Kaikki nykyään tuntevat Qanon -supersalaliittoteorian, joten en ala esittelemään sitä tässä. Jos haluaa muistinvirkistystä, olen kirjoittanut siitä blogiini. Tässä artikkelissa keskityn itse Qanon -kannattajien vuonna 2019 julkaisemaan manifestiin ”QAnon: an invitation to the great awakening”, jonka otsikko olisi vapaasti suomennettuna ”Qanon: kutsu suureen herätykseen”.
Tämä on ensimmäinen julkaistu Qanon -manifesti ja se löi Amazon.com:issa myyntiennätyksiä. Manifestin kirjoitti joukko Qanon -influenssereita, jotka tulivat kuuluisaksi ”murtamalla” ja ”tulkitsemalla” Q:n anonyymissä 8chan (nykyään 8kun) -foorumissa julkaistuja kryptisiä viestejä.
Q itse ei ole julkaissut mitään 8kun foorumin ulkopuolella ja hänen identiteettinsä on virallisesti tuntematon. Monet tutkijat ja toimittajat kuitenkin epäilevät hänen olevan itse 8kun -foorumin ylläpitäjä Ron Watkins.
Qanon -mytologia perustuukin näitten influensserien tekemiin tulkintoihin, joista vain jotkut Q itse on nostanut esiin ”oikeina” tulkintoina. Esimerkiksi idea, että satanistipedofiilit raiskaavat lapsia ”imeäkseen” heistä nuoruutta ja ikuista elämää antavaa pelkohormonia, ei ole Q:n vahvistama, eikä myöskään idea, että lentoturmassa kuollut John F. Kennedy Jr. palaisi kuolleista Trumpin varapresidenttiehdokkaaksi 2020-presidenttivaaleissa. Tällaiset yksityiskohdat eivät kuitenkaan häiritse Qanon -kannattajia.
”QAnon: an invitation to the great awakening”, jota jatkossa kutsun Qanon -manifestiksi on sekalainen artikkelikokoelma, jossa selitetään Qanon -mytologiaa, haukutaan Qanonin vastustajia ja se on opas Qanon -aktivismin harjoittamiseen.
Manifesti on hyvin sekavasti kirjoitettu, mikä saa kriittisemmän lukijan epäilemään kirjoittajien mielenterveyden olevan järkkynyt. Kaikki kirjoittajat käyttävät hyvin yksinkertaista kieltä, joka muistuttaa lapsen tapaa kuvata asioita, mutta myöskin jotain halpaa dekkaria. Kirjoittajat esimerkiksi kuvaavat poliittisia vihollisiaan Trumpilta omaksutuilla nimittelyillä ja iskulauseilla sekä sekoittavat siihen tiedusteluun liittyvää sanastoa, kuvaillessaan täysin fantastisia tapahtumia. Lukijalle jää vaikutelma, että on lukemassa jotain todella nuoren ja naiivin ihmisen fanifiktiota Remeksen dekkareista, eikä vakavaa poliittista tai tieteellistä analyysiä.
Teoksessa muun muassa väitetään, että maailmaa hallitsee ”13 illuminaatin perhettä” (joista suurin osa on juutalaisia), jotka ovat ”Jumalan valtakunnan kaatamista” tavoittelevia kuolemattomia satanistipedofiilejä.
Suurin osa Qanon -manifestin kirjoittajista kertookin taustansa olevan salaliittoskenessä ja fundamentalistikristillisyydessä. Se vahvistaa käsitystäni, että omaksuakseen Qanonin totena, on jo ennestään uskottava yliluonnollisiin asioihin ja salaliittoteorioihin. Qanon sopii amerikkalaiseen fundamentalistikristillisyyteen, jossa liittovaltion vallan kasvaminen, esimerkiksi sosiaaliohjelmien kautta, on merkki Raamatun maailmanlopussa ennustetusta antikristuksesta1. Tällöin liittovaltiota edustava ”liberaalieliitin” kehystäminen satanistipedofiileiksi ei ole näille ihmisille kaukaa haettua, vaan vahvistus olemassa olevista ennakkoluuloista.
Qanon onkin kryptokristillinen salaliittoteoria. Tämä tarkoittaa, että päällisin puolin se on maallinen salaliittoteoria Trumpin ja liberaalieliitin välisestä taistelusta, mutta sen ydin perustuu uskonnolliseen juutalaisvastaiseen maailmanloppumytologiaan.
Edellä mainittu ei kuitenkaan ole oudoin asia, mitä Qanon -manifestissa väitetään, vaan sen mukaan USA on salaisessa liitossa Antarktiksen UFO-natsien kanssa ja Hillary Clintonin sekä Barack Obaman suunnitelmissa oli muuttaa USA ”maailman suurimmaksi muslimivaltioksi”, viedä kaikki kristityt naiset ja lapset mestattavaksi keskitysleireihin ja ”vaihtaa” pohjoisamerikkalaiset eteläamerikkalaisilla siirtolaisilla. Kirjassa myöskin väitetään kaikkien sotien ja jopa luonnonkatastrofien olevan satanistipedofiilien keinotekoisesti aiheuttamia.
