Mitä perussuomalaisia vaivaa?

Olen kuusi vuotta tutkinut äärioikeistoa. Tässä ajassa tietynlainen kuva on muodostunut tästä rikkaasta poliittisesta liikkeestä ja sen kannattajista. Vaikka äärioikeisto on kattonimitys erilaisille autoritaarisille äärinationalistisille liikkeille[1]^{, [2]}, niillä on yhteisiä nimittäjiä: rasismi, nationalismi, anti-intellektualismi ja väkivallan ihannoiminen.

Kun sattumalta törmäsin Jussi Marttisen tänä vuonna julkaistuun ”Mikä perussuomalaisia vaivaa?” tietokirjaan, otinkin sen välittömästi lukulistaan. Marttinen kokosi yksiin kansiin kaikki kyselytutkimukset, joita on tehty kysymällä perussuomalaisilta erilaisia asioita koko puolueen olemassaolon aikana, löytääkseen niistä yhteisiä nimittäjiä. Tästä valtavasta meta-analyysistä muodostuu selvä kuva: perussuomalaiset ovat muuta väestöä rasistisempia, itsekkäämpiä ja vähemmän älykkäämpi kuin suurin osa suomalaisesta väestöstä ja muista puolueista. Kirjailija ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että kuvaisi perussuomalaisia äärioikeistolaisiksi. Päinvastoin, hän toteaa ilman todisteita, että äärioikeisto on puolueessa vähemmistö. Jos äärioikeiston ymmärtää kattoterminä, niin perussuomalaiset ovat kulttuurirasistinen radikaalioikeistolainen puolue, joka kannattaa demokratiaa, mutta vastustaa sen liberaalia tulkintaa.Tarkoittaen, ettei perussuomalaisia voi sanoa fasistiseksi tai natsipuolueeksi, koska jälkimmäiset ovat oikeistoekstremistisiä roturasisteja.

Koska en ole erikoistunut kvantitatiivisiin menetelmiin, minun on vaikea kritisoida Marttisen analyysiä tekniseltä puolelta. Kuitenkin kun kirjailija viittaa usean toisistaan riippumattomien tahojen (ajatuspajojen, medioitten, yliopistojen, valtionvirastojen ja eri organisaatioitten) tutkimuksiin, joissa päädytään samoihin johtopäätöksiin, todennäköisyys, että niitten tulos on oikea, on hyvin suuri. Samalla kirjan havainnut perussuomalaisista sopivat hyvin oikeistopopulismista ja äärioikeistosta tehtyihin tutkimuksiin. Mutta kirjassa perustetaan tulkintoja paljolti psykoanalyysiin, joka nykyään pidetään hieman kyseenalaisena tieteenä. Tällöin Marttinen tulkinnat raakadatasta eivät välttämättä ole objektiivisesti totta, vaikka ne sopivat hyviksi selitysmalleiksi äärioikeistolaisten käytökseen liittyviin ilmiöihin.

Yleinen stereotypia on, etteivät rasistit ja äärioikeistolaiset ole kovin älykkäitä. Mutta on erilaisia näkemyksiä mistä tämä stereotypia johtuu? Joko äärioikeistolaisia pidetään tyhmänä, koska he edustavat eräänlaista oman kuplan ulkopuolista vierasta alakulttuuria, jota liberaalit kaupunkilaiset eivät ymmärrä tai sitten he ovat oikeasti älykkäitä, mutta kyynisesti tuottavat matalamielistä propagandaa tavoittaakseen suuria massoja. Olen itsekin paininut tämän kysymyksen kanssa, koska on liian helppoa leimata poliittiset vastustajat vain tyhmiksi. Mutta mitä jos he oikeasti ovat?

Vaikka henkilökohtaiset havaintoni tukevat Marttisen tuloksia, olin alussa skeptinen. Ei voi olla niin että äärioikeistolaisuus selittyy puhtaasti sillä, että he ovat tyhmiä. Se olisi liian helppo vastaus, eikä selitä oikein mitään, koska eivät kaikki tyhmät ihmiset ole äärioikeistolaisia.

