Incel-manifesti

Eliot Rodger oli kaksikymmentäkolmevuotias amerikkalainen incel-joukkomurhaaja. Hän murhasi vuonna 2014 kuusi ihmistä ja haavoitti neljätoista. Puukottamalla, ampumalla pistoolilla tai ajamalla yli. Uhrit olivat pääosin satunnaisesti valittuja nuoria naisia.

Se mikä tekee Rodgersista erityislaatuisen, on syy hänen joukkomurhaansa: kosto naissukupuolelle, koska hän ei koskaan harrastanut seksiä heidän kanssaan.

Rodger olisi jäänyt historian alaviitteeksi, kuten monet muutkin joukkomurhaajat, jos hän ei olisi julkaissut manifestinsa tekstinä ja videona. Näissä manifesteissa Rodger muotoilee terroristisen incel-ideologian opinkappaleet. Ennen Rodgersia incel oli alakulttuuri, jossa nuoret yksinäiset ihmiset, pääosin miehet, tarjosivat vertaistukea toisilleen. Jotkut incelit jo ennen Rodgeria ihannoivat naisia murhaavia rikollisia, mutta Rodger oli ensimmäinen, joka keksi ideologisen oikeutuksen naisten murhille.

Rodger tappoi itsensä iskunsa jälkeen. Mutta hänen synnyttämä vihan ideologia elää. Rodgerin nimeen onkin murhattu useita ihmisiä. Pääosin naisia.

Otin luettavaksi Rogersin manifestin “Minun kieroutuneeni maailmani. Elliot Rodgersin tarina”.

*******************************SISÄLTÖVAROITUS**************************************

Teksti sisältää kuvauksia oikean joukkomurhaajan väkivaltafantasioita.

Manifesti on Rodgersin elämäkerta. Hän kertoo elämästään syntymästä kohtalokkaaseen iskun suunnitteluun saakka ja muotoilee incel-ideologiansa.

Rodgersin mukaan seksi ja naiset ovat sivilisaatiota tuhoavia voimia. Naiset ovat biologisesti liian tyhmiä toimiakseen yhteiskunnassa. He parittelevat vain epäkelpojen miesten kanssa, syrjäyttämällä Rodgersin kaltaiset “sivistyneet” miehet. Tällainen sukupuolimarkkinoitten epätasapaino luo yksinäisissä miehissä suurta kärsimystä. Rodgersin mukaan parittelemalla huonojen miesten kanssa naiset synnyttävät lisää sivistymättömiä miehiä, jotka varastavat lisää naisia hänen kaltaisiltaan. Lopulta sivilisaatio romahtaa naisten paritteluvalintojen vuoksi.

Ratkaisuksi Rodgers ehdottaa, että naiset tapetaan nälkään keskitysleireissä. Laboratorioissa säilytetään muutama nainen, jotta lisää miehiä voidaan synnyttää. Mutta kirjailijan mielestä teknologisella kehityksellä tullaan saamaan luotua lisää miehiä ilman naisia.

Rodgersin ideat eivät ole kovin kaukana sellaisten äärioikeistolaisten teoreetikkojen, kuten Jukka Hankamäen ja Henry Laasasen ideoista. Se tässä on pelottavaa. Rodgers keksi hullun ideologiansa tietämättä kahdesta edellä mainitusta suomalaisesta.

Netissä on kansainvälinen ”manosphere” alakulttuuri, josta kaikki nykyaikaiset naisvihamieliset ideat syntyvät ja leviävät. Tietäen, miten vuonna 2016 tästä alakulttuurista kumpuava kansainvälisen äärimaskuliininen ja antifeministinen Return of Kings like yritti järjestää Suomessa tapaamisen, voimme päätellä Suomessa olevan näille ideoille jonkin verran kannatusta. Ainoa syy, miksi tapaaminen peruuttiin, oli “turvallisuushuolet”, jotka kenties viittasivat pelkoon, että tapaamista häiritsisivät vastamielenosoittajat. Syytä onkin, koska likkeen kulttijohtaja on ehdottanut ”vitsinä” raiskauksen laillistamisen yksityistiloissa.

Rodgers myöntää, ettei hänen joukkomurhansa todennäköisesti synnytä mitään poliittista liikettä tai vallankumousta. Mutta hän silti yrittää, koska hän ei halua elämänsä olevan merkityksetön. Meidän epäonneksemme Rodgersin ideat saivat aikaan jotain hirviömäistä.

