Esihistoriallista humanismia

Jack London on jostain ihmeellisestä syystä yksi suosikkikirjailijoistani. Ihmettelyni johtuu siitä, että kirjailijan tuotannon sanoma on hyvin nietzscheläinen oodi yli-ihmisyydelle tai stereotyyppiselle maskuliiniselle sankari-ihanteelle. En ole ihan sellainen ihminen, joka arvostaa machoilua tai Nietzscheä.

Kuitenkin Londonin kirjoissa on myöskin syvä humanismi ja solidaarisuuden tunne yhteiskunnan sorrettuja kohtaan, olivatpa nämä susikoiria, kullankaivajia tai kulkureita.

On esitetty, että supersankarifantasiat eivät vetoa niinkään, koska ihmiset haluavat itsekkäästi tuntea itsensä voittamattomiksi, vaan koska he toivoisivat omaavansa enemmän voimia, joilla pyyteettömästi auttaa ja suojella muita.

Luontokuvauksetkin varmaan ovat myöskin ne elementit Londonin teoksissa, jotka saavat minut aina palaamaan Alaskan lumisille vuoristoille.

Kuitenkin London ei kirjoittanut vain Alaskan kullankaivuusta, vaan hän rohkeni jopa kirjoittamaan scifiä! Tästä hyvä esimerkki on vuonna 1906 julkaistu “Ennen Aatamia” romaani.

Idea

“Ennen Aatamia” kertoo nuoresta miehestä, joka onnistuu saamaan yhteyden miljoonia vuosia sitten eläneeseen esihistorialliseen esi-isäänsä muistoihin, ikään kuin eläen ne uudelleen.

Londonin romaani pyöriikin hyvin scifimäiseen “rotumuisti” käsitteen ympärillä.

Rotumuistia kutsuttaisiin nykyään “geneettiseksi muistiksi”, kuten Ubisoft-peliyhtiön Assasin’s Creed-videopelissa sitä kutsutaan. Kummassakin teoksessa spekuloidaan, että ehkä ihmisen perimä sisältäisi vaistojen lailla edellisten sukupolvien muistojen sirpaleita.

Assasin’s Creed-pelissä näitä menneitten elämien muistoja kartoitetaan erikoislaitteistolla ja kootaan virtuaalitodellisuussimulaatioksi, jossa voidaan ne ikään kuin uudelleen elää.

Jack London kuoli vuosikymmeniä ennen kuin ensimmäiset tietokoneet keksittiin, joten hänen romaanissansa näitä muistoja kartoitetaan psykologisilla harjoituksilla.

Koska London kuvaa näitä muistoja “menneiksi elämiksi”, on todennäköistä, että hän sai inspiraation konseptilleen teosofiasta, joka oli tuohon aikaan hyvin suosittu uskonto.

Teosofian ydinoppi on uskomus, että ihminen voi ottaa yhteyttä kuolleisiin ihmisiin erilaisilla henkisillä tekniikoilla tai meedion avulla.

“Ennen Aatamia” romaanissa hahmo on hyvin kiinnostunut unien hallinnasta. Tarkoittaen sitä, että nukkuessa ihminen tajuaa näkevänsä unta ja yrittää hallita sen tapahtumia. Kirjassa kuitenkin lisätään se ulottuvuus, että jotkut unet ovatkin edellisten sukupolvien muistojen sirpaleita, joita voitaisiin nukkuessa kokoamaan yhdeksi kokonaiseksi elämän muisteluksi.

Tällä fiktiivisellä psykologisella tekniikalla alkaa unen sisällä oleva seikkailu esihistoriallisessa maailmassa, jossa erilaiset alkuihmislajit ja niitten eri kehitystasot taistelivat selviytymisestä.

DSC_0826
Suomenkielisessä painoksessa on hurjia piirustuksia, joistain juonen kohtauksista

Esihistoriallista humanismia

Kuten muissakin Londonin kirjoissa, tässäkin teoksessa miehekästä luontoseikkailua on kyllikseen, mutta samalla hyvin herkkää inhimillisyyttä.

Yhdessä vaiheessa kertoja kertoo, eläimellisempien ihmisten jaloudesta ja, että kaikista kusipäisin luolamieshahmo on “modernin ihmisyyden perillinen”.

Tämän luonto-on-jalo ja oman-edun-tavoittelu-muista-piittaamatta-on modernin-ihmisen synti –vastakkainasettelu, voitaisiin tulkita viimeisen vuosisadan “jalo villi” myytin toistona, mutta London ei romantisoi esihistoriallista elämää, vaan kuvaa sen hyvin karuna ja julmana.

