Olavo de Carvalho (1947‒2022) oli Brasilian johtava äärioikeistolainen intellektuelli, jota on kutsuttu presidentti Bolsonaron ja tämän klaanin ”guruksi”. Carvalhon ideologia ei ollut erityisen omaperäinen, se on vain kevyempi versio ranskalaisesta uusoikeistosta, johon on sekoittettu kaikki mahdolliset salaliittoteoriat. Keskeisin oli, että ”kulttuurimarxilaisiksi” kutsutut kommunistikapitalistit olivat valloittaneet länsimaat ja tuhosivat sen sisältä ulos ”rappiokulttuurilla”.
Carvalho erottui aikamme äärioikeistolaisista sillä, että hän sekoitti syvän kulttuurisen taantumuksellisuuden lähes anarkistiseen uskomukseen, ettei valtiota tai yhteiskuntaa tarvita, vaan ihmiset voisivat palata jonkinlaiseen perheklaanien yhteiskuntaan. Carvalhon ideologiaa voisikin kutsua jonkinlaiseksi taantumukselliseksi uusliberalismiksi, jossa konservatiivisen brittipääministeri Margatet Thatcherin (1979-1990) lause ”Ei ole mitään yhteiskuntaa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja on perheitä”i vietiin äärimmilleen.
Carvalhon oli koronadenialisti ja vähän ennen kuolemaansa ”hengitysongelmiin”, hän oli saanut koronatartunnan. Carvalhon tytär uskookin isänsä kuolleen koronaan.
Carvalhon tytär Eloisa de Carvahlo on myös kirjailija. Hän julkaisi vuonna 2018 paljastuskirjan isästään: ”Meu pai, o guru do presidentte. A Face Ainda Oculta de Olavo de Carvalho”, joka vapaasti suomennettuna olisi ”Isäni, presidentin guru: Olavo de Carvalhon vielä hämärät kasvot”
Eloisa oli riitaantunut isänsä kanssa aikuisena ja päättänyt paljastaa Brasilialle minkälainen huijari ja hyväksikäyttäjä Olavo oli. Eloisan mukaan Carvalho ei todellisuudessa ollut mikään rehellinen ideologinen johtaja, vaan muotoaan jatkuvasti muuttava kulttijohtaja.
Eloisan mukaan Olavo ei ollut johdonmukainen äärioikeistolainen. Hän esimerkiksi vastusti sotilasdiktatuuria, koska uskoi Brasilian armeijan olevan ”positivistinen”, tarkoittaen että se perustuu puhtaasti tieteelliseen maailmankuvaan, eikä ota huomioon metafyysisiä aspekteja.
Carvalhon armeijavastustus onkin suorassa ristiriidassa presidentti Bolsonaroon, joka on taustaltaan sotilasdiktatuuria ihaileva laskuvarjojääkäri. Kuitenkin tämä pieni erimielisyys ei haitannut Olavon ja Bolsonaron klaanin välistä yhteistyötä päästäkseen valtaan Brasiliassa. Bolsonaro tarjosi kiitokseksi Olavon tuesta jopa opetusministerin virkaa, mutta Olavo kieltäytyi ja sen sijaan pyysi USA:n suurlähettilään virkaa. Onneksi Brasilian parlamentti esti nimityksen.
Eloisan mukaan isänsä vastustaa kaikkia institutionaalisia hierarkioita, jonka vuoksi hän ei voinut sietää armeijaa. Olavo onkin enemmän muutosta ja vakiintuneita auktoriteetteja vastaan kapinoiva taantumuksellinen kuin perinteinen konservatiivi tai fasisti.
Sinänsä Eloisan kirjan paljastuksissa ei ole mitään uutta, jota muut Olavoa tutkineet eivät olisi jo dokumentoineet. Kirjan vahvin anti on ”sisäpiiritieto” siitä, minkälaista oli elää Olavon vallan alla. Minkälainen ihminen tämä oli kulissien takaa.
Tietenkin voimme kiistellä onko tällainen paljastuskirja luotettava lähde? Sen kirjoitti katkeroitunut tytär ja sen toimitti tunnettu brasilialainen vasemmistolainen filosofi ja kirjailija Henry Bugalho. Kirja kuitenkin voitaisiin laskea yhdeksi perspektiiviksi Olavon persoonasta ja siinä viitataan vapaasti saataviin dokumentteihin, jotka vahvistavat keskeisten tapahtumien aitouden.
