Trumpin kansa

Ennen amerikkalaista presidentti Donald Trumpin valtaannousua luulin vain ideologisten ääriryhmien ja diktatuurien kykenevän luomaan johtajistaan erehtymättömiä kulttihahmoja. Trumpin suosio kuitenkin vaikutti syntyneen täysin spontaanisti, riippumatta mistään selkeästä ideologiasta, manifestista tai suuren puolueen tai valtion propagandasta. Mistä tämä johtuu? Ihmetykseni johtuu pääosin siitä, etten näe, mitään presidentin virkaan kelpaavia ominaisuuksia Trumpissa.

Saadakseen vastauksen tähän kysymykseen, olen lukenut lukuisia Trumpista ja hänen kannattajistaan kertovia kirjoja.

Paras teos trumpilaisuudesta on tähän mennessä Markku Ruotsilan ”Sydänmaiden kapina. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu” (2018)

Ruotsilan mukaan internet mahdollisti erilaisten marginaalissa pidettyjen oikeistolaisten liikkeitten verkostoitumisen, luoden Republikaani-puolueesta riippumattoman kansanliikkeen, joka antoi tukensa Donald Trumpille. Ruotsilan kirjassa saatkin kuvan, että merkittävä osa amerikkalaisista ajattelee samalla tavalla kuin Afganistanin talibanit, ja nyt nämä ihmiset ovat saaneet äänensä kuuluvulle.

Viimeisin lukemani kirja Trump-kannattajista on Maria Annalan tänä vuonna julkaistu ”Trumpin kansa. Keitä he ovat ja miksi he rakastavat johtajaansa”

Annala seurasi kolmea Trump-kannattajaa ja aktivistia parin vuoden ajan ja haastatteli heitä. Samalla kirjailija tutki viimeisempiä akateemisia tutkimuksia Trumpin kannatuksesta.

Annalan kehys on puolueettomampi kuin monen muun kirjan. Kirjailija ei jaa omia näkemyksiä presidentistä. Kirjassa olevat tilastotietotutkimukset kommentoivat ilman kirjailijan arvuuttamista haastatteluissa ilmeneviä ideoita. Lukijalle annetaankin melko vapaat kädet tehdä johtopäätökset Trump-kannatuksen todellisesta luonteesta.

Rasismi

Kirjan pääteesi on, että Trumpin kannatus pohjautuu rasismiin. Kirjailija käy läpi lukuisat eri tutkimukset, joissa analysoidaan erilaisia teorioita Trump-kannatukselle: taloudellinen ahdinko, katoavat työpaikat ja niin edelleen. Lopulta rasismi on se kaikista yhdistävin tekijä nykyisen presidentin kannatuksen takana.

Maria Annala kuvaa, miten Barack Obaman valinta presidentiksi muutti amerikkalaisten käsityksiä vallasta. Kun valkoista taloa hallitsi musta demokraatti, rotukysymykset alkoivat yhdistyä puoluepolitiikkaan niidenkin äänestäjien mielessä, jotka eivät politiikkaa juuri seuranneet.

Monelle amerikkalaisille tulikin yllätyksenä, että Demokraatti-puolue edistää vähemmistöjen oikeuksia, jolloin he alkoivat siirtyä Republikaanien kannattajiksi. Kuitenkin Republikaanit eivät halunneet edistää rasistista politiikkaa, mikä avasikin tien avoimesti rasistille Trumpille.

Kirjassa ilmenee, ettei rasismilla tarkoiteta tietoista vihamielistä ja väkivaltaista rasismia, vaan tiedostamatonta institutionaalista rasismia. Kirjailija ei sano suoraan minkälainen rasismin laatu on keskeistä Trump-kannatuksessa, mutta haastatteluista sen voi päätellä.

Kirjassa ilmenee, että suurin osa Trump-kannattajista ovat keskiluokkaisia valkoisia miehiä ja heitä pelottaa koettujen etuoikeuksien menettäminen vähemmistöille. He eivät vihaa vähemmistöjä tai edes maahanmuuttajia, mitä he inhoavat on eräänlaisen kontrollin menettäminen.

Trump-kannattajat itse eivät selitä kannatustaan rasismilla, mutta he ilmaisevat vastustavansa kaikkia valtion sosiaalisia ohjelmia, jotka voisivat parantaa etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien yhteiskunnallista asemaa. Syy vastustamiseen johtuu siitä, että Trump-kannattajat uskovat tasa-arvon lisäämisen tarkoittavan heidän asemansa heikkenemistä. Joko veronmaksajana tai työntekijänä.

