Tammikuun kuudes päivä 2021 ei ollut ainoa kerta, kun äärioikeisto yritti vallankaappausta USA:ssa. Vuonna 1934 joukko amerikkalaisia yritysjohtajia yritti järjestää vallankaappauksen, jolla kaataa demokraatteihin kuuluneen presidentti Franklin D. Roosevelt (FDR) ja pystyttää fasistinen diktatuuri. Näin väittää Jules Archerin vuonna 1973 julkaistu kirja ”The Plot to Seize the White House: The Shocking TRUE Story of the Conspiracy to Overthrow F.D.R”, jonka otsikon voisi suomentaa ”Juoni Valkoisen talon kaappaamiseksi. Järkyttävä tositarina salaliitosta kaataa FDR”
Archerin kirjassa kuvattu ”Business -juonena” tunnettu tapaus perustuu melkein kokonaan eläköityneen kenraali Smedley Butlerin (1881-1940) antamaan lausuntoon Yhdysvaltain edustajainhuoneen tutkimuskomissiolle. Butler väitti, että hänelle olisi tarjottu valtavia surmia rahaa johtamaan sotaveteraaneista koostuvaa armeijaa, jonka tehtävänä olisi painostaa presidentti luovuttamaan suurimman osan vallastaan kenraalille, joka varsinaisesti johtaisi maata. FDR:ästä tulisi nukkehallitsija. Verettömän vallankaappauksen tarkoitus olisi estää FDR:n 30-luvun lamaa torjuvat sosiaaliset uudistukset ja sitoa dollari uudelleen kultakantaan.
Butlerin mukaan salaliiton päärahoittajiin kuului pankkiireja ja suuryritysten johtajia, joista kuuluisimmat olisivat olleet Du Pontsin perhe, joka omistaa yhä maailman suurimpia yhtiöitä, kuten Dupontsin kemikaaliyhtiön ja autoja valmistavan General Motorsin sekä pankkiiri-, rautatie- ja terästeollisuuspohatta- J. P. Morgan. Butler kutsuikin juonta rikkaitten kapitalistien yritykseksi kaapata valta itselleen, hyödyntäen samoihin aikoihin Euroopassa nousevaa fasismia.
Historioitsijat ovat todenneet, että fasistit eivät olekaan historiallisesti päässeet valtaan ilman suurpääoman ja valtaeliitin tukea1, 2. Suuryrityksille onkin yhdentekevää, että äärioikeiston syvemmät tavoitteet ovat ihmisoikeuksien kumoaminen. Amerikkalainen äärioikeisto kannattaa hyvinvointivaltion ja valtiollisen verotuksen lakkauttamista3 , joka käy yhteen veroja välttävien suuryritysten tavoitteisiin. Tämän vuoksi jotkut amerikkalaiset miljonäärit, jotka ovat rahoittaneet natseja ja fundamentalistikristittyjä, ovat rahoittaneet myös uusliberaalia politiikkaa ajavia organisaatioita4. Tämä johtuu siitä, että uusliberaalismin ideologisiin periaatteisiin kuuluu demokraattisen päätöksenteon irrottaminen talouspolitiikasta ja sen siirtäminen talousasiantuntijoitten valvontaan ja suojeluun5. Käytännössä tämä tarkoittaa yritysten yksityisomaisuuden suojelua kansan mahdollisilta varallisuuden uudelleenjakovaatimuksilta.
Lakiprofessori Joel Bakanin kirjassa ”The Corporation: The Pathological Pursuit of Profit and Power” (2003) mukaan suuryritysten epädemokraattinen taipumus johtuu osakeyhtiön sisäänrakennetusta voiton maksimoinnista. Mielestäni Bakan on osittain oikeassa siinä, että suurin osa suuryrityksien epäeettisestä toiminnasta voidaan selittää niitten ahneudella. Jotkut suuryhtiöitten johtajat ovat kuitenkin selkeämmin toimimassa vakaumuksensa takia kuin kylmään laskelmointiin perustuen. Tästä hyvä esimerkki ovat äärioikeistoa rahoittavat miljardöörit Koch, Mercer, DeVos, Thiel, Lindel ja Donald Trump itse.
Olen jo kirjoittanut aiemmin, että oikeistolaisuuden keskeisin elementti on olemassa olevien hierarkioitten puolustaminen ja vahvistaminen. Fasismin on todettu olevan eräänlainen väkivaltainen vastareaktio siihen kun yhteiskunnallisia hierarkioita haastetaan liikaa6. Marxilaisten mielestä se on jopa kapitalismin viimeinen yritys pelastaa itsensä kommunisteilta. Yksi uusliberalismin pääteoreetikoista Ludwig von Mises on jopa kirjoittanut, että äärimmäisessä tapauksessa fasismia voidaan tukea torjuakseen kommunismia7.
