Lakkautettu natsijärjestö Pohjoismainen vastarintaliike mainosti nettivisuillaan viime vuoden toukokuussa omaa ”Kansallissosialistinuoret” -nuorisojärjestöään. Järjestö on käytännössä teinien tarraliimauskerho. Mutta sen nettisvuilla mainostettiin muutaman kuukauden ajan kovan luokan natsikirjallisuutta. Jopa terroristista. Kansallissosialistinuorten nettisivuilta sai ladata natsipropagandaa Google Drive-kansioista. Kyseinen menetelmä ei ole kovin tietoturvallinen, jos aikomuksena on hankkia terrorismiin yllyttävää ja siihen opastavaa kirjallisuutta. Mikä on ehkä syy, miksi lopulta Kansallissosialistinuoret poisti kirjalistan nettisivuiltaan. Mutta onneksi otin kuvakaappauksen koko kirjalistasta. Nyt minulla on vihalukemista moneksi kuukaudeksi!
Tällä kertaa analysoin Kansallissosialistinuorten kirjalistasta amerikkalaisen natsipuolueen perustaja George Lincoln Rockwellin vuonna 1967 julkaistun “Valkoinen valta” manifestin. Käsittelin viime vuonna saman natsin vuonna 1961 julkaistun manifestin ja elämäkerran. Joten miehen tuotanto on ennestään tuttua.
Valkoinen valta on selkeämmin poliittinen manifesti kuin edellinen Rockwellin kirja. Valkoisessa vallassa kirjailija käsittelee aatettaan ja poliittista ohjelmaansa, eikä niinkään hänen omaa elämäänsä. Valkoisen vallan teesi on nykynatseille yhä ajankohtainen, mikä selittää manifestin olemassaolon suomalaisen natsijärjestön suosituslistalla.
Rockwellin mukaan maailman tummat kansat ovat lisääntymässä hallitsemattomasti globaalissa etelässä ja länsimaissa, samaan aikaan kuin valkoiset ovat lukumääräisesti vähentymässä. Kirjailijan mukaan tämä tarkoittaa, että valkoinen rotu on kuolemassa sukupuuttoon. Rockwellin mukaan tämä sukupuutto tulee tapahtumaan väkivaltaisesti, koska tummat kansat ovat väkivaltaisia ja tyhmiä. Joten kun tummat kansat alkavat saada valtaa länsimaissa, valkoisten ”rakentama” yhteiskunta tulee romahtamaan kaaokseen ja lopulta valkoiseen kansanmurhaan. Kirjailijan mukaan ainoa tapa estää valkoisen rodun valta-aseman horjuminen ja fyysinen hävitys, on tehdä natsien vallankaappaus kumota demokratia ja puhdistaa länsimaat tummista kansoista ja sulkea rajat. Muuten valkoinen rotu voi joutua hävittämään maailman tummat kansat ”kuin torakkalaumat” hirvittävässä rotusodassa.
Nykynatseille ja -äärioikeistolle ”valkoinen kansanmurha” tai ”väestönvaihto” on keskeinen käsite heidän maailmankuvassaan. Äärioikeistolle maahanmuutto on merkki valkoisen tulevasta sukupuutosta. Rockwell ei kuitenkaan käsittele kirjassaan maahanmuuttoa kovin paljoa. Hänen aikalaisilleen rotuerottelun lakkauttaminen oli suurin koettu ongelma. Mutta ydinuskomus siitä, että valkoinen rotu on kuolemassa sukupuuttoon, on keskeinen äärioikeistolainen myytti, jolla oikeutettaisiin etnisten vähemmistöjen kansanmurha. Esimerkiksi Daniel Chirotin ja Clark McCauleyn ”Miksi ei tapeta niitä kaikkia? Poliittisen joukkomurhan logiikka ja ehkäisy” (2005) teoksessa kuvataan Toisen maailmansodan natsien oikeuttaneen juutalaisten kansanmurhan juuri pelolla “arjalaisen rodun” uskotulla sukupuutolla
Rockwell tai saksalaiset natsit eivät keksineet myyttiä valkoisesta kansanmurhasta. Sen keksi amerikkalainen eugeenikko Lothrop Stoddard vuonna 1920 kirjassaan “The Rising Tide of Color Against White World-Supremacy”, jonka virkistävän rehellinen otsikko voitaisiin suomentaa “Värin nouseva tulva valkoisen ylivallan maailmaa vastaan.” Kirjan mukaan ei-valkoiset kansat olivat lisääntymässä enemmän kuin valkoiset ja silkalla lukumäärällisellä ylivoimalla tulevat hajottamaan imperialistisen valkoisen maailmanvallan. Kirjassa valkoinen ylivalta ja imperialismi olivat puolustettavia asioita. Stoddard kannatti avoimesti amerikkalaista rotuerottelujärjestelmää. Hän laajensi rotuerottelun maahanmuuttopolitiikkaan, ehdottamalla ei-valkoisten kansojen maahanmuuton rajoittamista Yhdysvaltoihin. Stoddard olikin aikalaisille valkoisille arvostettu tutkija, joka saikin Yhdysvallat tiukentamaan maahanmuuttolakeja. Toki oli aikalaisia, jotka kritisoivat häntä, mutta valkoiselle amerikkalaiselle eliitille Stoddard oli hyödyllinen, koska hän oikeutti vallitsevan rotuerottelujärjestelmän.
