Näkökulmia ufouskomuksiin

Lapsena UFO:t ja avaruusoliot kiinnostivat paljon. Minulla oli UFO:ja käsitteleviä tietokirjoja. Suosikkini oli Colin Wilsonin upeasti kuvitettu visuaalinen sanakirja nimeltä “Ufojen arvoitukset” (1999). Isäni kannusti minua harrastuksessani, mutta hän aina muistutti, että kirjojen väitteisiin piti suhtautua skeptisesti.

Isäni aina välillä kertoi minulle, että teininä häntä kiinnosti Erich von Dänikenin muinaiset UFO –teoriat. Mutta lukiessaan oikeita arkeologisia kirjoja, hän huomasi Däniken teorioitten perusteettomuuden. Isäni ei koskaan sanonut UFO:jen olevan valhetta tai siitä kiinnostumisen olevan tyhmää. Vaan kannusti minua ajattelemaan asia läpi itse.

Jossain vaiheessa kasvoinkin ulos koko UFO-harrastuksesta, enkä edes huomannut sitä. Kiinnostukseni vain siirtyi scifi-kirjallisuuteen ja muita kiinnostuksenkohteita tuli elämääni. Silti välillä, kun näen jonkun kiinnostavan kirjan UFO:ista, otan sen luettavaksi. Mutta nyt asenteeni on paljon skeptisempi. Silti haluan uskoa.

Yksi aihepiirin kiinnostavimmista kirjoista on tämän vuoden keväällä julkaistu ”Arvoituksia avaruudesta — Näkökulmia ufouskomuksiin”. Koska sen julkaisi suuri kustantamo, ajattelin että nyt on vähän vakavampi kirja kyseessä tai sitten kustannustoimittaja on seonnut. Vain lukemalla tietää!

Kustannustoimittaja ei seonnut. Arvoituksia avaruudesta on uskontotieteellisestä näkökulmasta kirjoitettu artikkelikokoelma UFO-ilmiöstä. Kirjoittajat eivät pyri vahvistamaan tai kumoamaan UFO-havaintoja, ainoastaan kertomaan mitä tiedämme niistä?

Lukiessa tätä kirjaa, opinkin paljon UFO-ilmiöstä. Kirjan mukaan suurin osa UFO:ihin ja avaruusolioihin liittyvistä uskomuksista ovat saaneet vaikutteita teosofiasta, joka taas on länsimainen versio itämaisista uskonnoista. Ajatus, että UFO:t ovat luonnontieteen ilmiö ulkoavaruudesta on oikeastaan marginaalinen.

Lapsena kuuluin tähän marginaaliin. Ehkä, koska kasvoin maallisessa perheessä ja isäni on luonnontieteilijä. Syy voi olla myöskin amerikkalaispainotteinen populaarikulttuuri, jossa avaruusolioita esitetään pääosin toisista planeetoista tulevina huippuälykkäinä eläiminä tai robotteina. Aina vierastin ajatusta, että UFO:t ovat rakkauden lähettiläitä jostain eteerisestä henkisestä ulottuvuudesta. Mutta suurin osa UFO:iihin uskovat, kuuluvat tähän porukkaan ja vielä kieltävät evoluution!

Kirjan pääteesi on, että UFO-uskomukset noudattavat samaa kaavaa kuin uskonnot. Tämä ei tarkoita, että UFO-ilmiöt ovat valetta tai keksittyjä, vaan että niistä tehdyt havainnot noudattavat samoja kertomuskaavoja ja tyydyttävät samoja psykologisia tarpeita kuin uskonnot. Uskontotieteessä uskonto ei tarkoita vain suuria uskontoja, vaan laajemmin erilasia maailmanselityksiä, myyttejä ja kansanperinteitä.

Yksi kirjan teksteistä noteeraa, että avaruusoliohavainnot ja uskomukset muistuttavat todella paljon vanhoja kertomuksia keijukaisista ja peikoista.

Koska kirjassa ei pyritä kumoamaan UFO-uskomuksia, lukija joutuu tekemään itse johtopäätökset kirjoittajien väitteistä. Minulle ainakin heräsi se kysymys, voidaanko enää edes puhua UFO:ista? Koska jos avaruusoliohavainnot ovat vain modernisaation muokkaamia keijukaishavaintoja, silloin ilmiö ei tule avaruudesta, vaan joko ihmisten omasta päästä tai juuri toisesta ulottuvuudesta. Emme kutsu peikkoja, keijukaisia tai Jeesusta avaruusolioiksi, vaan henkiolennoiksi.

Jos avaruusoliohavainnot ovat totta, niin miksi kaikki näkevät erityyppisiä avaruusolioita ja juuri modernisaation jälkeen? Onko kyseessä jokin oikea mielen ulkopuolinen ilmiö, joka mukautuu katsojan kulttuurin mukaan? Vai onko aivoisamme mekanismeja, jotka huijaavat meitä uskomaan näkevämme asioita, joita oikeasti ei ole olemassa ja kulttuurimme suodattaa eri version samasta harhailmiöstä? Näihin kysymyksiin kirjoittajat eivät vastaa.

