Pekka Siitoin (1944 – 2003) on Suomen tunnetuin uusnatsi ja Saatanaa palvellut okkultisti. Joten tietenkin kun näin että hänestä julkaistiin viime vuonna uusi kattava elämäkerta, otin sen lukulistaan!
Jiri Kerosen “Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä” on melko hyvä elämäkerta ja opas saatananpalvontaan sekä erilaisten natsisatanistiruoka- ja -juomaresepteihin. Teos käsittelee niin yksityiskohtaisesti Siitoimen elämää ja ideologiaa, että voidaan sanoa tämän olevan kattavin teos Siitoimesta, joka on koskaan kirjoitettu. Kirja perustuu pääosin Siitoimen omiin teksteihin ja haastatteluihin, joten tämä teos on ensiluokkainen lähdeaineisto valtakunnanjohtajasta.
Kerosen mukaan Siitoimen filosofia oli antroposofiaa ja sen mystisiä variantteja yhdistettynä kansallissosialismiin. Kirjan mukaan Siitoin radikalisoitui luettuaan okkultisti Trevor Ravenscroftin ”Pyhä keihäs” (1972) teokseen. Ravenscroft kirja väittää Hitlerin nousseen valtaan ja melkein voittaneen Toisen maailmansodan, koska hänellä olisi ollut hallussaan taikavoimia sisältävän ristiinnaulitua Jeesusta pistänyt roomalaiskeihäs. Teoksen jälkeen Siitoin omistautui ajatukselle, että järkyttämällä, provosoimalla ja perustamalla okkultistisen natsidiktatuurin, ihmiskunta voisi hengellisesti kehittyä lähemmäksi Jumalaa ja vapautua ”juutalaisten valheista”.
Kerosen mukaan Siitoimen maailmankuva koostui kosmisesta hierarkiasta, jossa ylimmäisenä on ”Jumalaksi” kutsuttu ”kosminen värinä”, joka tuottaa kaiken elämän. Värinän alla ovat sitten erilaiset alemmat kosmiset värinät, kuten Jeesus, Saatana, Lusifer ja Jahve. Kerosen mukaan Siitoin uskoi ihmiskunnan jakautuvan kahteen ”henkiseen” rotuun, jotka ovat arjalaiset ja työväenluokka. Arjalaiset ovat henkisesti kehittyneempiä kuin työväenluokka. Näitten jälkeen ihmiskunta jakautuu useisiin biologisiin rotuihin, joista vaarallisimpia ovat juutalaiset. Siitoimen mukaan kuka rahansa mistä biologisesta rodusta tahansa voi olla arjalainen tai työväenluokkaa.
Kerosen mukaan Siitoin uskoi juutalaisuuden olevan väkivaltainen ja rasistinen uskonto, joka kehottaa maailmanvaltaan. Siitoimen mukaan juutalaiset olivat tahdottomia hirviömäisen Jahveksi nimetyn sähkömagneettisen väreilyn ohjaamia tahdottomia pelinappuloita. Koska juutalaiset ovat Siitoimen mukaan hirviöitä, heidät pitää karkottaa pois arjalaisten keskuudesta.
Keronen pyrki kuvaamaan Siitoimen elämää ja ideologiaa mahdollisimman neutraalisti ja hän melkein onnistui siinä. Keronen vaikuttaa sympatisoivan Siitoista, koska sadan sivun jälkeen kirjailija alkaa joko puolustamaan tai vähättelemään Siitoimen tuomittavimpia puolia. Tämän vuoksi tuntuikin, että kaksi eri henkilöä kirjoitti tämän kirjan.