Vuonna 1930 Stoddard kannatti Natsi-Saksan rotulakeja, jotka kumosivat juutalaisilta monia kansalaisoikeuksia. Stoddard jopa kirjoitti kannattavansa “juutalaisten fyysisen hävittämisen Saksasta.”[1] Stoddard oli niin suuri Natsi-Saksan fani, että hän pääsi tapaamaan itse Hitlerin ja Stoddard kehotti Yhdysvaltoja kopioimaan natsien rotupolitiikkaa[2]. Mikä on ironista, koska alun perin natsit kopioivat amerikkalaista rotuerottelupolitiikkaa. Tämä kaikki tarkoittaa, että myytti valkoisesta sukupuutosta on alusta alkaen ollut tapa oikeuttaa valkoista ylivaltaa ja ei-valkoisten väkivaltaista tuhoa ”itsepuolustuksen nimissä”.
James A. Ahon ”This Thing of Darkness: A Sociology of the Enemy” (1995) mukaan äärioikeistolaiset tietävät sisimmässään, että kokonaisten ihmisryhmien murhaaminen on väärin. Joten oikeuttaakseen syvän vihansa, heidän on kehystettävä toimintansa itsepuolustukseksi. Väestönvaihto ei olekaan muuta kuin äärirasistien satu, jolla he pystyvät oikeuttamaan ilmiselvän hirviömäisen ideologiansa.
Rockwellin ”Valkoinen valta” on malliesimerkki tällaisesta äärioikeiston kognitiivisesta itsepuolustuksesta. Kirja on täynnä mitä älyttömämpiä rasistisia myyttejä. Esimerkiksi perustellessaan, miksi mustat ovat tyhmempiä kuin valkoiset, Rockwell yrittää selittää 1960-luvun kuuluisten sivistyneitten mustien olevan oikeastaan ”valkoisen ja mustan sekoituksia”, eikä näin ”puhdasverisiä” mustia. Jolloin Rockwell huomaamattaan pudottaa pohjan rotuerottelulta. Koska jos väestöjen sekoittaminen tuottaa älykkäämpiä yksilöitä, eikä se tällöin ole parempi kuin niitten erottaminen toisistaan?
Rockwell myös samaan aikaan kertoo, että juutalaiset ovat inhottava rotu, koska he kärsivät paranoiasta, jossa juutalaiset kuvittelevat jonkun haluavan tappavan heidät sukupuuttoon. Kirjailijan mukaan tämä paranoia osoittaa juutalaisten olevan geneettisesti mielisairaita, jonka vuoksi he aina pyrkivät juonittelemaan valkoisia vastaan. Rockwellin ehdottaakin juutalaisten hävittämistä planeetalta suojellakseen valkoista rotua. Eli samaan aikaan juutalaiset ”kuvittelevat”, että joku haluaa murhata heidät ja heidät pitääkin murhata. Ketään ei varmaan yllätä, että Rockwell kiistää holokaustin, mutta pitää sitä loistavana ideana, joka tulisi toistaa.
