Miten Qanonista tuli liike, kultti ja salaliittoteoria kaikesta

Salaliittoteoriat, kuten esimerkiksi Kennedyn salamurhasta, ovat salaliittoteorioita vain yhdestä tapahtumasta, mutta supersalaliittoteorioissa Kennedyn murha on vain yksi lanka suuremmassa salaliitossa, joka kattaa koko maailman nykyisyyden ja menneisyyden. Qanon on viimeisin supersalaliittoteoria tai, kuten toimittaja Mike Rothchild sitä kutsuu, “kaiken salaliittoteoria”.

Pähkinänkuoressa Qanon on äärioikeistolainen salaliittoteoria, jonka mukaan ”syvävaltioksi” kutsuttu liberaalieliitti koostuu lasten verta ja pelkohormoneja imevistä Saatanaa palvovista pedofiilikannibaaleista, joita vastaan presidentti Trump ja tämän liittolaiset ovat taistelemassa päivittäisessä salaisessa sodassa. Qanon:issa ennustaan, että syvävaltion kukistamiseen vaaditaan syvävaltion jäsenten massapidätyksiä ja joukkoteloituksia. Tätä ennustettua valtataistelun kulminaatiota kutsutaan ”myrskyksi”. Kun syvävaltio on hävitetty, Trumpin johtama utopia ilmaisesta energiasta, maailmanrauhasta ja kaikkien tautien hävittämisestä syntyy Nicola Teslan salaisella kvanttiteknologialla .

Qanon mytologiassa Q on Trumpin hallinnossa oleva anonyymi agentti (anon -viittaakin anonymiteettiin), joka vuotaa internetin keskustelufoorumeissa kryptisiä viestejä meneillään olevasta salaliitosta.

Qanon kuulostaa suurimmalle osalle ihmisistä käsittämättömän järjettömältä salaliittoteorialta. Myönnän, että jopa liskomiehet kuulostavat uskottavimmilta. Silti miljoonat ihmiset uskovat Qanoniin ja osa on valmis tappamaan ja kuolemaan sen puolesta.

Ymmärtääkseen Qanonia, otin luettavaksi Mike Rothchildin (ei sukua pankkiirisuvulle) viime vuonna julkaistun tietokirjan “The Storm is Upon Us. How Qanon became a movement, cult, and a conspiracy theory of everything”, jonka voisi suomentaa “Myrsky on yllämme. Miten Qanonista tuli liike, kultti ja salaliittoteoria kaikesta.”

Rothchildin kirja on kattava, jos ei kattavin esitys Qanonista. Mitään kiviä ei jätetä kääntämättä. Lähes joka ikinen yksityiskohta, lieveilmiö ja teoria Qanonista käsitellään. Ainoa kritiikki tätä teosta kohtaan on se, ettei se vastaa siihen miksi ylipäätänsä Qanon herättää ihmisissä myönteistä mielenkiintoa?

Miksi joku kuulee yllä kuvaamani salaliittoteorian ja välittömästi uskoo siihen? Jo se, että Qanonissa asetetaan Trump joksikin ihmiskuntaa pelastavaksi supersankariksi, on minusta epäuskottavaa. Tietenkin sen voi vielä ohittaa sillä, että en vain ole Trump kannattaja, mutta miten tavalliset ihmiset voivat uskoa, että liberaalieliitti koostuu fantastisista verta juovista hirviöistä? Miten aikuiset ihmiset, tai kuten kirjassa viitataattuun tutkimukseen Qanonin demografiasta, yli viisikymppiset ihmiset voivat uskoa niin lapsellisen mustavalkoiseen myyttiin?