Rogersin manifestin pääasiallinen tarkoitus on oikeuttaa hänen suorittamansa joukkomurha. Tämän hän uskoi toteutuvan kertomalla, miten hänellä oli alussa vaikeuksia hankkia ystäviä ja lopulta tyttöystäviä.

Manifesti on temaattisesti jakautunut lapsuuteen, teini-ikään ja aikuisuuteen. Sen käännekohta on murrosikä. Ensin Rodgers esittelee lukijalle onnellisen lapsuudetensa. Sitten murrosiän tuomat sosiaaliset paineet neitsyytensä menettämisestä. Koska Rodgers epäonnistuu tässä elämänetapissa, hän katkeroituu. Kunnes menettää toivonsa täysi-ikäisenä.

Rodgersin mukaan hän oli rikkaasta Hollywood-piireihin kuuluvasta perheestä. Mutta vanhempiensa avioeron jälkeen hänen elintasonsa romahti korkeimpaan keskiluokkaan. Tämä elintason romahdus katkeroitti syvästi Rodgersia. Hän haukkuu äitiään itsekkääksi, kun tämä erosi rikkaasta isästä. Rodgersin mukaan äitinsä olisi pitänyt ottaa huomioon poikansa tulevaisuus.

Amerikkalaisessa lukiokulttuurissa korostetaan suosion saamista. Koulussa kohotetaan tiettyjä oppilaita “suosituiksi” ylitse muiden. Suosikiksi pääsevät perinteisesti yläluokkaiset oppilaat, jotka ovat taustaltaan urheilijoita. Suosio imenee hyvinä arvosanoina, urheilullisuutena, suurena kaveripiirinä ja menestyksekkäänä seksielämänä. Kaksi jälkimmäistä ovat äärimmäisen tärkeitä, koska suuri kaveripiiri heijastuu laajana sosiaalisena verkostona, jonka kautta työmahdollisuudet syntyvät.

Koska Rodgers kasvoi eliittiperheessä, hän koki kohtalokseen olla lukionsa suosituin poika. Mutta sosiaalisesti kömpelönä hän epäonnistui jopa kavereitten hankkimisessa. Hän oli lukiossa täysin syrjäytynyt nuori.

Syrjäytyminen ei vielä tee kenestäkään joukkomurhaajaa. Rodgersissa katkeruuden synnytti äärimmilleen viety hierarkkinen maailmankuva.

Pitkin manifestia Rodgers käyttää mahtiponttista kieltä kuvatakseen itseään. Hän korostaa sukunsa alkuperän olevan brittiläisissä aatelisissa. Hän kuvaa itseään valkoiseksi mieheksi, joka “ansaitsee” seksikkään blonditytön. Kirjailija kuvaakin itseään “ylimmäksi herrasmieheksi”.

Joten pitkin manifestia Rodgers ihmettelee, miksi naiset eivät kiinnostu hänestä, eikä kukaan halua olla hänen kaverinsa?

Rodgers kokikin, että naisten huomio oli yksi merkki menestyksestä. Hän kirjoittaa, että jos miehellä ei ole kauniita tyttöystäviä, hän on muitten miesten nähden luuseri. Kirjailijan mukaan, jos niinkin ”alhaiset olennot” kuin naiset eivät kunnioita miestä, hierarkian huipulla olevat miehetkään eivät tule kunnioittamaan häntä.

Hierarkiakeskeisessä maailmankuvassaan naiset olivat Rodgersille lisävarusteita, ei ihmisiä. Rodgers ei esimerkiksi koskaan kirjoita rakastuneensa kenenkään tai kaipaavansa rakkautta. Ainoastaan seksiä ja sen tuomaa statusta.

Rodgers ihmettelee pitkin manifestia, miksi naiset seurustelevat muitten miesten kanssa, jotka ovat hänen mielestään epäkelpoja. Joko tyhmiä, köyhiä tai kuuluvat etniseen vähemmistöön.

Rodgers loukkaantuu erityisesti kun valkoiset naiset seurustelevat tummaihoisen kanssa. Hänen mukaansa naisten ei pitäisi seurustella “ruman orjien jälkeläisen.” ja “mustan saastan”, vaan valkoisen aristokraattien jälkeläisen kanssa.

