Uusnatsina oleminen

Pohjoismainen vastarintaliike (PVL) on Suomessa kielletty uusnatsiryhmä, jonka tavoitteena on kumota Suomen demokratia. Järjestö tunnetaan sen hiljaisista mielenosoituksista ja itsenäisyyspäivän marsseista, mutta myöskin yhden antirasistin murhasta.

Järjestöllä on linkkejä perussuomalaisiin ja useisiin kotimaisiin äärioikeistolaisiin toimijoihin, kuten Soldiers of Odin ja useisiin entisiin Rajat Kiinni! -aktivisteihin, Kansallismielisen liittouma –nimisen järjestön kautta.

Kyseinen liittouma onkin saanut aikaan PVL:n marssien mielenosoittajien määrän lisääntymisen.

Vaikka jotkut vähättelevät PVL:ää sillä, että heitä on vain “muutama”, järjestön kyky tehdä yhteistyötä muitten ääriryhmien ja eduskuntapuolueen kanssa kertoneen sen vaikutusvallasta. Tämän vuoksi on tärkeää tietää, mitä PVL ajattelee ja tekee?

Sain käsiini PVL:än taktisen oppaan, joka annetaan jokaiselle uudelle jäsenelle. Kyseinen “Vastarintaliikkeen käsikirja” on vuonna 2017 julkaistu lyhyt kirjanen, jossa kerrotaan järjestön tavoitteista, toiminnasta ja taktiikoista.

Olen käsitellyt blogissani PVL:n ideologista manifestia ”Kansallissosialismi – biologinen maailmankatsomus & Kansallissosialismi – vasemmistolainen liike.”, mutta suomenkielinen taktinen käsikirja paljastaa, miten järjestö toimii ja ajattelee Suomessa?

Idea

Oppaassa PVL kuvaa itseään taistelujärjestöksi, joka tähtää vallankumoukseen ja pyrkii rakentamaan aktivistien ympärille kokonaista vastarintayhteiskuntaa “jossa myös esimerkiksi kulttuurilla, ystävillä, perheillä ja yritystoiminnalla on merkittävä rooli”.

Oppaan mukaan PVL:n lopullinen tavoite on rakentaa pohjoismainen kansallissosialistinen diktatuuri. Jotta ei tule epäselväksi, mitä kansallissosialismilla tarkoitetaan, käsikirja lainaa Natsi-Saksan diktaattori Adolf Hitleriä.

On vähän ironista, että natsijärjestö pyrkii toimimaan samalla tavalla kuin islamistinen Muslimiveljeskunta yrittämällä rakentaa rinnakkaisyhteiskunnan erilaisilla sosiaalisilla ja kulttuurisilla palveluilla. Muslimiveljeskunta on menestynyt taktiikassa, koska monissa arabimaissa on hyvin vähän sosiaalisia palveluita ja köyhyys musertavaa.

Oppaassa kerrotaan toimintamallin tulevan 30-luvun Lapuan liikkeestä, mutta silloinkin köyhyys oli suurta ja sosiaalipalvelut lähes olemattomat.

Suomessa PVL on onnistunut tähän mennessä rakentamaan ainoastaan muutaman nyrkkeilyklubin ja Suomalaisapu –nimisen hyväntekeväisyysjärjestön, joka jakaa ruokaa valkoisille vähävaraisille suomalaisille. Senkin toiminta on hyvin vaatimatonta ja kielletty useissa kaupungeissa, koska ihmisten syrjiminen ihonvärin perusteella on laitonta. Yritystoimintakin on ollut vaatimatonta, jos ei lasketa Kärkkäinen kauppaketjua.

Käsikirja kehystää aktivistin osaksi “suurempaa historiallista kehityskulkua”, joka oppaan mukaan on sivilisaation taantuminen. Fasistit uskovat, että länsimainen yhteiskunta on romahtamassa omaan rappioonsa ja ainoastaan väkivaltainen puhdistus voi uudelleen synnyttää “terveen kansakunnan”.

PVL:n tarkoitus onkin rakentaa rinnakkaisyhteiskunta, joka voisi lopulta korvata rappeutuvan valtakulttuurin. Käsikirja kehottaakin aktivisteja “luomaan omaa tervettä ruohojuuritason kulttuuria”, tähän tavoitteeseen on kuitenkin epäonnistuttu.

