Linkolan perintö

Pentti Linkola (1932– 2020) tunnetaan ekofasistina, joka ehdotti ekodiktatuuria ja massamurhaa ratkaisuksi luontokadolle ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Eläessään Linkola ei saanut massoja kannattamaan ideoitaan, mutta hän innoitti 2010-luvun lopussa uuden sukupolven fasistisia terroristeja1. Linkolaa on sanottu myöskin ”tuhon profeetaksi” luontokadun ennustustensa takia, mutta Linkolan ajattelussa voi nähdä myöskin toisenlaisen tuhon profetian: uuden nihilistisen ja ideologisesti sekavan terrorismin.

Kirjailija ja toimittaja Jussi K. Niemelän viime vuonna toimittamassa oikeistolaisten kirjoittajien esseekokoelmassa ”Linkolan perintö. Esseitä puolesta ja vastaan”, esittää, että Linkolalle oli yhdentekevää mitä ideologiaa jokin sortaja edusti kunhan sorti ja että “riittää että joku, kuka tahansa, millä perusteella hyvänsä, hyökkää länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa vastaan”. Linkola “nostaa esikuvikseen myös joukkotuhonnassa kunnostautuneet natsit ja jihadistit ja kannustaa lukijoitaan seuraamaan heidän sankarillista esimerkkiään.”

Niemelän tulkinta Linkolan terroriajattelusta sopii täydellisesti aiemmin blogissani esittämääni näkemykseen. Sen mukaan ei-islamilainen terrorismi on kehittymässä suuntaan, jossa perinteinen vasemmisto-oikeisto -jako voi muuttua merkityksettömäksi, koska terroristit ovat alkamassa kannattamaan sekavaa valtiovastaista ideologiaa, jossa tärkeintä on vallitsevan järjestelmän tuhoaminen, ei utopian rakentaminen. Enkä ole yksin näkemyksen kanssa, vaan Yhdysvaltain kotimaan turvallisuusviraston terrorismivastaisen yksikön apulaissihteeri John Cohen on esittänyt, että äärioikeistolainen terrorismi on muuttunut ”salaattibaarimaiseksi” sekoitukseksi eri ideologioita2. Heinäkuun alussa useita ihmisiä tappanut Highland Parkin joukkoampuja on tuorein esimerkki äärinihilistisestä terrorismista, jossa ei murhata minkään asian puolesta.

Niemelän kirja on hyvä syväluotaus Linkolan ajatteluun, jossa Niemelä itse osoittaa aukottomasti Linkolan ajattelun järjettömyyden. Linkolaa puolustavat artikkelit olivat taas pettymys, koska niissä ei korostettu Linkolan terroriajattelun tai ekofasismin mielekkyyttä, vaan enemmänkin sitä lopullista ihannetta, jota näillä asioilla pyrittiin saavuttamaan: impivaaralaista rotupuhdasta Suomea.

Linkola kannatti terrorismia puhtaasti taktisista syistä, koska uskoi sen vähentävän ihmisten lukumäärää, jotka kuormittivat ympäristöä. Linkolan motiivi oli utopian aikaansaaminen, mutta käytännössä hän ajautui nihilistiseen kompromissiin, jossa pelkkä vallitsevan järjestelmän romahduttaminen ja suuren ihmismäärän tappaminen olisivat ”tarpeeksi hyvä” ratkaisu luonnon suojelemiseksi. Linkolan ajattelu voidaan nähdä osana akselerationistista trendiä, jota pääosin johtavat uusfasistit.

Jussi K. Niemelä sanookin kirjassaan, että Linkolan ajattelu on ”radikaalioikeistolaista” ja hänen toimittamassaan kirjassa Linkolaa ihailevat tekstit ovat äärioikeistolaisen Suomen Sisun toisen varapuheenjohtajan Timo Hännikkäisen ja sen nuorisojärjestön Uudenmaan akselin aktiivin Jasmiina Ollikaisen kirjoittamia.