Trumpin iskulause ”Make America Great Again” ei tarkoita kirjan mukaan paluuta johonkin tiettyyn aikakauteen, vaan ongelmien korjaamista ja suuruuden kokemuksen palauttamista. Tämä suuruuden tunne on sekä yksilö- että kansallisella tasolla.

Esimerkiksi yksi kirjan haastateltavista kertoo vastustavansa ”sosialismia”, koska se estää yksilöä keräämästä mahdollisimman paljon rahaa itselleen, jotta tämä voi auttaa muita ihmisiä vapaehtoisesti.

Tälle Trump-kannattajalle oli hyvin tärkeää tuntea ja osoittaa muille, miten kristillisen pyyteetön hän oli, kun hän auttoi henkilökohtaisesti köyhiä ihmisiä hyväntekeväisyydellä. Julkinen terveydenhuolto ja muut hyvinvointivaltioon kuuluvat sosiaaliset ohjelmat koetaan joittenkin amerikkalaisten keskuudessa poistavan ihmisten keskinnäisen kristillisen rakkauden ja auttamisen tunteet.

Tulkitsen tällaisen ajattelutavan hieman itsekkääksi, koska se asettaa auttajan tunteet etusijalle. Samalla se osoittaa tiettyä halua käyttää omaa valtaa heikompiosaisiin. Onhan köyhä täysin satunnaisten ihmisten armoilla tällaisessa tilanteessa. Kun tietää, että Yhdysvalloissa suurin osa köyhistä kuuluvat etnisiin vähemmistöihin, tämä valta-asetelma sisältää myöskin rasistisen elementin.

Kirjassa viitataankin tutkimukseen, jonka mukaan autoritaarinen luonne ei seuraa vahvoja johtajia alistumisen ilosta, vaan saadakseen nähdä muiden alistuvan.

Tämä halu alistaa muita näkyy myöskin ulkopolitiikassa.

Yksi haastateltavista esimerkiksi ei pitänyt siitä, että Obaman Yhdysvallat tuli kansainvälisiin neuvottelupöytiin muiden maiden tasavertaisena kumppanina ja valmiina kompromisseihin koko maailman yhteisen edun nimissä.

Sama ihminen sanookin:

”Haluamme säilyttää itsemääräämisoikeutemme ja olla vastedeskin se antelias maa, joka Amerikka on aina ollut” 

Eli Trumpin haluttomuus sitoutua kansainvälisiin sopimuksiin, johtuukin hyvin imperialistisesta ajattelutavasta, jossa Yhdysvallat on maailman herra.

Anteliaisuus ja auttaminen pitääkin Trump-kannattajien mielestä tehdä omasta korkeammasta valta-asemasta käsin, eikä globaalin yhteistyön kautta.

Puoliksi suomalaisena ja brasilialaisena, pidän tällaista imperialistista ajattelua pahaenteisenä. Onhan Suomi ja Brasilia saaneet kokea imperiumien ”anteliaisuuden”, eikä se ole ollenkaan kivaa.

Haastateltavien puheet muistuttivatkin isovenäläistä ajattelua, jota me suomalaiset olemme oppineet pelkäämään.

Onhan Trump itsekin sanonut suljettujen ovien sisällä, että Yhdysvaltojen pitäisi louhia Afganistanin luonnonvarat itselleen, jotta koko vuosikymmeniksi venyneestä sotilasoperaatiosta olisi jotain ”hyötyä”.

Ei-amerikkalaisena on todella kummallista nähdä, että amerikkalaiset oikeasti kaipaavat takaisin George W. Bushin aikaan, jossa vanha presidentti julisti New York Timesin 2004 haastattelussa ”Olemme imperiumi, me luomme todellisuutemme.” ja kun muistaa Bush nuoremman olleen aidosti uskovainen, niinkin paljon, että hän sanoi hyökänneensä Irakiin “Jumalan käskystä”, ei voi, kun tuntea, että historia on toistumassa.

Leninismiä?

Trump-kannattajille presidentti on täydellinen, eikä hän voi tehdä virheitä. Jos hän tekee virheitä, niin nekin osoittavat Trump-kannattajille miehen ”aitoudesta”, joka tekee hänestä vielä vetovoimaisemman henkilön. Trump on tällöin immuuni millekään kritiikille ja kaikki keinot tämän vallassa pysymiseen ovat sallittuja, jopa laittomuudet.

