Ei niin epäpyhä liitto

Venäjä on kuvattu länsimaisen äärioikeiston ihailun ja tuen kohteena. Esimerkiksi norjalainen natsiterroristi Breivik esitti manifestissaan tulevaisuuden vallankumoussuunnitelman, jossa ”äärinationalistinen” aseellinen ryhmittymä ”vapauttaisi” Euroopan ”kulttuurimarxisteista” ja ”muslimeista” Venäjän armeijan avullai. Tietääkseen enemmän tästä Venäjän ja äärioikeiston välisestä kytköksestä tartuin Anton Shekhovtsovin akateemiseen kirjaan ”Russia and the western far right ” (2018), jonka vapaa suomennos olisi ”Venäjä ja länsimainen äärioikeisto”.

Kirja on perusteellinen ja tarkoin lähdeviitattu kartoitus ja analyysi Venäjän hallituksen kytköksistä äärioikeistoon ja siihen kuuluvien ryhmien tukemisesta. Kirjassa paljastuu, että jo 1950-luvulla Neuvostoliitto tuki länsimaisia äärioikeistolaisia ryhmittymiä. Jo vuonna 1919 Saksassa oli äärioikeistolaisia ryhmittymiä, jotka esittivät strategisen liiton solmimista Venäjän vallnkumousta johtavan bolsevikkien kanssa.

Neuvostoliiton tarkoitus oli sama kuin nykyään: lietsoa epävakautta länsimaissa. Kirjailijan mukaan syy on puhtaasti kyyninen. Sillä, mitä ideologiaa ryhmä edustaa, ei ole väliä, vaan sillä, onko se länsimaista liberaalijärjestelmää vastaan. Tällöin Venäjä tukee sekä äärivasemmistolaisia, että -oikeistolaisia ryhmittymiä ja puolueita. Shekhovtsov keskittyy tässä kirjassa pelkästään äärioikeistoon, mutta hän sivuaa myöskin punaruskeita (selitän heistä myöhemmin).

Shekhovtsovin ei väitä, että Venäjä hallitsisi näitä ryhmiä jakaen käskyjä mitä näiden on milloinkin tehtävä. Enemmänkin se tukee rahallisesti ryhmiä, jotka sattuvat olevan muutenkin Venäjä-myönteisiä. Joka tapauksessa nämä ryhmittymät ovat kotimaittensa valtajärjestelmää vastaan, joten on vain autettava niitä kasvamaan, aiheuttaakseen mahdollisimman paljon häiriötä. Huolestuttavinta on kuitenkin, että kirjailijan mukaan Venäjä tukee väkivaltaisia paramilitaarisia äärioikeistoryhmiä. Tarkoituksena on olla jokin käänteinen operaatio Gladioii.

Kirjailija mukaan Venäjän hybridisota perustuu sen omaan uskomukseen, että länsi on käymässä jatkuvasti sellaista sitä vastaan ja se on vain kopioimassa länsimaitten taktiikoita. Shekhovtsov ei avaa, mitä tällä tarkkaan tarkoitetaan. Oletan kirjailijan viittaavan Kylmän sodan aikaiseen USA:n strategiaan, jossa se tuki kaikkia toimijoita, jotka olivat joko antikommunistisia tai Neuvostoliittoa vastaan. Nykyäänkin USA:n liittovaltio harrastaa median kautta mielipidemuokkaustaiii, iv Venäjän on kuitenkin vainoharhaisempi uskoen, että joka ikinen maailmassa tapahtuva diktatuurin vastainen kansannousu on CIA:n masinoima ”värivallankumous”, eikä vain iän ikuinen osoitus diktatuurien epävakaudesta.

Kiinnostavaa Shekhovtsovin kirjassa länsimaisen äärioikeiston lisäksi on kirjailijan luoma tiivistelmä Putinin hallitseman Venäjän valtion luonteesta. Kirjailijan mukaan Putinin Venäjä voidaan määritellä joko “mafiavaltioksi” tai “kleptokraattiseksi autoritaariseksi valtioksi”, jolla on demokratian kulissit. Kummatkin käsitteet kuvaavat Venäjän hallinnon rakennetta, jossa sen eri virastot ja resurssit ovat Putinille lojaaleille virkamiehille vapaasti riistettävissä omiin tarkoituksiinsa. Koska jokaista virkamiestä rohkaistaan korruptioon, heidän rikollisuudestaan kerääntyy todistusaineistoa (Kompromat), jolla heidän lojaalisuus Putinia kohtaan varmistetaan.