Lukiessa Rodgersin manifestia tuli mieleen, että hän kirjoittaa auki feministien kuvaamaa patriarkaattista yhteiskuntaa. Feministit ovat pitkään valittaneet, että yhteiskuntamme on juuri sellainen kuin Rodgers sen kuvaa. Erona vain, ettei Rodgers kyseenalaista tätä yhteiskuntaa, vaan pitää sitä normaalina. Sekin johtuu Rodgersin syntyperäisestä sosiaalisesta asemasta. Hän oli etuoikeutettu valkoinen heteromies amerikkalaisen patriarkaalisen ja rasistisen yhteiskunnan hierarkian huipulla. Mutta sosiaalinen kömpelyys ja masennus estivät hänen saada sen, mitä yhteiskunta kertoi kuuluvan hänelle.

Kirjailija yrittää korjata tilanteen pyytämällä äidiltään kalliita merkkivaatteita ja BMW:n urheiluauton.  Rogersin mielestä näillä vaurauden merkitsijöillä hän taatusti saa ihmiset tunnustamaan hänen asemansa! Rodgers saakin haluamansa lisävarusteet, mutta ne eivät muuta hänen tilannettaan.

Hankkimani manifestin epävirallisessa kansikuvituksessa onkin kuva Rodgersissa bemarinsa kanssa, jolla hän lopulta murhasi useita ihmisiä ajamalla heidän yli.

Missään vaiheessa manifestia Rodgers ei kuvaa lähestyvänsä naisia tai puhuvan heidän kanssaan. Saatkin kuvan siitä että Rodgers vain ilmestyy lukioon ja kotibileisiin kalliit vaatteet päällä ja odottaa, että joku tulee puhumaan hänelle.

Rodgers ei koskaan mainitse aloittavansa keskusteluja, ainoastaan että muut välillä puhuvat hänen kanssaan. Pääosin toiset miehet. Mutta ei koskaan kukaan nainen. Rodgers ei saakaan aikuisiällä yhtäkään kaveria.

Yksinäisyys alkaakin tuhota Rodgersin itsetuntoa. Manifestissa kuvataan useita kertoja, miten hän palasi kotiin itkemään epäonnistunutta sosiaalista elämäänsä.

Sitä voisi luulla manifestin tuottavan säälin tunteita Rodgersia kohtaan. Onhan nuoren miehen masennus ja yksinäisyys aivan hirvittävää. Mutta kirjailijan itsekeskeisyys, rasismi ja sovinismi estävät ainakaan minua sympatisoimasta häntä.

Rodgers keksiikin, että syy miksi naiset eivät ole kiinnostuneita hänestä, johtuu siitä, että naissukupuoli vihaa häntä kollektiivisesti. Muutenhan he tulisivat juttelemaan hänen kanssaan.

Koska Rodgersin isä on Hollywood-ohjaaja, hän pääsee elokuvien ensi-iltajuhliin ja muihin VIP-tapahtumiin. Manifestissaan Rodgers kertoo miten hän rakastaa kävellä eliitille osoitetuissa tiloissa koska hän voi ylenkatsoa alaluokkaan kuuluvia.

Nälkäpelin ensi-illassa Rodgers kulkee elokuvaa osittain ohjanneen isänsä kanssa punaisella matolla. Rodger kuvaa miten hän suuttui, kun valokuvaaja pyysi häntä menemään syrjään, jotta valokuvaaja voisi kuvata elokuvan näyttelijöitä. Rodgers ei suostunut väistymään, koska hän kuului synnynnäiseen yläluokkaan eikä ollut mikään nousukas kuten Nälkäpeli-elokuvan näyttelijät.

Asuessaan yksin Isla Vistassa vuoden, saamatta yhtäkään kaveria tai tyttöystävää, Rodgers alkaa pohtimaan itsemurhaa. Mutta kaikki muuttuu, kun hän sai raivokohtauksen nähtyään satunnaisen suutelevan pariskunnan. Rodgersille pariskunta oli loukkaamassa häntä, osoittamalla mitä hän ei koskaan saisi. Raivon vallassa Rodgers heitti pariskunnan päälle virvoitusjuomaa.

Kyseinen kohtaus sai Rodgersin innostuneeksi. Hän kuvaa manifestissaan, miten hän oli onnellinen “kostettuaan” pariskunnalle. Alussa Rodgers alkaakin hyökätä satunnaisia pariskuntia vastaan heittämällä elintarvikkeita heidän päälleen ja paeten autollaan pois.

