Miksi natseja vihataan?

Miksi kulttuurissamme natseja vihataan? Miksi ihmiset kauhistuvat, kun näkevät hakaristilippuja liehumassa Suomen itsenäisyyspäivänä? Miksi kaikki natsismiin liittyvää, pidetään absoluuttisen pahuuden symboleina? Miksi kaikista poliittisista ryhmistä, vain natseja vastaan on muodostunut väkivaltaisia katujengejä, jotka kutsuvat itseään ”antifasisteiksi”?

Vastatakseen näihin kysymyksiin, otin historioitsija Timothy Snyderin ”Musta maa. Holokausti, tapahtumat, opetukset” tietokirjan.

Kirjan julkaisuvuosi 2015 ei taida olla sattumaa. Se on vuosi, jolloin nykyäärioikeisto alkoi saada vaikutusvaltaa ympäri maailmaa.

Mutta palatakseni itse Snyderin kirjaan, holokausti on yksi maailmanhistorian suurimmista kansanmurhista, jonka Natsi-Saksa toteutti Euroopassa. Kuusi miljoonaa juutalaista, naisineen, lapsineen ja vanhuksiin murhattiin ampumalla, kaasuttamalla ja hirttämällä vain koska nämä olivat juutalaisia.

Mutta natsit eivät olleet ainoa valtio, joka murhasi miljoonia ihmisiä, eikä edes ideologia, jonka nimeen eniten tapettiin ihmisiä. Miksi sitten holokausti on niin keskeistä, kun puhutaan natseista?

Kirjailijan mukaan Natsi-Saksan diktaattori ja pääideologi Adolf Hitler ei uskonut politiikkaan tai mihinkään ihmisen keksimään, vaan omaan versioonsa darwinilaisesta luonnonlaista. Sen mukaan eri rodut taistelevat keskenään planeetan herruudesta. Kaikki muu oli toissijaista tätä yhtä ikuista totuutta vastaan.

Rodut eivät olleet Hitlerille ihmisten keksimiä käsitteitä, kuvaamaan eri ihmisryhmiä, vaan luonnon itsensä valitsemia kategorioita, joille ihmiset eivät voineet mitään. Luonnonlakea on tällöin pakko noudattaa, eikä mitkään ihmisten keksimät konseptit moraalista ole kuin haitaksi.

Kirjan mukaan Hitler päättelikin, että kaikki universalistinen moraali oli juutalaisten keksimiä valheita, jolla vallata itselleen elintilaa voimakkaammalta arjalaiselta rodulta. Moraali oli hylättävä ja palattava luonnon todellisempiin lakeihin. Yksi keskeisin luonnonlaki Hitlerille oli murhaaminen. Murhaaminen oli hyvää, koska se säilytti oman rodun. Se, mikä säilyttää oman rodun olemassaolon on aina hyvää ja se, mikä ei säilyttänyt oli pahaa. Vasta, kun rotujen välinen sotatila on palautettu sen alkuperäiseen luonnontilaan, maailma voi olla tasapainossa. Tällöin luonnontilaa ”häiritsevä” elementti on ensisijaisesti tuhottava, eli juutalaiset.

Snyderin mukaan natsit inspiroituivat Amerikan valloituksesta. Ennen Natsi-Saksan syntyä Saksalla oli siirtokuntia Afrikassa. Siihen aikaan saksalainen eliitti uskoi Yhdysvaltojen mahdin syntyneen siitä, että brittiläiset tuhosivat alkuperäiskansat. Euroopassa olikin syvällä uskomus rodullisesta ylivertaisuudesta, joka osoitetaan sotilaallisella voimalla.

Kirjan mukaan natsit alkoivatkin soveltaa eurooppalaisten imperiumien siirtokunnissa käyttämiä sotataktiikoita itse Eurooppaan. Snyderin mukaan natsien terroripommitukset siviiliasutuksiin olivat yleisesti Euroopassa hyväksytty tapa “rauhoittaa” kapinoivia siirtokuntia Afrikassa ja Aasiassa. Sama oli keskitysleirien kanssa.

Natsit olivatkin sen aikaisen eurooppalaisen sivilisaation jäävuoren huippu. Oikeastaan kulminaatio satoja vuosia harjoitetusta rasistisesta terrorista. Hitler ja Stalin olivat vain päättäneet kolonisoida omat maansa ja Euroopan, murhaten miljoonia teollisessa mittakaavassa.

