Hyviä enteitä

Kaksi vuotta sitten kysyin Kirjallisuudenystävät -Facebook-ryhmältä, mitä Terry Pratchettin kirjoja kannatti lukea. Minulle suositeltiin Mortia (1987) ja Neil Gaimanin kanssa kirjoitettua ”Hyviä enteitä” (1990). 

Ensimmäinen kertoo kuoleman oppipojasta ja jälkimmäinen enkelistä ja paratiisin viettelevästä käärmeestä, jotka yhdessä yrittävät estää raamatullisen maailmanlopun. 

Luin viime vuonna Mortin ja rakastuin siihen. Mutta en voi sanoa kesällä luetusta ”Hyvä enteitä” samaa. 

”Hyviä enteitä” kuulostaa jännittävältä ja omaperäiseltä kristinuskolla leikittelyltä, mutta käytännössä romaani on puuduttavaa ateistista kristinuskon satiiria. Mikä on erityinen saavutus, koska olen ateisti. 

Kirjan koko ”hauskuus” perustuu hyvin pintapuoliseen kristinuskon tietämykseen, jota voi odottaa esiteiniltä eikä aikuisilta miehiltä. Koska olen lukenut paljon teologiaa ja uskontotiedettä, kirjan satiiri tuntui samaan aikaan kuluneelta ja niin yksinkertaiselta, että se on jopa loukkaavaa.  

”Hyviä enteitä” on kokoelma erilaisia populaari- ja brittikulttuuriin sekä kristinuskoon liittyviä sketsejä, jotka yrittävät olla yhtenäinen tarina. Toisin kuin Mortissa, ”Hyviä enteitä” on ahdettu niin paljon vitsejä, että niihin väsyy nopeasti. Välillä toki nauroin ääneen jollekin yksittäiselle vitseille, mutta melkein mikään niistä ei tuntunut edistävän tai edes liittyvän mitenkään tarinaan. 

Koska monet vitsit olivat irrallaan tarinasta, ne estivät minua syventymästä juoneen ja samaistumasta hahmoihin. Kaikki juonielementit tuntuivat vain kliinisesti luotuilta palikoilta, jotka yksinään ovat hauskoja sutkautuksia ja sketsikohtauksia, mutta liitettyinä toisiinsa ne muuttuivat sekaviksi.  

En tiedä onko vika Prachetissa vai Gaimanissa vai molemmissa? Pidinkin ”Hyviä enteitä” todella surkeana kirjana, jonka luin väkisin vain koska halusin tietää, miten kirjan hahmot estävät maailmanlopun, joka on itse Jumalan luoma? Miten voit estää todellisuuden luojan ja ylläpitäjän suunnitelmia? 

Luettuani kirjan, ajattelin että ehkä siitä tehty TV-sarja on parempi. Ehkä siinä kirjan pääpointti on hiottu paremmin, eikä kaikkia miljoonia vitsejä ole ahdettu mukaan. Suureksi pettymykseksi TV-sarja on hyvin uskollinen kirjalle. Järkytyksekseni TV-sarjan pieni budjetti loi niin köyhän visuaalisen ilmeen kirjan juonelle, että se on oikeastaan surkeampi kuin kirja!  

Olen haaskannut usean päivän elämästäni tähän roskaan! Mutta pystyn sentään ymmärtämään, miksi Hyviä enteitä on suosittu: suurin osa ihmisistä ei ymmärrä kristinuskon myyttien merkityksiä, joten heille romaanin satiiri kuulostaa oivaltavalta ja ehkä jopa uskaliaalta.  

Mutta jos tietää, etteivät uskonnot toimi samalla tavalla kuin tietokonekoodit joitten ohjeita on seurattava täsmällisesti saadakseen halutun lopputuloksen, vaan kokoelma ihmisyyttä selittäviä vertauskuvallisia myyttejä, ”Hyviä enteitä” ei ole hauska, vaan tylsä.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s