Mutta Marttinen esittää aika vakuuttavan selitysmallin, tukeutuen erilaisiin tutkimuksiin: alhaisten kognitiivisten kykyjen vuoksi suurin osa perussuomalaisista on matalasti koulutettuja ja työttömiä. Parhaimmassa tapauksessa duunaritaustaisia pienyrittäjiä. Se mitä Marttinen ei huomaa, että työttömät ja pienyrittäjät ovat sekä oikeistopopulististen, että äärioikeistolaisten liikkeitten tyypillistä kannattajakuntaa[3]^{, [4]}. Ainakin alussa. Kun äärioikeistolainen liike alkaa menestymään enemmän, keskiluokka ja eliitti alkavat tukea liikettä.  

Marttisen mukaan matala sosiaalinen asema luo itsetunto-ongelmia, jotka johtuvat kyvyttömyydestä ymmärtää erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja näin muita ihmisiä. Alemmuudentuntoa yritetään paikkoa painamalla muita alas, kuten naisia, vähemmistöjä ja virallisia instituutioita. Tämän vuoksi äärioikeistolaiset ja perussuomalaiset syyllistyvät jatkuvasti vihapuheeseen ja kiusaamiseen. Lähettäisikö älykäs ihminen poliittiselle vastustajalleen raiskausuhkauksen vain koska on eri mieltä tämän kanssa?

Marttisen mukaan tutkimukset osoittavat perussuomalaisilla olevan hierarkkinen maailmankuva, jossa yksilöt asetetaan ”hyödyllisyyden” arvoasteikolle. Tämän hierarkian huipussa on valkoinen suomenkielinen valkoinen cis-heteromies ja pohjalla köyhät, naiset ja vähemmistöt. Oikeistokonservatiivien on havaittu omaavan tällaisen maailmankuvan ja mitä pyhempänä pitää olemassa olevia hierarkioita, sitä oikeistolaisempi on. Tällöin hierarkioitten huipulla olevat kokevat, että heillä on etuoikeus alistaa alemmilla asteikoilla olevia ihmisiä ja vaatia näitten jatkuvaa ihailua. Olen kirjoittanut aiemmin esimerkiksi Halla-ahon Scripta-blogin analyysistä, että rasistinen käytös on nähtävä sosiaalisen hierarkian huipulla olevien tapana osoittaa, että hän on ylempänä kuin hierarkian alemmat ihmiset. Vaikka perussuomalainen olisikin työtön ja alikoulutettu, hän silti on kantaväestöön kuuluva cis-heteromies ja näin automaattisesti ylempi kuin tummaihoinen pakokalainen. Mutta ainoa tapa osoittaa tämä koettu sosiaalinen asema, on pilkata ja mustamaalata tummaihoiset pakolaiset, kun muita todisteita ei ole. Esimerkiksi varsinainen eliitti ei tarvitse huudella n-sanaa tuntemattomille, koska kaikki tietävät pelkästä pukeutumisesta, että kuulutaan eliittiin.

Robinin mukaan Kun alemmat luokat vaativat yhtäläisiä oikeuksia, konservatiivi kokee, että häntä sorretaan, koska konservatiivi ei kykene näkemään maailmaa, missä joku ei alistaisi toista. Tämä selittää, miksi Marttisen kirjassa ilmenee tutkimuksia, joitten mukaan perussuomalaiset kokevat, että vähemmistöjä ”kohdellaan liian hyvin”, vaikka asia on päinvastoin.  

Marttinen viittaa lukuisiin tutkimuksiin, jotka osoittavat, että perussuomalaiset omaavat heikon empatian muita ihmisiä kohtaan, joka heijastuu heidän alhaiseen hyväntekeväisyysaktivismiinsa ja muuhun kansalaistoimintaan. He eivät vain vihaa ulkomaalaisia ja vähemmistöjä, vaan muita ihmisiä yleisesti. Marttinen viittaa tutkimukseen, jonka mukaan vain 31% perussuomalaisista piti ihmisarvoa pyhänä, mikä on matalampi kuin muilla puolueilla ja suomalaisella väestöllä yleensä. Kirjailijan mukaan tämä selittäisi miksi perussuomalaiset ovat puolue, jossa löytyi eniten ymmärrystä äärioikeistolaista terrorismia kohtaan ja vähiten uskoa suomalaisten kykyyn tehdä keskenään yhteistyötä ja ratkaista ongelmia. Jos halveksii sekä muukalaisia, että omaa kansaansa, niin mihin muuhun voikaan päätyä kuin äärioikealle?