Miksi Qanon kannattajat eivät vain usko siihen, vaan ryhtyvät fanaattisiksi kannattajiksi, joihin mitkään reaalimaailman tapahtumat eivät vaikuta? Rothchild onnistuu vastaamaan vain jälkimmäiseen kysymykseen: sosiaalinen liima ja osallistaminen

Qanon vetovoima perustuu siihen, että sen viestit ovat kryptisiä. Tällöin jokainen voi itse tulkita viestit ja tutkia niiden viittauksia, herättäen välittömästi tunteen siitä, että tekee jotain konkreettista ja suurta, ilman että todellisuudessa tekee mitään. Jokainen Qanon -kannattaja voi olla oman elämänsä salapoliisi, tutkija tai, kuten he itse määrittelevät ”digitaalinen sotilas”. Q rohkaisikin käyttäjiä jakamaan tulkintojaan muille ja tekemään salaliittoteorian opinkappaleista meemejä.

Osallistaminen aiheuttaakin sen ettei Qanon -kannattaja tunne olevansa aivopesty, vaan päinvastoin, itsenäisesti ajatteleva skeptikko! Matrixista herännyt totuudenetsijän, joka omilla tutkimuksillaan liittyy suuren digitaaliseen armeijaan pelastaakseen maailman absoluuttiselta pahuudelta!

Koska Qanon syntyi anonyymissa keskustelufoorumissa, tämä kryptisten viestien tulkinta oli joukkoistettua, mikä välittömästi synnytti salaliitoteorian ympärille yhteisön. Qanon- kannattajat muodostivat Q kryptisten viestin ympärille johtoa vailla olevan kultin, jossa jokainen jäsen ylläpiti toisen uskoa omiin tutkimuskykyihinsä.

Rothchildin kirjassa osoitetaan aika tyhjentävästi, ettei mikään Qanonin mytologiassa perustu todellisuuteen. Faktat eivät kuitenkaan läpäise uskon muuria. Qanonin kannattajat ovat varmoja asiastaan ja jopa se, ettei Q ole viime vuoden tammikuusta lähtien lähettänyt yhtäkään viestiä, ole pysäyttänyt sen kannattajia. Kirjailija toteaakin, että vaikka kaikki Qanonin ennustukset syvävaltion vastaisen sodan kulusta eivät ole toteutuneet, salaliittoteorian kannattajat ovat kollektiivisesti keksineet ja omaksuneet tyhjästä uusia salaliittoteorioita, tapahtumakulkuja ja strategioita liitettäväksi Qanon mytologiaan. Kirjailijan mukaan Qanon onkin nykyään itseään ylläpitävä megasalaliittoteoria, jos ei kokonaan uusi uskonto, joka elää ihan omaa elämäänsä.

Toisin kuin suurin osa salaliittoteorioista, Qanon ei ole harmiton, vaan, kuten kirjailija sitä kutsuu ”fasistinen fantasia”, jossa ei vain kerrota ketkä salaisesti hallitsevat maailmaa, vaan antaa suunnitelman ja tavoitteen sen kukistamiseksi.

Fasismiin kuuluu idea kansakunnan ”uudelleen synnyttämisestä”, väkivaltaisen puhdistuksen kauttai. Qanon onkin rohkaissut muutaman ihmisen yrittämään terrori-iskuja, salamurhia ja kidnappauksia. Pahimmillaan Qanon aiheutti kuudes tammikuuta 2021 vallankaappausyrityksen kongressin Capitol-rakennuksessa

Joittenkin mukaan Qanon ei voi olla fasisti, koska sen kannattajat eivät kannata diktatuuria, ainoastaan että kaikki Trumpin poliittiset viholliset joko vangitaan tai teloitetaan. Heidän utopiassaan liittovaltio ei määräisi ihmisten elämästä, vaan paikallisyhteisöt. Tämän argumentin mukaan Qanon muistuttaa enemmän anarkismia kuin fasismia. Mielestäni anarkismi ja fasismi eivät ole niin ristiriitaisia kuin jotkut luulevat. Esimerkiksi hyvin lähellä anarkismia oleva äärivasemmistoon kuuluva syndikalisti Goerge Sorel (1847-1922) muotoili vallankumouksellisen väkivallan myyttiteorian, jota on pidetty protofasistisena. Vaikka Sorel kannatti hajautettua valtaa, hän fantasioi vallankumousväkivallan synnyttävän uudenlaisen ihmisen. Sorelin ideat inspiroivatkin Benito Mussolinin fasismia.

