Natsitiedemiehiä Amerikkaan

Kun näin Stanley Kubrickin ”Tohtori outolempi” (1964) komediaelokuvan, heti tunnistin mihin elokuvan nimikkohahmon natsitiedemies perustuu: oikeisiin Yhdysvaltojen palkkaamiin entisiin natsitiedemiehiin. On melko yleistä tietoa, että Neuvostoliitto ja Yhdysvallat käyttivät entisiä natseja omien tieteellisten tutkimustensa edistämiseen, mutta kuinka laajaa se oli?

Tähän vastaa toimittaja Annie Jacobsen, hänen vuonna 2014 julkaistulla tietokirjalla ”Operaatio paperiliitin: Salainen tiedusteluohjelma, joka toi natsitiedemiehiä Amerikkaan” (oma suomennos)

Idea

Operaatio paperiliitin oli Yhdysvaltojen huippusalainen operaatio, jolla jäljitettiin ja viettiin miehitetystä Saksasta entisiä natsitiedemiehiä Yhdysvaltoihin. Nimi tulee siitä, että paperiliittimellä viestittiin, mikä oli tietyn kansion sisältö: äärimmäisen kyseenalaisia tiedeasiantuntijoita.

Kirjailija paljastaa, että toisin kuin yleisesti luullaan, nämä paperiliitin kansioissa olevat natsitiedemiehet eivät olleet vain sattumalta Natsi-Saksan palveluksessa olevia muuten epäpoliittisia tutkijoita, vaan moni oli vakaumuksellinen natsi ja pahimmat sotarikallisia.

Syy natsitiedemiesten haalimiseen oli kylmä sota. Amerikkalainen armeija oli varma, että Neuvostoliitto oli keräämässä itärintamalta löytyneet natsitiedemiehet kehittääkseen omaa aseteollisuutta. Jos Yhdysvallat haluaisi selvitä mahdollisesta kolmannesta maailmansodasta, senkin piti hankkia ylivoimainen aseteknologia. Koska sen hetken alan parhaat tutkijat sattuivat vain olemaan natseja, heitä piti hyödyntää keinolla millä hyvänsä.

Jacobson rakensi kirjansa niin, että lukija saa seurata tiettyjen natsitiedemiesten elämäkertaa, antaen kuvan minkälaisista sadistisista ihmishirviöistä oli kyse.

Kirjan mieleenpainuvin natsitutkija on entinen V2-raketteja kehittävän, keskitysleiriä valvova SS-upseeri Wernher von Braun, jonka harteilla on kolmenkymmenen tuhannen sotavangin kuolema. Toisen maailmansodan jälkeen, Braun päättyi kehittämään amerikkalaisille ydinohjuksia ja kuuraketteja, sekä juontamaan Disneyn lastenohjelmaa!  Braun onkin kirjailijan mukaan tohtori Outolemmen esikuva.

Vaikka kirjailijalla on samaa mieltä kanssani, siinä että jos kuuluu SS:ään, on automaattisesti vakaumuksellinen natsi ja sotarikollinen, kirjailija kuitenkin lainaa sotarikostutkijoitten lausuntoja natsitiedemiehistä, vakuuttaakseen lukijaa SS:n kuulumisen pahuudesta.

Kirja käyttää lähteinään nykyään julkisiksi avatut virastojen salaiset asiakirjat, aikalaiskuvauksia, haastatteluja ja muita dokumentteja, antaen hyvin elävän kuvan länsimaisen tieteen pimeimmistä hetkistä.

Psykokemiaalinen sota

Muistan, kun lapsena tai esiteininä kysyin isältäni, miksi natsit eivät käyttäneet kemiaalisia aseita, vaikka eivät muutenkaan välittäneet ihmisoikeuksista? Isäni ei osannut vastata kuin muuten kertomalla, että kemiaalisten aseitten käyttö oli kielletty ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Jacobsonin kirjassa paljastuukin, että natsit eivät vain aikoneet käyttää kemiaalisia aseita, vaan olivat kehittämässä myöskin biologisia.

Kirjailijan mukaan moni natsitiedemies olikin yksityisen IG Fargen korporaation palveluksessa. IG Farben näki Saksan syöksymisen fasismiin loistavana business-mahdollisuutena. IG farben tyrkyttikin SS:älle palveluksiaan. Kirjan mukaan syntyikin sopimus, jossa SS lainaa keskitysleirinsä vangit korporaatiolle orjatyövoimaksi ja koekaniineiksi. Vaihdoksi SS saisi biologisia ja kemikaalisia aseita, sekä synteettisiä kumipyöriä.

Kirjailijan mukaan näitten hirviömäisten ”maailmanloppu” aseitten käyttö estyi, koska natsit halusivat ensin varmistaa, että niitä voitaisiin käyttää, ilman että omat sotilaat kärsivät. Tuuli, kun voi kääntyä päinvastaiseen suuntaan eikä pandemioitten leviämistä voi kunnolla hallita.

Kuitenkin natseilla oli valtavia maanalaisia laboratorioita täynnä tappavia superviruksia ja julmia myrkkykaasuja. Sekä tietenkin maailman ensimmäiset V2-rakettiohjuksia, joihin oltiin suunnittelemassa ydinkärkiä.