Lukiessa Snyderin kirjaa, sellaisten äärioikeistolaisten toimijoitten, kuten Timo Vihavaisen lausunnot eurooppalaisen kulttuurin erityisestä korkeasta moraalista, jossa holokausti oli vain “ikävä poikkeus”, kuulostavat ikävältä pilkalta. Jos holokaustia ei olisi koskaan tapahtunut, eurooppalaisen aiheuttama tuho ympäri sen siirtokuntia olisi tarpeeksi vakuuttava argumentti länsimaisen moraalin ylivertaisuutta vastaan.

Kirjan mukaan Hitlerin tarkoitus oli alun perin siirtää juutalaiset “luonnontilaan” jossa he eivät voisi käyttää älyään selviytymiseen, ainoastaan ruumiillista voimaa. Mutta tämä ei tarkoittanut kuuluisaa juutalaisten pakkokarkotusta Madagaskarin saarelle. Se oli natsien propagandaa, jota ei edes yritetty toteuttaa käytännössä. Snyderin mukaan Madagaskar oli sen ajan meemi. Idea, jolla saada ihmiset sitoutumaan kansallissosialismiin, ilman että heti ideologian todellista päämäärää paljastettaisiin.

Hitlerin tarkoitus oli luoda Itä-Euroopasta “luonnontilan”, jossa ei olisi valtioita tai lakeja suojelemassa juutalaisia natsien konepistooleilta.

Snyder selittääkin, että vaikka natsien päämäärä oli tuhota juutalaiset kokonaan maan päältä, heitä piti ensin orjuuttaa Siperiaan palvelemaan natsien tuhat vuotista valtakuntaa. Hitaasti pakkotyöllä ja nälänhädällä juutalaiset hävitettäisiin samalla edistäen saksalaista taloutta.

Snyderin mukaan natsit kertoivat avoimesti kopioivan Neuvostoliiton gulagijärjestelmää modernimpana mallina siirtokuntien ja ”alkuasukkaitten” orjuuttamisprojektia varten.

Esimerkiksi Chilessä alkuperäiskansat orjuutettiin kaivamaan jättiläismäisissä hopeakaivoksissa, kunnes kuolivat kulkutauteihin ja rasitukseen. Syy, miksi afrikkalaisia orjia alettiin rahdata Afrikasta Amerikkaan, oli se, että suurin osa Amerikan alkuperäiskansoista oli hävitetty pakkotyössä. Natseille tämä historia ei ollut häpeän, vaan inspiraation lähde.

Keskitysleirit tulivatkin kirjailijan mukaan myöhemmin. Ne tulivat tarpeellisiksi, kun Toisen maailmansodan onni alkoi kääntyä natseja vastaan. Hitleriä ei kiinnostanut niinkään sodan voittaminen, vaan juutalaisten murhaaminen. Natsit alkoivatkin suunnata kaikki resurssinsa juutalaisten tuhoamiseen valtavissa tuhoamisleireissä, vaikka se alkoikin nopeuttaa natsien häviötä.

Hitler uskoi, että tappamalla kaikki juutalaiset, hän ainakin pelastaisi maailman, vaikka epäonnistuisikin rakennuttamaan globaalin natsi-imperiumin.

Tässä onkin kansallissosialismin absoluuttinen pahuus ja kovaa ydintä. Syy, miksi koko ideologia on synonyymi pahuudelle: sen ainoa päämäärä oli ihmisten murha ja tuho. Kaikki muu oli toissijaista.

Lukiessa Snyderin kirjaa, tuleekin mieleen, että Adolf Hitler oli mielisairas hirviö, joka jotenkin sai kokonaisen valtion mukaan järjettömään projektiinsa. Kuitenkin Ian Kershawin arvostetussa Hilterin elämäkerrassa (2008) todetaan ettei Hitler kärsinyt mielenterveysongelmista. Hän oli henkisesti täysin normaali.

On todettu, etteivät natsit eroa psyykkisesti nykyäänkään muusta väestöstä. Se tässä on pelottavaa. Miten täysin terveet ihmiset saadaan uskomaan näinkin hirviömäiseen ideologiaan?

Snyderin teos osaa vastata tähänkin: Natsit saivat paljon vaikutteita antikommunismista. Erityisesti venäläisestä valkoisesta armeijasta, jonka ainoa joukkoja yhdistävä ideologia oli juutalaisviha.

Juutalaisvihaa kiihotettiin tekaistulla Siionin viisaitten pöytäkirjalla, kehystämällä se bolsevikkivallankumoukseen syyksi. Juutalaiset eivät olleet natsipropagandassa vain kilpaileva rotu, vaan itse kommunistinen aate ja sen käytännön sovellus: Neuvostoliitto.

