Leninin keskeisemmät ideat

Viime kuun lopussa kului 150-vuotta Neuvostoliiton perustaja Vladimir Lenin syntymästä. Juhliakseen tätä vuosipäivää Suomen kommunistinen puolue (SKP) piti surrealistisen muistotilaisuuden Leninille Helsingin Lenininpuistossa.

Muistotilaisuudessa SKP:n edustajat pukivat Leninin kasvoilla ja tekstillä ”Soldiers of Lenin International” varustettuja huppareita. Sitten he pitivät kunnioittavia puheita pienelle Lenin maatuskanukelle ja sen vieressä olevalle kristallikivelle.

palacio-cruz-e-sousa-em-florianopolis
Kommunistien rajut Leinin puistobileet

Sattumalta lukulistaani vuorossa oli Henry M. Christmanin kokoaman ”Leninin keskeiset teokset. Mitä on tehtävä? ja muita kirjoituksia” (oma suomennos), joka julkaistiin alun perin vuonna 1964.

Vladimir Lenin ei ollut vain bolsevikkijohtaja, vallankumouksellinen ja ensimmäinen kommunistidiktaattori, vaan 1900-luvun keskeisempiä kommunistiteoreetikkoja. Hänen teoriansa vaikuttivat merkittävästi viime vuosisadan historian kulkuun, inspiroiden lukuisia itsenäisyysliikkeitä ympäri globaalia etelää ja maailmanhistorian verisempiä diktatuureja, joista jotkut ovat tänäkin päivänä pystyssä.

Christmanin kokoelma koostuu pääosin neljästä Leninin manifestista: ”Kapitalismin kehitys Venäjässä” (1899), jossa Lenin perustelee, miten Venäjä on kypsä kommunismille, vaikka se ei ole Marxin ennustama pitkälle kehittynyt kapitalistinen valtio. ”Mitä on tehtävä?” (1902), jossa Lenin luo teorian etujoukoksi kutsutusta ammattivallankumouksellisten eliitistä, joka ohjaa kommunistista vallankumousta. ”Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena” (1016) Lenin taas luo teorian, että kapitalismi tarvitsee jatkuvia markkinoitten laajennuksia, ylläpitääkseen talouskasvua, jolloin se luo valtioille paineita valloittaa toisia valtioita, luodakseen näitä uusia markkinoita. Viimeisenä on ”Valtio ja vallankumous” (1917), jossa Lenin perustelee, että päästääkseen aitoon kommunismiin, ensin on perustettava työläisten diktatuuri, joka tasaa yhteiskunnalliset hierarkiat, kunnes valtio voi ”kuihtua pois”, luoden lakeja vailla olevan kommunistisen työläisutopian.

Ensiksi on sanottava, että ilman syvällistä tuntemusta 1800- ja 1900-luvun kommunismin historiasta, Leninin tekstit ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja puuduttavia. Kaikissa teksteissä viitataan henkilöihin ja tapahtumiin, joista harva enää muistaa. Onneksi jokaisen tekstin alussa Henry M. Christman esittelee tekstin, sen aikalaiskontekstin ja keskeisemmän idean.

Se, mikä välittyy Leninin teksteistä, on konkretia ja pragmaattisuus. Teksteissä Lenin väittelee aikansa sosialidemokraatteja, kommunisteja ja anarkisteja vastaan, perustellakseen ideansa. Lenin halusi tehdä kommunistisen vallankumouksen nyt ja heti omassa kotimaassa, mutta sen ajan kommunistisen teorian mukaan, vain Iso-Britannia, Ranska ja Saksa olivat tarpeeksi kehittyneitä maita, joissa sellaisen voisi suorittaa. Samalla ei ollut olemassa selkeää suunnitelmaa, miten vallankumous toteutettaisiin.

Perinteisen kommunistisen teorian mukaan työläismassat tulisivat jossain vaiheessa spontaanisti nousemaan kapinaan ja kaatavat kapitalistisen järjestelmän. Leninin mielestä tällaista ei ollut tapahtunut ja vaikka tapahtuisi, työläismassoilla ei olisi vaadittavaa kuria ja järjestystä muuttaa kapina kommunismia johdonmukaisesti ajavaksi vallankumoukseksi.

Suosituinta hänen aikanansa olikin sosialidemokraattisen puolueitten demokraattisen puoluepolitiikan kautta ajama vaiheittainen muutos kohti kommunismia. Tämäkin tapa oli Leninin mukaan väärä, koska demokratiassa puolue tulee vesittämään sanomansa ja ylläpitämään järjestelmää, jolloin se ei koskaan tule saavuttamaan kommunismia.