Pääosin tämä kirja käsittelee kaikkia merkittävimpiä UFO-uskomuksia neutraalisti, niihin uskovia kunnioittaen ja vakavasti ottaen. Jotkut uskomukset ovat sen verran erikoisia, että ihailen kirjoittajien itsehillintää.

Samalla kirja käsittelee populaarikulttuurin käsitystä UFO:ista ja Erich von Däniken kaltaisten muinaisiin UFO:ihin uskovia. Opinkin tässä kirjassa, ettei teini-ikäinen isäni ollut osa mitään marginaalia, vaan Erich von Däniken kirjat olivat 70-luvulla Suomessa huippusuosittuja bestsellereitä. Erich von Däniken kävi, jopa luennoimassa Suomessa! Hänen kirjojaan myytiin ison kustantamon kautta, mikä nykyään tuntuu uskomattomalta. Sentään jotain nykyaikana on paremmin kuin ennen.

Mutta kirjassa on myöskin artikkeleita, jotka käsittelevät UFO-havaintojen historiaa, erityisesti lentävistä tuntemattomista aluksista, josta ”UFO” nimi tulee (eng. unidentified flying object).

Yksi kirjoittaja käsittelee erilaisia virallisia ja epävirallisia tahoja, jotka etsivät UFO:ja. UFO-järjestöistä kansallisvaltioitten armeijoihin ja tieteellisiin tutkimuskeskuksiin. Havainnot otetaan vakavasti ja niitä on ollut todella paljon. Merkittävä osa niistä ei ole onnistuttu selittämään. Samalla moni kirjoittaja viittaa tutkimuksiin, etteivät UFO:ja nähneet ihmiset kärsi mistään psyykkisestä ongelmasta.

Yksi kirjoittaja käsittelee joitain UFO-havaintoja, joita ei ole pystytty selittämään. Nämä ovat todella vakuuttavia. Toinen kirjoittaja käsittelee lukuisia tapoja, joissa voimme virheellisesti luulla nähneemme UFO:n, mutta todellisuudessa kyse on jostain toisesta luonnonilmiöstä. Kun hyödyntää jälkimmäisen tekstin tietoa ensimmäiseen, huomaa ettei vakuuttavaa UFO-kertomusta voi kumota.

Tässä piileekin kirjan yksi suurimmista ongelmista: vaikka joku oikeasti näkisi lentävän aluksen, eikä havaintoa voida millään kumota, se ei vielä tarkoita että kyseessä on ulkoavaruuden sivilisaation rakentama avaruusalus.

Esimerkiksi Yhdysvaltojen puolustusministeriö julkaisi hiljattain hävittäjälentokoneitten videokuvaa UFO:ista. Nämä havainnot ovat todella vakuuttavia ja pelottavia. Mutta niin kauan, kun tällaista tuntematonta alusta ei voida tutkia lähempää, ne ovat vain joukko pikseleitä, jotka näyttävät perinteiseltä lentävältä lautaselta. Sama ovat ihmisten uskottavat UFO-kertomukset. Ne ovat vain silminnäkijähavaintoja, joista ei voi päätellä onko kyseessä oikeasti avaruusalus, mistä se on tullut, mistä materiaalista se on tehty, kuka sitä ohjaa ja mikä sen tarkoitus on?

Tieteessä tarvitaan vähän enemmän askeleita ja todistusaineistoa, jotta voitaisiin päätyä siihen johtopäätökseen, että nämä UFO-havainnot ovat havaintoja toisen planeetan rakentamista lentoaluksista.

Onkin erityisen typerää, että moni vetää pitkälle vieviä johtopäätöksiä suttuisista videokuvista ja suullisista kertomuksista. Samalla tavalla kuin väite, että koska tiede ei voi kumota 100% Jumalan olemassaoloa, Jumala on oltava olemassa. Avaruusolioitten, erityisesti maata vierailevien avaruusolioitten olemassaoloa ei voida todistaa sillä, ettei joitain UFO-havaintoja voida kumota. Aukko tietämyksessä ei vielä todista jonkun ilmiön olemassaoloa.

Kukaan tämän kirjan kirjoittaja ei käy tätä tieteellistä metodia läpi tai käsittele tieteenfilosofiaa. Lukija onkin itse ajateltava näitä asioita läpi.

”Arvoituksia avaruudesta — Näkökulmia ufouskomuksiin” on kritiikistäni huolimatta yksi parhaimmista suomenkielisistä yhteenvetoista UFO:ista mitä on. Näkökulmat ovat monipuolisia ja tyyli neutraali. Tästä kirjasta nauttivat niin skeptikot kuin uskovaiset.