Ne miljonäärit, jotka tukevat äärioikeistoa vakaumuksellisesta syystä, tukevat sitä koska uskovat, että he ovat ”ansainneet” paikkansa hierarkian huipulla ja sen vuoksi heillä on ”oikeus” komentaa työntekijöitään ja jos vasemmisto uhkaa tätä ”yksityisomaisuuden vapautta”, ammattiliitoilla ja muilla ihmisoikeuksilla, vasemmisto on joko heikennettävä tai tuhottava väkivalloin8. Hierarkkinen maailmankuva ulottuukin miljonäärien mielessä tehdashalleista kaikille yhteiskunnan osa-alueieille, joissa rikkaat hallitsevat köyhiä ja valkoiset cis-heteromiehet naisia ja vähemmistöjä. Tällaisessa maailmankuvassa kaikilla on oma paikka pyramidissa.
Uusliberalismin merkittävin teoreetikko Friedrich Hayek teoretisoikin, että perinteiset arvot luovat vapauden rajoissa yhdenmukaisen käyttäytymisen, jolloin valtion ei tarvitse käyttää poliisivoimia valvoakseen ihmisiä9. Käytännössä nämä ”perinteiset arvot” ovat rasismi, homofobia ja naisviha.
Olen aiemminkin kirjoittanut, että edellä mainitut asenteet ovat eräänlaista matalan kynnyksen sosiaalista kontrollia, joka vetoaa erityisesti ihmisiin, joilla ei muuten ole valtaa yhteiskunnassa. Miljonäärien ei tarvitse olla avoimesti rasistisia, koska he voivat jo työpaikoillaan kontroloida ihmisiä, mutta tavallinen keskiluokkainen tai sitä alempaan luokkaan kuuluva voi vain tuntea kuuluvansa eliittiin haukkumalla vähemmistöjä. Tämän on vahvistanut tuore Valtioneuvoston tilaama vihapuhetutkimus10.Ei olekaan ihme, että historiallisesti talousliberalismia ja valtion minimaalista sääntelyä kannattavat ihmiset ovat USA:ssa kannattaneet rotuerottelua11.
Tämä on todennäköisesti syy, miksi nykyään niin moni Hayekia kannattanut libertaari on radikalisoitunut äärioikeistoon. Äärioikealle radikalisoituneitten libertaarien logiikan mukaan vasemmisto yrittää rajoittaa heidän yksilöllisiä vapauksia harjoittaa ”perinteisiä arvoja”, jonka vuoksi vahva valtio tarvitaan vasemmiston murskaamiseksi12.
Archerin kirjassa kuvataankin, että 30-luvulla miljonäärit, kuten Du Points ja J.P. Morgan tukivat äärioikeistolaista veteraanijärjestöä American Legionia, jotta sitä voitiin käyttää lakkojen murtamiseen väkivalloin. Butlerin mukaan järjestö aiottiin mobilisoida fasistisen vallankaappauksen aseelliseksi voimaksi, kuten Mussolini mobilisoi squadrista-veteraanit.
Fasistit ja natsit voivat sanoa olevansa antikapitalisteja ja antielitistejä, mutta heidän tarkka retoriikkansa analyysi osoittaa, että he uskovat vain että olemassa oleva valtaeliitti on ”rappeutunut” ja pitää vaihtaa ”uudella verellä”. Itse vallitsevaa järjestelmää ei nähdä ongelmana ja sen vuoksi ”kunnollisten” kapitalistien tuki otetaan avosylin vastaan.
Nykyäänkin USA:ssa on miljonäärejä, jotka jatkavat tätä perinnettä, kuten miljardööripresidentti Donald Trump, jonka tukemat sotaveteraaneja rekrytoivat äärioikeistolaiset katutappelujärjestö Proud Boys ja Oath Keepers -miliisi yrittivät kaapata Trumpille vallan hän hävitessään presidentinvaalit.
”Business -juoni” on yhä kiistanalainen tapaus, koska ainoat todisteet juonesta ovat Butlerin kertomus, jonka tutkimuskomissio onnistui omalla tutkimuksellaan varmistamaan todeksi. Kuitenkin ketään ei pidätetty tai syytetty juoneen osallistumisesta, eikä nykypäivänäkään muita todisteita ole löydetty. Näin varovaisin arvio on, että kyseistä juonta suunniteltiin, mutta se kariutui heti alkuunsa Butlerin kieltäydyttyä osallistumasta siihen.
