Hyvää uutta vuotta! Luin viime vuonna 148 kirjaa, joka on 29 kirjaa enemmän kuin vuonna 2021. Yllätyin kirjojen määrän noususta, koska tänä vuonna tapahtui kaikenlaista, joka vei aikaani lukemiselta. Syy kirjojen lukumäärän nousuun johtunee siitä, että keväästä syksyyn asti kuuntelin kaksinkertaisella nopeudella äänikirjoja.
Äänikirja on sinänsä mainio keksintö, koska aloin kuunnella monia kirjoja, jotka kiinnostivat vain jonkin verran, mutta joihin en jaksaisi sitoutua moneksi tunniksi lukemaan. Kuuntelinkin romaaneja ja minun alani ulkopuolisia tietokirjoja. Sellaisia, joista voi imeä pieniä mielenkiintoisia tiedonmurusia, joilla teeskennellä tietävänsä kaikesta
Kuten 2021 lupasin, keskityin tänä vuonna kirjoittamaan blogiini pelkästään oikeistolaisia ei-fiktiokirjoja tai oikeistolaisista kertovia tietokirjoja, pyrkien ymmärtämään poliittista suuntausta. Tämä tarkoittaa, että bloggaukseni julkaisutahti on pienentynyt merkittävästi. Luin oikeastaan paljon muutakin kuin oikeistolaisuuteen liittyviä kirjoja, mutta vain oikeistolaisuuteen, erityisesti äärioikeistoon, liittyvät artikkelit ovat suosituimpia.
Viime vuonna luettu oikeistolaisuuteen liittyvä kirjallisuus on ollut monipuolista, mutta suurempi fokus on ollut salaliitoteorioihin liittyvä kirjallisuus. Tämä on heijastuma aikamme trendeistä ja jokaisen kustantamon halusta saada oma kirja uudelle markkinaraolle. En edes lukenut kaikkea aihepiiriin liittyvää, jota on julkaistu, koska kirjoja on todella paljon. Edellinen vastaava trendi oli julkaista kirja demokratian kuolemasta. Elämme synkkiä aikoja.
Oma blogikirjoitukseni Juhani Ahvion koronadenialistikirjasta päättyikin Markus Tiittulan kirjan ”Taistelu totuudesta: Mikä salaliittoteorioissa koukuttaa ja miksi ne pitää ottaa vakavasti?” (2022) kirjan lähdeviitteeksi!
Viime vuonna huomionarvoisimmat oikeistolaisten kirjoittamat kirjat, joita luin ja joista kirjoitin, ovat olleet suomalaisen akselerationistinen fasistiteoreetikko Kai Murroksen kirjat1, 2, oikeistokonservaiivisen kanadalaisen psykologian perofessori Jordan B. Petersonin ”12 uutta elämänohjetta. Järjestyksen jälkeen” (2021) ja amerikkalainen fundamentalistikristitty Pat Robertson salaliittoteoriakirja ”Uusi maailmanjärjestys” (1991).
Mainittavimmat oikeistolaisista kertovat tietokirjat ovat olleet Anton Shekhovtsovin ”Russia and the western far right” (2018), Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori Juha Räikän “Salaliittoteorioiden filosofia. Temppeliherroista liskoihmisiin” (2021), Mike Rothchildin “The Storm is Upon Us. How Qanon became a movement, cult, and a conspiracy theory of everything” (2021), Anna-Leena Laurénin ”Samettidiktatuuri. Vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä” (2021), Michael Kimmelin ”Healing from Hate. How Young Men Get Into‒and Out of Violent Extremism” (2018)ja Jason Stanleyin ”Näin toimii fasismi. Vastakkainasettelun politiikka” (2018)
Bonuksena vain hyvin etäisesti oikeistolaisuuteen liittyvä kirja, joka teki suuren vaikutuksen, on Alvin Tofflerin ”Hätkähdyttävä tulevaisuus” (1970), joka vaikutti lähes täydellisesti ennustaneen nykymaailmamme ja sen ongelmat valeuutisineen, oikeistopopulismineen ja -terrorismineen.