Mutta huvittavinta tässä kirjassa on, että Rockwell tunnustaa, että laajasti juutalaisvastaista ”Siionin viisaitten pöytäkirjaa” pidetään väärennöksenä. Mutta hän kirjoitti, että siitä huolimatta pöytäkirjat kuvaavat ”todellista” juutalaista suunnitelmaa, koska “se kuulostaa juuri siltä, mitä juutalaiset ovat nykyään tekemässä”. Mikä on kehäpäätelmä. Rockwellin mukaan 1960-luvulla monet juutalaiset olivat keskeisessä roolissa USA:n kansalaisoikeusliikkeessä ja Siionin viisaitten pöytäkirjassa todetaan juutalaisten edistävän demokratiaa ja kansalaisoikeuksia orjuuttaakseen valkoisen rodun. Tällöin juutalaisten rooli USA:n kansalaisoikeusliikkeessä on oltava paha salaliitto valkoisten orjuuttamiseksi! Mutta jos Viisaitten pöytäkirja on väärennös, niin eihän sillä voi todistaa kansalaisoikeusliikkeen pahuutta, vaikka Rockwellin mielestä väärennöksen kuvaus juutalaisten salaliitosta sopii 1960-luvun ilmiöön! Eli ainoa tapa Rockwellin demonisoida kansalaisoikeusliikettä ja juutalaisia on Venäjän vallankumouksen aikana valkoisen armeijan levittämä propaganda, jonka hän tiesi sepitteeksi. Se, että jokin mielikuvituksellinen tarina sisältää syvemmän ”totuuden” on kirjaimellisesti myytin määritelmä.
Rockwellin suhtautuminen juutalaisiin on muillakin tavalla omituinen. Esimerkiksi kirjan alussa Rockwell kertoo juutalaisten olevan fyysisesti heikkoja ja laiskoja sekä henkisesti pelkureita. Jonka vuoksi ainoa tapa heidän menestyä ”rotuna” oli huijata valkoisia, eikä esimerkiksi taistella sodissa tai tehdä raskasta työtä. Mutta kirjan lopussa Rockwell kertoo juutalaisten olevan maailman verenhimoisin ”rotu”, joka on kapinoinut aseellisesti antiikin Roomaa ja Natsi-Saksaa vastaan sekä 1920-1940 muodostanut italialaiselle mafialle pahamaineisen salamurhayksikön. Lukiessani Rockwellia tulee mieleen Umberto Econ vuonna 1995 julkaiseman esseen ”Ur-fascism” lauseen ”fasistille vihollinen on samaan aikaan vahva ja heikko”.
Rockwellin kirjassa kerrotaan, että valkoinen rotu on rakentanut mahtavan sivilisaation, jonka juutalaiset haluavat tuhota käyttäen hyväkseen mustia ja että demokratia, sosialismi ja kapitalismi ovat kaikki juutalaisten keksintöjä, joilla sortaa arjalaisia. Eli samaan aikaan valkoiset keksivät kaikkea mahtavaa ja osa näistä keksinnöistä ei olekaan valkoisten keksimiä. Koska aika monen tutkijan mielestä länsimaitten menestys johtuu merkittävissä määrin juuri kapitalismista ja demokratiasta.[3], [4]
Rockwell yrittää selittää kirjassaan, että arjalaiset keksivät ”tuottavan liikeyritys” -järjestelmän eikä kapitalismin. Liikeyritysjärjestelmä tarkoittaa kirjailijalle markkinoita, jossa ei ole pankkeja, korkoja ja pörssikauppaa. Mutta juuri edellä mainitut tekevät kapitalismista niin tehokkaan järjestelmän verrattuna muihin![5]
Rockwellin taloustiede onkin niin alkeellista, että hän samaan aikaan kiroaa kirjassaan kommunismia, mutta sanoo, ettei sosialismi ole pahaa, jos se on ”kansallista”. Eli kansallissosialismia, joka ei ole “juutalaisen Marxin pilaamaa.” Syy siihen, miksi sosialismi jossain muodossa on Rockwellille suotavaa, johtuu siitä, että hän sanoo sen olevan suositumpaa kuin talousliberalismi. Kirjassa kirotaankin rotuerottelua kannattavia aikalaispolitiikkoja, jotka hävisivät vaalit, koska lupasivat leikata sosiaaliavustuksia köyhiltä. Mutta Rockwell pitää kansallissosialismia oikeistolaisena ideologiana, koska kansallissosialismi pohjautuu fasismiin, joka hänen mukaansa on jopa sanakirjassa määritelty oikeistolaiseksi ideologiaksi.