Mitä London ihannoi primitiivisimmissä ihmissisä on näitten solidaarisuus toisiaan kohtaan, eikä heidän luonnonmukaista elämäntapaansa. London kirjoittaakin päähenkilön pohtivan sitä, että koska primitiivisillä ihmisillä ei ole vielä kehittynyt kunnon kieli, he eivät voi ilmaista monimutkaisia konsepteja, jotka ovat juurikin monimutkaisen kooperaation edellytys.

Primitiivillä ihmisillä on romaanissa jonkinlainen alkeellinen moraalikäsitys yksilöitten itsemääräämisoikeuksista, mutta ei sanoja, joilla ilmaista sitä, eikä näin kykyä auttaa toisiaan kunnolla.

Kirjassa kusipäisin henkilöhahmo onkin eräänlainen vertauskuva modernista kapitalistisesta omaa etua tavoittelevasta ihmisestä. Juuri sellaisesta negatiivisesta nietzscheläisestä sankarista, joka ei tarvitse tai välitä muista, vaan ainoastaan omasta hyvinvoinnista.

Jo 1800-luvulla kommunistit ja anarkistit teoretisoivat, että primitiivisten kansojen tasa-arvoinen elintapa oli eräänlaista esikommunismia, josta pitäisi ottaa jotain mallia.

Ainakin tulee mieleen anarkistifilosofi Pjotr Kropotkinin “Mutual Aid: Factor of Evolution” (1902) kirja, joka perustui hänen antropologisiin tutkimuksiinsa Siperian heimoyhteisöistä.

Kropotkin väittää kirjassaan, että eläinten ja ihmisyhteisöjen perimmäinen luonne on yhteistyö, eikä kyyninen oman edun tavoittelu. Anarkistina Kropotkin halusikin argumentoida, että nykyinen kapitalistinen järjestelmä on “luonnoton” ja ainoastaan tasa-arvoinen ja vapaehtoinen ihmisyhteisöjen välinen yhteistyö voi luoda hyvinvoivan sivilisaation.

Ehkä kommunistina London kuuli tai luki Kropotkin teoksen ja sisäisti sen teemat tähän jännittävään ja paikoin jopa herttaisen romanttiseen kertomukseen.

Ainakin kirjastosta hankkimani Kaapo Murroksen suomentama painos vuodelta 1908, sisältää viimeisessä sivussa mainoksen Fredrich Engelsin ”Perheen ja yksityisomaisuuden ja valtion alkuperä” (1884) kirjasta.

Ongelmia

Suurin ongelma tässä kirjassa on tietenkin sen paikoin hyvin vanhentunut käsitys ihmisen evoluutiosta ja alkuihmisten mahdollisesta käyttäytymisestä.

Enkä tarkoita teoriaa primitiivisten ihmisten yhteistyövoimasta. Siitäkin on tuoreita tutkimuksia, kuten primatologi Frans de Waalin kirja “The Bonobo and the Atheist: In Search of Humanism Among the Primates” (2013)

Mutta Londonin teoksessa huomaa, että se on kirjoitettu yli sata vuotta sitten. “Ennen Aatamia” muistuttaakin sen tieteellisessä kömpelyydessä Jean-Jacques Annaudin ohjaamaa “Taistelu tulesta” (1981) elokuvaa. Hyvää viihdettä, mutta ei mikään vakava dokumentti esihistoriallisesta elämästä.

Mutta jos tämän lukee juurikin allegoriana tai enemmänkin fantasiaseikkailuna, eikä kovana scifinä, ”Ennen Aatamia” on oikein viihdyttävää ja ajatuksia herättävä romaani.

Toinen ongelma on, että vaikka tämä kirja on viihdyttävä lukea, se ei yllä Londonin muun tuotannon mestarilliseen tasoon. Tämä on hyvä kirja, mutta ei mikään voimakkaita tunteita herättävä mestariteos.

Yhteenveto

Jack Londonin “Ennen Aatamia” on todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä romaani, mutta auttamatta vanhentunut. Se ansaitseekin paikkansa eräänlaisena historiallisena kuriositeettina, jossa esihistoriallinen tutkimus oli lapsen kengissä ja tiede edistyi huimaa vauhtia, luoden kaikenlaisia villejä spekulaatioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s