Uusfasistinen terrorismi ennen ja nyt

Elämme äärioikeistolaisen terrorismin aaltoaⁱ, joka on erilainen, mutta samanlainen kuin edellinen (1960-1980). Nykyäärioikeistolaiset terroristit ovat suurimmaksi osaksi yksinäisiä susiaⁱⁱ, jotka ovat radikalisoituneet internetin anonyymeissa foorumeissa akselerationisteiksi. Tämä tarkoittaa strategiaa, jonka mukaan terrori-iskuilla sytytetään kipinä vallankumoukselle tai koko yhteiskunnan romahtamiselle. Tämä kutsuttu nykyäärioikeiston oppi muistuttaa 1945-1970-luvulla toimineitten italialaisten uusfasistiterroristien ”jännityksen strategiaa”, joka itsesään on 1800-luvun äärivasemmistolta omaksuttu oppiⁱⁱⁱ.Lukemalla edellisestä äärioikeistolaisesta terrorin aallosta, voimme yrittää ymmärtää nykyistä.

Vuosina 1960-1980 maailmaa ravisteli sekä äärivasemmistolaisen, että -oikeistolaisen terrorismin aalto, jossa äärioikeistolainen terrorismi oli tilastollisesti lukumäärältään suurinta.^iv Yksi aihetta käsittelevä teos on Anton Montin vuonna 2017 julkaistu ”Mustat vuodet. Uusfasismi Italiassa 1945-2016”.

Monti käsittelee kirjassaan uusfasismin synnyn Mussolinin fasistidiktatuurin raunioista ja sen eskaloitumisesta mielettömään terrorismiin. Tätä terrorismia innoittivat Mussolinin ja Hitlerin seurapiiriin kuuluneen esoteerisen fasistifilosofi Julius Evolan ideat. Montin mukaan Evolan opit eivät ajan mittaan riittäneet, vaan jotkut liikkeet sekoittivat siihen maolaisuutta ja viimeisimmissä ryhmissä ideologialla ei ollut enää väliä, vaan ainoastaan ”systeemin” kaatamisella.

Montin kirjassa kuvataan, miten italialaiset uusfasistit vierailivat Evolan luona omaksumassa tämän ideoita, joihin muun muassa kuului Hitleriltä kuultu neuvo: “Massoja pitää käyttää hyväksi, mutta ne eivät saa vaikuttaa siihen, mitä me teemme”. Taas fasistinen Ordine Nuovo terroristiryhmä oli sitä mieltä, että valtio oli demokratian takia “massojen panttivanki” ja sen vuoksi toimintakyvytön. Sen sijaan se kannatti valtion turvallisuuselimiä.

Montin kirjassa korostuukin uusfasistien valtion vastustaminen, koska valtion koettiin tasaavan liikaa yhteiskunnan hierarkioita. Uusfasistit eivät olleet antielitistejä, koska kannattivat kansanvaltaa, vaan päinvastoin. He olivat antielitistejä ainoastaan, koska demokratian kautta syntynyt eliitti koettiin ”vääränä”.

Montin mukaan Evolan keskeisiin ideoihin kuului soturikultti, jonka mukaan sota on päämäärä itsessään ja elämäntarkoitus ja sen vuoksi soturien piti johtaa yhteiskuntaa. Montin mukaan Evola erotti soturin sotilaasta. Soturi oli yksilö, joka taisteli ”ylempien arvojen” takia, eikä ollut osa modernia massa-armeijaa. Nykyäärioikeistollekin soturikulttion keskeisin uskomus^v, jota hyödynnetään niin laajemmassa uusnatsiliikkeen propagandassa^vi kuin terroristisessa akselerationistisessa Siege -alakultuurissa. Soturi-ihanne antaa kulttuurisen käsikirjoituksen/skriptin, joka oikeuttaa terroristisen toiminnan^vii.

Montin mukaan Evola uskoi tradition arvojen ja olemuksen olevan muuttumattomia ja sen vuoksi sen ajama vallankumous ei ole edistystä, vaan itse asiassa pysähtyneisyyden ajan palauttamista. Tällöin uusfasistinen terrorismin pyrkimys ei ollut sen tekijöitten mielestä vallankumouksellista, vaan vastavallankumouksellista.

Voidaankin sanoa, ettei Evola ollut suoraan fasisti, vaikka hän sanoikin olevansa ”superfasisti”^viii ja kuvasi kansallissosialismia ”täydellisemmäksi” fasismin muodoksi, koska Evola hylkäsi suuren osan modernin maailman arvoista ja ihanteista. Evola ja hänen kannattajansa halusivat palata johonkin myyttiseen antiikin tai keskiajan maailmaan mieluummin kuin rakentaa jokin moderni totalitaristinen yhteiskunta.

Montin mukaan Evola ei uskonut biologisten rotujen määräävän ihmisten arvoa, vaan sen sijaan hän uskoi, että kaikissa ihmisissä löytyy eritasoisia sieluja, joten periaatteessa kuka tahansa voi olla tulevassa yhteiskunnassa hierarkian huipulla oleva soturiaristokraatti. Kirjailijan mukaan italialaisissa uusfasisteissa oli tämän vuoksi tummaihoisia jäseniä ja kontakteja Etelä-Amerikan fasisteihin.