Marttinen viittaa tutkimukseeni, jonka mukaan äärioikeisto on erityisen sadistinen puheissaan, verrattuna muihin ääri-ideologioihin. Pitkään mietin mistä tämä johtuisi? En usko pahuuteen, koska se on epämääräinen käsite, jossa on paljon mystisiä latauksia. Mutta alhainen älykkyys ja empatian puute selittäisi jonkin verran äärioikeiston väkivaltaa mässäilevän puhetavan. Ehkä rasistit ovat kykenemättömiä miettimään sanojensa ja tekojensa seurauksia. Tämän vuoksi he ehkä aidosti eivät kykene ymmärtämään, että vihapuhe voi inspiroida jonkun oikeasti tappamaan vähemmistöjä. Samalla alhainen älykkyys selittäisi, miksi perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan epämääräisyyden. Kun ei kykene välittämään tuntemattomista ihmisistä, eikä ajattelemaan kovin pitkälle, ajatus että maahanmuuttajat vain *poistettaisiin* on tarpeeksi tyydyttävä, ilman että mietitään konkretiaa, kuten miten turvataan maahanmuuttajien ihmisoikeudet. Näin myös selitettäisiin, miten tuikki tavalliset ihmiset päättyivät fasistisissa hirmuhallinnoissa tappamaan miljoonia ihmisiä.

Kirjailija toteaakin varovaisesti: “Epäempaattisuudella ja perussuomalaisuudella näyttää olevan jonkin suuntainen yhteys”. Poliittisesti epäkorrektisti ilmaistuna tutkimusten mukaan perussuomalaiset ovat tyhmiä ja itsekkäitä rasisteja.

Vaikka suurin osa perussuomalaisten kannattajista on matalasti koulutettuja työttömiä, he kokevat  olevansa parempia ihmisiä kuin muut matalasti koulutetut työttömät. Marttinen esittääkin, että tämä selittäisi, miksi he äänestävät omaa etuaan vastaan. Perussuomalaiset ovat tutkimusten mukaan talouspoliittisesti oikeammalla kuin Kokoomus. Puolue ja sen kannattajat suhtautuvatkin muita puolueita negatiivisemmin työttömiä kohtaan. Tässä ehkä näkee kirjailijan ennakkoasenteen, koska vain vasemmistolaisesta perspektiivistä työlainsäädännön purun koetaan luokkasidonnaisena päätöksenä, jota voisi analysoida kollektiivisen ”edun” tai ”haitan” mukaan. Esimerkiksi oikeistolaisille on olemassa vain yksilöitä, ei luokkia.

Marttisen mukaan perussuomalaisten heikko älykkyys selittäisi tutkimuksissa havaittua perussuomalaisten epäluottamusta kaikkiin virallisiin instituutioihin. Kun itse ei kykene ymmärtämään tiedettä ja politiikkaa, yritetään paikata loukattu itsetunto halveksimalla niitä ja luottamalla yksinkertaisempaan ”vastatietoon”. Marttinen viittaa tutkimuksiin, joitten mukaan perussuomalaiset sekä uskovat muita puolueita eniten omiin kykyihinsä erottaa oikeat uutiset valeuutisista ja kokevat, että luotettavimmat mediat ovat MV-lehti ja Iltasanomat. Mielestäni ei olekaan sattumaa, että MV-lehti  matki itapäivälehtien värikästä estetiikkaa. Iltapäivälehdet kun ovat sensaatiohakuisia ja matalamielisiä tabloideja.

Marttisen kirja jättää analysoimatta sen, ettei heikko älykkyys ja hierakkinen maailmankuva itsessään vielä selitä äärioikeistolaisuutta. Omien empiiristen havaintojeni mukaan äärioikeistoa leimaa tietämättömyys ja kiinnostuksen puute tutkia asioita. Siinä, missä äärivasemmisto on tutkinut akateemisesti omaan liikkeensä ja äärioikeiston historiaa mitä monipuolisemmista näkökulmista, äärioikeistossa on tyydytty vain vääristelemään historiaa, kuten kieltämään holokaustin. En tunne yhtäkään uusnatsia, joka olisi julkaissut uusnatseja ja kommunisteja käsitteleviä tutkimuksia, tarkoituksena analysoida liikkeiden strategioita eri aikakausina. Äärioikeistolaisia historioitsijoita ja tutkijoita kyllä löytyy, mutta harva on tutkinut omaa aateperintöään tai vastapuolen.