Aikalaiset vastustivat Leninin etujoukkoehdotusta, koska tällainen ammattivallankumouksellisten joukko ei koostuisi tavallisista työläisistä, joilla olisi arkinen kosketus tehdastöihin. Erityisesti anarkistit olivat epäluuloisia, koska tämä kyseinen ammattivallankumouksellisten ”eliitti” voisi muodostua pysyväksi johdoksi, joka komentaa kaikkia työläisiä. Silloin kommunistit päätyisivät vaihtamaan yhden eliitin toisella, mikä ei ole heidän mielestään kommunismin päämäärä.

Moni ei tiedäkään, että vasemmistoanarkisteilla ja kommunisteilla on suurimmaksi osaksi sama päämäärä. Kommunismi on kummallekin ideologialle valtioton ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Anarkistit vain olivat eri mieltä Karl Marxin kanssa siitä, miten se saavutettaisiin? Marxin mukaan kommunismi saavutetaan valtion kautta, kun taas anarkistien mielestä valtio on este kommunismille, joten se pitää tuhota.

Lenin argumentoikin hyvin uskottavasti, ettei kokopäiväisillä työläisillä ole energiaa ja taitoja kollektiivisesti ajaa mitään vallankumousta. Onkin joustettava antihierarkkisista periaatteista ja ”väliaikaisesti” luoda hierarkkinen järjestelmä, jotta kapitalismi kaadetaan.

Tästä tuleekin Leninin seuraava teoria ”kuihtuvasta valtiosta.” Leninin mukaan vaikka porvarillinen valta saataisiinkin kaadettua, kommunismi ei heti ilmestyisi. Yhteiskunnalliset hierarkiat olisivat yhä pystyssä instituutioitten ja yhteiskunnallisten epätasa-arvoisten rakenteitten muodossa. Olisi riski, että vallankumouksen jälkeen porvaristo tai muu konservatiivinen voima ottaisi vallan takaisin, kumoten vallankumouksen. Lenin ehdottaakin, että demokratia kumotaan työläisvaltaisella diktatuurilla.

Saadakseen kommunistit vastustamaan demokratiaa Lenin määrittelee kapitalistisen demokratian sortavaksi voimaksi. Niin kauan kun kapitalistisia eliittejä on olemassa, heillä on valtaa määritellä mitä uudistuksia tehdään ja mitä ei, vaikka kuinka työläiset äänestäisivät kommunisteja. Leninin mukaan aito demokratia saavutetaan vasta, kun taloudellinen eliitti hävitetään ja kaikki ovat tasa-arvoisia. Mutta hävittääkseen kapitalistit, demokratia on kumottava, jotta nämä eivät voi manilupoida valtiota edukseen.

Leninin mukaan, kun työläiset ovat täysin poistaneet porvarit ja muut konservatiiviset voimat vaikutusvallasta, valtio voi alkaa tehdä yksipuolisesti sosialistisia reformeja tasatakseen hierarkioita. Ajan mittaan nämä valtion toimet nostattavat kaikkien ihmisten elintasoa, älykkyyttä ja toimeliaisuutta sen verran korkeiksi, että yhteiskunta alkaa vähitellen toimia itsenäisesti ilman valvontaa ja lakeja. Lopulta valvontaa voidaan höllentää, kunnes valtio “kuihtuu” olemattomaksi. Kommunismi on saavutettu. Lakeja, eikä perusteettomia hierarkioita ole enää, vaan ihmiset voivat elää vapaasti ja vauraasti.

Lenin perusteleekin diktatuuriteoriaansa vetoamalla pragmaattisuuteen. Ideaaleilla ei päästetä pitkälle, vaan tiettyjä asioita on tehtävä, jos haluaa tosissaan saavuttaa kommunismin. Leninin kirjassa onkin pitkälle viety tiekartta vallankumouksen toteuttamiseen ja sen ylläpitämiseen, jota ei muilla aikalaisilla ollut. Joten jos halusi saavuttaa kommunismia väkivalloin, Leninin suunnitelma tuntui sekä rohkealta, että realistiselta.

Chomskyn mielestä Lenin ei oikeasti uskonut kuihtumisteoriaan, vaan hän kehitti sen saadakseen vallankumoukselleen anarkistien ja klassisten marxistien tai vasemmistokommunistien tuen. Lenin määritteli itsensä oikeistolaiseksi kommunistiksi, jonka mielestä kommunismissa piti olla jotain hierarkioita, lakeja ja kuria. Alussa anarkistit tukivatkin Venäjän vallankumousta, kunnes Lenin määräsi heidät  keskitysleireille. Chomskyn mielestä etujoukkoteoria jo osoitti Leninin totalitaristiset tendenssit.

