Se voi tapahtua

Vuonna 2016 Donald Trump valittiin presidentiksi. Kirjallisuudenystävät nimisessä Facebook-ryhmässä käyttäjä Aku Ahoniemi kirjoitti Sinclair Lewisin, vuonna 1935 julkaistusta ”Meillä sitä ei voi tapahtua” romaanista. Lewis kuvaa Yhdysvaltojen muuttumista fasistiseksi diktatuuriksi, kun kansa äänestää valtaan populistisen miljardöörin, joka lupaa ajaa tavallisten amerikkalaisten etua Washingtonin korruptoitunutta ja mädäntynyttä eliittiä vastaan. Ahoniemen mukaan, jotkut kokevat romaanin ennustaneen Trumpin nousun.

Kiinnostuin kirjasta ja otin sen luettavaksi kaksi viikkoa sitten. Kun luin romaanin loppuun Yhdysvallat on liekeissä jättiläismäisissä mellakoissa. Presidentti Trump piiloutui lyhyesti bunkkeriin, syytti mellakoita äärivasemmistolaisen Antifan järjestämäksi sekä yrittää määritellä sen terroristijärjestöksi. Siitä huolimatta, ettei Yhdysvaltojen laki salli kotimaisten järjestöjen määrittelemistä terroristiksi, eikä antifa-nimistä keskusjohtoista järjestöä ole olemassa. Sen sijaan FBI on pidättänyt useita äärioikeistolaisia terroristeja, jotka ajattelivat hyödyntää mellakoita kumouksellisiin tarkoituksiin.

Trump on myöskin uhannut lähettää armeijan kukistamaan mellakat. Kansalliskaarti on jo kutsuttu ja se on ehtinyt rikkoa mielenosoittajien oikeuksia. Amnesty international ja YK ovat moittineet amerikkalaisen poliisin kovista otteista mielenosoittajia vastaan. Ihmisoikeuksia rikotaan. FBI:n aseistetut eliittijoukot on havaittu lentävän mielenosoittajien yllä. Jotkut ovat jo julistaneet Trumpin olevan uhka demokratialle. Sitä alkaa ihmettelemään, oliko Lewis profeetta?

DSC_1277

”Meillä sitä ei voi tapahtua” sijoittuu meidän maailmamme 30-lukuun. Hitler, Stalin ja Mussolini ovat olemassa. Yhdysvallat on syvässä taloudellessa kriisissä. Suurin osa presidenttiehdokkaista ovat populistisia. Niin vasemmalta kuin oikealta. Kuitenkin törkeän rasistinen ja huonokäytöksinen ”Buzz” Windrip on kaikkien suosikki. Mies pääsee valtaan uskonnollisen talonpoikien muodostaman kansanliikkeen avulla. Vaikka Windrip on selvästi sekopää ja rasisti, monet äänestävät häntä, uskoen että vallankahvassa mies rauhoittuu ja hoitaa talouden kuntoon. Niin ei tapahdu.

”Buzz” Windrip muistuttaa Trumpia vain retoriikan tasolla. Romaanissa Windripin puheet ovat pelottavan samanlaisia kuin Trumpin. Kirjan fasisti kieltää olevansa fasisti tai natsi. Hän vain haluaa hätää meksikolaiset siirtolaiset USA:sta, nostaa työllisyyttä ja kurittaa kommunisteja ja epäjärjestystä tuovat ammattiliitot. Media julistetaan kansanviholliseksi, joka vain levittää valheita.

Ero Trumpiin on Windripin ilmiselvä juutalaisvastaisuus ja halu riisua mustilta kansalaisoikeudet. Windrip toki ei sano vihaavansa kaikkia juutalaisia, ainoastaan ”kansainvälisiä finanssipankiirijuutalaisia”. Nykyään äärioikeisto puhuu mielummin ”globalisteista”. Toisin kuin Trump, Windrip lupaa kaikille äänestäjille kuukausittaisen vastiikettoman rahasumman. Nykyään tätä kutsuttaisiin perustuloksi.

Windrip myöskin ei aja vaaleissa diktatuuria, vaan ”demokratian lisäämistä” poistamalla vallan kolmijaon luomia esteitä kansan ”suoralle tahdolle”.

Keväällä julkaistu Philip Ruckerin ja Carol Leonnigin kirjoittama “Minä yksin. Donald Trump ja Valkoisen talon hullut päivät” kirjassa kuvataan Trumpin yrittäneen neljässä vuodessa juuri vallan keskittämistä itselleen sekä kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän tuhoamista, koska vastustaa “globalismia”

Mutta Trumpilla ei ollut vaalien aikana, eikä nytkään henkilökohtaisia paramilitaarisia katutappelujoukkoja, kuten romaanin hahmolla. Trumpin kannattajien keskuudessa on toki äärioikeistolaisia miliisejä ja katutappelujoukkoja, mutta presidentti ei ole koskaan ottanut niitä suojelukseensa tai ehdottanut niitten integroitumista asevoimiin, kuten Windrip.