Rodgers alkaakin pohtia, että jos hän tuntee itsensä niin hyväksi näissä hyökkäyksissä, miten onnellinen hän olisi, jos hän murhaisi pariskuntia?

Kirjailija kuvaakin, miten hän alussa alkoi fantasioida pariskuntien sieppaamisella. Hän kiduttaisi pariskuntaa erilaisilla tavoilla. Rodgersin keskeisin fantasia oli nylkeä jonkun kaapatun pariskunnan naisen. Saada tämä huutamaan kivusta, samalla kun tämän poikaystävä katsoo. Tai toisin päin.

En ole lääkäri, mutta luulen tällaisten fantasioitten toistuvuuden olevan merkki psykopatiasta. Muutenkin Rodgersin epäsosiaalisuus kuulostaa sairaalloiselta.

Olen itsekin introvertti ja minulla oli vaikeuksia mennä puhumaan tuntemattomien ihmisten kanssa. Kuten Rodgers, nuorempana oli helppo hankkia kavereita, kun ihmiset tekivät aloitteen puolestasi. Vasta yliopistoon päästyäni huomasin, etteivät ihmiset enää tehneet niin. Olinkin yliopiston kaksi ensimmäistä vuotta melko yksinäinen. Mutta toisin kuin Rodgers, tajusin että minun pitää aktiivisesti sosialisoida, joten pakotin itseni siihen. Nyt minulla on paljon ystäviä.

Rodgersille ei tule edes mieleen puhua ihmisten kanssa omasta aloitteestaan tai kutsua heitä koulun jälkeen kahville tai elokuviin. Hän vain vietti vapaa-aikansa netin incel-foorumeissa. Erityisesti PuaHate-foorumissa, jossa lietsottiin vihaa pelimiehiä (alakulttuuri, jonka mukaan tietyillä psykologisilla kikoilla jokainen mies voi hankkia seksiseuraa) kohtaan.

Rodgers kuvaa foorumin väkeä pelkureiksi, kun he eivät uskalla tehdä mitään pelimiehiä vastaan, ainoastaan haukkua heitä. Rodgers kirjoittikin foorumiin, että pelimiehet pitäisi tappaa.

Rodgers kokee olevansa liian ylivertainen ollakseen vain sarjamurhaaja. Hän päättää olla vallankumouksellinen. Jos hän ei voi liittyä seksuaalisen hierarkian huippuun, hän yrittäisi tuhota sen jäsenet.

Epäonnistuttuaan tulemaan miljonääriksi pelaamalla lotossa, Rodgers päättää kirjoittaa tämän manifestin ja suunnitella joukkomurhan. Tarkoituksena on murhien avulla protestoida koettua maailman seksuaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja aloittaa uusi poliittinen liike.

Rodgers kuvaa ideansa olevan suoraan ”ylivoimaisesti nerokas ja lopullisin” ja että hänen on oltava Jumala, kun hän kaikista maailman ihmisistä tajusi totuuden sukupuolisuhteista ja miten korjata ne.

Rodgers kirjoitti, että tämän vuoksi hän on oikea ihminen toteuttamaan ankaran tuomion ihmiskuntaa vastaan. Rodgers julistaakin manifestissaan aloittaneensa sodan naisia vastaan, koska hän kuvittelee heidän vihaavan häntä. Kirjailija järkeilee, että jos hän ei saa naisia, kukaan ei saa. Isla Vistan kaupunki pannaan kärsimään.

Rodgersin mukaan, koska ihmiskunta hylkäsi hänet, hän ei ole osa ihmiskuntaa. Hän hylkää ihmiskunnan. Hän kokee olevansa ylempi kuin ihmiskunta. Hän kuvaa itseään ”upeaksi, loistavaksi, ylhäiseksi ja jumalalliseksi!”

Koska ihmiskunta on Rodgersin mukaan niin paha ja hän on elävän Jumalan kaltainen ylhäinen olento, on hänen tehtävänsä rangaista ihmiskunta. Hän tulee puhdistamaan sen kaikesta pahuudesta. Rodgers uskoi muuttuvansa jumalaksi, kun hän toteuttaisi joukkomurhansa.