Jos ei lasketa kansallissosialistisia rock-keikkoja, natseilla ei ole teatteri-, tanssi- tai kaunokirjallista toimintaa, joka edistäisi aatetta. Anarkisteilla ja kommunisteilla yhä on paljon tällaista toimintaa. Yksi syy äärivasemmiston ja –oikeiston kulttuuritoiminnan eroihin on ideologia.

Äärivasemmistolaiset ideologiat, kuten anarkismi ja kommunismi perustuvat ajatukseen, että kansa osaa hallita itseään paremmin kuin porvarillinen eliitti. Äärivasemmistolle kaikenlainen omaehtoinen yhdessä tekeminen on luonnollista. Tämäkin johtuu osittain punkmusiikin DIY-kulttuurista, jonka olemus oli kuin luotu anarkisteille. Talonvaltaukset ovatkin monesti päättyneet siihen, että ne muuttuivat joko sosiaali- tai nuorisokeskuksiksi, joilla on nollatoleranssi rasismille ja kaikelle syrjinnälle. Tämä matalan kynnyksen ilmapiiri taas loi hyvin rikkaan kulttuurin, jossa eritaustaiset ihmiset saivat äänensä kuuluville. Äärioikeistolle taas hierarkiat ovat kaikki kaikessa, jolloin kulttuuri pitää olla ylhäältä päin johdettua toimintaa, eikä mikään itsenäinen omaehtoisuus katsota hyvällä.

Oppaassa kehotetaan kuitenkin tukemaan kotimaista kulttuuria, eikä “Hollywoodin eurooppalaisvastaista sanomaa”, mutta en ole kuullut natsien rahoittavan kotimaista elokuvateollisuutta tai mitenkään olevan erityisen kiinnostunut siitä. Mikään ei estä natseja ohjaamasta omia elokuvia ja ujuttavan siihen omaa sanomaa. Vaikka vihapuhelait estävät rasistisen materiaalin levittämisen, muu fasistinen sanoma voi hyvinkin ujuttaa elokuviin.

Mutta jotta käsikirja ei vaikutettaisi liian vasemmistolaisilta, siinä muistetaan kertoa, etteivät natsit ole ”downshiftaajia”. Eihän nyt sentään haluta näyttää miltään ituhipeiltä!

Vaikka oppaassa kerrotaan luomun, ekologisuuden ja lähituotannon olevan tärkeitä arvoja, joitten kautta tehdä kansallissosialistinen ostopäätös, käsikirja antaa vain israelilaisten tuotteitten boikottiin tarkat ohjeet.

Natseille ympäristöarvot eivät koskaan olleet tärkeitä tai ensisijaisia, mikä heijastuukin siinä, että ympäristöaktivismi on lähes kokonaan vasemmiston hallussa. Natsit ovatkin käytännössä enemmänkin kieltäneet tai vähätelleet ilmastonmuutosta. Tärkeintä natseille on etnisten vähemmistöjen hävittäminen ja sen vuoksi israelilaistuotteitten boikotoinnille kulutetaan pari riviä, kun taas hiilijalanjäljen vähentämiseen ei yhtään.

Se, että käsikirja ei mainitse palestiinalaisten ahdinkoa Israelin boikottia käsittelevässä osiossa, kertoneen, ettei syy boikottiin ole solidaarisuus palestiinalaisia kohtaan, vaan puhdas juutalaisviha.

Vaikka oppaassa lukeekin:

“Naapurustoa voi organisoida vastustamaan esimerkiksi uutta vastaanottokeskusta tai kunnan leikkauksia. Vastarintaliike vastustaa peruspalveluiden alasajoa ja kansallisomaisuuden yksityistämistä – näitä vastaan kampanjoimalla voi solmia uusia ystävyyssuhteita tulevaisuuden värvättävien kanssa.”