Toisin kuin nykyajan äärioikeistolaiset terroristit, Italian uusfasistiset terroristit olivat pääosin keski- ja yläluokkaisia yliopisto-opiskelijoita jotka perustivat lukuisia puolueita, nuorisoseuroja ja ryhmittymiä edistääkseen ideologiaansa kaikilla mahdollisilla keinoilla. Uusfasismi olikin 1900-luvun puolessa välissä kampusten ja katujen alakulttuuri, johon liittyminen oli monin osin kiinni asuinpaikasta ja omasta sosioekonomisesta statuksesta.

Nykyaikana on myöskin uusfasistisia ryhmiä, joista väkivaltaisemmat ovat uusnatsiterroristijärjestöjä^ix. Nämä ovat löyhiä yhteenliittymiä, joita pitävät kasassa anonyymit internetfoorumit^{x, xi}. Enemmistössä ovat kouluampuja-alakulttuurista syntyneet yksinäiset sudet, jotka ovat yleensä alemman keskiluokan ongelmaperheistä^xii. Nämä kannattavat amerikkalaista uusnatsijohtaja James Masonin akselerationistisia ideoita^xiii, joihin on sekoitettu äärirasistista etnonationalismia^xiv. Niiden alkuperä on peräisin Evolan ideoista^xv.

Yhdistävin tekijä näitten kahden uusfasistisukupolven välillä on radikalisoitumisen ikähaarukka. Olen kirjoittanut aiemmin, että yleisesti nuoret vaikuttavan radikalisoituvan kolmentoista ja viidentoista vuoden paikkeilla ja Montin kirja vahvistaa saman havainnon. Nykytrendi on kuitenkin, ettei radikalisoiduta vain teini-iässä, vaan ryhdytään jo suunnittelemaan terrori-iskuja sen ikäisinä.

1900-luvun ja 2020-luvun uusfasisteja yhdistää myös J.R.R Tolkienin tuotannon ihailu. Montin mukaan Tolkien oli monelle uusfasistille suuri inspiraation lähde, koska siinä kerrottiin hyvän ja pahan taistelusta, henkisyyden ja materialismin välisestä konfliktista sekä visio traditionalistisesta ja yhteisöllisestä maailmasta. Lisään että osittain Tolkienin ihailu perustuu siihen, että Tolkienin ideat muistuttavat Evolan näkemyksiä modernisaation rappiollisesta vaikutuksesta. Sekä Evolalla, että Tolkienilla oli käsitys, että vanha maailma oli parempi kuin nykyinen, joka on vain rappeutunut yritys matkia vanhaa ja, että teknologinen edistys on pahasta. Tolkien itse ei ollut äärioikeistolainen, vaan päinvastoin, mutta hänen kirjansa heijastavat aikansa rasistisia asenteita ja mielikuvia, jotka vetoavat nykyäärioikeistoon.

Montin kirjassa voi havaita myöskin, että henkilökohtainen nihilismi oli jo silloin läsnä uusfasistien keskuudessa. Kirjailija siteeraa uusfasistista terroristia Mario Tutia, jonka mukaan hänen ja muitten uusfasistien pääasiallinen motiivi terrorismiin oli itsensä tuhoaminen eikä niinkään ideologia. Erityisesti nykyajan yksinäisiä susia vaivaakin syvä masennus, itsemurhayritykset ja syrjäytyneisyys^xvi, joka voi olla syy, miksi moni heistä omaksuu uusnatsien keksimän individualistisen yksinäisen suden^xviija siihen liittyvän johtamattoman vastarinnan^xviii -taktiikat.

Monti siteeraa uusfasisti Pierluigi Concutellia, jonka mukaan uusfasistien aseellisen vastarinnan taistelu oli haasteellisempaa koska heiltä puuttui kommunistien kollektiivisen uhrauksen kulttuuri. Vaikuttaakin siltä, että ajan mittaan tämä Concutellin esiin nostama kollektivismin puute ratkaistiin ajan mittaan individualistisen uhrauksen kulttuurilla. Jos ei pystytä pääsemään valtaan poliittisella puolueella tai ryhmäytymällä järjestöksi, voi yrittää iskeä ”systeemiä” vastaan ostamalla rynnäkkökiväärin ja iskemällä vaikka supermarkettiin tai moskeijaan.

