Moni tietää mustan surman olleen hirvittävä pandemia, joka melkein tuhosi Euroopan, mutta moni ei käsitä mistä maailman lopusta muistuttavasta megakatastrofista oli kyse.
Joittenkin historioitsijoitten mielestä mustan surman aiheuttama massiivinen väestönkato, pakotti eurooppalaiset kehittämään tehokkaampia maataloustekniikoita ja innovoimaan kaupankäynnissä, edistäen kolonialismia ja kapitalismin kehitystä.
Kun sitten törmäsin satunnaisesti Karen Maitlandin, vuonna 2008 julkaisemaan ”Valehtelijoitten seura. Romaani mustasta surmasta”, otin sen lukulistaan!
Idea
Musta surma on rantautunut Englantiin, hitaasti tappaen rannikkokaupunkien väestön. Kenelläkään ei ole mitään tapaa torjua taudin tartuntaa tai leviämistä, joten joukkopako sisämaahan on alkanut. Ryhmä erikoisia miehiä ja naisia, joista väärennettyjä pyhänjäännöksiä myyvä ristiretkien veteraani on päähenkilö ja kertojaääni, lyöttäytyvät yhteen matkustaakseen turvallisemmin keskiaikaisen maan halki, jonka yhteiskuntajärjestys on täysin romahtanut.
Jokaisella matkalaisella paljastuu kirjan aikana salaisuus, ja samalla jokin mustaa surmaa karmeampi yliluonnollinen voima on jahtaamassa heitä. Nyt näitten matkalaisten on taisteltava samaan aikaan muita epätoivoisia ihmisiä, mustaa surmaa ja yliluonnollista voimaa vastaan selvitäkseen hengissä.
Romaanin tunnelma onkin sekoitus keskiaikaista draamaa, fantasiaa, kansantaruja ja postapokalyptistä kertomusta. Musta surma leviää nopeammin kuin hahmot ehtivät kävellä, joten he kohtaavat taudin tuhoamia kyliä, epätoivoisia nälkiintyneitä ihmisiä ja totaalisessa kaaoksessa olevia kaupunkeja.
Samalla kuitenkin kirjailija sekoittaa sukupuoleen liittyviä teemoja, jotka olivat positiivinen yllätys, erityisesti kun ne ovat fantasiaa tai muuten keskiaikaa käsittelevissä jännitysromaaneissa melko harvinaisia.
Romaanissa kukaan ei ole varma onko Jumala rankaisemassa maata vai vain tappamassa syntisiä ihmisiä kuten papit julistavat? Mutta selvää on, että ”nykymaailma” on mennyttä, että keskiaikainen sivilisaatio on täysin romahtanut barbarismiin, eikä kenenkään ylhäinen asema takaa pelastusta, ainoastaan omat selviytymisvaistot.
Koska hahmot ovat taikauskoisia keskiaikaisia ihmisiä, et olekaan varma onko heitä jahtaava voima todellisuudessa yliluonnollinen vai heidän harhakuvitelmaansa? Samalla hahmojen epäilyttävät menneisyydet paljastavat, etteivät he itsekkään ole puhtoisia ihmisiä, mikä tekee kyseenalaiseksi, jahdataanko heitä oikeasti, vai onko murhaaja heidän keskuudessaan?
Tämä epävarmuus ja monimutkaisten hahmojen henkilötutkielmat luovatkin loistavan seikkailun, murhamysteerin ja keskiaikaisen kulttuurin sekoituksen, jota oli hyvin herkullista lukea.
En ole keskiajan asiantuntija, joten en voi taata, miten ajallisesti tarkka tämä romaani on. Voi hyvinkin olla, että tässä sekoitetaan aikakausia ja kulttuureja anakronistisesti keskenään, mutta ainakin kokonaisuus on fiktiona eheä.
Ongelmia
Ainoa ongelma tässä romaanissa on, että henkilöhahmot eivät ole tarpeeksi syvällisiä, että tässä esiintyvä draama ylittäisi mestarillisesti ihmisen olemisen tilaa, vaan taso on tarpeeksi hyvä ja omaperäinen, että lukeminen on viihdyttävää.
Sitten romaanin loppu on hieman ennalta-arvattava ja kliseinen. Minua tämä ei ärsyttänyt, koska se sopi tähän romaaniin, mutta teknisessä mielessä se osoittaa kirjoittajan mielikuvituksen rajallisuutta.
Yhteenveto
Karen Maitlandin ”Company of Liars” on hyvä genrejä ylittävä jännitysromaani, joka vaikuttaa olevan aika aliarvostettu, kun en ollut koskaan aiemmin kuullut siitä, eikä sitä ole suomennettu. Kuitenkin kannattaa lukea, jos keskiaika, yliluonnollisuus ja murhamysteerit kiinnostavat.