Kirjailijan mukaan alun perin operaatio paperiliittimen tarkoitus oli vain väliaikaisesti hyödyntää natsitiedemiehiä amerikkalaisen massatuhoaseitten kehittämiseen ja sitten palauttaa heidät Eurooppaan tuomittavaksi sotarikoksista. Näin ei lopulta tapahtunut ja Yhdysvaltojen armeija, CIA, FBI ja NSA pyrkivät salaaman kaikki tieto saksalaisten tiedemiesten pimeästä menneisyydestä.

Joskus kuitenkin vuotoja ja paljastuksia tapahtui, mutta ne eivät estäneet projektin jatkamista, vaikka oli tiedossa, että amerikkalainen tieteellinen eliitti ja itse amerikkalainen kansa vastustivat natsitiedemiesten palkkaamista.

Koska suurin osa natsitiedemiehistä olivat aseteknologiaan erikoistuneita, heidät valjastettiinkin näihin tarkoituksiin, mikä heijastui kylmään sodan hirvittävimpiin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.

Esimerkiksi kirjan mukaan vastasyntyneisiin lapsiin hirvittäviä mutaatioita aiheuttava Agent Orange-kasvimyrkky oli natsitiedemiehen kehittämä. Kyseisen myrkyn tarkoitus oli tappaa Vietnamin tiheän viidakon kasvillisuus, paljastaen piilossa olevat vietnamilaiset sissit. Kuitenkin myrkky levisi laajalle, myrkyttäen amerikkalaisia sotilaita ja heidän jälkeläisiään.

Kirjan mukaan samalla natsitiedemiehet saivat loistavan idean testata erilaisia kemiaalisia- ja biologisia aseita amerikkalaiseen sivilliväestöön, ilman kansan ja jopa presidentin tietämystä.

Biokemiaalisten aseitten pitoituudet siviiliväestöön olivat pieniä, koska ei nyt tarkoitus ole tappaa se väestö, joka on tarkoitus suojella. Kuitenkin mutaatioita ja kuolemia tapahtui näitten huippusalaisten kokeitten takia.

Kirjailija ei mainitse, että nämä siviiliväestöön levitetyt myrkyt kohdistettiin kaikista köyhempiin amerikkalaisiin asutuskeskuksiin. Sattumalta niihin, joissa on etnisiä vähemmistöjä. Melkein kuin rasististen psykopaattien palkaaminen olisi vaikuttanut asiaan?

Mutta ei tässä vielä kaikki! Kirja paljastaa, että yksi johtavista amerikkalaisten palkkaamista natsitiedemiehistä oli niin innokas kemiaalisten- ja biologisten aseitten keksijä, että hän kehitti uuden kylmän sodan filosofian: psykokemiaalinen sodankäynti.

Psykokemiaalinen sodankäynti piti olla ”moraalisempi” tapa sotia. Siinä erilaisia mieltä muuntavia kaasuja levitetään vihollisväestöön, tehden heistä väliaikaisesti toimintakyvyttömiä.

Käytännössä psykokoemaalinen sodankäynti tarkoitti LSD:n ja erilaisten huumeitten jalostusta kaasu ja jopa mielenhallinta-aseiksi. Yleisesti näitä CIA:n 60-luvulla testattuja aseita tunnetaan nimellä ”Projekti MKultra”, jonka aikana ihmisiä huumattiin LSD:llä tai yritettiin aivopestä ilman heidän tietämystään, tappaen jotkut prosessissa.

MKultra operaatiosta syntyivätkin monet nykyään laajalle levinneet salaliittoteoriat amerikkalaisen ”deep staten” moraalittomuudesta ja natsikytköksistä. Joskus salaliittoteoriat perustuvat totuuteen.

Loppujen lopuksi näitten natsitiedemiesten suurimmat panokset tieteeseen rajoittuvatkin aseteknologiaan, muutamaan havaintoon ihmisen kestävyydestä ääriolosuhteista (joita olisi voitu testata eläimillä, eikä ihmisillä) ja korvan lämpömittarin keksimiseen! Yhdyn kirjailijaan, jonka mukaan hinta näitten asioitten saavuttamiseen on kohtuuttoman korkea.

Yhteenveto

Annie Jacobsenin ” Operation Paperclip: The Secret Intelligence Program that Brought Nazi Scientists to America” on todella hyvä kirja kylmän sodan yhdestä pimeimmistä vaiheista. Kirja paljastaa, että vaikka amerikkalaisten tarkoitus oli suojella maataan Neuvostoliiton superaseilta, natsitiedemiesten käytössä mentiin yli sen, mikä olisi edes kyynisen rationaalista.

Kirjailijan mukaan moni asiakirja on yhä salattu ja kirjassa välillä törmätään käsittämättömiin päätöksiin suojella natsitiedemiehiä, jotka sekoilivat Yhdysvalloissa. Kirjailija ei lähde spekuloimaan, miksi näitä sotarikollisia suojeltiin niin pitkään?

Juuri operaatio paperiliitin ja siihen liittyvien sotarikosten takia, en voi yhtyä antikommunistisen toimittaja Anne Applebaumin harmitteluun, ettei kylmää sotaa muisteta ilona ”sotana vapauden ja ihmisoikeuksien puolesta”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s