Esipuheessa Henry M. Christman vetoaa Leninin viimeisempiin teksteihin, joissa vallankumousarkkitehti olisi katunut mihin suuntaan Neuvostoliitto oli menossa. Näitä tesktejä ei kuitenkaan ole tässä kirjassa. Tähän nykykommunistit vetoavatkin, puolustellessaan Leniniä. SKP onkin määritellyt, että Leninin vallankumous ja teoria oli oikeassa, mutta hänen seuraajansa Josef Stalin vääristi vallankumouksen tuntemaksemme hirvittäväksi diktatuuriksi.

Kun lukee tekstejä jälkiviisaasti, voi huomatakin, että Lenin kuvaa aika yksityiskohtaisesti, miten etujoukon tulisi toimia ja vallankumous saavuttaa, mutta hän ei aseta samoja standardeja kuvatessa, miten valtio ”kuihtuisi” pois? Ainoastaan Lenin mainitsee, että kaikki valtion virkamiehet pitäisi vaihtaa uusiin ja byrokratiaa alkaa karsia. Samalla teksteissä ei kuvata, miten vastavallankumoukselliset pidetään vallasta poissa? Maksimissaan kerrotaan, että vallankumouksessa monia tapetaan. Asia, josta jopa Marx oli samaa mieltä. Tämä epämääräisyys itse proletariaatin diktatuurista ja sen asteittaisesta kuihtumisesta olisi pitänyt soittaa hälytyskelloja lukijoille.

Jos sallitte verrata Leniniä Hitleriin, näkee että siinä, missä Hitler “Taisteluni” (1925) kirjassa kerrottiin tasan tarkkaan, mitä Hitler aikoisi tehdä, kun pääsisi valtaan, Leninin kirjassa paistaa proletariaatin diktatuurin epämääräisyys. Tämä epämääräisyys mahdollistaakin sen, että kommunistit voivat avoimemmin sanoa seuraavansa Leniniä, toisin kuin uusnatsit, jotka vähän häpeilevät Hitler kulttiaan. Leninin nykyseuraajat voivatkin vedota Leninin tärkeisiin teksteihin ja sanoa, ettei siellä ole mitään orwerilaista tiekarttaa. Uusnatseilla on vähän tukalampi tilanne. En ole esimerkiksi koskaan kuullut uusnatsin sanovan ”Seuraan vain Hitlerin teoriaa. En käytännön Natsi-Saksan esimerkkiä”. Maksimissaan olen kuullut, että nyky-Suomi ei ole 30-luvun Saksa, joten ei kaikkia Hitlerin ideoita voida kopioida.

Lukiessa 2020-luvulla Leninin tekstejä, huomaa vallankumouksellisen suuren ristiriidan: on mahdotonta suunnitella täydellistä poliittista järjestelmää paperilla ja seurata sitä tarkkaan. Jopa Marx sen tiesi, jonka vuoksi hän ei kuvannut tarkasti, miten kommunismiin päästäisiin ja minkälaista se olisi. Kuitenkin epämääräisyys mahdollistaa virheitten tekemisen. Jopa suurten, kuten kaikki kommunistiset kokeilut ovat osoittaneet. On silti kiehtovaa, miten itsevarmasti kommunistit ajoivat kokonaan toisenlaisen maailman luontia. Mikään muu ideologia ei pyrkinyt samaan.

Lenin teksteissä välittyy yritys olla konkreettinen ja realistinen. Kuitenkin hänen teoriansa pohjalta luodut valtiot ovat kaikki epäonnistuneet. Ne, jotka ovat yhä pystyssä ovat totalitaristisia dystopioita tai kapitalismia hyödyntäviä totalitaristisia dystopioita. Tämän vuoksi toistaiseksi kommunismi on menettänyt kokonaan uskottavuutensa ja SKP:n kaltaiset puolueet ovat täysin marginaalissa. Ehkä vain historia osoittaa, tuleeko kommunismi elpymään ja saavuttamaan saman hegemonian kuin liberalismi ja onko silloin Leninin teorioilla mitään relevanssia.

Henry M. Christmanin ”Essential Works of Lenin: ”What Is to Be Done?” and Other Writings” on hyvä historiallisena dokumenttina. Siinä voi seurata, mitä keskusteluja sen ajan vasemmistolaisilla oli kommunismista. Lenin oli selkästi hyvin älykäs. Esimerkiksi hän ennusti aivan oikein, että sosialidemokraatit tulisivat vesittämään ideologiansa. Nykyäänhän mikään demaripuolue ei sano tavoittelevansa kommunismia tai seuraavansa Marxin suuntaviivoja. On kuitenkin ironista, että yksi syy demareitten vesittymiseen oli Leninin perustaman Neuvostoliiton kauhut ja totaalinen epäonnistuminen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s