Putinin hallinnon eliitti koostuu kirjailijan mukaan silovikeista, joilla tarkoitetaan Venäjän valtion eri turvallisuusviranomaisia, eli pääosin entisen Neuvostoliiton tiedusteluviranomaisista, jotka ”kaappasivat” hitaasti vallan Venäjän 1990-luvun siirtymäaikana. Pidän kiinnostavana, että vaikka Shekhovtsovin ei ole yksin näkemyksissäänv, hän ei käytä termiä ”poliisivaltio”, vaikka siltä hänen kuvaamansa Venäjä käytännössä kuulostaa.

Shekhovtsov mukaan Putin tai hänen hallintonsa ei ole fasistinen tai totalitaristinen. Putinilla ei ole mitään ideologiaa tai tavoitetta ”luoda uudelleen” venäläinen kansakunta jonkun utopistisen projektin mukaisesti. Koko järjestelmä on ainoastaan luotu ylläpitämään häntä itseään vallassa. Shekhovtsovin mukaan onkin kiinnostavaa, että Putin itse on määritellyt totalitaristisen valtion tarkoittavan hallintoa, jolla on virallinen ideologia. Putinilla tai Venäjällä ei sellaista ole.

Kirjailijan mukaan viime aikoina Putin on määritellyt itseään “pragmaatikoksi, joka toimii konservatiivisella perspektiivillä” ja hänen hallintonsa on suosinut ideologiaa, jota se kutsuu ”venäläiseksi konservatismiksi”, mutta hän ei ole sitä määritellyt, saatikka pakottanut kaikkia kannattamaan kyseistä ideologiaa, kuten totalitaristisessa hallinnossa tehtäisiin. Shekhovtsovin mukaan konservatismi on Putinin hallinnon suosima, koska se on ainoa tapa pitää kasassa maan hallintoa tukevat ryhmittymät. Samalla asemoituminen konservatiiviseksi on turvallinen tapa saada länsimaisen äärioikeiston tuki niin radikaalioikeistopopulisteilta kuin natseilta.

Venäjä ei tue äärioikeistoa vain epävakauttaakseen lännen, vaan sillä on kaksi muutakin tavoitetta: käyttää länsimaissa olevia vaihtoehtoliikkeitä Venäjä-vastaista politiikkaa estävänä/lieventävänä lobbausvoimana ja luoda omalle kansalle illuusion kansainvälisestä legitimiteetistä.

Ensimmäinen tavoite on looginen. Euroopan äärioikeistopuolueet ovat kritisoineet Venäjä-vastaisia pakotteita ja puolustaneet Venäjän miehityspolitiikkaa. Kolmas on mielenkiintoinen, koska se kertoo Venäjän yrityksestä ylläpitää omassa maassaan illuusiota, että se on vain valtio valtioitten joukossa, vaikka todellisuudessa sen esittelemät Venäjä-myönteiset ulkomaalaiset ovat joko länsivastaisia diktatuureja tai länsimaisia marginaalissa olevia äärioikeistolaisia toimijoita. Mieleen tulee esimerkiksi suomalainen kohudosentti Johan Bäckmän, jota Suomen valtavirrassa ei oteta vakavasti, mutta joka esiintyy alituisesti Venäjän TV:ssä ”asiantuntijana.

Shekhovtsov osoittaa kirjassaan, että Venäjällä on yhteyksiä lähes kaikkiin länsimaisiin äärioikeistolaisiin ryhmiin, esoteerisista natsikulteista suuriin äärioikeistolaisiin puolueisiin. Suomi esiintyy vain sivumainintana pari kertaa, eikä ketään relevanttia äärioikeistolaista toimijaa mainita maastamme. Fokus on suurissa länsimaisissa valtioissa, kuten Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Itävalta, Saksa, Unkari, Kreikka ja Italia. Se että suuret äärioikeistolaiset puolueet ovat Venäjän palveluksessa ei yllätä. Se mikä yllättää on, että Venäjällä on yhteyksiä sellaisiinkin lähes tuntemattomiin ääriryhmiin kuin natsi-maoistit. Tästä pääsemmekin punaruskeisiin.