Qanon -kirjassa esiintyykin hyvä lause, joka tiivistää sen eetoksen “kaikki mitä pidämme todellisena, on valhetta ja kaikki, mitä pidämme valheena, on totta”.
Teoksessa käytetään samaa argumenttivirhettä kuin Pat Robertsonin salaliittoteoriassa: asiat jotka muistuttavat muodoltaan, väriltään tai ääneltään toisiaan on oltava yhteydessä toisiinsa ja näin ”todisteita” salaliitosta. Tällaisella logiikalla salaliittoteoreetikko löytääkin kytköksiä kaikkialla ja jatkuvasti.
Esimerkkinä tällaisesta ajatusvirheestä on Qanon -manifestissa toistuva ajatus, että Q -mytologian ympärillä olevien henkilöitten kirjoitusvirheet ovat tahallisia ja oikeasti salaisia koodeja, koska väärin kirjoitetut sanat muistuttavat jotain toista sanaa, joka liittyy Qanon -mytologiaan.
Manifestissa ei anneta mitään perusteluja sille, miksi kirjoitusvirheiden uskotaan olevan tahallisia salakoodeja ja mistä tulkitsijat ovat päätelleet, mikä koodien sisältö on. Avaan alla yhden kappaleen, jossa perustellaan salaliittoteoreetikko Alex Jonesin kirjoitusvirheitä sisältävän artikkelin olevan oikeasti salakoodi, jolla osoitetaan minkä tason kognitiosta puhumme:
Jones oli otsikoinut artikkelinsa englanniksi: ”Qanon Compromised: intel source hijacked by seep state’s disinformation sampaign” (Qanon vaarantunut: Tiedustelulähde kaapattu syvävaltion disinformaatiokampanjaan). Manifestin kirjoittaja huomaa, että syvävaltion englanninkielisessä sanassa ”deep state” d-kirjaimen sijaan on S ja ”campaign” sanan C-kirjaimen sijaan S, joten väärien kirjainten on oltava salakoodeja, eikä näppäilyvirheitä.
Ensimmäisestä päättelyvirheestä kirjoittaja ilmoittaa, että D -kirjaimen on viitattava USA:n pääkaupungin Washington Districtin lyhenteeseen ”DC”! Tarkoittaen, että koska ensimmäinen asia, joka tuli mieleen D -kirjaimesta on DC, silloin D:n ja DC:n on oltava yhteydessä toisiinsa ja eräänlainen todiste salaliitosta. Kirjoittaja jatkaa, että S-kirjan taas on aakkosten 19 -kirjain, joten sen on oltava ohjelmointikoodi Caesar Cipher -salaviestien avausohjelmistoon. Perusteleeko kirjoittaja yhtään tätä päättelyketjua? Ei!
Kirjoittaja kuvaakin, miten hän poistaa kaikki Jonesin otsikon välilyönnit ja syöttää sen Caesar Cipher -ohjelmistoon, joka antaa joukon sekalaisia kirjaimia, jotka eivät muodosta mitään lausetta tai sanaa. Normaali ihminen päättelisi tästä, ettei mitään salakoodia ollut, muuten siitä olisi ilmestynyt joku järkevä lause. Kirjoittaja ei kuitenkaan lannistu, vaan päättelee, että viesti on entisestään salattu numerokoodilla, jonka mukaan jokainen kirjain edustaa yhtä numeroa yhdestä kuuteenkymmeneen yhdeksään.
Kirjoittaja päättelee, että kellonaika, jolloin Jones julkaisi artikkelinsa, on oltava vihje siitä, mitkä tämän Caesar Cipher -ohjelmiston antaman kirjainsarjan numerot ovat merkityksellisiä ja näin mikä sana siitä muodostuisi. Kirjoittaja laskee kirjainsarjan uudelleen ja löytää kirjaimet, jotka sekalaisten kirjainten seassa muodostavat sanat ”BY” ja ”OP”. Nyt kirjoittaja julistaa voittoisasti, että Jonesin kirjoitusvirheitä sisältävän artikkelin otsikko sisältää salakoodin ” Bye bye to the DC Operation”, eli ”heippa hei DC -operaatiolle”. Kirjailijan mukaan tämä salakoodi viittaa salaliittoteoreetikko Dr Corsiin, joka Jonesin kanssa alkoivat varhain epäillä Q:n aitoutta. Kirjoittajan mukaan Corsin hämäysoperaatio Q:n mustamaalaamiseksi on lopetettu Washingtonissa Trumpin toimesta! Tästä ”löydöstä” kirjoittaja kirjoittaa pitkän spekulaation siitä, miten Trump esti mustamaalausoperaation ja ”pakotti” Jonesin kirjoittamaan artikkelin salakoodilla.