Marxisti-leninistit tai populaarimmin stalinisteiksi tunnetut kommunistit ajattelivat samaa Stalinista ja Neuvostoliitosta. Mikään Neuvostoliiton käyttämä toimi ei koskaan voinut olla väärin ja jos oli, niin se oli joko imperialistista propagandaa tai pieni kömmähdys, jonka puolue oli korjaamassa, muuten voittoisassa tiessä kohti kommunismia.

Vertaukseni ainoa ongelma on se, ettei Stalinia äänestetty, eikä Neuvostoliiton tarvinnut miellyttää ketään. Trumpin ympärille syntynyt henkilökultti on täysin orgaanisesti syntynyt. Se on täysin riippuvainen sen kannattajien tahdonvoimasta, eikä mistään väkivaltakoneistosta, kuten Neuvostoliitossa.

Annalan kirjassa monet uskonnolliset Trump-kannattajat puolustavat presidenttiä Kyyros-vertailulla. Kyyros oli Raamatun hahmo, joka ei ollut itse juutalainen, mutta hän vapautti juutalaiset vankeudesta Babyloniasta ja antoi heidän palata Jerusalemiin ja rakentaa uudelleen siellä sijainneen temppelinsä. Tällä tarinalla Trump-kannattajat oikeuttavat itselleen sen, miksi he kannattavat miestä, joka selkeästi ei ole esimerkillinen kristitty tai muutenkaan eettinen ihminen.

Se, että Trump kaikesta sekoilusta huolimatta edistää fundamentalistikristittyjen poliittisia vaatimuksia on tärkeintä. Samalla tavalla monet kommunistit aikoinaan puolustivat Stalinin hirmutekoja: ne olivat välttämättömiä tekoja, imperialismin ja kapitalismin vastaisessa taistelussa, jonka lopullinen tavoite oli työläisparatiisi.

Kirjassa yksi haastateltavista kiteyttää hyvin tällaisen uskollisuuden:

”Kun media kiusasi häntä [Trumpia] siitä, että hän on hirveä ihminen, tulin ajatelleeksi, ettei Jumala koskaan ole käyttänyt täydellisiä miehiä tekemään työtään”

Trump on monelle kannattajilleen Jumalan väline, jolloin Trump ei voikaan tehdä mitään väärin, koska sen myöntäminen olisi sama kuin myöntäisi koko todellisuuden luojan ja hallitsijan olevan väärässä.

Sitaatin antanut kannattaja ei ollut mikään suistometsien punaniska, joka kuului johonkin äärikristilliseen seurakuntaan, vaan korkeasti koulutettu keskiluokkainen rouvashenkilö. Se on kaikista pelottavinta.

Kirjassa ilmenee, että Trump-kannattajat kokevat Yhdysvallat olevan eksistentiaalisessa kriisissä, jossa vain Trump voi sen pelastaa. Tämä uskomus saakin sen kannattajat puolustamaan presidenttiään keinolla millä hyvänsä

Sama Trump-kannattaja sanookin aatetovereilleen:

”Emme saa jättää kiveäkään kääntämättä. Meidän on saatava herra Trump valkoiseen taloon ja pelastettava maamme lapsillemme ja lastenlapsellemme”

2016 presidenttivaalit ei koettukaan tavallisena vaalina, joissa valta siirrettiin uudelle henkilölle, joka kompromisseilla korjaisi yhteiskunnallisia ongelmia, vaan koko amerikkalaisen sivilisaation kohtalonhetkenä. Vaikka seuraan Yhdysvaltojen politiikkaa tiiviisti vuodesta 2014 asti, minulta jäi kokonaan ohi tämä ilmapiiri.

Trump-kannattajien ehdoton uskollisuus voi nähdä Access Hollywood-ääniteskandaalissa. Kun paljastui, että Trump oli rehvastellut ahdistelevansa seksuaalisesti naisia kymmenen vuotta ennen presidentinvaaleja, yksi kirjan haastateltavissa ei suostunut uskomaan, että Trump olisi koskaan myöntänyt mitään äänitteessä.

Sen sijaan Trump-kannattaja tulkitsi, että oikeastaan äänitteessä Trump oli kritisoimassa Hollywoodin naisvihamielistä kulttuuria, eikä myöntämässä itse osallistuneen siihen. Eli ikään kuin Trump olisi ollut #metoo -liikkeen edelläkävijä.

Trumpin puolustaminen häneltä itseltään onkin niin voimakas, että presidentin omat sanat tulkitaan päinvastaisiksi kuin ne todellisuudessa ovat.

Eivät edes stalinistit ole tietääkseni lähteneet tällaiseen peliin, vaikka hekin ovat joutuneet selittämään Neuvostoliiton lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia parhain päin.