Eloisa dokumentoi Olavon lukuisat muodonmuutokset erilaisten kulttien johtajaksi. Elämänsä aikana Olavo oli kommunistisen puolueen rivijäsen, mutta sitten hän joutui mielisairaalaan. Mielisairaalasta ilman diagnoosia päästyään Olavo muuttui Alfred César Müller -oppeja noudattavan astrologisen ”Jupiter-koulu” -kultin johtajaksi. Muuamassa vuodessa kultti hajosi, kun hän hyväksikäytti jäseniään rahallisesti.
1980-luvulla Olavo ryhtyi Idris Shahin -oppeja noudattavan suufimuslimikultin johtajaksi ja vaihtoi jopa nimensä Sid Mohammad Ibrahimiksi. Tämäkin kultti hajosi lopulta sisäisiin riitoihin ja rahallisiin hyväksikäyttöihin. Näihin aikoihin Eloisa joutui pakkoavioliittoon kultin jäsenen kanssa. Tytär kuitenkin lopulta riitaantui isästään ja luopui islamista.
Kului vuosia, kun tyttärellä ei ollut minkäänlaista kontaktia isäänsä, kunnes 2000-luvulla hän huomasi isänsä palanneen kristilliseen nimeensä ja josta oli tullut Brasilian äärioikeiston merkittävin ajattelija, jolla oli Brasilian presidentin klaanin suosio.
Eloisan mukaan Olavo oli äärimmäisen keskittynyt kulttiensa jäsenten johtamiseen, mutta oli välinpitämätön perheelleen. Tyttäriä ei viety kouluun, eikä lapsille annettu huomiota. Eloisan äiti eli vailla aviomiehensä huomiota. Sen sijaan Olavo petti vaimoaan kulttijäsentensä kanssa. Eloisan äiti yrittikin lopulta tappaa itsensä. Olavon lapset kasvoivatkin henkisessä ja materiaalisessa puutteessa, sillä aikaa kun isä nautti kulttijäsentensä huomiosta ja rahasta.
Eloisan mukaan Olavon kääntyminen islamista äärioikeistoon tapahtui perenialismin kautta. Kyseessä on spiritualistinen filosofia, jonka mukaan korkein ”totuus” löytyy kaikista maailman uskonnoista. Olavo tutustui perennialismiin liitettyä kulttinsa sveitsiläisen Frijtoff Schuonin suufilaiseen kansainväliseen kattojärjestöön.
Schuon oli pernennialisti, joka uskoi René Guénonin Traditionalismiksi -kutsuttuun oppiin, jonka mukaan moderni maailma ja sen tieteellisen rationalismin kulttuuri supisti ihmiskokemusta korkeimmista henkisistä totuuksista. Perennialismin kritiikki modernia maailmaa, erityisesti modernia eurooppalaista kulttuuria vastaan, houkuttelikin liikkeeseen okkultismista kiinnostuneita fasisteja kuten Julius Evolaaii. Traditionalismi tunnetaankin nykyään pääosin Evolan kautta modernin äärioikeiston oppina, jota esimerkiksi suomalaiset äärioikeistolaiset Suomen Sisussa ja Sinimustaliikkeessä noudattavat. Yhdysvalloissa, missä Olavo eli viimeiset elinvuotensa, kuuluisin traditionalisti on presidentti Trumpin entinen neuvonantaja Steve Bannon.
Eloisa epäilee, että isänsä joutui kontaktiin äärioikeistolaisen perennialismin kanssa matkustettuaan Romaniaan, jossa kävi keskusteluja eri perennialistisen ajattelijoitten meriiteistä, kuten moderniin äärioikeistoon vahvasti vaikuttanut suufimuslimi René Guénonin.
Eloisan kirja onkin mielenkiintoinen lähde Olavon radikalisoitumisessa. Alusta asti Olavo oli kapinallinen, joka vastusti vallitsevaa järjestelmää ja sen arvoja. Elämänsä aikana Olavo hyppäsi yhdestä vastakulttuurista toiseen, aloittaen oikeistolaista sotilasdiktatuuria vastustavana kommunistina ja siirtyen vastustamaan melkein kaksikymmentä vuotta vallassa ollutta vasemmistolaista Työväenpuoluetta äärioikeistolaisena johtajana. Eloisan mukaan Olavon elämä ei kuitenkaan ole todiste levottomasta sielusta, joka hakee vastauksia yhteiskunnan ristiriidoista, vaan huijarista, joka saalistaa juuri tällaisia ”vastauksia” hakevia ihmisiä ja heidän lompakkojaan.