Mielenkiintoisin pointti Rockwellin kirjassa on, että sen mukaan Yhdysvaltojen valtiomuoto ja kulttuuri ovat yhteensopivia fasismin kanssa, koska maa perustuu valkoiseen ylivaltaan. Perustellakseen tämän, Rockwell siteeraa Yhdysvaltojen ”perustajaisien” rasistisia kantoja. Rockwellin mukaan USA rakennettiin alkuperäiskansojen joukkomurhan ja mustien afrikkalaisten orjuuttamisen avulla. Kirjailijan mukaan tällöin rasismi on luonnollinen osa maan kulttuuria ja näin, on valetta, että USA on oikea demokratia, vaan tasavalta, jossa rikkaista valkoisista miehistä koostuva eliitti äänesti keskuudestaan presidentin. Rockwellin mukaan USA on aina ollut fasistinen ja pitäisi jatkaa sellaisena. Mielestäni tämä kohta on mielenkiintoinen, koska monet vasemmistolaiset historioitsijat kuten Howard Zin[6], Roxanne Dunbar-Ortiz[7], Nancy Isenberg[8] sekä New York Timesin 1619 –historiantutkimusprojekti ovat väittäneet suunnilleen samaa, lukuun ottamatta väitettä, että USA perustuisi fasismiin. 1960-luvun amerikkalainen natsi onkin samaa mieltä usean vasemmistolaisen kanssa. Erimielisyyttä on siitä, pitääkö USA:n rasistista historiaa hyvänä vai huonona asiana. Tässä näkee natsien ja muitten äärioikeistolaisten eron. Esimerkiksi presidentti Trump suuttui niin paljon 1619 -projektista, että hän perusti viime vuonna Valkoisen talon 1776 -komission, jonka tarkoitus oli ”kumota” 1619 -projektin väitteet USA:sta valkoiseen ylivaltaan perustuvana valtiona, sortuen itse lukuisiin vääristelyihin.
Äärioikeisto on niin tunnettu historian vääristelystä, että vuonna 2007 joukko tutkijoita kirjoitti aiheesta akateemisen artikkelikokoelman “Race and Epistemologies of Ignorance”. Kyseisen akateemisen teoksen teesin mukaan ainoa tapa oikeuttaa valkoista ylivaltaa on kehystää vallitseva epätasa-arvo luonnolliseksi sensuroimalla historiaa. Jos ihmiset saavat tietää, että valkoisten vauraus perustui muitten ihmisryhmien alistamiseen, sen luonnollisuus ja kunniakkuus muuttuvat kyseenalaisiksi. Miten valkoiset voivat olla parempia kuin muut kansat, jos sen imperiumi perustuu nykystandardeissa varkauteen ja riistoon? Joten on mielenkiintoista, että Rockwellin mielestä USA:n rasistinen historia on ylpeyden ja innostuksen lähde. Ehkä juuri Rockwellin avoimuuden takia hänen natsipuolueensa ei koskaan menestynyt. Ihmisillä on tarvetta tuntea olevansa historian oikealla puolella ja sellaisen tunteen ylläpitäminen on vaikeaa, kun oma ideologia perustuu silmittömään vihaan ja väkivaltaan.
Lincoln Rockwellin “White power” on täydellinen esimerkki äärioikeistolaisesta, erityisesti natsiajattelusta: siinä ei ole mitään teoriaa tai johdonmukaista logiikkaa. Pelkästään toistensa kanssa ristiriidassa olevia kertomuksia. Tarinoita, joitten tarkoitus on oikeuttaa omia vihan ja pelon tunteita. Se, että nämä tarinat ovat hyvinkin vanhoja ja osoittautuneet sekä paikkansapitämättömiksi valheiksi, että tappaviksi, ei haittaa nykyäärioikeistoa, koska ne suojaavat natsien tunteita. Kun todellisuus on ristiriidassa omien tunteitten kanssa, joukko rasistisia satuja saa äärioikeistolaisen tuntemaan itsensä sekä hyväksi ihmiseksi, että oikeassa olevaksi. Näitten rasistien myyttien tarkoitus onkin ylläpitää äärioikeiston vihaa, joka voi hetkellä millä hyvänsä sammua, jos ei jatka kiihottavan propagandan lukemista.
[1] Stoddard, Lothrop, Into the Darkness: Nazi Germany Today. New York: Duell, Sloan & Pierce, 1940, s 147, 189
[2] Sussman, Robert W. The Myth of Race: the Troubling Persistence of an Unscientific Idea. Harvard University Press, 2014, s 136
[3] Acemoglu, Daron, et al. Miksi maat kaatuvat: vallan, vaurauden ja varattomuuden synty. Terra cognita, 2013.
[4] Anievas, Alexander, and Kerem Nişancıoğlu. How the West Came to Rule : the Geopolitical Origins of Capitalism . Pluto Press, 2015
[5] Herrmann, Ulrike, Mari Janatuinen (suom). Pääoman voitto : kasvun, rahan ja kriisien historia . Into-Kustannus, 2015.
[6] Zinn, Howard. A People’s History of the United States, Harper & Row, 1980
[7] Dunbar-Ortiz, Roxanne. An Indigenous Peoples’ History of the United States . Beacon Press, 2014
[8] Isenberg, Nancy. White Trash : the 400-Year Untold History of Class in America . Viking, 2016.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 