Joku voi nyt kysyä, miksi en vertaa Trump-kannattajia natseihin? Siihen on kaksi syytä: Natsi-Saksassa oltiin avoimesti juutalaisvastaisia. Holokaustista toki valehdeltiin, mutta se oli itse ideologian päämäärä, joka piti peitellä strategisista syistä.

Neuvostoliiton hirmuteot eivät olleet kommunismin päämäärä, joten niitten paljastuminen koettiin kiusallisina, koska se osoitti ideologian saavuttavan päinvastaista kuin mitä tavoiteltiin.

Stalinistit oikeuttivat Neuvostoliiton puolutuksen sillä, että mikä tahansa kritiikki sitä kohtaan oli samaa kuin itse osallistuisi kapitalistiseen imperialistiseen hyökkäykseen kommunistista projektia kohtaan. Eli koska päämäärä on oikea, sen saavuttamiseen liittyvät epäonnistumiset piti peitellä, jotta itse päämäärästä ei luovuttaisi.

Trump-kannattajilla vaikuttaakin olevan samankaltainen asenne Trumppia kohtaan. Jos joutuu myöntämään Trumpin olevan epätäydellinen hallitsija, silloin se on sama kuin edistäisi trumppilaisen politiikan romuttamista ja pelätyn demokraattien vallan kasvattamista. Trump-rintama on oltava luja ja taipumaton. Jos todellisuus on trumppilaisuutta vastaan, todellisuus on väärässä.

Jopa Trumpin tausta kapitalistina ihmeellisesti vääntyy amerikkalaisten mielissä joksikin perverssiksi versioksi sosialismista. Yksi haastateltavista sanoo, että keskivertoamerikkalaista ei kiinnosta niinkään julkkiksen tai poliitikon vauraus, kun se, osaako tämä vakuuttaa ihmiset siitä, että hänen rahoistaan tai menestyksestään voi olla heille hyötyä. Samalla moni kannattaja kuvaa Trumppia suurena johtaja, joka henkilökohtaisesti rakastaa ja haluaa huolehtia jokaisesta amerikkalaisestä. Ikään kuin hän olisi suuri kansakunnan lämminhenkinen isä.

Monelle haastateltaville se, että Trump on rikas, kertoo siitä ettei hän voi olla korruptoitunut tai vallanhimoinen ja sen vuoksi sopiva presidentiksi. Varmaan johtuu siitä, että elin maailman korruptoituneessa maassa, kun tällainen näkemys miljonääreistä tuntuu rikollisen naiivilta.

Symboliajattelu

Muutenkin Annalan kirjassa ilmenee Trump-kannattajien omaavan vahvan symboliajattelun. Tämä tarkoittaa, että Trump voi puhua vaikka mitä barbarismia ja hänen kannattajansa tulkitsevat sen symbolisesti.

Esimerkiksi tässä kirjassa yksi Brian niminen Trump-kannatta sanoi katsovansa läpi sormien presidentin rasistista kieltä, koska ”viimein joku otti painokkaasti kantaa laittomaan maahanmuuttoon”.

Kun Trump sanoi meksikolaiskommenttinsa, sama haastateltava sanoi ”kuulleensa” karkeiden sanojan takaa pitkän odottamansa viestin: ”vaikka useimmat laittomasti maahan tulevat ovatkin hyviä ihmisiä, lakeja on silti tärkeä noudattaa”

Haastateltava jatkaa, viittaamalla Trumpin muuripuheeseen:

”Minulle asiassa on kyse siitä, että meillä on lakeja ja niitä pitää joko pystyä valvomaan tai niitä pitää muuttaa. Ei voi olla niin, että meillä on lakeja, joita ei vain noudateta.”

Kirjailija ei kommentoi, että demokraatit ovat yrittäneet uudistaa Obaman aikana maahanmuuttolakeja useita kertoja, mutta republikaanit ovat blokanneet suurimman osan lakiesityksistä. Trump-kannattajat on jotenkin saatu uskomaan, ettei kukaan ollut ennen Trumppia tekemässä mitään maahanmuuttouudistusta. Samalla tavalla kuin edellinenkin kannattaja, Briankin on korkeasti koulutettu.

Brian jatkaa muuriprojektin puolustamista sillä, että se on symbolisesti tärkeä. Se, että muuri on äärimmäisen kallis ja hyödytön ei siis ole keskeisintä.