Ryhdyttyään äärioikeistolaiseksi ajattelijaksi, Olavo perusti maksullisen filosofiaa ”opettavan” nettikurssin, jota hän mainosti YouTube-videoilla. Videoissaan Olavo haukkui Työväenpuoluetta ja esitteli salaliittoteorioita.
Eloisan kirjassa on yhden entisen Olavon oppilaan kertomus radikalisoitumisestaan. Olavon vetovoima perustui siihen, että hän oli ainoa portugalinkielisessä maailmassa, joka käsitteli selkokielellä erilaisia länsimaisia konservatiivisia ajattelijoita, jotka Brasiliassa olivat tuntemattomia. Brasiliassa oikeisto on länsimaisesta perspektiivistä nähtynä älyllisesti todella köyhä, jonka vuoksi vasemmistolaiset ajattelijat ovat tunnetuimpia. Jos halusikin Brasiliassa löytää syvällistä vasemmistolaista kritiikkiä, piti osata englantia. Olavo täyttikin markkinaraon.
Eloisa ja Bugalho osoittavat kirjassaan, ettei Olavon vasemmistokritiikki kuitenkaan ole kovin älykästä. Sillä on se vaikutelma, koska Olavo vetoaa lukuisiin konservatiivisiin ajattelijoihin ja länsimaisiin filosofeihin, jolloin kuulija tuntee, että hän oppii uutta koko ajan. Samalla Olavo sekoittaa analyysiinsä lukuisia modernin äärioikeiston salaliittoteorioita ja uskomuksia, kuten kulttuurimarxismin ja globalismin. Olavo luotti siihen, etteivät hänen oppilaansa lukeneet niitä ajattelijoita joihin vetosi, koska jos olisivat, he huomaisivat, että Olavo vääristeli niitten sisältöä. Tämä saikin Eloisan kirjaan kirjoittaneen entisen Olavon oppilaan huomaamaan tulleensa huijatuksi.
Olavosta ei kuitenkaan tullut merkittävä toimija brasilialaisessa politiikassa vain nettikursseillaan, vaan massahäirintätaktiikallaan. Eloisan mukaan Olavo kannatti ranskalaisen uusoikeiston ”metapolitiikan” karkeaa versiota. Sen sijaan että tyydytään vain levittämään rasistisia ideoita, normalisoidakseen rasismin kulttuurissa, on ajettava poliittiset vastustajat ulos julkisista tiloista.
Olavo opetti kursiessaan, että kommunistiteoreetikot Lenin ja Gramsci olisivat muka sanoneet, että vastustajia on syytettävä siitä, mistä on itse syyllinen. Tämä tarkoitti Olavolle, että vasemmistolaisia olisi demonisoitava kaikilla mahdollisilla tavoilla, esimerkiksi syyttämällä salajuonesta kumota demokratia. Olavo opettikin levittämään valeuutisia ja haukkumaan vasemmistolaisia mahdollisimman törkeästi. Käytännössä Olavo rakensi kursseillaan äärioikeistolaisen nettitrolliarmeijaa.
Presidentti Bolsonaron onkin todettu hyödyntäneen valeuutisia ja trolleja voittaakseen 2018 presidenttivaalit. Olavo juhlisti Bolsonaron voittoa ja julkaisi Facebook-sivullaan listan kaikista ”olaveteiksi” kutsumiaan opetuslapsiaan, jotka pääsivät muodostamaan Bolsonaron hallituksen tai parlamentin jäseniksi. Nimiä oli yli kymmenen. Olavon profiili nousi niin suureksi, että hänen luonaan vieraili aiemmin mainittu Steve Bannon, joka lupasi levittää Olavon ideologian Yhdysvaltoihin. Olavon kuoltua venäläinen fasistijohtaja Alexandr Dugin osoitti kunnioitusta Olavoa kohtaan.
Vaikka Eloisa julkaisi kirjansa vuosia ennen isänsä kuolemaa, hän toivoi jo silloin, että isänsä perintö häviäisi tämän kuoltuaan. Että historia unohtaisi miehen, joka rapautti Brasilian demokratian. Toivon mukaan Olavo ei muutukaan muuksi kuin Bolsonaron historiaa koskevaksi alaviitteeksi.
i Women’s Own -lehden haastattelussa 31.10.1987
ii Teitelbaum, Benjamin R (2020) War for Eternity: Inside Bannon’s Far-Right Circle of Global Power Brokers, HarperCollins Publishers Inc, E-kirja, kappaleesta Pillars of Tradition, s 17
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 