Ranskalaisessa äärioikeistossa Sorelin teorioita kannatetaan nykyäänkinii iii. Qanon ei välttämättä ole fasistinen siinä merkityksessä kuin Mussolinin puolue oli, vaan enemmänkin se koostuu teoriatasolla fasistisista elementeistä. Voidaan myöskin epäillä, saavuttaisivatko Qanonin-kannattajat käytännössä vapaamman yhteiskunnan, jos pääsisivät valtaan vai ajautuisivatko he ”turvaamaan” vallankumouksen ”väliaikaisella” diktatuurilla? Kun uskoo, että merkittävä osa amerikkalaisista on osa hirviömäistä salaliittoa, jossa kirjaimellisesti tapetaan kaapattuja lapsia, voiko edes muuta syntyä kuin valtiotasoista terroria?

Rothchildin kirjassa kiinnostavinta on, ettei Qanon ole omaperäinen salaliittoteoria, vaan se on kokoelma jo olemassa olevia salaliittoteorioita. Jopa sen käytännöllinen toimintastrategia viestitellä kryptisillä viesteillä, jotka sisältävät ohjeita, ennustuksia ja tapahtumakuvauksia, on muualta kopioitua.

Kirjailijan mukaan Qanon muistuttaa kristittyjen maailmaloppuennustuksia, joissa ensin maailmaa hallitsee antikristus, mutta Jeesus ja oikeamieliset kristityt kukistavat antikristuksen ja tämän epäjumalallisen armeijan kosmisessa sodassa, jonka jälkeen Jeesus hallitsee täydellistä maailmaa tuhannen vuoden.

Rothchildin mukaan Qanonin kuvaus ”syvävaltiosta” on taas sekoitus vanhoja New World Order- ja juutalaisvastaisia myyttejä, joissa maailmaa todellisuudessa hallitsee pieni salainen eliitti. Näitten myyttien mukaan maailman hallitukset ja niitten viralliset johtajat ovat vain tämän salaisen eliitin sätkynukkeja.

Juutalaisvastaisissa myyteissä korostuu, että juutalaiset hallitsevat maailmaa ja suorittavat verisiä rituaaleja miellyttääkseen omaa veren ja ihmislihan nälkäänsä tai miellyttääkseen epäjumalia. Qanonin nimeääkin vihollisekseen juutalaisia miljardöörejä, kuten Goerge Soros ja Rothschildin pankkiirisuvun. Qanon myös syntyi 8chan anonyymissa keskustelufoorumissa, joka tutkimusten mukaan on internetin juutalaisvastaisin paikka.

Kiinnostavin Rothchildin havainto on lopulta se, että Qanon muistuttaa rakenteeltaan Omega Trust ja siitä syntyneitä Nesara -affinity huijauksia. Nämä ovat rahastohuijauksia, joissa uskoteltiin ihmisiä, että sijoittamalla 100 $ huijareitten pankkiseteleihin, he tulisivat Jumalan ennustuksissa kerrotun pankkiuudistuksen mukaan saamaan takaisin tuhansia tai jopa miljoonia dollareita. Näihin huijauksiin kuului päivittäin päivitettyjä nettisivuja, joissa huijarit kertoivat fantastisia tarinoita kulissien takaisesta kosmisesta taistelusta pankkiuudistuksen kohtalosta, johon liittyi Jumalia, enkeleitä, oikeamielisiä poliitikkoja ja saatanallinen pankkimafia. Huijarit lupasivat, että uusi utopia syntyisi, kun pankkiuudistus saataisiin läpi. Mitään tällaista ei tapahtunut ja tuhannet ihmiset menettivät rahansa.

Rothchildin mukaan Qanon eroaa edellä mainituista rahastohuijauksista siinä, ettei se lupaa rikkauksia, vaan poliittisten vihollisten tuhoa. Qanon ei vienyt kenenkään rahoja, vaan antoi ihmisille kokemuksen tarkoituksellisesta kamppailusta paremman maailman puolesta.

