Vuonna 1991 amerikkalainen fundamentalistikristitty Pat Robertson julkaisi kirjan ”Uusi maailmanjärjestys” (Eng. The New World Order), jossa tämä varoitti silloin vasta alkavan globalisaation olevan Saatanan salajuoni orjuuttaakseen ihmiskunnan. Robertson ei ollut ensimmäinen, joka keksi NWO:ksi lyhennetyn uuden maailmanjärjestyksen -supersalaliittoteorian, mutta vaikutusvaltaisempi.
Otinkin kyseisen ”klassikkoteoksen” luettavaksi. Tarkoitukseni ei ole kumota kirjan väitteitä, vaan kaivaa siitä esiin paljon mielenkiintoisemman kysymyksen: mitä Robertson kannattaa, mitä hän vastustaa ja minkälaisen maailman hän haluaisi nykyisen sijaan?
Robetrson ei ole tavallinen salaliittoteoreetikko, joka vain ”omalla tutkimuksellaan” löysi ”totuuden”, vaan pitkän linjan poliittinen aktivisti, jolla on selkeä poliittisuskonnollinen agenda. Robertson on tunnettu Republikaani-puoluetta kannattava baptistipastori, joka uskoo Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan, tarkoittaen, että hän vastustaa evoluutioteoriaa, aborttia ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Robertsonilla on hallinnassaan lukuisia megakirkkoja, televisiokanavia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä. Näillä tiedoilla luulisi Robertsonin ideologian olevan kaikille selvää, mutta lukemalla hänen kirjaansa, huomaa paljon syvempiä rakennelmia hänen ajattelussaan.
Toisin kuin moni muu salaliittoteoreetikko, Roberson on avoimemmin ideologinen. Uudessa maailmanjärjestys -kirjassa paljastuu, että salaliittoteoria on oltava olemassa, koska Raamattu on sen ”ennustanut”, tarkoittaen, että Robersonin ”tutkimuksen” lähtökohta oli aloittaa Raamatun myyteistä, joitten kautta hän alkoi takautuvasti sovittaa eri maailman tapahtumia niihin sopivaksi narratiiviksi.
Robertsonin kirjan lähtökohta on, että Raamatun Ensimmäinen Mooseksen ja Johanneksen ilmestys -kirjat paljastavat, että Jumala loi toisistaan poikkeavat kielet ja kansakunnat estääkseen yhtenäisen maailmanhallituksen, joka joskus voisi kaataa hänen valtansa ja, että maailmanloppuna Saatana yrittäisi koota diktatuurisen maailmanhallituksen. Robertsonin mukaan Raamattu paljastaa, että Saatana juonittelee jatkuvasti kumotakseen Jumalan vallan ja houkutellakseen ihmiset syntiin, joten salaliitto on ainoa tapa, jolla Saatana voisi koota maailmanhallituksen.
Robetson rakentaakin kirjassaan kertomuksen, jossa Saatana on luonut Illuminaatti -nimisen salaseuran, joka yhdistyttyä Vapaamuurareitten kanssa, on soluttautunut maailman eliittien keskuuteen levittämään ”epäkristillisiä” ajatuksia, kuten tasa-arvo, ihmisoikeudet, luonnon ja eläinten kunnioituksen, vähemmistöjen oikeudet, ateismin, sekularismin, abortin, valistusajattelun, antirasismin, sosialismin, kommunismin ja fasismin. Kirjailijan mukaan kaikki johtavat Uuteen maailman järjestykseen ja kristittyjen vainoon.
Kirjailijan mukaan 1700-luvulta lähtien Illumaattivapaamuurarisatanistit (joista tietenkin monet ovat juutalaisia) ovat aiheuttaneet kaikki maailman ongelmat, kuten suursodat ja nälänhädät, jotta ihmiset toivoisivat yhtä koko maailmaa hallitsevaa hallitusta.
Robetrson kertoo kannattavansa uskonnonvapautta, yhtäläisiä mahdollisuuksia kaikille ihmisille, vapaata yrittäjäkapitalismia (eng. enterprise capitalism) ja markkinavoimien viisautta. Nämä asiat asemoivat Robetrsonin klassiseksi liberaaliksi tai, jos käytämme modernia määritelmää: uusliberaali. Liberaaleja ei pidetä fundamentalistikristittyinä tai konservatiiveina, päinvastoin. Klassinen liberalismi ja uusliberalismi ovat kuitenkin syvästi oikeistolaisia ideologioita.