Windrip on fasistinen arkityyppi, johon on sekoitettu amerikkalaista uskonnollisuutta ja yrittäjien palvontaa. Kirjassa Yhdysvaltojen demokratian kumotaan kahdeksassa kuukaudessa presidentin virkanousun jälkeen, kun Windrip julistaa hätätilan, vedoten yhteiskunnallisiin levottomuuksiin. Trump on vasta neljän vuoden jälkeen yrittämässä loukata kansalaisvapauksia, onnistumatta siinä. Esimerkiksi puolustusministeriön edustaja ei kannata armeijan lähettämistä kitkeäkseen mellakoita. Ainoastaan kansalliskaarti on lähetetty. Armeijan lähettäminen omaan maahan tarkoittaisi mellakoitten määrittelemistä aseelliseksi kapinaksi.

”Meillä sitä ei voi tapahtua” on romaanina melko keskinkertainen. Sen hahmot eivät ole kovin syvällisiä tai kiinnostavia. Romaani onkin enemmän viihteellinen oppikirja fasismin vaaroista. Kirjassa fasismin eri teoreettiset ja käytännölliset elementit käydään läpi juonen mukana.

Romaanin uskottavuutta lisää se, että se julkaistiin pari vuotta ennen kuin Toinen maailmansota alkoi. Suurin osa ihmisistä ei tiennyt mihin fasismi johtaisi. Sinclair ennusti täydellisesti, että se päättyisi sotaan ja keskitysleireihin. Sinclair oli kuitenkin optimistinen. Hänen romaanissaan amerikkalaiset fasistit eivät yritä hävittää sukupuuttoon kokonaista rotua. Ainoastaan orjuuttaa suurinta osaa kansasta. Tämä osoittaa, miten ihmiset olivat kykenemättömiä kuvittelemaan pahimmissa painajaisissaan mihin barbarismiin ihmiset voivat sortua. Meillä okin nykyään jälkiviisauden etu.

Romaanissa seuraat liberaalia toimittajaa, joka ei usko fasismin nousevan Yhdysvalloissa valtaan. Sitten, kun kaikki elävät totalitaristisessa diktatuurissa, hän huomaa pasifismin ja toimettomuuden olleen virhe. Windripin kaltaiset kiihottajat olisi pitänyt pysäyttää aggressiivisemmin heti, kun he ilmestyvät ehdottamaan fasistista politiikkaa. Kirjailijan viesti onkin, että väkivaltainen antifasismi on joskus tarpeellista. Diktatuurin alla se voi olla ainoa keino.

Kirjassa on myöskin paljon keskusteluja kommunismista, sosialismista ja liberalismista, jotka nykyään eivät ole kovin relevantteja. Romaanissa hahmo ei pidä kommunisteista, mutta diktatuurin alla, he ovat ainoa järjestäytynyt ryhmä, jolla on mahdollisuus kaataa diktatuuri. Hahmo liittyykin kommunistien vastarintaliikkeeseen lyhyen ajan.

Romaanissa fasistinen diktatuuri kestää useita vuosia, alentaen Yhdysvallat kehitysmaan tasolle, joka lopulta romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Siihen asti kuitenkin satoja tuhansia ihmisiä ehdittiin lähettää keskitysleireihin ja turhia sotia aloitettu. Kuten historioitsija Roger Griffin on todennut, fasismin kohtalo on aina itsetuho.

Sinclair Lewisn romaanin päätarkoitus oli varoittaa aikalaisiaan Eurooppaa pyyhkivästä fasismin aallosta. Se voisi levitä Yhdysvaltoihin ja voimistua. 30-luvulla Yhdysvallat oli talouskriisissä, eikä hyvinvointivaltiota vielä ollut olemassa. Riski oli todellinen. Nykyaika ei ole täydellinen kopio 30-luvulta, mutta samankaltaisuuksia on. 1920-luku alkoi Espanjan taudin pandemialla ja samana vuosikymmenenä Italiassa syntyi fasismin ideologia, jolla Benito Mussolini nousi valtaan. Nyt, kun Yhdysvallat on pandemian aiheuttaman talouskriisin ja megamellakoitten kourissa, olosuhteet diktatuurin pystyttämiseen ovat otollisia. Kuten Lewis varoitti, se voi tapahtua siellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s