Kotiäitikauhua

Vuodesta 2015 asti olen pyrkinyt lukemaan jokaisen merkittävän scifi-romaanin. Alussa turvauduin Imgur.com sivussa satunnaisesti löytyviin top10 listoihin, mutta luotettavammaksi oppaaksi on muodostunut Markku Soikkelin “Tieteiskirjallisuuden käsikirja” (2015). Tässä käsikirjassa on listattuna ja analysoituna asiantuntevasti kaikki historiallisesti merkittävät scifi-kirjat. Lukiessani tätä opasta törmäsin Judith Merrilin, vuonna 1948 julkaisemaan “Vain äiti voisi” (oma suomennos) novelliin. Novelli kertoo ”rajoitetusta ydinsodasta” kotirouvan näkökulmasta ja sitä on pidetty esifeministisenä scifi-romaanina.

Judith Merril ei ole kovin tunnettu kirjailija Euroopassa, koska en löytänyt mitään muuta hänestä kuin hänen toimittamia scifi-novellikokoelmia, ei hänen itsensä kirjoittamia kertomuksia. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa ei ollut yhtäkään hänen kirjaansa. Tunsin, että merkittävä naiskirjailija oli pyyhitty historiasta, muuttuen vain yhden suomalaisen tietokirjan sivumaininnaksi. Sovinismia?

Kuitenkin en luovuttanut ja vimmatusti googlasin tätä novellia. Harkitsin jopa Merrilin novellikokoelman ostamista Yhdysvalloista. Mutta onneksi Goodreadsissa löysin käyttäjä Alex Hofelichin kommentin, jossa hän ylisti Merrilin novellia ja suositteli pseudopod.orgin tuottaman ilmaista äänikirjaversiota. Viimein löysin jonkun ilmaisen tavan “lukea” tämä tarina!

Idea

Judith Merrilin “Vain äiti voisi” kertoo “ei niin kaukaisesta” 1950-luvusta, jossa USA on käymässä “rajoitettua ydinsotaa” jossain päin maailmaa. Päähenkilönä on äiti ja tämän vastasyntynyt vauva. Isä on rintamalla jossain ja mediassa varoitellaan oudosta taudista, joka tekee aviomiehet murhaamaan omat lapsensa. Samalla ympärillä liikkuu huhuja lisääntyneistä mutaatioista.

nu
Tältä ”rajoitetty ydinsota” pitäisi näyttää. Kuva on peräisin The Atomic Cafe dokumenttielokuvasta, joka sisältää kuvamateriaalia 40-luvun Nevadan ydinkokeista.

Judith Merril luo hyvin lyhyessä ajassa täydellisen tunnelman. Äiti on yksin kotona hoitamassa lastaan. Kaikki maailman ongelmat ovat vain sivukorvalla kuultavia kaikuja: Ydinsota, mutaatiot, oudot murhat ja niin edelleen. Lukija uppoutuukin äidin arkisiin mietteisiin.

Aistit, että jotain on vialla, mutta et osaa kertoa mitä. Epäilet kaikenlaista, mutta juoni osoittaa ne vääräksi, kunnes se lätkäisee kaikella voimalla käänteen, joka on niin kauhistuttava, että teki melkein mieli huutaa ääneen. Ihoni meni kananlihalle ja tarina päättyi kuin seinään, katkaisen yhden ainoan välähdyksen painajaisesta.

Philip K. Dick on selvästi saanut vaikutteita Merriltä ja onkin todella surullista, että tämä naiskirjailija ei ole tunnettumpi Euroopassa. Tämä tarina on lyhyydestään huolimatta todella iskevä ja älykäs. Juuri tarpeeksi pitkä, että sen ydinpointti säilyy, eikä niin pitkä, että lukija ehtisi arvata juonenkäänteen.

Juoni on kantavannottavaa, jos ei heti sitä huomannut. Ydinsota oli 40-luvulla ja vielä 80-luvulla todennäköinen uhka. Esimerkiksi presidentti Ronald Reagan yritti uskotella amerikkalaisia “rajoitettu ydinsodan” hallittavuudesta. Kuitenkin, kuten Merril jo ennusti 40-luvulla, ei ole olemassa todellisuudessa “rajoitettua ydinsotaa”, vaan sen vaikutukset ovat kauaskantoisia. Onneksi Carl Seagan ja joukko tutkijoita sai vakuutettua USA:n hallinnon luopumaan “rajotetun ydinsodan” mielipuolisesta ideasta. Toivottavasti päättäjät tänäkin päivänä tietävät, miten kauhistuttava ydinsota todellisuudessa on.

Samalla Merrilin kertomus on siinä vanhentunut, että se käsittelee kotiäidin eristäytymistä yhteiskunnasta. Nykyään harva nainen on todellisuudessa sosiaalisesti eristäytynyt kotiäiti. Viimeistään internetissä ihminen voi jakaa ajatuksiaan muille, mikä tekeekin tästä tarinasta pidemmällä tarkastelulla hieman epäuskottavan. Mutta harvoin scifi pystyy ennustamaan aivan kaikki teknologiset ja kulttuuriset kehitykset oikein. Merrilin kertomus onkin kritiikki 40-luvun amerikkalaista konservatiivista kulttuuria vastaan ja jos muistaa tämän kontekstin, tarinan voima säilyy.

Yhteenveto

Judith Merril “That Only a Mother” on loistava kauhuscifi-kertomus, joka yhä säilyttää voimansa, vaikka sen juonikäänne on aika yleinen nykyään. Silti kirjailijan kerrontatapa ja luoma tunnelma ovat loistavia, samalla sen poliittiset viestit ovat yhä voimallisia ja ajatuksia herättäviä. Harmi vaan, että nykyään Merrilin teokset ovat vähän kiven alla täällä vanhassa mantereessa.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s