Goodreads on tehnyt vuodesta 2022 koosteen lukemistani kirjoista, joten voit vilkaista mitä kaikkea olen lukenut silloin.
Otin vastaan Leo Straniuksen ”Tehokkuuden taika – Näin voit elää enemmän” (2022) kirjan neuvon äänikirjojen kaksinkertaisesta nopeudesta ja kuuntelin niitä kaikkina yksin olon aikoina, enkä lukenut fyysistä kirjaa silloin. En tilastoinut kuinka monta äänikirjaa kuuntelin viime vuonna, mutta teen sen tänä vuonna.
Syksyllä äänikirjojen kuuntelu loppui seinään, kun siirryin etätöihin ja muutin yhteen vaimoni kanssa. Menin joulukuussa naimisiin! Yksinäiset hetket ovat nyt liian harvoja, että kannattaisi maksaa 20 euroa kuukaudessa äänikirjapalvelusta. Ehkä jos tänä vuonna minä tai vaimoni siirrymme kodin ulkopuolisiin töihin, aktivoin jälleen Storytell-äänikirjapalvelun.
Yhdessäolo vaimon kanssa vähensi merkittävästi kaikenlaisten kirjojen lukemista. Onnistuin varaamaan vähintään tunnin päivittäiselle lukemiselle.
Kirjojen sukupuolijakauma on yhä ylivoimaisesti kallellaan miehiin. Viime vuonna luin 105 miesten kirjoittamia kirjoja ja 57 naisten kirjoittamia kirjoja. Erityisesti tietokirjoissa oli joskus monta kirjoittajaa, jotka edustivat eri sukupuolia, joten se selittää, miksi sukupuolijakaumassa vaikuttaa olevan enemmän kirjoja kuin luettujen kirjojen kokonaismäärässä.
Tänä vuonna myös huomasin, että blogini lukijämäärä on lakannut kasvamasta ja pysynyt samana. Lakkautinkin blogin Instagram-tilin, kun sieltä tuli niin vähän lukijoita ja perustin TikTok -tilin, jossa teen lyhyitä esittelyitä kirjoista ja linkkaan blogini jokaisen videon lopussa, jos haluaa syventyä entisestään aiheeseen. Tähän asti katsojamäärät ovat olleet vaatimattomia, noin tuhat tai hieman yli kaksituhatta katsojaa. Silti enemmän kuin Instagramissa oli tykkäyksiä. Twitter-tililläni on taas yli 5000 seuraajaa, mutta en tiedä lukevatko he blogiani vai seuraavatko he vain kun twiittaan mielipiteitäni kaikenlaisista asioista?
Viime vuonna loin uuden lukuhaasteen, jossa luen joka vuosi scifi-kirjojen Nebula-kilpailun finalistikirjat. En onnistunut lukemaan kuin muutaman, kun minulla on samaan aikaan muita lukuhaasteita kuten lukea suomalaisten kirjoittamia kirjoja ja niin sanottuja ”vakavempia” romaaneja sekä varmistaa, että luen vuorotellen miesten ja naisten kirjoittamia kirjoja.
Tarkoituksena ei ole niinkään voittaa mitään kilpailua, vaan pysyä ajan tasalla ja lukea monipuolisesti. Samalla on kivaa pitää tarkkoja tilastoja lukemisesta. En halua jähmettyä yhteen ajattelutapaan, vaan tuntea erilaisia perspektiiveja ja kirjallisuus on yksi parhaimmista tavoista avartaa mieltä. Hyvää uutta vuotta!
1https://spektaakkeliyhteiskunta.com/2022/01/21/kun-fasisti-trollasi-suomen/
2https://spektaakkeliyhteiskunta.com/2022/03/05/absoluuttista-fasismia/
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 