Robertson pyhittää klassisen liberalismin sanomalla, että Mooseksen kymmenen käskyä muun muassa kieltävät varkauden ja naapurin omaisuuden himoitsemista, mikä kirjailijan mukaan tarkoittaa että verotus ja sen kautta rahoitetut sosiaaliohjelmat ovat varkautta, jolloin sosialismi on epäkristillistä. Robertson menee pidemmälle sanomalla, että ajatus kollektiivisesta hyvinvoinnista on suora hyökkäys Jumalaa, yksilöllisyyttä ja yksityisomaisuutta vastaan. Robertson viekin äärimmilleen uusliberaali Margaret Thatcherin maximin: ”Ei ole mitään yhteiskuntaa. On vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja on perheitä”i, sanomalla että keskusvaltaisen valtion ja sen lakien sijaan, ihmisten pitäisi elää pelkästään noudattaen Raamatun lakeja. Tämän vuoksi kirjailija vastustaa ihmisoikeuksia, koska hänen mukaansa sekulaari valtio ei voi ”antaa” oikeuksia, ainoastaan Jumala.
Robertson selittää, että ihmiset ovat syntisiä ja sen vuoksi vallan keskittäminen valtioon tai kansainvälisiin instituutioihin on vaarallista. Kirjailija kannattaakin liberaalien ajatusta mahdollisimman hajautetusta vallasta, joka ehkäisee tyranniaa ja sortoa. Robertson ei kuitenkaan kannata tasa-arvoa, vaan sanoo, että koko ajatus on järjetön kuin sen että maailmaa voisi parantaa ilman kristinuskoa. Robertsonin mukaan Jumala on luonut kaikki valtiot, kansat ja yksilöt erilaisiksi, joten heidän välillään ei koskaan voi olla tasa-arvoa tai mahdollisuutta yhdistyä.
Robertson eritysesti vastustaa sitä, että USA:n liittovaltio on ”pakottanut” osavaltioita suojelemaan vähemmistöjä ja naisia. Kirjailinan mukaan tämä on selvä merkki siitä, että kristittyjen oikeuksia poljetaan.
Robertson onkin klassinen esimerkki oikeistoliberaalista, joka sekoittaa kristinuskoa ja liberalismia oikeuttaakseen sen mitä Corey Robin on kutsunut ”yksityisten valtakuntien federaatioksi”, jossa ”Aviomiehillä on valtaa vaimoihinsa ja mestarit hallitsevat oppipoikiaan”ii Coreyn mukaan konservatiivien vapauskäsitys perustuu ”luonnollisten hierarkioitten” uskomukseeniii, jonka mukaan sukupuolten, luokkien ja ”rotujen” väliset sosiaaliset suhteet ovat luonnollisia ja näin oikeudenmukaisia. Tällöin valtion yritykset puuttua näihin suhteisiin on sekä keinotekoista, että sosiaalisten hierarkioitten huipulla olevien vapauden riistoa. Käytännössä konservatiivit kannattavat klassista liberalismia, koska se antaa heille ”vapauden” hallita hierarkian alempia kasteja, heidän henkilökohtaisessa elämässään. Tämä tarkoittaa sekä aviomiehen ylivaltaa perheeseensä, yrittäjän ylivaltaa työntekijöihinsä ja enemmistön ylivaltaa sen vähemmistöihin.
Esimerkiksi uusliberaali teoreetikko Milton Friedman vastusti syrjinnänvastaisia lakeja sillä argumentilla, että se rikkoi kapitalismille tärkeää vapaehtoisen sopimuksen solmimisen periaatetta ja, että se voisi vaurioittaa kauppojen liiketoimintaa, jotka operoivat rasistisissa yhteisöissäiv.Friedmanin neuvoikin ihmisiä olemaan muuttamatta valtakunnallisesti yhteiskuntaa valtion kautta ja sen sijaan vain muuttamaan pois toiseen osavaltioon.v
Robertson menee pidemmälle ja sanoo kirjassaan, että ihminen on kykenemätön parantamaan yhteiskuntaan, koska ainoastaan Jumalalla on tällaista valtaa. Kirjailija sanookin suoraan, että kaikki yritykset parantaa yhteiskuntaa ovat osa Saatanan salaliittoa. Robertson esimerkiksi pitää Ranskan vallankumousta Saatanan aikaansaannoksena, mikä tekee Robertsonin maailmankuvasta syvästi ristiriitaisen, koska kyseessä oli liberaalien vallankumous. Friedmanin neuvo pois matkustamisesta sopii hyvin Robertsonin maailmankuvaan, jonka mukaan on mahdotonta sovittaa eri maitten lainsäädäntöjä yhteen, kuten YK:n ja IMF:än kaltaiset kansainväliset järjestöt tavoittelevat. Sen sijaan, että yrittää ”pakottaa” muita elämään haluamallaan tavalla, voi vain muuttaa toiseen kaupunkiin, osavaltioon tai maahan.
Robertson sanookin kirjassaan kuin se olisi jokin itsestäänselvyys, etteivät köyhät ole poliittisia henkilöitä ja he ainoastaan kapinoivat, jos joku ulkopuolinen eliitin jäsen agitoi heidät sellaiseen. Robertsonille hierarkkinen maailmankuva on niin syvässä hänessä, ettei ”alempien kastien” omatoimisuudelle ole edes teoriassa tilaa.