Niemelä yrittää kovasti kehystää kirjassaan Linkolan vasemmistolaisten, erityisesti ”pesukonefeministien” ihailemaksi ajattelijaksi, mutta esimerkiksi Teemu Varakallion toimittamassaradikaalia ympäristöaktivismia käsittelevässä artikkelikokoelmassa ”Viimeinen siirto – Suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään” (2021) irtisanoudutaan Linkolasta ja yleisesti ekofasismista2. Kirjoittajat suhtautuvat kuitenkin ymmärtävästi ympäristöaktivismiin, jossa harjoitetaan laittomuuksia ja väkivaltaa sekä kyseenalaistavat ajatusta, että nykysivilisaation romahtamisen olisi huono asia3.

Varakallion kirjassa ympäristöaktivisti Eleonoora Karttunen vastustaa Linkolaa koska hän “sivuuttaa ympäristön tuhoamisen yhteyden vallankäyttöön, ja siirtää järjestelmän “pahuuden” yksilöön”4. Jos ymmärtää oikeistolaisuuden perustuvan hierarkkisen maailmankuvan kannatukseen ja vasemmiston sen vastustamiseen, se selittää miksi Linkolaa ei kannateta laajasti edes radikaalissa ympäristöliikkeessä.

Niemelä ei myöskään referoi omassa kirjassaan esiintyvää Timo Hännikäistä, joka Suomen kuvalehden äärioikeistolaista luonnonsuojelua käsittelevässä artikkelissa sanoi: ”Linkolaa on aina arvostettu kansallismielisten keskuudessa.

Niemelä vaikuttaa jotenkuten tietävän tämän, koska hän ja toimittaja Matti Virtanen toistavat kirjassaan Linkolan olleen elitisti, rasisti ja homofoobikko, joka puolusti luokkayhteiskuntaa ja aristokratiaa, eli hierarkioita. Kirjoittajat yhtyvät Hännikäisen näkemykseen, että Linkola näki natsismissa ja Hitlerissä ”positiivisia” puolia, mitä taas hän ei nähnyt sosialismissa. Niemelän mukaan Linkola inhosi sosialismia koska se halusi parantaa ihmisten elintasoa. Samaa kritiikkiä Linkola ei vaikuta esittäneen fasismista, jolle myös elintason kohottaminen oli yksi julkilausuttu tavoite. Mielestäni tämä ristiriitaisuus, jota Niemelä ei huomannut, johtuu siitä, että toisin kuin sosialismissa, natsismiin kuuluu sekä teoria- että käytännöntasolla kansanmurha ja elitismi.

Linkolan kaiken terrorismin ja massamurhan kannattaminen pelkästään koska niissä kuoli paljon ihmisiä, olikin Linkolan tapa tunnustaa, ettei ekofasistisen järjestelmän rakentaminen ollut tarpeeksi suosittua. Linkola päätyikin samaan johtopäätökseen kuin amerikkalaiset akselerationistiset natsit: He huomasivat viimeistään 1980-luvulla, ettei natsivallankumous ollut mahdollinen. Jäljelle jäikin systeemin kaataminen terrorismilla. Ehkä sen raunioista voisi syntyä uusi yhteiskunta tai sitten ei, mutta paluuta entiseen ei ainakaan olisi.

Olen huomannut natsismin olevan hyvin suosittu nuorten joukkosurmaajien keskuudesta. Joukkosurmaajat eivät ole yleensä vakaumuksellisia natseja, mutta he flirttailevat ideologian symboliikalla, usein sekoittaen sen satanismiin. Vaikuttakin siltä, että heitä ja Linkolaa vetoaa natsismissa juuri sen teoreettinen ja käytännöllinen massamurhan ja elitismin kannatus. Jostain syystä vasemmistolaisuus sen väkivaltaisemmassakaan muodossa ei herätä samoja mielikuvia joukkomurhaajien keskuudessa.

Mielestäni tämä johtuu hierarkkisesta ajattelusta, jossa on luonnollista tulla johtopäätökseen, että itse on ylempi kuin toinen ja voi päättää kuka kuolee ja kuka elää. Näin esimerkiksi esitti eksplisiittisesti Linkolaa ihaileva suomalainen koulusurmaaja Pekka-Eric Auvinen ”Luonnollisen valitsijan” -manifestissaan.