Ainoat, jotka tulevat mieleeni on Jussi Niinistö (tutki Itä-Karjalan 1900-luvun heimosotia ja on syytetty oikeistolaisten heimosoturien terrorismin valkopesusta), joka totesi: ”Teoretisointi on kuitenkin ollut minulle aina vierasta” ja hän kuului Siniseen tulevaisuuteen, joka edusti perussuomalaisten kaikista maltillisempaa siipeä. Niinistön lisäksi on Venäjä-tutkijat Artto Luukkanen (PS) ja Timo Vihavainen (julkaissut äärioikeistolaisia manifesteja länsimaitten perikadosta), mutta vaikka nämä ovat tutkineet Neuvostoliittoa ja suomettumista, he eivät ole priofiloituneet kommunistisen ideologian asiantuntijoiksi. Sitten on evoluutiopsykologi Kevin MacDonald, joka esitti vuisina 1994–1998 teorian, että juutalaisten ”ahneus” ja ”valloittamishalu” ovat muista kansoista eroavan evoluutioprosessin tulosta, jonka vuoksi juutalaiset kykenivät ”tuhoamaan länsimaisen kulttuurin”. Mutta Californian yliopisto irtisanoutui hänen työstään ja vain juutalaisvastaiset äärioikeistolaiset ottavat hänet vakavasti.

”Kirjafasisteiksi”[5] kutsutut intellektuaaliset äärioikeistolaiset teoreetikot, kuten Julius Evola, Alan de Benoist ja Alexandr Dugin, mutta näillä ei ole omia akateemisia tutkimuksia, vaan hyvin monimutkaisia poliittisuskonnollisia manifesteja, jotka ovat silti maallikon silmin älyttömiä.Siinä missä vasemmistolla on omia antifasistisia verkostoja, joitten ainoa tarkoitus on tarkkailla äärioikeistoa ja kerätä tietoa sen liikkeistä ja ideoista, äärioikeistolla ei ole samaa verkostoa missään päin maailmaa. On ikään kuin äärioikeistoa ei edes kiinnosta tuntea vihollisensa. Tämä ilmeneekin siinä, että kautta historian äärioikeisto on samaan aikaan, yli- ja aliarvoinut vasemmistoa[6].

Maltillisemmassa päässä olevilla perussuomaisilla on oma ajatuspajansa Perusta, jonka kuuluisinta Hankamäen ”Totuus kiihottaa” -tutkimusta kukaan puolueen jäsenistä ei myönnä lukeneensa. Voikin olla, että perussuomalaiset eivät valehtele ja oikeasti heitä ei kiinnostanut lukea itsensä rahoittamaa tutkimusta, koska vilpittömästi uskottiin että koska Hankamäki on tuplatohtori ja jakaa persujen maailmankuvan, hänen tutkimuksensa on oltava hyvä. Tämän käsittämättömän tyhmän virheen vuoksi perussuomalaiset joutuivat irtisanoutumaan Hankamäestä ja hänen tutkimuksestaan, kun se paljastui äärimmäisen epätieteelliseksi naisvihamieliseksi ja rasistiseksi tajunnanvirraksi, vaika manifestin esittelytilaisuudessa toivottiin ”että se otetaan sinne [toimittajien] työpöydän ääreen ja käydään läpi sitä aina määrätietoisesti”.

Kun ihminen on jo lähtökohtaisesti älyllisesti heikkolahjaisempi, eikä häntä muutenkaan kiinnosta tutkia ympäröivää maailmaa ja esimerkiksi kyseenalaistaa omia uskomuksiaan, hän omaksuu rasistisen yhteiskunnan rasistiset myytit sellaisenaan, pitäen niitä faktoina.   