Salaliittoteorioita on sanottu ”häviäjien ideologiaksi”vi, tarkoittaen, että siihen uskovat ihmiset ovat valtakeskittymän ulkopuolella, jolloin he yrittävät puutteellisen informaation varassa spekuloida, mitä eliitti on tekemässä. Robertsonia ei voi sanoa sellaiseksi. Hänen kirjassaan hän kertoo kasvaneensa varakkaassa perheessä, jossa presidentit olivat henkilökohtaisia tuttuja. Robertson itse on miljonääri ja kertoo kirjassaan neuvoneensa henkilökohtaisesti useita amerikkalaisia presidenttejä. Miksi hän turvautuu salaliittoteorioihin?
Konservatismi itsessään on eräänlainen häviäjän ideologia, koska siihen kuuluu uskomus, että mennyt maailma on joko jo menetetty tai ollaan menettämässä vasemmistolaisten takiavii, viii On keksittävä selitys, miksi oma aate on jatkuvasti perääntymässä? Miksi suurin osa ihmisistä ei vastustakkaan sukupuolivähemmistöjä, aborttia ja köyhyyden vähentämisohjelmia? Se on johduttava salaliitosta, ei siitä, ettei konservatiiveilla olekaan niin paljon kannatusta kuin luulevat.
Robertsonin kirjassa muotoilema salaliittoteoria on hyvin hatara. Se perustuu käytännössä vakaumukseen, jonka mukaan, jos jokin ilmiö voi, vaikka kuinka kaukaa haettua, johtaa vallan keskittymiseen ja väärinkäyttöön, tämän ilmiön on oltava nimenomaan näihin tarkoituksiin tietoisesti suunniteltu. Toinen keskeinen pilari on perusteeton vakaumus, että jos jokin asia muistuttaa toista asiaa, ne on oltava todiste, että molemmat ovat sama asia ja osa salaliittoa. Esimerkiksi, koska Illumaatin tavoite oli kansallisvaltioitten ja uskonnon hajottaminen ja Marxin kommunistisella manifestilla on samat tavoitteet, silloin kommunismi on oltava Saatanaa palvovien illuminaattien ja juutalaispankkiirien keksimä peiteideologia, jolla orjuuttaa ihmiskunta.
Kun tarkastelee Robertsonin kirjan lähteitä, sieltä paljastuu antisemitistejä, fundamentalistikristittyjä ja muita konservatiivisia salaliittoteoreetikkoja. Nämä osoittavat, että Robertsonin salaliittoteoria on enemmänkin myytti kuin tieteellinen teoria. Se on kertomus, jolla hän yrittää selittää itselleen ja kannattajilleen, miksi ihmiskunnan arvomaailma on muuttumassa heille epäsuotuisaan suuntaan. Tällöin ei ole väliä mihin ”todistusaineistoon” viittaa, kunhan se sopii omaan kertomukseen.
Robertson jopa paljastaa kirjassaan, ettei hän vastusta vallan keskittymistä globaalissa skaalassa, jos Yhdysvallat voisi sitä yksin johtaa, eikä jakaa muitten maitten kanssa ja jos kristityt saisivat siitä ylivallan. Demokratiakaan ei Robertsonille ole itseisarvo, koska tässä kirjassa hän sanoo, että Afrikan taloudellisia ongelmia pitäisi ratkaista Pinochetin kaltaisella diktatuurilla, USA:n olisi pitänyt tukea kylmän sodan aikana enemmän Nicaraguan Somozan diktatuuria aseellisesti. Hajautetun vallan kannatus onkin Robertsonille instrumentaalista. Hän kannattaa sitä ainoastaan, koska se on nykyään ainoa tapa puolustaa konservatiivista sosiaalista järjestelmää ihmisoikeuksilta ja demokratialta. Jos asetelmat olisivat päin vastoin, Robertson ei olisi edes julkaissut tätä kirjaa.
i Women’s Own -lehden haastattelussa 31.10.1987
ii Robin, Corey (2011) The Reactionary Mind: Conservatism From Edmund Burke to Sarah Palin. Oxford ; New York: Oxford University Press, E-kirja, kappaleessa Introduction, s 23
iii Robin (2011) kappaleessa Introduction s 31
ivFriedman, Milton (1962) Capitalism and Freedom. 40th Anniversary Edition, The University of Chicago Press, E–kirja (PDF), kappaleesta Capitalism and Discrimination s 111
vFriedman (1962) kappaleesta Introduction s 3
viMuirhead, R., & Rosenblum, N. (2019). A Lot of People Are Saying: The New Conspiracism and the Assault on Democracy. ,Princeton University Press, PRINCETON; OXFORD, s 5
viiRobin (2011) kappaleessa Introduction s 32
viiiMatti Virtasen kirjassa Virtainen, Matti (2021) Ääripäät. Miten identieettipolitiikka hajottaa Suomea, Docendo, s 76 äärioikeistolainen aktivisti Henry Määttä sanoi: ”Konservatiivit perääntyvät, kymmenessä vuodessa he ovat alkaneet muistuttaa vihreitä”
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 