PVL:n aktivistit eivät ole ryhtyneet mihinkään leikkauspolitiikkaa vastustavaan tempaukseen. PVL:n mielenosoitukset ovatkin liittyneet joko sananvapauden näennäiseen puolustamiseen tai Turun terrori-iskun muistotilaisuuksien järjestämiseen. Uusnatsit vaikuttavatkin olevan kykenemättömiä mobilisoitumaan mihinkään katutempaukseen, jos siihen ei liity tilaisuutta kiihottaa kansanryhmää vastaan.

Yleisestikin on dokumentoitu, ettei fasisteja kiinnosta talous tai sosiaalipolitiikka, jonka he tietoisesti jättävät epämääräiseksi sekasotkuksi, jotta se voisi vedota sekä oikeistolasisiin, että vasemmistolaisiin. Kuitenkin valtaan päästyään, natsit ovat historiallisesti suosineet suurpääomaa, eikä vähävaraisia.

Huumeet ja selkäänpuukotukset

Mielenkiintoisinta on kuitenkin oppaassa toistuvat huumeita ja sisäisiä juonittelija vastaan tarkoitetut kappaleet. Oppaassa on monia sääntöjä, jotka keskittyvät kieltämään erilaisten päihteiden käyttöä eri tilanteissa sekä ryhmän sisäistä juoruilua, juonittelua ja petkuttamista vastaan. Yleisin sääntö on, että jos jokin asia on laissa kielletty, se tarkoittaa, että joku on tehnyt jotain vääräksi koettua, luoden tarvetta lain solmimiseen.

Se, että merkittävä osa oppaasta on omistettu päihteiden ja sisäisten riitojen kieltoon, kertoneen kummankin asian olevan kroonisia ongelmia järjestössä. Esimerkiksi Isiksen ja al-Qaidan vastaavissa oppaissa ei ole yhtä paljon tekstiä kulutettu näitten aihepiirien pyörittelyyn. Tämä siitäkin huolimatta, että ISIS rekrytoi aktiivisesti rikollisia ja päihderiippuvaisia riveihinsä.

Seura onkin raportoinut viime vuonna PVL:än vuodetuista keskustelufoorumin viesteissä, joissa paljastui ryhmän jäsenten käyttävän runsaasti huumeita.

Suomessa äärioikeiston sisäiset ristiriidat repivät Rajat Kiinn! -järjestön vuodessa, hävittäen välittömästi ryhmän kansanliikepotentiaalin. Kansallismielinen liittouma luotiin vuonna 2017 yrityksenä yhdistää lukuisat ääriryhmät uudelleen poliittisesti aikaansaavaksi voimaksi.

Äärioikeiston sisäiset riidat ovat niin yleisiä, että niitä on laajasti dokumentoitu ideologiaa käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa. Yksi syy äärioikeiston jatkuvaan riitelyyn on juuri vihaan perustuva ideologia.

Kun koko syy aktivistiin on halu alistaa ja tuhota yhteiskunnan heikommat, solidaarisuus ja yhteistyön toteuttaminen muitten kanssa tasa-arvoisesti on hyvin hankalaa.

Ihmisviha

Oppaassa on myöskin ohjeistus sille, jos aktivisti masentuu tai haluaa lopettaa aktivismin. Masennus on toistuva teema pitkin tekstiä. Niin henkilökohtaisen elämän, ennen järjestöön liittymistä ja järjestön sisällä olevaa, mikä kertoneen siitä minkälaisessa psykologisessa tilassa monet ovat uusnatsipiireissä.

Osasyy masennukseen on myöskin ideologian itsensä aiheuttama. Oppaassa kerrotaan maailman olevan rappiossa huumeitten, homoseksuaalisuuden ja maahanmuuton takia.

Tekstin keskeinen teema onkin uskomus, että valkoinen rotu on kuolemassa sukupuuttoon juutalaisen salaliiton takia. Käsikirja kehystääkin kansallissosialismin valkoisen kansanmurhaa estäväksi ideologiaksi.

Toisin kuin vaikka kommunismi ja anarkismi, jotka kehystävät itsensä parempaa maailmaa tavoittelevaksi ideologiaksi, kansallissosialismi kehystetään PVL:än toimesta nykymaailman tuhoa estäväksi. Tarkoitus ei ole rakentaa uusi ja parempi maailma, vaan säilyttää kuviteltu versio nykyisestä. Ei siis mikään ihme, että fasismi houkuttelee epätoivoisia ja masentuneita ihmisiä.