Montin kirjan suurin ongelma onkin, ettei se käsittele tarpeeksi syvällisesti niitä sosiaalisia oloja, jotka aiheuttivat merkittävän osan nuorista radikalisoitumaan sekä vasemmalla, että oikealla terrorismiin. 1960-1970-luvulla elettiin nykyaikaan verrattuna huikeaa nousukautta ja ilmassa oli suurta optimismia kylmästä sodasta huolimatta. Nykyajan äärioikeistolainen terrorismi vaikuttaa olevan suurten rakennemuutosten aiheuttamaa kitkaa, johon liittyy kulttuurin ja yhteisöllisyyden pirstaloitumista ja työn prekarisaatiota. Montin kyllä osoittaa, että on olemassa suora ideologinen jatkumo 1900-luvun puolenvälin uusfasistisista liikkeistä nykyaikaisiin, mutta olisi ollut kiinnostavaa tietää johtuuko jatkumo siitä, ovatko yhteiskunnalliset olot muuttuneet kovin paljon vai eivät niistä päivistä?

Lähdeluettelo

iMalkki, Leena (2020) Mitä tiedämme terrorismista, Otava, Helsinki s 142‒143

ii Ravndal, Jacob Aasland, “Right-wing terrorism and violence in Western Europe: Introducing the RTV dataset”, Perspectives on Terrorism 10, no. 3 (June 2016) <<https://www.sv.uio.no/c-rex/english/publications/c-rex-reports/2021/rtv-trend-report/c-rex-rtv-trend-report-2021.pdf>&gt; (viitattu 06.06.2022), s 10

iii Richardson, Louise (2006) What terrorists want. Understanding the enemy, containing the threat, Random House, New York s 78‒79, 103 modernissa ajassa venäläinen populisti Sergey Nechayev (1847-1882) muotoili ensimmäisenä tällaista strategiaa ”Vallankumouksellisen katekismus” (1869) oppaassaan ja taktiikkaa ovat käyttäneet pääosin äärivasemmistolaiset terroristit

ivMalkki (2020) s 114‒115

v Tammikko, Teemu (2019) Vihalla ja voimalla, poliittinen väkivalta Suomessa, Gaudeamus, Tallinna s 73

viKimmel, Michael (2018) Healing from Hate. How Young Men Get Into‒and Out of Violent Extremism, University of California Press, E-kirja, kappaleesta United States: Life after Hate with “Life After Hate”, s 155

viiHamm, M. S. & Spaaij, R. F. J. (2017) The age of lone wolf terrorism, La Vergne: Columbia University Press, s 53, 55

viii Wolff, Elisabetta Cassina (2016). Evola’s interpretation of fascism and moral responsibility, Patterns of Prejudice. 50(4–5), 478–494. DOI: 10.1080/0031322X.2016.1243662 (viitattu 05.06.2022) s 449

ixThe Soufan Center, THE ATOMWAFFEN DIVISION The Evolution of the White Supremacy Threat , THE SOUFAN CENTER , 08.2020 <<https://thesoufancenter.org/wp-content/uploads/2020/08/The-Atomwaffen-Division-The-Evolution-of-the-White-Supremacy-Threat-August-2020-.pdf>&gt; s 7

xJacques Singer-Emery and Rex Bray, “The Iron March Data Dump Provides a Window Into How White Supremacists Communicate and Recruit,” Lawfare, February 27, 2020 <<https://www.lawfareblog.com/iron-march-data-dump-provides-window-how-white-supremacists-communicate-and-recruit>&gt; (viitattu 6.12.2021)

xiMeiering, David, Dziri, Aziz ja Foroutan, Naika (2020) Connecting Structures: Resistance, Heroic Masculinity and Anti-Feminism as Bridging Narratives within Group Radicalization, Berlin Institute for Integration and Migration Research (BIM) at the Humboldt University Berlin, DOI:10.4119/ijcv-3805IJCV: Vol. 14(2)/2020 (viitattu 22.08.2021), s 4‒5

xiiHamm ja Spaaj (2017), s 50

xiiiRekawek, Kacper; Ritzmann, Alexande ja Schindler, Hans-Jakob (2020) Violent Right-Wing Extremism and Terrorism – Transnational Connectivity, Definitions, Incidents, Structures and Countermeasures, Counter Extremism Project <<https://www.counterextremism.com/sites/default/files/CEP%20Study_Violent%20Right-Wing%20Extremism%20and%20Terrorism_Nov%202020.pdf>&gt; (viitattu 20.04.2022) s 67

xivEsimerkiksi vuonna 2019 manifestissaan Christchurchin terroristin kuvaa itseään etnonationalistiksi ja Buffalon terroristi kopioi saman lauseen omaan 2022 julkaistuun manifestiinsa

xvZúquete, José Pedro (2018) The Identitarians. The movement against blogalism and Islam in Europe, University of Notre Dame Press, Notre Daem, Indiana Kappaleessta One intellectua foundation, practices and networks s 329 ja Five of Race and Identity s 765

xviCorner, Emily & Paul Gill (2015). A false dichotomy? Mental illness and lone-actor terrorism. Law and Human Behavior. 39(1), 23–34. DOI: 10.1037/lhb0000102, (viitattu 05.06.2022) s 24, 30

xviiHamm ja Spaaj (2017) s 17

xviiiGardell, Mattias (2003). Gods of the blood: the pagan revival and White separatism. Durham: Duke University Press, kappaleessa Revolution by Number 14 s 290