Tämä ei tarkoita, etteikö äärivasemmistolaisia terroristeja ihailtaisi uudessa nihilistisessä terroristisessa alakulttuurissa, vaan että äärioikeistolaiset terroristit ovat skenessä yliedustettuina. Tämä johtuu nimenomaan hierarkioitten kannatuksesta. Verenhimoisemmatkaan kommunistiset tekstit, joista olen itsekin kirjoittanut, perustuivat oman aikansa luokkavihaan, mutta ne eivät sisällä natsismille ja linkolalaisuudelle ominaista teoreettista elitististä vihaa ”ali-ihmisiä” kohtaan.

Matthew McManus on kirjoittanut kirjassaan The Rise of Post-modern Conservatism: neoliberalism, post-modern culture, and reactionary politics” (2020), että uusliberalismi yhdistettynä internetiin on luonut postmodernin kulttuurin, jossa ideat irrotetaan pois alkuperäisestä kontekstista ja sekoitetaan toisiinsa, luoden uuden kollaasimaisen kulttuurin. Linkolan ideat ovat hyvä esimerkki tällaisesta. Hänen terroristiset ideansa on irrotettu pois alkuperäisestä kontekstista, kuten myös ekoterroristi Ted Kasczinkyn, muuttuen yleistä massamurhaa ja tuhoa kannattaviksi meemeiksi, jotka kiertävät netissä. Nämä meemit innoittavat netissä sekä fasisteja, että uutta utopiatonta joukkosurmaideologiaa kannattavaa alakulttuuria.

Olen samaa mieltä Niemelän kirjaan kirjoittaneen Hännikäisen kanssa, siitä että Linkola oli osa ”kansallista mentaalihygieniaa”, eli eräänlainen keskiluokkaisen suomalaisen sijaiskärsijä, jonka avulla suomalaiset voi jatkaa luontoa tuhoavaa elämäntapaansa puhtain omantunnoin. Olen kirjoittanut blogiini vähän saman ajatuksen, koska olen huomannut, Linkolan ihailijoita olevan paljon tavallisten ihmisten keskuudessa, mutta harva on lähtenyt toteuttamaan käytännössä hänen ajatteluaan.

Vaikka olen samaa mieltä Niemelän kanssa, että Linkola oli niin äärimmäinen, ettei hän elinaikanaan saanut mitään haluamaansa ajettua läpi, olen eri mieltä Linkolan vaikutuksesta. Hän kyllä inspiroi uusnatseja ja muita akselerationismia kannattavia terroristeja. Näille luonnonsuojelu itsessään ei ole prioriteetti. Esimerkiksi ekofasistiksi ja natsiksi julistautunut Buffalon terroristi kirjoitti nettipäiväkirjaansa ideologiansa tärkeysjärjestyksen: ”Valkoisen kansanmurhan estäminen on listani kärjessä, jonka jälkeen haluan säilyttää maapallon.” Linkolan vaikutus jäikin tyngäksi ajatukseksi massamurhan mielekkyydestä ja myytistä siitä että hän ”eli kuin opetti.”

Lähteet

1 Kaati, Lisa; Asplund Cohen; Katie, Pollack Sarnecki; Hannah, Fernquist; Björn Pelzer, Johan (s.a.). Ekofascism. En studie av propaganda i digitala miljöer <<https://www.foi.se/en/foi/reports/report-summary.html?reportNo=FOI%20Memo%207441>&gt; (luettu 1.7.2022), s 4, 8

2 ICSR (2021). Violent Extremist Innovation: A Cross‑Ideological Analysis. (20.12.2021). <<ICSR. https://icsr.info/2021/12/20/violent-extremist-innovation-a-cross‑ideological-analysis/.>&gt; (luettu 14.7.2022) s 13

3 Varakallio, Teemu (toim.) (2021) Viimeinen siirto – Suomalainen ympäristöliike nyt eli kuinka mahdoton tehdään, S&S, Latvia, s 256‒257

4 Varakallio (2021) s 259, 289, 321

5 Varakallio (2021) s 256

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s