Syy kirjan asenteeseen on helppo löytää jo kustantamosta. Kiuas-kustantamolla on kytköksiä äärioikeistolaiseen Suomen Sisu -järjestöön. Kustantamo julkaiseekin aktiivisesti sisulaisten propagandakirjallisuutta. Jiri Keronen taas on Hommaroofumissa poliittisen uransa aloittanut ja klassiseksi liberaaliksi itsensä määrittelevä Suomen Sisun aktivisti, joka oli islamivastaisen[1] Muutos2011 -puolueen puheenjohtaja ja vuonna 2019 Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas
. Joten tätä Siitointa käsittelevää kirjaa ei voida sanoa puolueettomaksi teokseksi.
Teoksen alussa esitetään aika yksityiskohtaisesti Siitoimen natsiaktivismi, joka ulottui useitten rekisteröitymättömien natsipuolueitten perustamisesta natsimarssien järjestämiseen, natsikirjojen myyntiin, yhteydenpitoon ulkomaalaisten äärioikeistolaisten järjestöjen kanssa (esim KKK, National States’ Right Party ja uusfasistiseen National Renaisasance Party) ja terrori-iskuihin kommunistisia tahoja vastaan. Kuitenkin kirjan puolessa välissä Keronen kertoo, ettei Siitoin ollut tosissaan natsi, vaan enemmänkin kommunistin vastustaja, joka käytti natsismia “provokatiivisena kuorena”. Suhtaudun skeptisesti väitteeseen, että joku ryhtyy provokaation nimissä terrorismiin. Vaikka Siitoin ei koskaan myöntänyt syyllisyyttään iskuihin, hänet todettiin syylliseksi niistä, eikä Keronenkaan tarjoa lisäinfoa, joka osoittaisi tuomion olleen perusteeton.
Perustellakseen, miksi Siitoin ei ollut oikeastaan natsi, Keronen kertoo Siitoimen ilmaisseen ettei halunnut tappaa juutalaisia, vaan karkottaa heidät Suomesta. Samalla kirjailjijan mukaan Siitoin ei ihaillut Hitleriä vaan Espanjan äärioikeistolaista diktaattoria Francisco Francoa, joka ennen toista maailmansotaa flirttaili fasismin kanssa. Keronen lainaa Siitointa, joka sanoi, ettei pitänyt Hitleriä suuressa arvossa, koska hän “munas nää hommat” juutalaisten kanssa. Siitoimen mukaan natsien suurin virhe oli tappaa ”kolme miljoonaa juutalaista” (Siitoin oli holokaustin vähättelijä, jos ei suoraan kieltäjä), koska hänen mukaansa juutalaiset olisi voinut “tehdä muulla tavalla vaarattomaksi”, mikä olisi mahdollistanut natsien liittoutuvan länsimaitten kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Kerosen kuvauksen perusteella vaikuttaakin siltä, että Siitoin oli samaa mieltä Hitlerin kanssa juutalaisista, mutta eri mieltä ratkaisukeinoista. Minusta on outoa, ettei Keronen pohdi tätä mahdollisuutta analyysissään. Ei olisi eka kerta, kun natsi myöntää, ettei Hitler ollut erheetön johtaja.
Keronen ei vaikuta tietävän, ettei natsien alkuperäinen tarkoitus ollut tappaa kaikkia maailman juutalaisia, vaan juuri karkottaa heidät länsimaista Madagaskarille. Historioitsija Timothy Snyderin ”Tappotanner: Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä.” (2014) mukaan natsit päättivät tappaa kaikki juutalaiset vasta Toisen maailmasodan aikana. Hitler kyllä puhui Mein Kampfissa (1925) juutalaisten tappamisesta, mutta kuten Benjamin Carter Hettin “Demokratian kuolema: kuinka Hitler nousi valtaan” (2019) kirjassa todetaan, natsit eivät koskaan avoimesti ajaneet propagandassaan juutalaisten tappamista. Jopa sodan aikana natsit vain vihjailivat tavallisille saksalaisille juutalaisten tappamisesta, kuten Nicholas Stargardtin “The German War: A Nation Under Arms” (2013) kirjassa ilmenee.
