USA:ssa kristillinen nationalismi on nousemassa uudeksi äärioikeiston aalloksi. Sen toimijoina toimivat entiset fasistiset alt-right aktivistit, jotka yrittävät saavuttaa vallan peittelemällä totalitaristisen ja rasistisen agendansa kristillisyydellä. Onkin puhuttu ”kristofasismin” noususta, jonka yksi radikaaleimmista liikkeistä on The New Columbia -liike.
Otin luettavaksi New Columbian viime vuonna julkaistun manifestin ”Toward a New Columbia” (Kohti uutta Columbiaa), tutkiakseen paremmin mitä tarkalleen kristofasismi on?
Manifesti alkaa kristillisellä uskonjulistuksella, jossa luetellaan uskonnon keskeisemmät pilarit. Tämän jälkeen alkaa manifestin varsinainen sisältö, joka on avoimen fundamentalistinen. Manifestissa julistetaan, että ihmisten ylin auktoriteetti pitää olla Jumalan sana ja mikä tahansa, joka on tätä ”sanaa” vastaan on hylättävä. Manifestissa julistetaan suoraan, ettei ole olemassa muuta objektiivista totuutta kuin Jumalan sana, eikä myöskään mitään filosofiaa tai ideologiaa, joka voisi ylittää Jumalan sanan. Manifestin kirjoittajat asemoivat itsensä tiukasti kristillisen dogman taakse, jota ei saa kyseenalaistaa.
Fundamentalistikristillisyys ei itsesään vielä tee liikkeestä kuitenkaan fasistista, vaikkakin manifestin maailmanikuva on äärimmäisen konservatiivi. Tarvitaan enemmän kuin abortin, ehkäisyvälineitten ja homojen vastustamista, määritelläkseen jonkun tahon fasistiseksi
New Columbia tarjoaakin nopeasti syyn määrittelylle: Ensisijaisesti se vastustaa yksilöllisyyttä ja kaikkea sen ympärillä. Manifestin mukaan perhe on pienin yksikkö yhteiskunnassa. Yksilön on alistuttava perheen hyvinvoinnin eteen, eikä ajateltava omaa etuaan. Koska New Columbia on määritellyt kannattavansa äärimmäisen taantumuksellisia arvoja, sen perhekeskeisyys ei voi tulkita vain haluna lisätä ihmisten välistä solidaarisuutta, vaan alistuneisuutta patriarkaalisille arvoille.
Manifestissa avoimesti kannatetaan patriarkaaista ja jopa rodullista hierarkiaa, suoraan julistaen että sen kirjoittajat vastustavat: ”epäluonnollista” tasa-arvoa (jota ei määritellä). Manifestissa sanotaan: “Ikä, rotu, sukupuoli, älykkyys ja fyysiset kyvyy luovat pyhän epätasa-arvoisen hierarkian”.
Tällainen hierarkkinen ajattelu on niin hyvin määritelty, että sitä ei voi sanoa edustavansa perinteistä konservatiivista ajattelua, jossa vielä kannatetaan meritokratiaa, eli ajatusta, että kuka tahansa voi teoriassa nousta yhteiskunnassa. New Columbian hierakkinen maailmankuva muistuttaa rodun mainitsemisella fasistista maailmankuvaa tai jopa aristokraattista ajattelutapaa syntyperän perusteella määritellystä yhteiskunnallisesta paikasta.
Fasismia on kuitenkin määritelty teoriassa tasa-arvoisemmaksi maailmankuvaksi kuin perinteinen aristokratia, koska Natsi-Saksassa ja fasistisessa Italiassa kuka tahansa valtapuolueen jäsen pystyi nousemaan urassaan taustastaan huolimatta hierarkian huipulle1. Olihan Natsi-Saksan korkein johtaja entinen maisemamaalari ja pikkuvirkamiehen lapsi.
New Columbian fasistisuus varmistuu, kun se suoraan julistaa edustavansa ”kolmatta positiota”, joka on “superkapitalismia” ja “radikaalia edistyksellisyyttä” vastaan. Kolmas positio on kirjaimellisesti nimitys, jota fasistiset liikkeet käyttävät itsestään ja tarkoittaa juuri sitä, mitä New columbialaiset kuvaavat. Käytännössä kolmas positio tarkoittaa korporativistista talousjärjestelmää yhdistettynä konservatiiviseen sosiaalipolitiikaan.
Manifestissa demokratiaa kutsutaan ”epäonnistuneeksi kokeiluksi”, joka ei voi toimia, koska kaikki kansalaiset eivät ole tarpeeksi tietoisia erilaisista yhteiskunnan ongelmista. Sen vuoksi manifestissa kannatetaan ainoastaan paikallisdemokratiaa, mutta koko kansakuntaa ja ulkopolitiikkaa koskevat päätökset pitäisi jättää asiantuntijoille. New Columbia menee pidemmälle rikkoen amerikkalaisen oikeiston pyhimpiä uskonkappaleita: osavaltioitten itsehallinto. Manifestin mukaan liittovaltio pitää olla vahva ja määrättävä samat lait kaikille osavaltioille. Tämä todennäköisesti johtuu New Columbian fasistisesta ja äärikristillisestä näkökulmasta, jossa ajatus, että joku osavaltio voisi toimia turvasatamana aborteille ja muille ihmisoikeuksille, on sietämätöntä.
Valtiomalliksi manifesti asettaa ”orgaanisen” valtion, joka on fasistinen käsite valtiosta, jossa jokainen yhteiskuntaluokka työskentelee kokonaisuuden hyväksi. Jokaisella on oma lokero, josta pitää olla ”ylpeä” ja, jolla on ”kunnioitettava” tehtävä. Tämä onkin klassisen fasismin käsitys ”oikeasta” tasa-arvosta, jota New Columbia -liikekin manifestissa ajaa. Manifestin mukaan jokaisen työ on arvokas, koska se on panos kollektiivin hyvinvoinnille. Tietenkin kollektiiviin kuuluvat ensisijaisesti valkoiset cis-heteromiehet, mutta on se tämän kapean ihmisryhmän sisällä vallitsisi tasa-arvo.
Hämmästyttävintä tällaisessä manifestissa on, että se julkaistiin viime vuonna. Yli kymmenen vuotta sitten Yhdysvalloissa hyväksyttiin ensimmäinen musta presidentti ja kymmenen vuotta sitten homojen oikeuden avioliittoon. Äärikristillisyys ja fasismi näyttivät jääneen historian roskakoriin. Kaikki muuttui 2016 Trumpin presidenttiyden aikana. Nyt Trump on poissa ja paljon pahempi poliittinen liike on kasvattamassa alaa. Margaret Atwoodin 1985 julkaistu ”Orjattaresi” -romaanin kuvaama äärikristillinen dystopia on nyt ajankohtaisempi uhka kuin sen julkaisuvuonna.
Lähteet
Whitman, James Q (2018) Hitler’s American model: the United States and the making of Nazi race law, Princeton University Press, s 109
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 