Kirjailija jättää avoimeksi oliko Qanon alun perin tietoisesti lainatuista aineksista rakennettu salaliittoteoria, jotta se olisi mahdollisimman tehokas vai kehittyikö se spontaanisti sellaiseksi, koska sen tekijä/tekijät elivät valmiiksi salaliittoteorioitten kulttuurissa, joissa monet lainatut ideat koettiin itsestäänselvyyksinä. Rothchild kumoaa kuitenkin idean, että Qanon olisi Venäjän tiedustelupalvelun luomus.

Rothchildin mukaan ihmiset uskovat salaliittoteorioihin, koska ne sopivat heidän syvempiin ennakkokäsityksiinsä siitä, miten maailma ”todella” toimii. Kirjailija ei kuitenkaan mene syvemmällä tähän ennakkokäsitykseen. Mielestäni se, että Qanon on kokoelma jo olemassa olevista salaliittoteorioista, kertonee sen vetovoiman perustuvan kulttuurissa esiintyviin arkiuskomuksiin.

Arkiuskomusteorian mukaan ihmisen maailmankuva koostuu kansanperinteeseen perustuvista mielikuvista, joita yksilö ei tiedostaiv. Näitä mielikuvia kutsutaan arkiuskomuksiksi ja niitä voidaan löytää kaskuista ja sanonnoista, jotka heijastavat yhteisön arvoja ja maailmankuvaa. Teorian mukaan kansakunnan historian luo pohjan suulliselle kansanperinteelle, joka välitetään sukupolvesta toiselle. Tämä kansanperinne koostuu ajatusmalleista, jotka ajan mittaan liittyvät yhteisön mielikuviin, rakentaen eräänlaisen ”kansallisen persoonan”, joka on kulttuurin ja arvojen heijastumav.

Pohjoisamerikkalaisessa kulttuurissa juutalaisvastaisuus, kristillinen maailmanloppumyytti ja epäluottamus liittovaltioon ovat keskeisiä kansanuskomuksia, erityisesti konservatiivien keskuudessavi. Amerikkalaiset salaliittoteoriat on todettu syntyneen edellä mainituista elementeistä vii, jollainen Qanonkin on. Nämä salaliittoteoriat vetoavat ihmisiin, koska he ovat kasvaneet näitten myyttien keskellä. Ne ovat yhtä ”normaalia” hiljaista tietoa kuin kansanuskomukset siitä, että epäonnea voi karkottaa koputtamalla puuta. Niitä ei kyseenalaisteta, ne vain ovat mielen taustalla pyöriviä oletuksia.

Rothchildin mukaan Qanon hyödyntää pedofiliaan liitettyjä äärimmäisen negatiivisia mielikuvia, koska pedofilian vastustus on hyvin laaja yhteiskunnassamme. Mielestäni syy on vielä ovelampi: homofobisuuteen kuuluu myytti, että homot ovat kaikki pedofiileja, jolloin homojen oikeuksia puolustavat liberaaleja voidaan syyttää pedofiilien puolustamisesta tai jopa heidän olevan itse pedofiileja. Tällaista on jo nyt tapahtunut, kun demokraatit vastustavat Floridan homovastaista lainsäädäntöä, joitten virallinen oikeutus on koululaisten suojelu pedofilialta. Demokraatteja alettiin kutsua pedofiilipuolueeksi. Tällöin Qanonin myytti demokraateista Saatanaa palvovina kannibaalipedofiileina on uskottava konservatiivisten homofoobikkojen keskuudessa.

Rothchildi korostaa, ettei suurin osa Qanonin kannattajista ole fanaattisia äärioikeistolaisia tai uusnatseja, vaan aivan tavallisia ihmisiä, jotka uskovat taistelevansa hyvyyden puolesta pahuutta vastaan. He eivät pidä itseään terroristeina tai fasisteina, mikä ihmetyttää minua suuresti. Kirjailija korostaa, että monet politisoituivat vasta Qanonin myötä, missä on ehkä vastaus tähän ristiriitaisuuteen.

