UFOjen arvoitukset

Kaksi viikkoa sitten arvioin monen kirjoittajan ”Arvoituksia avaruudesta — Näkökulmia ufouskomuksiin” tietokirjan. Arviossani mainitsin pitäväni lapsena erityisen paljon Colin Wilsonin “UFOjen arvoitukset” (1999) visuaalisesta sanakirjasta. Minuun iski vahva nostalgia, joten hankin Antikvariaatti lukuhetki-nettikaupasta Wilsonin UFO-kirjan!

Visuaalinen sanakirja on aika lailla Dorling Kindersleyn-kustantamon tuottama tietokirjallisuustyyppi. Ne ovat pääosin lapsille ja nuorille suunnattuja ohuita tietokirjoja, joissa on paljon värikkäitä kuvia, pääosin esineistä ja eläimistä. Lyhyet tekstit kertovat mitä kuvissa on. Tunsin lapsena olevani hirveän viisas, kun näitä kirjoja luin. Suomessa 1990-luvun lopussa näitä kirjoja suomensi Helsingin Media kirjat -kustantamo.

Muistin Wilsonin kirjan olevan vakavammasta päästä, mutta en ollut varma, miten se kestää aikaa? Oliko lapsuuden ihastukseni kirjaa kohtaan vain sen värikkäissä kuvissa vai oliko sisällössä jotain kiinnostavaa? Muistan, että en lukenut kirjan kaikkia kappaleita, vain muutaman sieltä sun täältä. Joten aikuisena kirja voisi tuoda yllätyksiä.

Ensiksi kuvat ovat yhä vaikuttavia. Mutta yllätyin, miten Wilsonin kirjan sisältö vastaa aika lailla Gaudeamuksen kustantamaa ”Arvoituksia avaruudesta” tietokirjan sisältöä.

Wilsonilla käsittelee UFO-havaintojen historiaa, erilaisia tieteellisiä teorioita, jotka selittäisivät näitä havaintoja sekä kuvaa merkittävimpiä havaintoja. Teoksessa suurin osa kuvatuista havainnoista ja avaruusolioihin liittyvistä ilmiöistä selitetään olevan väärennöksiä. Mutta seassa on joitain havaintoja, joita ei ole pystytty selittämään. Mutta kirjailija ei julista näitäkään havaintoja oikeiksi, ainoastaan kuvaa ne. Teos onkin puolueeton.

Merkillepantavaa, on miten Wilsonin teoksessa korostetaan Brasilian olevan maa, jossa eniten on nähty UFO:jä. Samaa todetaan ”Arvoituksia avaruudesta” ja Jyrki Siukonen ”Muissa maailmoissa: Maapallon ulkopuolisten olentojen kulttuurihistoria.” (2017) tietokirjoissa. Mikään näistä kirjoita ei selitä, miksi juuri Brasilia?

Ensimmäinen, joka tulee mieleen, on että brasilialaiset ovat muutenkin esoteerisuuteen, erityisesti spiritismiin taipuvainen kansa, joten tietenkin he näkevät avaruusolioita! Wikipedian mukaan Allan Kardecin spiritismin kannattajia on maailmassa eniten juuri Brasiliassa. Äitini on spiritisti ja uskoo avaruusolioitten vierailleen planeettaamme.  Hänen mielestään Brasiliassa vain on koettu niin vähän sotia, että sillä on ”positiivinen energia” joka houkuttelee UFO:ja. En jaa äitini uskomusta.

Kuten ”Arvoituksia avaruudesta” arviossa totesin, näkökulmani UFO:ihin on hyvin luonnontieteellinen. Jolloin yllätyin siitä, että siinä kirjassa todetaan suurimman osan UFO-havainnoista olevan henkisiä kokemuksia. Suurin osa avaruusolioitten kuvauksista kuvaakin olennot henkisistä ulottuvuuksista olevina vieraina. Enkelin tai jumalten kaltaisina yliluonnollisina olentoina. Ei luonnontieteellisten lakien sitomia huippuälykkäinä eläiminä, kuten Hollywood-elokuvissa.

Lukiessani Colin Wilson kirjaa, huomaan mistä olen saanut käsityksen avaruusolioista luonnontieteellisinä olentoina: juuri hänen kirjastaan. Wilson ei käsittele olenkaan UFO-havaintoja, joihin liittyy sielunvaelluksia ja jumalallisia eteerisen rakkauden ulottuvuuksia. Lapsena iminkin vähemmistönäkökulman UFO:ista.

Ehkä Wilson pyrki pitämään UFO-havaintojen uskottavuutta esittämällä vain ”tieteellisemmät” havainnot. Gaudeamuksen ”Arvoituksia avaruudesta” kirjoitettiin taas uskontotieteellisetä näkökulmasta, joten sillä ei ollut ongelmaa käsitellä enemmistön UFO-havaintoja, joihin liittyy henkinen ulottuvuus.

Samalla Brasilian UFO-havaintojen runsaus selittyy paremmin. Jos suurin osa UFO-havainnoista ovat uskonnollisia kokemuksia, niin vaihtoehtouskontoja suosiva maa näkee niitä enemmän.

Colin Wilsonin “UFOjen arvoitukset” on hyvä kirja siitäkin huolimatta, että se ei käsittele uskonnollisia UFO-havaintoja. Kirja on Suomessa markkinoitu lapsille värikkäillä kuvilla ja lyhyillä teksteillä. Wilson opettaa lapsia käsittelemään tieteellistä skeptisyyttä outoja havaintoja kohtaan, mutta pilkkaamatta itse havaintoja. Ne ovat osa ihmisten kokemusmaailmaa. Se ovatko ne konkreettisesti todellisia ei vielä osata kertoa. Wilson käykin läpi kirjan viimeisessä kappaleessa, ettei ole löydetty vielä ulkoavaruudesta älyllistä elämää. Ainoastaan Marsissa on löydetty soluja muistuttavia fossiileita.