Afganistanilaisten sotaherrojen tarina

Osa maisteritutkimuksestani on lukea läpi ja analysoida haastateltavieni ihmisten elämälle merkittäviä kirjoja. Tarkoituksena on selvittää, löytyykö muun muassa ihmisen kuluttamasta kirjallisuudesta kertomusrakenteita, jotka ovat samanlaisia kuin tämän omaksuma poliittinen ideologia?  

Tällä kertaa luin Ahmed Rashidin, vuonna 2000 julkaistun tietokirjan ”Taliban: Afganistanilaisten sotaherrojen tarina”. 

Rashid on pakistanilainen toimittaja, joka alkoi raportoimaan 1990-luvulla Afganistanin sisällissodasta ja sen väliin tulevista ulkomaalaisista öljy-yhtiöistä. Raportoinnissaan Rashid huomasi, ettei kukaan ollut kirjoittanut koskaan kattavasti Afganistanin eri osapuolista ja niitten kansainvälisistä kytköksistä, erityisesti äärimmäisen tehokkaista talibaneiksi itseään kutsuvista muslimifundamentalisteista. Joten Rashid päätti kirjoittaa tämän kirjan. 

Ahmed Rashidin kirja onkin yksi kattavimmista teoksista, joita olen koskaan lukenut aiheesta. Hän ei vain kerro, mistä taliban sai alkunsa, vaan miten ulkomaalaiset suurvallat tukevat Afganistanin eri osapuolia turvatakseen omia taloudellisia ja geopoliittisia intressejään. 

Vaikka kirja on kaksikymmentä vuotta vanha, se osoittaa, ettei Lähi-idän politiikka ole muuttunut miksikään. Kirjan suurin opetus on, etteivät länsimaat ota talibania vakavasti. Amerikkalaiset tukivat afganistanilaisia sissejä Neuvostoliiton invaasiota vastaan. Näiden sissien seassa taliban oli vain yksi ryhmistä. 

Kirjailijan mukaan ”taliban” tarkoittaa opiskelijoita. Sana tulee arabiankielen sanasta ”talib” (opiskelija). Se viittaa siihen, että alun perin talibanit olivat Pakistanin madrasoiksi kutsuttujen islamilaisten koulujen opiskelijoita, joita värvättiin ”jihadiin” Neuvostoliittoa vastaan. Kirjailijan mukaan suurin osa talibaneista ei olekaan afganistanilaisia, vaan sekalainen joukko pakistanilaisia ja naapurikansojen heimoja. Mutta juuri koska talibanit koostuvat melkein vain uskonnollisissa kouluissa aivopestyistä nuorista miehistä, he ovat fanaattisia sotureita. Heillä ei yksinkertaisesti ole muuta sisältöä elämässään kuin sota.  

Mutta kun Neuvostoliitto vetäytyi, amerikkalaiset hylkäsivät maan. Amerikkalaisten ja pakistanilaisten aseilla ja CIA:n sissisotakoulutuksen antamalla itsevarmuudella taliban valloitti Afganistanin ja alkoi luoda siitä islamilaista valtiota.  

Kirjassa avataan miten islamin vääristyneillä opeilla talibanit, loivat tiukemman islamilaisen valtion kuin jo äärimmäisen puritaanisessa Saudi-Arabiassa. Se kuvaa samalla, miten talibanit alkoivat myydä heroiinia ulkomaille sekä koulutuspalveluja ulkomaalaisille jihadistiterroristeille. Rashid mainitsee sivumennen, että yksi vaarallinen liike on saanut turvapaikan Afganistanista: al-Qaida. Tämä liike on julistanut sodan länsimaisia vastaan ja voi olla, että he voivat iskeä sinne.  

Kirjan mukaan Venäjä, Intia ja joukko keski-Aasian pikkuvaltioita anoivat, että Yhdysvallat auttaisi heitä tuhoamaan talibanit, koska talibanien kouluttamat terroristit olivat hyökkäämässä heidän maihinsa. 
Mutta amerikkalaisia ei yksinkertaisesti kiinnostanut. 1990-2000-luvun alkuun asti venäläiset, intialaiset ja keski-Aasian pikkuvaltiot tukivatkin aseellisesti Afganistanin muita aseryhmiä talibania vastaan, mutta heikoin tuloksin. 

Kirjailija avaakin miten Yhdysvaltojen välinpitämättömyys, oli strategista. Amerikkalaiset uskoivat, että talibanin auttavat pitämään Keski-Aasian ja erityisesti Venäjän vaikutusvallan alueella heikkona. Talibanit saivatkin mellastaa vapaasti, tappaen Afganistanin kansaa nälkään, kulkutauteihin ja brutaalin väkivaltaan. Samaan aikaan amerikkalaiset öljy-yhtiöt olivat yrittämässä solmia talibanien kanssa sopimuksia öljyputkien rakentamisesta Afganistanin läpi, koska kyllä nyt ketteriä ja asiakasrapainnalla olevia yrittäjiä pitää tukea!  

Ahmed Rashidin kirja on jälkiviisaasti todella järkyttävää luettavaa. Se kirjoitettiin ennen vuoden 2001 syyskyyn yhdestoista WTC-iskuja. Siis ennen nykyistä terrorisminvastaista sotaa. Kirjailija melkein anookin teoksessaan, että Yhdysvallat ottaisi jihadismin ja al-Qaidan vakavasti. Kirjailija ei kuitenkaan ehdota, että Yhdysvallat hyökkäisi Afganistaniin ja valloittaisi maan, kuten se lopulta teki, vaan että ensin se saisi Pakistanin lakkaamaan tukemasta talibania aseellisesti ja rahallisesti. Siitä huolimatta, että Pakistan on sekulaari demokratia, se tukee talibania, koska se uskoo jihadistien turvaavan sen etupiiriä keski-Aasiassa Intian vaikutusvaltaa vastaan. Samaan aikaan Rashid toivoi Yhdysvalloista järeämpää tukea sekulaarimmille afganistanilaisille aseryhmille.  

Haastattelemani henkilö otti Rashidin kirjan luettavaksi WTC-iskujen jälkeen, kun halusi tietää enemmän talibaneista. Oma lukukappaleeni on sama, jonka haastattelija luki. Toiseen painokseen on lisätty uusi esipuhe, jossa käsitellään al-Qaidan terroristijärjestöä ja sen yhteyksiä Afganistaniin. 

Vaikka Ahmed Rashidin “Taliban: The Story of the Afghan Warlords” on vanha kirja, se antaa aika kattavan historian Afganistanin sisällissodasta ja talibanin synnystä. Samalla teos pyrkii osoittamaan, miten ennen talibania Afganistan oli monikulttuurinen sekulaari yhteiskunta, jossa erilaiset uskonnot ja etnisyydet elivät yhteiselossa. Miten naiset saivat opiskella vapaasti ja ilman huivia. Kaikki tämä murskattiin väkivaltaisesti kylmän sodan kyynisessä valtapelissä. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s