Tällöin, miten Keronen voi olla varma, että Siitoin puhui totta, kun sanoi, ettei aja juutalaisten tappamista, jos eivät alkuperäiset natsitkaan niin tehneet? Kun Keronen itse kirjan alussa myöntää, Siitoin valehteli taustastaan, jolloin miten kirjailija voi olla varma, milloin Siitoin puhui totta ja milloin valehteli? Vaikka Siitoin selvästi huumoria ja itseironiaa aktivismiinsa, on muistettava, että uusnatsien taktiikoihin kuuluu verhota aatteensa huumoriin, erityisesti ironialla ja sarkasmilla, kuten ilmenee akateemisessa artikkelikokoelmassa “The International Alt-Right: Fascism for the 21st Century?”. Mielestäni jo se, että Kerosen kirjassa ilmenee Siitoimen kiistäneen holokaustin kuolleitten määrän, tarkoittaa että hän sympatisoi Natsi-Saksaa ja sen rasistisia tavoitteita.
Se, että Siitoin ihaili Hitlerin sijaan toista äärioikeistolaista diktaattoria, ei ihan vähennä Siitoimen natsiaatetta. Tämä ilmeni mm. syvänä juutalaisvihana, antikommunistisena terrorismina ja hänen perustamiensa ja johtamiensa puolueitten ohjelmissa. Keronen selostaa aika tarkasti, mitä Siitoimen puolueohjelmat sisälsivät. Ne ovat yhdenmukaisia Saksan kansallissosialistisen puolueohjelman kanssa ja Natsi-Saksan käytännön politiikan kanssa, kuten Michael Burleighin ”Kolmas valtakunta. Uusi historia” (2000) kirjassa voi huomata. Esimerkkinä Siitoin ehdotti ratkaisuksi moneen koettuun sosiaaliseen ongelmaan “pakkotyöleirejä”. Keronen perustelee näkemystään siihen, että Franco otti vastaan juutalaisia pakolaisia Toisen maailmansodan aikana, joten Siitoin ei voi olla natsi, jos hänen ihailemansa diktaattori ei vihannut juutalaisia. Mutta tiesitko Siitoin tästä Francon juutalaismyönteisestä puolesta? Sitä Keronen ei kerro. Joten vaikuttaa siltä, että Keronen tekee loogisen hypyn olettaen, että Siitoin tiesi Francon elämästä pienimmätkin yksityiskohdat ja oli 100% samaa mieltä niitten kanssa.
Kerosen kirja menee erityisen ristiriitaiseksi, kun se samaan aikaan määrittelee natsismin väkivaltaisena juutalaisvastaisena imperialistisena ideologiana ja valittaa, että 80-luvulla natsismiin ja fasismiin ei liitetty ”enää ensisijaisesi Neuvostoliiton vastustusta”, vaan myös kansanmurha ja diktatuuri. Eli Kerosen mukaan natsismin on samaan aikaan ensisijaisesti antikommunistinen aate, jonka maine pilattiin uusnatsien takia sekä äärirasistinen tuhoideologia. Natsien mainehan oli totaalisesti pilalla jo vuonna 1945. Jos kuitenkin halutaan laskea laaja tietoisuus holokaustin kauhuista ajankohdaksi, jolloin natsien maine meni täydellisesti pilalle, niin Tony Judt “Postwar: A History of Europe Since 1945” kirjan mukaan se ajoittuu 1960-luvulle, kun amerikkalainen holokaustia käsittelevä draamasarja esitettiin eurooppalaisissa televisioissa.
Yhdellä sivullaan Keronen korostaa Siitoimen kannattaman katolisen filosofin juutalaisuutta, mutta ei selitä, miksi lukijan on tärkeä tietää tämän filosofin etninen tausta? Yrittääkö Keronen vihjailla, että Siitoin tiesi tämän filosofin etnisen taustan, muttei välittänyt siitä? Miksi niin ei sanota suoraan? Ehkä, koska lähdettä sellaiselle väitteelle ei ole?