Natsit omaksuivat myytin, että kaikki juutalaiset ovat kommunisteja ja kaikki kommunistit ovat juutalaisia. Että Neuvostoliitto oli juutalaisten luoma hirviömäinen imperiumi.

Kirjan mukaan myytti Neuvostoliitosta juutalaisimperiumina oli natsien sepittämä valhe, jolla he oikeuttivat koko Itä-Euroopan tuhoamisen ja juutalaisten murhaamisen. Natsit uskoivat, että nopealla hyökkäyksellä Neuvostoliittoon, he onnistuisivat romahduttamaan juutalaisten maailmanvallan. Sen jälkeen saksalaisilla olisi “elintilaa” ja rauhaa.

Koska Neuvostoliitto oli oikeasti hirviömäinen imperiumi, erityisesti Stalinin aikana, miljoonat ihmiset pelkäsivät ja vihasivat sitä. Kun rasismi yhdistettiin antikommunismiin, saatiin rekrytoitua miljoonia ihmisiä, jotka muuten eivät lähtisi mukaan fantastiseen kansanmurhaprojektiin. Näin kansanmurha saatiin näyttämään itsepuolustukselta. Snyder korostaa, miten tällä myytillä saatiin tavallisia ihmisiä kylmäverisiksi murhaajiksi, joille lastenkin ampuminen ei tuntunut missään.

Samalla kehystämällä kommunismi juutalaisten salajuoneksi, natsit ikään kuin vapauttivat ei-juutalaiset kommunistit, erityisesti Itä-Euroopassa omien rikostensa vastuusta. Natsit tarjosivatkin valloitusretkessään porkkanaa: tapa juutalainen ja todistat ettet ole kommunisti. Kaikki syntisi annetaan anteeksi.

Moni tarttui tilaisuuteen, mahdollistaen näin maailmanhistorian suurimman kansanmurhan. Snyderin mukaan suurin osa juutalaisista tapettiinkin ampumalla, eikä suinkaan keskitysleireissä.

Natsien vihapuhe olikin niin tehokasta, että monesti ennen kuin he edes ehtivät valloittamaan jonkun vieraan kaupungin, siinä puhkesi spontaaneja pogromeja. Kirja lainaakin erästä juutalaista eloonjäänyttä, joka totesi natsien kykenevän hetkessä luomaan juutalaisvihaajia.

Snyderin kirja antaakin ajankohtaisen opetuksen, heti kun rasismi normalisoidaan, se muuttuu konkreettiseksi väkivallaksi ja sorroksi.

Kansallissosialismin kauhu ei piilekään Natsi-Saksan sotilasmahdissa, vaan sen juutalaisvastaisessa propagandassa. Vain sanoilla miljoonat ihmiset saatiin muuttumaan kylmäverisiksi massamurhaajiksi.

Snyderin mukaan Hitler ei ollut vain juutalaisvihaaja, eikä hänen ajatuksensa juutalaisista ja slaaveista olleet ennakkoluuloja, jotka sattuivat olemaan äärimmäisiä, vaan pikemminkin vuotoja yhtenäisestä maailmankuvasta, joka sisälsi potentiaalin muuttaa maailmaa. Hitlerin politiikan ja tieteen sekoittuminen antoi hänelle mahdollisuuden kehystää poliittisia ongelmia tieteellisinä ja tieteellisiä ongelmia poliittisina.

Snyderin mukaan Hitler asetti itsensä tämän maailmankuvan keskelle, tulkitsen kaikkia tietoja täydellisen rodullisen kaavan mukaan, joka oli korruptoinut vain juutalaisten inhimillistämisen vaikutuksesta. Esittämällä juutalaiset ekologisena häiriönä, jotka ovat syypää planeetan epäyhtenäisyydestä, Hitler kanavoi ja yksilöi globalisaation väistämättömät jännitteet. Ainoa vakaa ekologia oli poistaa poliittinen vihollinen: Ainoa vakaa politiikka oli maan “puhdistaminen”.

Snyderin teoksen suurin teesi on, ettei kansallissosialismi ollut mikään historiallinen ideologia, joka oli olemassa vain Hilterin pään sisällä, vaan yleinen ajatusvirhe, joka piilee ihmiskunnassa.

Kirjailijan mukaan Hitlerin puheet elintilasta ja rotujen välisestä sodasta johtuivat pessimistisestä maailmankuvasta, jossa ei uskottu tieteen kykenevän ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Tässä tapauksessa Saksan omavaraisuutta. Sen sijaan, että Hitler olisi investoinut maatalousteknologiaan, jolla saada runsaampia satoja pienemmällä pinta-alalla, hän pyrki ratkaisemaan Saksan ruokahuolto-ongelmat kolonialismilla.