Marttisen mukaan heikko älykkyys ja epäempaattisuus aiheuttavat pelkoa kaikkea erilaista ja uutta kohtaan, mikä taas synnyttää konservatiivisia asenteita ja herkkyyttä omaksua salaliittoteorioita. Jos ei kykene ymmärtämään monimutkaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä, yksinkertaiset salaliittomyytit tuntuvat houkuttelevimmilta tavoilta käsitellä monimutkaista maailmaa. Tämä selittäisi, miksi äärioikeistolaiset ideologiat perustuvat salaliittoteorioihin. Marttinen viittaakin tutkimuksiin, joitten mukaan perussuomalaiset on puolue, jossa eniten uskotaan erilaisia salaliittoteorioita. Puolueen virallinen maahanmuuttopoliittinen ohjelman ”väestönvaihtoteoria” perustuu uusnatsien ”valkoisen kansanmurhan” salaliittoteorian laimennettuun versioon. Kirjailija vain unohtaa mainita perussuomalaisten kytkökset äärioikeistolaiseen Qanon-salaliittokulttiin, jotka osoittavat miten radikalisoitunut puolue oikeasti on.

Salaliittoteoriat ovatkin ainoa tapa selittää, miksi omaksutut rasistiset myytit eivät todellisuudessa vaikuta pitävän paikkansa. Älyllisesti heikkolahjaisemmassa mielessä myytit eivät voi olla väärässä, vaan ristiriitojen on johduttava siitä, että kommunistit ovat vallanneet kaikki yliopistot, mediat, suuryritykset ja valtiot! Tämä virheellinen päättelyketju antaakin äärioikeistolaiselle vapautuksen olla tutustumatta historiaan ja politiikkaan syvällisemmin, koska kaikki kirjat ovat kuitenkin ”kommunistien” tai ”juutalaisten” kirjoittamia. Sen sijaan viiden tunnin YouTube-video maailmanlaajuisesta salaliittoteoriasta on vakuuttava historiallinen dokumentti.

Matalampi älykkyys voi selittää, miksi äärioikeistolaiset ovat niin ristiriitaisia Mutta myös, miksi heillä ei ole omaa tietoteoriaa tai mitään sosiologian kaltaista laajaa yhteiskunnallista analyysiä, jossa otetaan huomioon yhteiskunnan rakenteet, hegemonian tai superstruktuurin. Sen sijaan äärioikeistolla on kokoelma myyttisiä kaavoja noudattavia tarinoita maailmasta. Esimerkiksi äärioikeisto ei usko rakenteelliseen rasismiin, koska sen itsensä mukaan, jos ei ole olemassa lakeja, joitta virallinen tarkoitus on sortaa etnisiä vähemmistöjä, niin rasismi ei voi olla rakenteellinen. Äärioikeistolle on käsittämätöntä, että merkittävän määrän ihmisten asenteita, ennakkoluuloja ja historiallisia jäänteitä lainsäädännössä voisi kollektiivisesti määritellä rakenteiksi. Tämän vuoksi äärioikeiston yhteiskunnalliset analyysit rajoittuvat salaliittoteorioihin, joissa pieni ryhmä hallitsee kaikkia maailman tapahtumia. Heidän hierakkinen maailmankuvansa ei siedä selitystä, jossa ei ole joku ylhäältä alaspäin oleva tietoinen ohjaus.

Perussuomalaisten ristiriitaisuuden Marttinen osoittaa tutkimuksilla, joissa todettiin perussuomalaisilla olevan valikoiva suhtautuminen sananvapauteen. Siinä missä he kokivat sanat “rättipää” ja “mamu” ei-tuomittavina, he kokivat sanat “rasisti” ja “natsi” äärimmäisen tuomittavina ja loukkaavina. Samalla 25% perussuomalaisista oli sitä mieltä, että ihmisen kutsuminen rasistiksi tulisi olla rangaistavaa, mutta vain 11% oli sitä mieltä, että tulisi kriminalisoida kansanryhmien yleistämistä raiskaajiksi ja rikollisiksi. Eli perussuomalaiset eivät ole kyynisiä valehtelijoita, vaan he tosissaan uskovat omaan ristiriitaiseen ja tekopyhään propagandaansa, mutta eivät tajua sitä itse.