Samalla Keronen kuvaa, että Siitoimen rasistiset rotubiologiset ja rotuerottelua kannattavat näkemykset olivat ”vastoin moderneja poliittisesti korrekteja näkemyksiä”. Tämä antaa ymmärtää, että nykykäsitykset roduista ovat poliittisia ja näin epätodempia kuin Siitoimen näkemykset. Tai sitten Keronen yritti olla sarkastinen, mikä tuntuu pikkasen epätodennäköiseltä, kun hän itse kuuluu äärioikeistolaiseen järjestöön, jonka vuonna 2015 vuodettu kirjalista sisälsi äärioikeistolaista rotuoppipropagandaa.
Toisella sivullaan Keronen taas kokee Siitoisen sananvapausvastaiset näkemykset yhdenmukaisiksi nykyisten vasemmistopuolueitten kanssa, koska vasemmistopuolueet kannattavat vihapuheen sutiiimmista. Huoh.
Siitoin uskoi aioniniseen magiaan, joka Kerosen mukaan on sama mihin Order of Nine Angles-satanistijärjestö uskoo. Keronen ei vain kerro kirjassaan Order of Nine Angles järjestön olevan Saatanaa palvova terroristinen uusnatsijärjestö, jonka oppeihin kuuluu lasten raiskaus. Luulisi tällaisen yksityiskohdan olevan tärkeä mainita kirjassa, jos kerran tilaa nykyvasemmiston mustamaalaamiseen mahtui.
Samalla Keronen kuvaa IKL:ää “radikaalioikeistolaiseksi”, eikä äärioikeistolaiseksi fasistiseksi järjestöksi, kuten se vakiintuneesti kuvataan fasismia käsittelevässä kirjallisuudessa. Keronen kuvaa Siitoimen perustamia puolueita äärioikeistolaisiksi, joten Keronen vaikuttaa kokevan IKL:än olevan maltillisempi kuin Siitoimen KDP, mikä ei pidä paikkansa.
Kerosen kirjassa myös puolustetaan PVL:ää Asema-aukion pahoinpitelytapausta, unohtaen mainita että “käräjäoikeuden mukaan teon [Jimmi Karttusen pahoinpitely] törkeänä pitämistä tukee se, että teko on tehty poliisille ilmoitetun yleisötapahtuman aikana osana Torniaisen itsensä kertomaa kansallissosialistisen järjestön toimintaa ja toiminnan puolustamista.” Jos lukee pelkästään Kerosen kirjan versiota Asema-aukion tapauksesta, saat kuvan, että PVL:ällä ei ollut mitään tekemistä Jimmi Karttusen kuoleman kanssa ja vallankumouksellinen natsijärjestö kiellettiin valheellisin perustein. Kun muistaa, että Suomen Sisu tekee yhteistyötä PVL:än kanssa 612-kulkueen merkeissä, ei ihmettele, miksi Keronen näkee tarpeelliseksi kaunistella PVL:än toimintaa.
Näitten ristiriitaisuuksien ja natsisympatioitten lisäksi tässä kirjassa on kirjoitusvirheitä ja lyöntivirheitä, joista hassummat ovat puutteelliset lainausmerkit, mitkä antavat ymmärtää, että Keronen on juutalaisia vihaaja natsi. Kerosen kirja vain vahvistaa havaintoani, että äärioikeistolla on jotain kirjojen oikolukua ja toimitustarkistusta vastaan.
Jiri Kerosen “Pekka Siitoin teoriassa ja käytännössä” on teknisistä virheistä ja puolueellisuudesta huolimatta hyvä kirja Siitoimesta. Suosittelen tätä fasistipropagandaa vain, jos on todella kiinnostunut Siitoimesta ja tämän elämäntavasta.
[1] Anssi Kullbergin toimittamassa Suomi, terrorismi, SUPO (2011) kirjan kappaleessa “Puolikuun pelko: muslimivastaiset ääriliikkeet Euroopassa ja Suomessa” (Jussi Jalonen)
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 