Vaikuttaa siltä, että Qanon -uskovaiset eivät ole koskaan ajatelleen maailmankuvansa johdonmukaisuutta, erityisesti ennen radikalisoitumista. Eivät myöskään vaikuta edes ajatelleen politiikkaa syvemmin kuin ketä äänestää. Tämä pintapuolinen tai olematon poliittinen tietämys yhdistettynä itsekritiikin puutteeseen on radikalisoinut heidät. Esimerkkinä aloin kiinnittää todenteolla huomiota politiikkaan lukiossa ja opiskelin vapaalla ajallani kaikkia poliittisia ideologioita ja yhteiskuntafilosofiaa. Samoihin aikoihin olin kääntynyt ateistiksi, jolloin luin kaikenlaisia uskonnon ristiriitaisuuksia käsitteleviä kirjoja. Opin näitten kautta, että politiikan pitää perustua johdonmukaiseen maailmankuvaan ja loogiseen argumentaatioon. Samalla kiinnostukseni diktatuureja kohtaan vei minut lukemaan paljon siitä, mikä ajaa ihmisiä kannattamaan epädemokraattisia aatteita ja väkivaltaa. Nämä kaikki eivät suinkaan tehneet minusta erityisen älykästä ihmistä, mutta sellaisen, joka tunnistaa välittömästi Qanonin järjettömyyden ja fasistisuuden. Jos ihminen ei ole koskaan elämässään miettinyt mitä demokratia ja ihmisoikeudet ovat, ne muuttuvat pelkiksi abstrakteiksi symboleiksi vailla sisältöä. Tällöin voi uskoa, että paras tapa turvata demokratia ja ihmisoikeudet on tehdä väkivaltainen vallankaappaus vaaleilla valittua presidenttiä vastaan ja aloittaa massateloitukset. Ilmiö on universaali, se selittää miksi koronadenialismi kasvoi yhtäkkiä poliittiseksi liikkeeksi, joka on Ukrainan sodan myötä muuttanut itsensä Putinin propagandaa levittäjäksi.

Rothchildi toteaakin, että Qanon vetoaa konservatiiveihin, joita nykymaailman uudet trendit ahdistavat ja jotka kokevat, ettei heidän pelkojaan oteta vakavasti. Kun Trump ja Q osoittava kunnioittavansa konservatiivien ideoita ja kehystävän heidän ahdistustaan osaksi eeppistä taistelua pahuutta vastaan, moni oli myyty. Qanon onkin vain osa vastavallankumouksellista liikettä, jolla on potentiaalia muuttua hyvinkin vaaralliseksi. Tarvitaan vain tarpeeksi taitava kansankiihottaja ja Qanoniin lumoihin olevat massat voivat muuttua huomisen väkivaltaisiksi iskujoukoiksi.

i Griffin, Roger (1991) The Nature of Fascism, Routledge, London, s 47, 235

ii Zúquete, José Pedro (2018) The Identitarians. The movement against globalism and Islam in Europe, University of Notre Dame Press, Notre Dame, Indiana, kappaleessa Two Identity Against Globalism s 353

iii

iv Dundes, Alan (1971) Folk Ideas as Units of Worldview, The Journal of American Folklore 84,
no. 331, 93-103 <<doi:10.2307/539737>>

v Bronner. J, Simon (2007) Meaning of Folklore: The Analytical Essays of Alan Dundes, State
University Press, Utah, s 181–183

vi Ruotsila, Markku (2018) Sydänmaiden kapina. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu, Gaudeaumus, Riikka, s 22, 24, 29, 40

vii Barkun, Michael (2013) A Culture of Conspiracy: Apocalyptic Visions in Contemporary America. 2nd ed. Berkeley: University of California Press, E-book, kappaleissa: Conspiracy Theory and Millennialism s 9-10, ja Conspiracy Beliefs and Folklore s 14

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s