Rodgersin keskeisin idea on, että seksi on liian vaarallistaollakseen laillista. Koska seksin puute aiheutti Rodgersin mielestä masennusta, hän koki, ettei kenenkään pitäisi tietää seksistä. Jos kukaan ei harrasta seksiä tai tiedä, mistä on jäämässä paitsi, kukaan ei masennu. Rodgersin mukaan ainoa tapa kieltää seksi on tappaa kaikki naiset. Rodgers ei vaikuta tietävän homoseksistä mitään, koska sitä ei mainita. Hän vain uskoo, että naisilla on seksuaalista ylivaltaa, jolla hallita miehiä.

Koska Rodgersin mukaan naiset ovat ”barbaarisia, tyhmiä ja häijyjä eläimiä”, jotka lisääntyvät ”rappiollisten” miesten kanssa ”kuin kulkutauti”, heiltä pitää riisua seksuaalinen valta ja siirtää se viisaitten miesten neuvostolle, joka lopulta hävittäisi naissukupuolen maailmasta. Kirjailijan mukaan, jos naisia ei ole, miehet voivat käyttää kaiken energiansa sivilisaation kehittämiseen taiteitten ja tieteitten kautta.

Rodgers oli selvästi mielenvikainen murhaaja. Ei ehkä syyntakeeton, koska hän suunnitteli murhaansa pitkään ja kuvasi sen manifestissaan. Silti kukaan ei voi pitää hänen ideoitaan järkevinä vai voiko? Kuten aiemmin kirjoitin, Rodgersin ideat muistuttavat todella paljon miesasiamies Henry Laasasen ja Jukka Hankamäen ideoita.

Rodgersin maailmankuva perustui selkeästi jyrkkiin hierarkioihin. Niin rasistisiin kuin sovinistisiin. Rodgersin naisviha kumpusi ajatuksesta että naiset kuuluvat hänelle. Joten kun hän ei ”saanut” naisia, hän suuttui. Rodgers onkin patriarkaalisen ja rasistisen valtakulttuurin jäävuoren huippu.

Corey Robinin kirjassa ”The Reactionary Mind: Conservatism from Edmund Burke to Sarah Palin” (2011) teoretisoidaan oikeistokonservatiivisen ja erityisesti äärioikeistolaisen ajattelun perustuvan olemassa olevien yhteiskuntahierarkioitten palvontaan.

Rodgers ei ota mainitse mitään ideologioita tai puolueita manifestissaan, joten ei voida sanoa hänen olleen oikeistolainen. Mutta Robinin teoretisoima hierakkinen maailmankuva on se elementti, joka saa monet ihmiset omaksumaan oikeistolaisen maailmankuvan. Rodgers edusti hierarkkista maailmaa puhtaimmillaan. Ilman jälkikäteen omaksuttuja vakiintuneita poliittisia ideologisia kehyksiä.

Rodgersin manifestissa näkee, ettei hän koskaan kritisoi yhteiskuntamme hierarkioita tai kyseenalaista niitä. Ne ovat hänelle itsestään selviä. Rodgersin “vallankumouksellinen” ideakin perustuu naisten oikeuksien eväämiseen, mikä olisi paluu 1800-luvun maailmaan, jolloin naisilla ei ollut mitään oikeuksia.

Rodgers palvoi hierarkioita niinkin paljon, että hän näki itsensä sen huipulla eräänlaisena jumalana. Elliot Rodgersin oli niin itsekeskeinen, että hän uskoi koko maailman tehtävän olevan hänen palvelemisensa. Mutta koska maailma ei suostu palvelemaan “ylempää herrasmiestä”, Rodgers uskoi oikeudekseen tuhota maailman.

Rodgers olikin hierarkisen maailmankuvan jäävuoren huippu. Sen lievempi muoto ovat äärioikeistolaiset ja anarkokapitalistit. Incelit edustavat saman maailmankuvan sairaaloista äärimuotoa.

Lukiessa tätä manifestia teki mieli syyttää Rodgersin vanhempia. Miten he eivät huomanneet lapsensa olevan mielisairas? Eivätkö he olleet tarpeeksi läsnä hänen elämässään? Mutta minun on pidättäytyvä tuomitsemasta Rodgersin vanhempia. Olihan Rodgers jo poistunut kotoa, kun hän murhasi. Todennäköisesti Rodgersin vanhemmat jo elävät eräänlaisessa helvetissä. En pysty edes kuvittelemaan kunnolla miltä tuntuu menettää oma lapsensa itsemurhassa ja että tämä lapsi on sairas joukkomurhaaja, joka käynnisti terroristiseksi mielletyn nihilistisen väkivaltaideologian.