Archerin kirja on siitä surkea, että se perustuu kokonaan edustajahuoneen tutkimuskomission löytöihin, eikä muihin ensikäden tutkimuksiin. Kirjailijalla on myös ärsyttävä tapa kutsua juonta ”fasistiseksi”, vaikka ainoa fasistinen asia juonessa on se, että sen tarkoitus oli hyödyntää sotaveteraaneja. Koko kirjassa ei ole todisteita, että kukaan juonen väitetyistä osallisista olisi vakaumuksellinen fasisti tai edes väittäisi tarkoituksen olleen muuttaa USA:n fasistiseksi. Tämän vuoksi salajuoni tunnetaankin ”business -juonena” tai ”Wall Street vallankaappauksena”, koska mitä ilmeisemmin sen tavoite oli luoda suuryritysten johtama korporativistinen diktatuuri.
Archerin kirja onkin suurimmaksi osaksi kenraali Butlerin elämäkerta, joka itsessään on mielenkiintoinen, mutta ei syy, miksi otin kirjan alun perin luettavaksi. Archerin kirja taitaa olla niitä tapauksia, joissa kustantaja päätti markkinoida kirjaa korostamalla sen yhtä kohtaa enemmän kuin muita, eli Butlerin kertomusta estetystä vallankaappauksesta.
Archerin kirja kuitenkin avaa, miten 1930-luvulla kapitalistit kokivat sosiaaliset reformit uhaksi omalle varallisuudelleen ja suunnittelivat äärimmäistä keinoa pysäyttääkseen ne. Voidaan sanoa, että hyvin pitkään kapitalistien ei ole tarvinnut tukea äärioikeistoa, kun uusliberalismi onnistui samassa tarkoituksessa paljon verettömämmin. Ei kuitenkaan ei ikuisesti, jonka vuoksi 2010-luvulla uusi äärioikeisto alkoi nousta päätään. Minusta ei ole sattumaa, että 2008 talouskriisin aiheuttaneen Wall Streetinpankin Goldman Sachsin entinen pankkiiri Steven Bannon ryhtyi uusfasistiseksi aktivistiksi. Kuten Karl Marx sanoi ”historia toistaa itseään. Ensin tragediana ja sitten farssina.”
Lähteet
1 Griffin, Roger (1991) The Nature of Fascism, Routledge, London, s 77, 102, 108
2 Michael Burleigh (2004) suomentanut Seppo Hyrkäs, Kolmas valtakunta. Uusi historia, WSOY, Helsinki, s 64, 72
3 Ruotsila, Markku (2018) Sydänmaiden kapina. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu, Gaudeaumus, Riikka s 34, 39-40, 52, 73, 80, 129, 281
4 Ruotsila (2018) s 248
5 Löppönen, Paavo, Vapauden markkinat. Uusliberalismin kertomus, Vastapaino, Tallinna, 2017, s 22, 120
6 Jokisalo, Jouko (2016) Euroopan radikaalioikeisto, Into Kustannus Oy, Helsinki. S 16
7 Von Mises, Ludwig ja Bettina Bien Greaves (2005) Liberalism: The Classical Tradition. Indianapolis: Liberty Fund s 74‒75
8 Sandler, Elizabeth (2017) Neoreaction A Basilisk. Essays on and around the Alt-right, Editorium Press 240-141
9 Brown, W. (2019) In the Ruins of Neoliberalism: The Rise of Antidemocratic Politics in the West. [Online]. New York: Columbia University Press, s 99
10 Saresma, Tuija, Reeta Pöyhtäri, Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Marko Juutinen, Paula Haara, Urho Tulonen, Kaarina Nikunen & Jenita Rauta (2022). Verkkoviha : Vihapuheen tuottajien ja levittäjien verkostot, toimintamuodot ja motiivit. (20.6.2022). Sarjajulkaisu. Valtioneuvoston kanslia, <<https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164244>> (luettu 21.6.2022), s 93‒94
11 Jalonen, Jussi (2019) Ayn Rand. Kapitalismin valtiatar, Gaudeamus, Tallina. S 39. Olen myös kirjoittanut aiheesta blogiini <<https://spektaakkeliyhteiskunta.com/2021/03/19/onko-kapitalismi-rasistinen/>>
12 Hermansson, Patrick, Lawrence, David , Mulhall Joe , Murdoch Simon, The International Alt-Right: Fascism for the 21st Century? (Routledge Studies in Fascism and the Far Right), Routledge, London, 2020, s 54-55
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 