdenialistien tavoite ei ole enää “oikoa” valtavirtatieteen väittämiä, vaan julistamaan, että todellisuus on jo nyt heidän ideologiansa mukainen.
Tässä Carvalhon kirjassa tämä näkyy selvästi, kun samaan aikaan Brasilian sotilasdiktatuuri oli ainoa tapa murskata vasemmisto ja, ettei se ollut diktatuuri, eikä ketään murskattu. Tai, että kaikki nyt tietävät, että maailmaa hallitsee kolmessa eri maanosassa olevat salaseurat.
Toinen ongelma on kirjassa esiintyvä jatkuva toisto, joka teki sen 600-sivusta kivuliasta luettavaa. Tämä toisto johtuu siitä, että kirja on artikkelikokoelma, joten saat lukea samoja tyhmiä ideoita sekoitettuna monimutkaisiin filosofisiin konsepteihin tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Tässä ei vain ole hulluja maailmanhallintamyyttejä, mutta paljon valheita, kuten väittämä ettei ole olemassa abortin vastaisia terroristeja tai, ettei oikeistossa löydy moraalittomia ihmisiä.
Se onkin huolestuttavaa, että tällainen teos on Brasilian myydyin kirja tällä hetkellä ja jonka seuraajat ovat kyseisen valtion vallan huipulla, saamassa tukea amerikkalaiselta äärioikeistolta. Esimerkiksi Trumpin entinen strategisti Steve Bannon kutsui Carvalhoa “loistavaksi ajattelijaksi” ja on rakentamassa Brasiliaan äärioikeistolaiten poliitikkojen koulutuskeskusta.
Samalla tietenkin Carvalholla on yhteyksiä Brasilian rikkaimpaan mieheen Luciano Hangiin, jonka poliittisiin tavoitteisiin kuuluu kaikkien työturvallisuus- ja ympäristölainsäädännön kumoaminen.
Carvalhon maailmanhallintamyytit eivät nousseet Brasiliassa valtavirtaan luonnollisesti, vaan WhatsAppin valeuutistulvalla. Valeuutiten määrä ja koordinaation ovat herättäneet epäilyjä suurista rahoittajista. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun historiassa suuret yritykset ovat rahoittaneet äärioikeiston nousun.
Brasilian äärioikeiston nousu onkin varoitus Suomelle siitä, mihin pahimmillaan valeuutiset voivat johtaa. Brasilian tilanne olisi sama asia kuin jos äärioikeistolaisen salaliittoteoreetikko Marco de Witin nousisi Suomen pääministeriksi MV-lehden kaltaisen propagandasivustojen massiivisen valeuutiskampanjan johdosta. Mikään ei estä, että tulevaisuudessa meille koituu sama kohtalo, jos ei olla varovaisia.
Yhteenveto
Moderni äärioikeisto on globaali ja siihen on yhdistynyt ilmastonmuutosdenialismi, luoden ei vain vähemmistöjen elämää, mutta koko planeettaa uhkaavan voiman.
Amazonia palojen lisäksi hiljattain Brasiliassa on tapahtunut pahin öljyvuoto maan historiassa, joka on saastuttamassa ja tappamassa koilis-Brasilian rannikon luonnon. Kukaan ei tiedä tarkkaan mistä öljy on vuotanut? Mutta on aika suuri sattuma, että juuri kun Bolsonaro kumosi liudan ympäristölakeja ja rajoitti ympäristövalvontaa, maassa ekokatastrofit ovat lisääntyneet ennätyksellisiin mittakaavoihin.
Olavo de Carvalhon “O mínimo que você precisa saber para não ser um idiota” on vastenmielinen propagandateos, joka nykyisen valemedioitten aikakautena on noussut vallan huipulle, osoittaen että raja sivistyksen ja barbarismin välillä on hiuksen hieno.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 