Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa

Vastustin pitkään itseapuoppaita. Idea, että joku on niin avuton, että tarvitsee kirjan oppimaan ollakseen ihmisiksi, on vastenmielinen. Genren koko idea myöskin on pidetty huijauksena. Ei ole olemassa yhtä varmaa kaavaa, jolla saavuttaa onnea ja menestystä.

Henkilökohtaista inhoani ei vähentänyt se, että genren kirjoihin liittyy useimmiten henkisyys ja kaupallisen menestyksen eetos. Inhoan kumpaakin. Asiaa ei auttanut myöskään, että Jordan B. Peterson lisäsi genreen äärioikeistolaisia salaliittoteorioita ja naisellisia kaaoslohikäärmeitä.

Mutta saavutettua viime vuonna monia koulutukseeni ja työhöni liittyviä tavoitteita, huomasin laiminlyöneeni sosiaalisen elämäni. Luonneviat, jotka luulin korjautuvan itsestään vanhetessa, ovat yhä olemassa. Päätinkin sitten kokeilla jotain itseapuopasta, korjataakseen tämän puutteen.

Halusin olla varovainen, enkä ottaa mitä tahansa luettavaksi. Erityisesti, jos siihen liittyy jotain henkistä. Olin pitkään kuullut, että Dale Carnegien, vuonna 1936 julkaistu ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” on genren klassikko. Jos kirja on kestänyt aikaansa, se ei voi olla huono. Otin sitten sen luettavaksi.

Vaikka luin tämän kirjan skeptisesti, se yllätti minua positiivisesti! Kuten Petersonin kirjassaan, Carnegien teoksessa ei anneta mitään mullistavia neuvoja, vaan itsestäänselvyyksiä. Se, mikä tekee Carnegien kirjasta hyvän, on sen sekulaarikristillinen asenne.

Tällä tarkoitan, ettei Carnegie saarnaa mistään Jeesuksesta, ainoastaan referoi joitain profeetan opetuksia kuin tämä olisi vain yksi filosofi muitten joukossa, eikä Jumalan poika. Kirjassa sekoitetaan buddhalaisuutta ja kristinuskoa, mutta ilman yliluonnollisia elementtejä.

Vaikka kirjan otsikko kuulostaa kyyniseltä, se pohjimmiltaan opettaa lukijaa olemaan hyvä ihminen. Ei vain hyvä jossain asiassa, vaan moraalisesti hyvänä, kilttinä ja ymmärtäväisenä.

Kirja on kehystetty yrittäjän näkökulman mukaan ja monet esimerkit koskevat yritysmaailmaa, mutta nekin on kirjoitettu sen verran universaalisesti, että niitä voi soveltaa mihin tahansa tilanteeseen.

Carnegien kirja koostuu lukuisista anekdooteista, joissa ihmiset tekevät jotain joko oikein tai väärin.

Suurin osa tarinoista perustuu suurmiesten elämäkertojen analyysiin, mutta monet tarinat kuulostavat keksityiltä. Kirjailija välillä nimeää henkilöitä, välillä taas ei ja joskus jopa mainitsee erikseen, ettei voi nimetä henkilöä, koska luottamussuhde. Samalla tarinoitten rakenne muistuttaa liikaa satua tai kaskua, ollakseen tosia.

Mutta tarinoitten todenperäisyydellä ei ole väliä, vaan sillä miten ne opettavat haluttua sosiaalista taitoa. Tarinat myöskin ovat niin herttaisia, että vaikka tämä kirja ei opettaisi mitään hyödyllistä sosiaalista taitoa, ne olivat mukavaa luettavaa. Lukiessani tätä kirjaa, tuli aina hyvä mieli ja lämpö sydämessäni. Tämä on paljon sanottua, koska en pidä itseäni erityisen herkkänä ihmisenä.

Dale Carnegien teoksen idea on, että jos ihmiset kuuntelevat ja kunnioittavat toisiaan, he saavat ystäviä ja edistettyä haluamiaan asioita yhdessä. Kirjassa ei siis opeteta manipuloimaan ihmisiä, vaan aidosti ymmärtämään heitä ja löytämään eettisemmän tavan saada haluamasi. Joskus se tarkoittaa toisen ihmisen auttamista.

Pidinkin tätä kirjaa todella inspiroimana. Mutta luettuani Goodredsissa arvioita, huomasin että tulkintani ei ole ainoa olemassa oleva. Jotkut tulkitsivat tämän teoksen opettavan lukijan olevaan mahdollisimman myöntyväinen ja ymmärtäväinen. Mikä aiheutti joissain lukijoissa omien tarpeitten laiminlyömistä, miellyttääkseen muita ihmisiä, jotka eivät aidosti välittäneet heistä. Carnegien kirja aiheutti joittenkin lukijoitten joutumista hyväksikäytetyksi kyynisempien ihmisten toimesta.

Tässä piileekin itseapuoppaitten vaara. Niitä ei pidä lukea kuin ne olisivat kaavamainen resepti onnellisuuteen. Pohjimmiltaan Dale Carnegien ”Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa” on moderni inspiroiva satukirja, vaikka kirjailija kehystää teoksensa tieteelliseksi teokseksi.