Väkivallan ihannointi on niin keskeistä ryhmän ideologialle, että oppaan lasten ristiäisiä käsittelevä kappale alkaa järjestön sisällä järjestettävien ristiäistilaisuuksien sitaatilla:

“Mies älköön astuko yhtään askelta aukiolla aseittensa luota, on mahdoton tietää, milloin tiellä tulee keihästä tarvis. Vain aseen avulla voidaan vapaus voittaa ja säilyttää. Vain aseistettu voi kutsua itseään vapaaksi. Vain häntä, joka osaa käsitellä asettaan, voi kutsua mieheksi. Sinun velvollisuutesi, lapsi, on oppia käsittelemään asettasi taistelussa. Velvollisuutesi on myös isänä opettaa lapsellesi sama asia. Isämme vaativat tätä.”

Toinen merkillepantava sääntö on:

“HUOM! Väkivaltaisten tekojen suunnittelu ja suorittaminen johtaa erottamiseen. Väkivaltateot eivät siis kuulu ”oman aloitteen” piiriin. Voimaa tulisi käyttää vain hätävarjelussa.”

Poliittisesta tai suunnitellusta rasistisesta -väkivallasta pitäytyminen onkin saanut monet ihmiset suhtautumaan eri tavalla uusnatseihin kuin vaikka avoimen väkivaltaisiin jihadisteihin. Siinä, missä jihadisti on valtion ankaraa repressiota ansaitseva terroristi, uusnatsi on monen ihmisen mielessä maksimissaan ärsyttävä huligaani, jolle ei pitäisi antaa huomiota.

Useimmiten PVL:n jäsenet ovatkin olleet väkivaltaisia vähemmistöjä tai poliittisia vastustajia kohtaan yksittäisinä kansalaisina, eikä järjestön määräyksessä toimivia.

PVL onnistuikin antamaan jotenkuten laillisen imagon itsestään, vaikka sen jäsenet hakkaavat vaimojaan kotona, vähemmistöjä taksijonoissa ja heittävät kyynelkaasua seksuaalivähemmistöjä päin pride-kulkueessa.

Se, että PVL:ällä on yhteyksiä amerikkalaisiin ja venäläisiin uusnatsiterroristeihin ja miliiseihin, kertoneen että järjestö on tosissaan valmis poliittiseen väkivaltaan. Se, ettei se ole vielä järjestelmällisesti aloittanut poliittisen väkivallan kampanjaa, ei tee sitä vähemmän vaarallista kuin ISIS

Samaa mieltä on poliisi, jonka mukaan PVL ei todellisuudessa erota ryhmästään väkivaltaisuuksiin osallistuneet jäsnet, mikä johtukin koko järjestön kieltoon.

Oppaassa lukeekin:

“On tärkeää, että ihmiset näkevät ja tapaavat meidät. Siten he voivat nähdä meidät osana katukuvaa sen sijaan, että he lukisivat vain tiedotusvälineiden meistä tekemiä valheellisia raportteja. Tällä tavoin osoitamme myös, että seisomme avoimesti mielipiteidemme takana. Järjestelmä yrittää nimittäin vakuuttaa ihmisiä siitä, että mielipiteemme ovat sosiaalisesti kyseenalaisia. Lisäksi ihmiset (erityisesti suurkaupungeissa) saattavat ymmärtää, että meillä on rohkeutta ja että voimme esiintyä julkisesti, poliittisista vastustajista tai ”siirtolaisjengeistä” huolimatta. Tämä on propagandan näkökulmasta psykologisesti tärkeää. Vastarintaliikkeen tehtävä on osoittaa, että Pohjolan kadut kuuluvat Pohjolan kansalle.”

Monet vastustavatkin antifasistista väkivaltaa sillä pohjalla, etteivät uusnatsit harjoita suunniteltua väkivaltaa. Jotkut ovat menneet pidemmälle ja pitäneet antifasisteja pahempana uhkana yhteiskuntarauhalle kuin vallankumousta tavoittelevaa PVL:ää.

PVL:n hiljaiset mielenosoitukset ja hakaristien välttäminen omassa propagandassa on saanut jotkut jopa luulemaan, ettei PVL ole natsijärjestö ja pitämään järjettömänä ihmisiä, jotka väittävät uusnatsien olevan nykyajan ongelma.