Ymmärrän jos lukijan mielestä edellä oleva kuvaus vaikutti sekavalta, koska se on. Siinä ei ole mitään järkeä. Se on klassinen esimerkki ”omasta tutkimuksesta”, jossa lopputulos oli päätelty ennakkoon ja se yritetään perustella takautuvasti, mutta todella kömpelösti. Qanon -manifesti on täynnä tällaisia täysin järjettömiä päättelyketjuja, joitten vuoksi salaliittoteoreetikoilla on ansaitusti vainoharhaisten hullujen maine.
Toimittaja Mike Rothchild on kirjoittanut kirjassaan “The Storm is Upon Us. How Qanon became a movement, cult, and a conspiracy theory of everything” (2021), että Qanonin vetovoima piilee sen osallistavassa luonteessa, jossa jokainen ihminen voi vapaasti yrittää murtaa Q:n koodeja ja tulla Q:n palkitsemaksi seuraavassa viestissä maininnalla ja ylistyksellä, kun koodi on tulkittu ”oikein”. Qanon manifestin kirjoittajat sanovatkin suoraan, että Q:n ja muitten Q:n liittyvien henkilöitten ”koodien” murtaminen on ”hauskaa” ja ”jännittävää”.
Qanon -manifestissa opetetaankin erilaisia ”tekniikoita”, joilla salakoodeja voidaan murtaa ja miten luoda Q-anon -meemejä, joilla ”taistella valtamedian valheita vastaan”.
Yksi manifestin kirjoittajista kertookin, että Q on ”vulgarisoinut” tieteelliset tiedustelumenetelmät, jotta kuka tahansa voisi murtaa salaiset koodit, paitsi ”syvävaltion vakoilukeinoäly”. Kirjoittajan mukaan tämä keinoäly pyrkii murtamaan ”loogisesti muodostettuja” koodeja, joten Q on tehnyt koodeistaan tahallaan sekavia, jotta ihmisen ”intuitio” pystyisi murtamaan niitä. Tarkoittaen ettei Qanon noudata tieteellistä logiikkaa, vaan jonkinlaista uskonnollista mytologista luentaa. Sama kirjoittaja sanookin, ettei Occamin partaveitsi, eli idea siitä että yksinkertaisin selitys on todennäköisin, ei päde Qanoniin, jossa selitykset ovat äärimmäisen monimutkaisia, jos ei sekavia, koska teoreettisessa fysiikassakin on monimutkaisia matemaattisia selityksiä. Tämä taas osoittaa ettei kirjoittaja ymmärrä teoreettista fysiikkaa tai matematiikkaa.
Kaikki tämä kirjoittajien koodien murtaminen, tulkitseminen ja meemien levittäminen ovat osa ”digitaalisen sotilaan” toimintaa. Qanonissa jokainen ihminen tietokoneella onkin osa taistelujoukkoja pahuutta vastaan. Qanon ei olekaan vain perinteinen salaliittoteoria, jossa passiivisesti vastaanotetaan tietoa, vaan eräänlainen virtuaalinen peli, jossa tunnet olevasi osana jotain suurta poliittista kamppailua.
Tämä pelimäisyys tekeekin Qanonista koukuttavan ja loi kannattajissa fanaattisuutta, jonka vaarallisuuden saimme nähdä Capitolin vallankaappausyrityksessä. Yksi manifestin kirjoittajista avaakin vaarallisen mustavalkoisen maailmankuvansa kirjoittamalla “me olemme aidosti taistelemassa sodassa, jota voidaan tarkemmin kuvata hyvyyden ja pahuuden väliseksi”. Jos uskoo, että politiikan vastapuoli koostuu kirjaimellisesti hirviöistä (manifestissa muun muassa väitetään, etteivät satanistipedofiilit synny, vaan heidät ”luodaan” eikä heillä edes ole omaa mieltä, vaan tuhansia vuosia sitten kuolleet satanistipedofiilit hallitsevat uusia satanistipedofiilien sukupolvia haudan takaa telepatialla) ja oma puoli ”hyvistä” ihmisistä, silloin vastapuolta ei tarvitse kohdella inhimillisesti. Heidät voidaan tuhota ilman armoa. Tämän vuoksi toimittaja Mike Rothchild onkin kutsunut Qanonia ”fasistiseksi fantasiaksi”.
Qanonin suosio romahti sen jälkeen kun Capitolin valtauksen jäleen Q lopetti viestitteyn melkein kahdeksi vuodeksi. Siinä välissä Qanon -liike pirstaloitui lukuisiksi ryhmittymiksi, joista jotkut ovat hylänneet kokonaan uskon Q:hun, mutta ei sen maailmankuvaan ja toiset yhä kannattavat sitä. Q palasi hiljattain viestittelemään, mutta harva enää ottaa sitä vakavasti. Q ehti kuitenkin radikalisoida miljoonia ihmisiä, jotka nyt ovat ottamassa omiin käsiin taistelun kuvitteellisia satanistipedofiileja vastaan. Aika kertoo ovatko nämä ihmiset uhka demokratialle.
1 Ruotsila, Markku (2018) Sydänmaiden kapina. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu, Gaudeaumus, Riikka, s 22, 39‒40
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 