Snyderin hylkääkin ajatuksen, että kansallissosialismi olisi ollut modernin länsimaisen tiedekeskeisen maailmankuvan tai kaikkivoivan hyvinvointivaltion kulminaatio. Hänen mukaansa natsismi perustuu ajatukseen, että on helpompi taata oman sisäryhmän hävittämällä ulkoryhmän. Kirjailija pelkääkin, että ilmastonmuutos voi luoda taloudellisen ahdingon, joka päädytään ratkaista valloittamalla toinen valtio ja hävittämällä sen väestön.

Kirjan mukaan Hitler ei uskonut kansallisvaltioihin, vaan ainoastaan planeettaan, jossa eri rodut taistelivat. Kun natsit valloittivat Puolan, he eivät edes tunnustaneet, että Puola nimistä kansallisvaltiota olisi koskaan ollut olemassa. Puola oli vain yksi uusi valloitettava maa-alue uljaalle arjalaiselle rodulle. Samaa logiikkaa länsimaat olivat käyttäneet Amerikan mantereen valloituksessa ja nyt sitä sovellettiin Eurooppaan.

Nykyäänkin on monia sotia, joissa jokin osapuoli ei tunnusta toisen valtion oikeutta alueisiinsa, joten ei ole kaukaa haettua, että tulevaisuudessa kokonaisten valtioitten ja sen kansalaisten olemassaoloa kiistetään. Jos pystyy kiistämään, että planeetta on pyöreä ja ilmastonmuutos on totta, ei ole vaikeaa kiistää kansojen oikeutta olemassaoloon.

Kun tietää, että nykyään moni ehdottaa ratkaisuksi ilmastonmuutokselle kehittyvien maitten “liikaväestön” vähentämistä, jotta oman maan korkeaa elintasoa voidaan ylläpitää, ei ole vaikeaa kuvitella totaalisen hävityssodan loogisena seuraavana askeleena. Ei ole mikään sattumaa, että ne, jotka ehdottavat uuskolonialismia ratkaisuksi ilmastonmuutokselle ovat laitaoikeistolaisia.

Timothy Snyderin “Musta maa. Holokausti, tapahtumat, opetukset” onkin hyvä opas siitä, miksi natseja vihataan.

Kirjan kuvaukset holokaustin kauhuista osoittavat hyvin, miksi joillekin ihmisille natseja on vastustettava keinolla millä hyvänsä, jopa lyömällä aatteen kannattajia.

Holokausti on syy, miksi kun näen Suomen itsenäisyyspäivänä hakaristejä kantavia uusnatseja Helsingin kaduilla, vereni kiehuu raivosta. Jos kannattaa kansallissosialismia se tarkoittaa, että hyväksyy viattomien ihmisten murhaamisen. Silloin onkin potentiaalinen massamurhaaja tai massamurhaajan avustaja. Uusnatsi on halveksittavampi kuin alkuperäiset natsit, jotka voivat vielä puolustautua sillä, etteivät tienneet mihin olivat ryhtymässä. Nykyään me kaikki tiedämme mihin rasismi johtaa, joten uusnatsi on tietoisesti ryhtynyt viattomien ihmisten massamurhan edistäjäksi.

Kansallissosialismia ja fasismia kannattavan ihmisen ei pitäisi olla mitään oikeutta olla ylpeä omasta maailmankuvastaan. Vuosi 2019 päättyikin siihen, että ihmiskunnan hirviömäisen aatteen kannattajat kehtasivat kulkea vihatunnustensa kanssa kaduilla.

Vuosi 2020 taas alkoi sillä, että virolaisessa äärioikeistolaisessa kokouksessa perussuomalaisten nuorisojärjestön edustaja ja toinen varapuheenjohtaja Toni Jalonen esitteli itsensä fasistiksi. Jotta kellekkään ei tulisi epäselväksi, mitä fasismia Jalonen kannattaa, hän antoi 27.02 haastattelun kielletylle uusnatsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliikkeelle, jossaa hän totesi tavoitteekseen rotupuhtaan Suomen.

Snyderin kirja kirjoitettiinkin muistutukseksi, miksi natseja tulee vastustaa. Miksi rasismia ja imperialismia tulee vastustaa. Holokaustin jälkeen, jos haluaa kutsua itsensä moraaliseksi ja eettiseksi ihmiseksi, natseja on vastustettava. Ei natseja Helsinkiin, ei natseja minnekään!