Mutta PVL:n käsikirjassa ei myönnetä hiljaisten mielenosoitusten tavoitteena olevan normalisoida fasismi. Tälläöin kaikki antifasistinen toiminta on taktisesti järkevää, koska jos joka kerta natsin ilmestyminen kadulle tuottaa häiriötä, natseja aletaan pitää häiriönä.

Esimerkiksis tällä viikolla oleva Levykauppa Äx-tapauksessa, antifasistit onnistuivat painostamaan yksityisen yrityksen luopumaan natsitaustaisesta työntekijästä. Onhan myynnille haitallista, jos ihmiset kokevat kaupassa olevan natsin häiriöksi. Niin kauan, kun natsi on yhteiskunnan hylkiö, PVL:ällä on vaikeuksia saavuttaa tavoitteensa.

PVL tunnustaakin oppaassa antifasistien olevan pahempi uhka järjestölle kuin poliisi.

Käsikirja alkaakin ikävällä toteamuksella:

”Älä lannistu vastoinkäymisistä, vaikka menettäisit esimerkiksi työsi tai vapautesi poliittisen toiminnan vuoksi.”

Oppaassa kerrotaankin poliisissa ja armeijassa olevan fasismin kannattajia, mutta näihin ei kuitenkaan voi täysin luottaa, koska viranomaisten on toteltava valtion määräyksiä.

Oppaan mukaan valtio odottaa mitä tahansa syytä pidättää natseja pitkiksi ajoiksi vankilaan, jolloin katutappelu antifasistin kanssa voi tuottaa vankilatuomion, siitäkin huolimatta, että natsi olisi puolustustautumassa. Syy tähän on oppaan mukaan se, että kuuluminen vallankumoukselliseen äärijärjestöön nähdään oikeusistuimissa raskauttavaksi todisteeksi uusnatsia vastaan.

Kuitenkin, koska kyseessä on natsijärjestö käsikirja samaan aikaan kehottaa pitäytymään väkivallasta, että osoittamaan antifasisteille, ettei natseja vastaan kannata hyökätä, jos ei halua saada turpaan.

PVL onkin ajanut itsensä nurkkaan omalla vihaideologialla. Se ei voi käyttää antifasistista väkivaltaa antifasisteja vastaan, koska silloin uusnatsit näyttävät heikoilta, mikä taas poistaa koko järjestön vetoavuuden muitten äärioikeistolaisten keskuudessa. Kuitenkin tämä uho tuottaa tilanteita, joissa sen jäsenet voidaan vangita katuhuligaaneina.

Paras taktiikka onkin olla hiljaa kaikesta katutappelusta, kuten viime vuoden itsenäisyyspäivänä, jolloin PVL:n jäsenet joutuivat naamioituneitten hyökkääjien uhriksi. PVL:n jäsenet eivät puolustautuneet hyökkääjiä vastaan, juuri koska se voisi aiheuttaa heidänkin pidätyksensä. Samalla kuitenkin hakatuksi joutuminen ei osoita uusnatsien olevan kovin vahva vallankumouksellinen järjestö, jolloin PVL vaikeni koko tapauksesta, eikä mediassa aihetta ole sen vuoksi enempää käsitelty.

Yhteenveto

Pohjoismaisen vastarintaliikkeen “Vastarintaliikkeen käsikirja” on juuri mitä lupaa: ohjeistus miten olla aktiivinen uusnatsi. Kuitenkin teos auttamatta paljastaa järjestön sisäiset heikkoudet ja sen pahimmat pelot.

Heikkoudet onkin viime vuonna pyritty paikkaamaan liittoutumalla Soldiers of Odinin ja muitten äärioikeistolaisten ryhmittymien kanssa. Vain aika tulee osoittamaan muuttaako se käytännössä mitään.

Suomessa PVL:n kiellon jälkeen, uusnatsit perustivat uuden järjestön, jota nyt tutkiaan myöskin kiellettäväksi. Antifasistinen aktivismi onkin onnistunut suhteellisen hyvin estämään kansallissosialismin  normalisoinnin.