Trumpin muuri muistuttaakin Stalinin rakennuttamaa Vienanmeren–Itämeren kanavaa, jonka rakentamiseen kuoli kymmeniä tuhansia keskitysleirivankeja ja joka loppujen lopuksi osoittautui melko taloudellisesti hyödyttömäksi hankkeeksi. Mutta aikoinaan kanavan rakentamista oikeutettiin sillä, että se osoittaa sosialismin paremmuutta suhteessa kapitalismiin. Ajatus on tärkeintä!

Kirjassa todetaankin, että amerikkalaisiin vetosi ehdokas, jonka kampanjassa keskeistä eivät olleet yksityiskohtaiset poliittiset ohjelmajulistukset vaan sen myöntäminen, että työväenluokan asiat olivat huonosti ja tilanteen täytyi muuttua. Ei silloin olekaan sattumaa, että Trumpin lisäksi esivaaleissa avoimesti sosialidemokraatti Bernie Sanders oli menestymässä.

Symboliajattelun voimaa voi nähdä siinä, että moni amerikkalainen kokee Trumpin tehneen Amerikasta jo suuren ja nyt sen suuruutta pitää ylläpitää vuoden 2020 jälkeenkin.

Esimerkiksi kirjailija kertoo, että moni Trump-kannattaja kokee presidentin ”pelastaneen joulun” viettämällä sitä ”ensimmäistä kertaa moneen vuoteen” Valkoisessa talossa.

Annala muistuttaa, että Obama vietti samassa talossa kristillisiä jouluja kaikilla perinteillään ja kutsui sitä avoimesti joulujuhlaksi. Mutta Trump-kannattajille niin ei koskaan tapahtunut, koska entinen presidentti on heidän mukaansa ateistikommunisti.

Muistuttaisin vielä, että suurin osa Trump-kannattajista ja tässä Maria Annalan ”Trumpin kansa. Keitä he ovat ja miksi he rakastavat johtajaansa” kirjassa haastatellut ihmiset, ovat korkeasti koulutettuja, keskiluokkaan kuuluvia ihmisiä. Kukaan haastateltavista ei kuulu mihinkään äärioikeistolaiseen ryhmään tai edes usko salaliittoteorioihin. Heillä on vain kokokaan erilainen todellisuuskäsitys.

Yksi haastateltavista paljastaa, miksi todellisuudesta on tingittävä: Hän myöntää, että Trump on rasisti ja autoritaarinen, mutta hän kuitenkin kannattaa presidenttiä, koska ”jos haluaa olla täysin samaa mieltä ehdokkaan kanssa, ryhdy itse sellaiseksi”.

Se, että rasismia katsotaan läpi sormien, osoittaa ettei vähemmistöjen hyvinvointi ole Trump-kannattajille tärkeää. Se pajastaa juurikin sen itsekkään rasistisen ajattelun valkoisen keskiluokan koetusta ylivallasta etnmisiä vähemmistöjä kohtaan. Se, että Annalan kirjassa haastateltavat eivät olleet tatuoituja natseja, osoittaa juurikin totalitarismin vaaran. Lainaten natseja paenutta Albert Einsteinia:

”Maailma on vaarallinen paikka elää, ei pahojen ihmisten vuoksi vaan niiden ihmisten, jotka eivät tee asialle mitään.”

Oman johtajan vikojen vähättely ei riitä, ylläpitämään kannatusta, joten on saatava ympäröivä todellisuus näyttämään niin huonolta, että oman johtajan viat muuttuvat merkityksettömiksi. Tällöin amerikkalaiset konservatiivit ovat radikalisoineet itsensä uskomaan joukkoon valheita, jotta jotenkin he voivat tuntea olevansa hyviä ihmisiä. Valitettavasti tämä psykologinen kikka toimii. Kirjan mukaan Trump-kannattajat ovat tyytyväisiä presidenttinsä valtakautaan. Pelkään pahoin Trumpin voittavan jatkokauden tällä menolla.

1 Comment

  1. Kiitos perinpohjaisesta arviosta! Oli hyvin kiinnostavaa lukea, miten olit kirjaani tulkinnut. Nostit esiin monia keskeisiä pointteja, joita olen itsekin tuonut esiin kirjasta puhuessani.

    Kiva, että toit kirjoituksessasi esiin kirjan neutraalin näkökulman ja sen, että lukija saa itse tehdä omat johtopäätöksensä. Se oli nimenomaan tarkoitukseni. Kuten tämä arviosikin osoittaa, päähenkilöiden tarinat ja kommentit yhdistettynä tutkimustietoon kertovat fiksulle lukijalle paljon enemmän kuin se, että minä alkaisin vääntää kirjassa rautalangasta, miten niitä minun mielestäni olisi syytä tulkita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s