Minusta paras todistus Marttisen kirjan havaintojen paikkaansa pitävyydestä tulee olemaan suurin osa tämän bloggauksen negatiiviset kommentit. Äärioikeisto on niin ennalta-arvattava, että se on rasittavaa: Marttinen, minut ja kaikki viitatut tutkimukset tullaan leimaamaan kommunistien salaliitoksi leimata perussusuomalaiset tyhmiksi ja näin me kaikki olemme syyllistyneet vihapuheeseen, jota samaan aikaan ei ole olemassa, mutta tulisi muutenkin sallia. Mutta mitkä olisivat todisteet väitteille, että me olemme kommunisteja? Se, että perussuomalaiset esitetään negatiivisesti. Muita todisteita kommunismista ei tarvitsekaan esittää. Lyön vetoa, että juuri tällaisia kommentteja tulee.

Marttisen kirja ei ole mustamaalausteos. Se pyrkii aidosti ja empaattisesti ymmärtämään perussuomalaisten vaikuttimia. Kirjan lopussa onkin ohjeita, miten saada perussuomalaiset joko luopumaan aatteestaan tai ainakin maltillistumaan. Siihen kuuluu kuuntelu, koska perussuomalaiset kokevat, ettei heidän huoliaan oteta vakavasti. Asiaan vaikuttaa juuri se, etteivät he osaa kommunikoida huoliaan hyvin, jolloin he päättyvät sanomaan kaikkea älytöntä. Ei pitäisi provosoitua, vaan yrittää purkaa persun puheet ja päästä itse huolen ytimeen, josta voidaan päästä rakentavaan keskusteluun. Ohjeet ovat hyödyllisiä, vaikkakin eivät mitenkään uniikkeja. Mutta tällaiseen kannattaa vain rivipersujen kanssa, koska trollit ja muut ammattiaktivistit ovat liian sitoutuneet aatteeseensa kuunnellakseen järkipuhetta.

Marttisen kirjan teesit ovat aika yhdenmukaisia muun oikeistopopulismia ja äärioikeistoa käsittelevän kirjallisuuden kanssa, jota olen kuuden vuoden aikana lukenut. Sen tuloksia on kuitenkin käsiteltävä varovaisesti. Tyhmyys ja työttömyys itsessään eivät ole lähde äärioikeistolaisuudelle, vaan kombinaatio erilaisia tässäkin kirjoituksessa nostettuja tekijöitä. Marttinen toteaakin, että muuttuva maailma on yksi radikalisoiva tekijä. Perussuomalaisten kannattajat koostuvat globalisaation häviäjistä tai ihmisistä, jotka pelkäävät menettävänsä nykyisen prekaarin asemansa. Ilmastonmuutos, maahanmuutto ja teollisuuden rakennemuutokset ovat pelottavia ilmiöitä ja helppoja vastauksia antavat demagogit voivat tuntua matalasti koulutetulle ihmiselle pelastukselta. Onkin pyrittävä luomaan maailma, jossa kaikkien asema turvataan yhtäläisesti, eikä ketään jätetä yksin. Mutta sehän olisikin jo ”kommunismia”!

---

[1] Bjørgo, Tore ja Aasland Ravndal, Jacob (2019) Extreme-Right Violence and Terrorism: Concepts, Patterns, and Responses, ICCT Policy Brief September 2019 <<DOI: 10.19165/2019.1.08ISSN: 2468-0486>>

[2] Mudde, Cas. (2019) The Far Right Today. The Far Right Today. Newark: Polity Press, s 18-19

[3] Gardell, Mattias (2003) Gods of the Blood. The Pagan Revival and White Separatism, Duke Univercity Press, Durham ja London, s 450

[4] Paxton, Robert (2004) The Anatomy of Fascism, Vintage books, New York, s 50

[5] Griffin, Roger (1991) The Nature of Fascism, Routledge, Lontoo, s 51

[6] Unberto Eco kirjoittikin Ur-fascism (1995) esseessään, että fasistisessa retoriikassa viholliset ovat samaan aikaan äärimmäisen vahvoja ja heikkoja. Tämän voi nähdä PVL:n propagandalehdessä Partisaanissa, missä samaan aikaan vasemmisto koostuu mielenterveysongelmista kärsivistä vätyshomoista ja maailmaa hallitsevasta eliitistä tai siinä, että natsit pahasti aliarvoivat Neuvostoliiton kestävyyttä Toisessa maailmansodassa