1990-luvulla scifi-kirjailja Octavia E. Butler julkaisi ”Parable of the Sower” (Kylväjän kertomus) scifiromaanin, jossa ennustettiin maailmanlopun alkavan 2020-luvulla. Nyt elämme globaalin pandemian keskellä ja talous on sen vuoksi syöksymässä mahdollisesti ihmiskunnan pahimpaan talouskriisiin.
Nyt ei olisi sopiva hetki lukea maailmanlopusta, mutta jostain syystä ihmisiä kiinnostaa lukea juuri nyt aiheesta. Itse luin ”Parable of the Sower” viime vuonna ja nyt tartuin sen jatko-osaan ”Kertomus talenttista” (oma suomennos), joka julkaistiin vuonna 1998.
Jonkinlainen helpotus on, että Butlerin visiossa pandemia ei romahduta Yhdysvaltoja, vaan ilmastonmuutos ja sen aiheuttama talouskriisi. Eli kirjaijalla ei ole ennustamisen lahjoja. Hänen visioiman romahduksen aikana pandemiat kyllä riehuvat.
Butlerin maailmanlopussa maailma ei kirjaimellisesti lopu, vaan se taantuu. Tarina sijoittuu Yhdysvaltoihin, joka alue alueelta romahtaa epäonnistuneen afrikkalaisen valtion tasoon. Jatko-osa sijoittuu 2030-luvulle. Pahin kaaos on hiipinut, mutta valtion väkivaltamonopoli ei ole palautettu, vaan jotkut kaupungit ovat joko rikollisjengien tai yksityisten suuryritysten hallinnassa. Orjuus on palautettu kirjaimellisen velkaorjuuden muodossa.
Koska romaanit on kirjoitettu päiväkirjojen muotoon, niistä paistaa välillä jälkiviisaus, kun hahmot katsovat omaa historiaansa taaksepäin. Tämä välillä vilahtava jälkiviisaus osoittaa, että tulevaisuudessa hahmot tajuavat entisen Yhdysvaltojen, eli meidän nykymaailmamme romahtaneen. 2020-30-lukua kutsutaankin “poxiksi”, joka on englannin kielen maailmanloppua “apocalypse” tarkoittavan sanan kansanomainen lyhenne. Romaanissa on myöskin samojen hahmojen aikalaiskuvauksia poxista, jossa he eivät tajua elävänsä maailmanlpunjälkeisessä ajassa, vain todella pahassa kriisissä. Ainoastaan romaanin päähahmo Lauren Olaminaa kokee ettei paluuta menneeseen ole ja sen vuoksi hän palvoo muutosta.
Butlerin dystopia muistuttaakin George Millerin ohjaamaa ensimmäistä Mad Max (1979) elokuvaa. Siinä maailma ei ole vielä loppunut, vaan romahtamaisillaan. Poliisilaitos ja valtio ovat vielä olemassa, mutta ne ovat kykenemättömiä pitämään rikollisia aisoissa.
Butlerin versiossa et seuraa kostonhimoista entistä poliisia, vaan uuden uskonnon perustaneen nuoren Lauren Olaminaa ja tämän kannattajien yritystä selviytyä luhistuneessa maailmassa.
Olamina on luonut “Maailman siemen” nimisen uskonnon, joka ei lupaa mitään muuta ihmiskunnalle kuin pakoa maasta avaruuden siirtokuntiin. Tämä siitä huolimatta, ettei teknologiaa maan ulkopuolisiin siirtokuntiin ole vielä olemassa. Uskonnon koko tavoite onkin luoda edellytys planeettojen välisiin matkoihin ja siirtokuntien rakenteluun. Ajatus tuntuu aikalaisille absurdilta, kun Yhdysvallat miljoonia amerikkalaisia näkevät nälkää. Mutta Maailman siemenen Jumala on itse muutos ja palvoakseen sitä, he aikovat muuttaa maailman.
Uskonnon mukaan syy Yhdysvaltojen luhistumiseen on se vallitse järjestelmä, jota niin monet kaipaavat takaisin. Maailman siementen kantajat taas kannattavat kokonaan radikaalia irtiottoa nykyisyydestä ja tähtäävät jatkuvaan muutokseen johonkin kokonaan uuteen yhteiskuntaan. Kuitenkin utopiaa he eivät tavoita, vaan ainoastaan jotain hämärää “muutosta”, joka lymyää avaruudessa.
Ensimmäisessä romaanissa viholliset olivat rikollisjoukot, nyt jatko-osassa Yhdysvaltoihin on äänestetty valtaan äärikristillinen presidentti, joka lupaa “tehdä Amerikasta jälleen suuren”. Näitä sanoja Butler käyttää romaanissaan. Tietenkin tämä populistinen äärikristitty presidentti yrittääkin muuttaa maansa teokratiaksi ja Olamian uskonnollinen yhteysö joutuu tämän presidentin äärimmäisempien kannattajien hyökkäämäksi.
Romaanin konflikti onkin konservatiivisten kristittyjen ja uudistusmielisten Olaminan kannattajien välillä. Kristityt eivät ole romaanissa vain arvokonservatiiveja, vaan jopa liberaaleimmat kristityt tavoittelevat nykymaailmamme palauttamista. Tämä konflikti Yhdysvaltojen tulevaisuudesta ulottuu henkilökohtaisiin suhteisiin ja repii perheitä hajalle.
Tässä romaanisarjassa esiintyykin samaan aikaan vahvoja tunteita, filosofiaa ja raakaa väkivaltaa. Kertomus talenttista ei olekaan kevyttä luettavaa. Sitä luulisi tällaisen yhdistelmän olevan kyynistä mässäilyä, mutta hahmot ovat niin hyvin rakennettuja, että kaikki heidän kokemansa tuntuu todelliselta. Vaikka voi tuntua oudolta seurata uskonnollista kulttia muistuttavan yhteisön edesottamuksia, samaistut heihin vahvasti ja välität heidän kohtalostaan kuin he olisivat perheenjäseniä.
Octavia E. Butlerin “Parable of the Talents” onkin yksi realistisimmista postapokalyptisista romaaneista, joita olen lukenut. Se käsittelee hyvin arkirealistisesti romahtaneen sivilisaation keskellä olevien ihmisten selviytymistä. Samalla siinä on fantastisia scifi-elementtejä ja pelottavan ajankohtaisia tulevaisuudenennustuksia. Tietenkin äärikristillinen populistipresidentti ei tuo kuria ja järjestystä, vaan sotaa ja kuolemaa. Toivottavasti Butler on väärässä, eikä maailma lopu tänä vuosikymmenenä ja jos loppuu, toivottavasti pudotus ei ole yhtä julma kuin tässä sarjassa.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 