Punaruskea on nimitys ääriryhmille, jotka joko kannattavat fasismin ja kommunismin synteesiä, eli kansallisbolsevismia tai sitten ovat ryhmiä, jotka ajavat fasistien ja sosialistien välistä liittoumaa. Nimi tulee 1920-luvun kommunistien ja fasistien paitojen väristä, eli punainen sosialismi ja ruskea fasismi. Punaruskeita ryhmiä yhdistää idea, että Yhdysvallat on maailmaa hallitseva imperiumi, joka on kapitalismilla ja liberalismilla orjuuttanut kansakunnat. Tämän vuoksi kaikkia globalisaatiovastaisia toimijoita on tuettava, vaikka se tarkoittaisikin Yhdysvaltoja vastustavien diktatuurien, rasismin ja äärinationalismin tukemista. Punaruskea ideologia on kuin luotu Venäjän hyödynnettäväksi ja niin se onkin tehnyt.

Shekhovtsovin mukaan yksi yhdistävä tekijä punaruskeisiin on yhteydet putinistiseen venäläiseen fasistiin Alekandr Duginiin, joka jo kylmän sodan aikana liikkui mitä esoteerisimmissa natsipiireissä, tarkoituksenaan luoda kansainvälisen äärioikeistolaisen liittouman länttä vastaan. Dugin elvytti 1990-luvulla Venäjässä kansallisbolsevistisen ideologian ja omaksui ranskalaisen uusoikeiston ideoita etnonationalismista ja metapoliittisesta vaikuttamisesta. Näillä eväillä Venäjän valtiolla on ollut helppo päästä kontaktiin lukuisten äärioikeistolaisten ja punaruskeiden ryhmittymien kanssa. Venäjällä onkin 2010-luvulla järjestetty usea kansainvälinen äärioikeistolainen konferenssi.

Kirjailijan mukaan Venäjä ei ole vain kunnostautunut luomaan konkreettisia kontakteja äärioikeistoon, vaan sen on todettu luovan länsivastaisia salaliittoteorioita, joita se syöttää äärioikeistolle, jotta salaliiton alkuperä hämärtyisi ja niistä tulisi vaikutelma paikallisesta ruohonjuuritason salaliittoteoriasta. Shekhovtsovin nimeää tällaista ”narratiivin pesuksi”. Erityisesti venäläiset propagandamediat ja sen rahoittamat länsimaalaiset valemediat ovat kunnostautuneita tähän valtavaan propagandaoperaatioon. Sattumoisin Suomessa suurin osa äärioikeistolaisista ja -vasemmistolaisista valemedioista ovat Venäjä-myönteisiä, kuten MV- ja Vastavalkea -lehdet.

Anton Shekhovtsovin ”Russia and the western far right ” on ajankohtainen kirja, joka osoittaa uuvuttavalla yksityiskohtaisuudella Venäjän yritykset heikentää länsimaita taantumuksellisilla liikkeillä. Putin ei ole mikään kaikkea hallitseva nukkemestari, vaan enemmänkin epätoivoinen diktaattori, joka syöttää rahaa kaikille ääriryhmille, joitten tavoitteet yhtyvät Venäjän kanssa. Kuten Ukrainan kriisi osoittaa, nämä yritykset epävakauttaa länttä eivät ole toimineet kovin hyvin. Trump oli ehkä Putinin suurin saavutus, mutta se oli lyhytikäinen.

i Breivik, Anders (2011) 2083 European Declaration of Independence, PDF-manifesti, kappale Cooperation with Russia, s 12901292

ii Operaatio Gladio viittaa NATO:n salaiseen kylmän sodan operaatioon, jossa tuettiin Euroopassa paramilitaarisia asellisia ryhmiä, jopa äärioikeistolaisia, tarkoituksenaan toimia sissiliikkeinä Venäjää vastaan mahdollisessa kolmannessa maailmansodassa

iii Fielding, Nick ja Cobain, Ian (17.03.2011) Revealed: US spy operation that manipulates social media, http://www.theguardian.com <<https://www.theguardian.com/technology/2011/mar/17/us-spy-operation-social-networks>&gt;

iv Sienkiewicz, Matt. The Other Air Force : U.S. Efforts to Reshape Middle Eastern Media Since 9/11. New Brunswick, New Jersey: Rutgers University Press, 2016. Print.

v Catherine Beltonin kirjassa ”Putinin sisäpiirissä Kuinka KGB valtasi Venäjän ja kääntyi länttä vastaan” (2021) on samanlainen teesi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s