Adolf Hitleristä on kulttuurissamme pahuuden symboli, mutta myöskin äärioikeistolaisen aktivistin prototyyppi. Tämä paljastuu lukiessa viime vuonna suomennetun Roman Sandgruberin ”Alois Hitler – Diktaattorin isä” (2021) kirjan.
Sirpa Hietasen suomentamassa kirjassa Sandgruber käy läpi Adolf Hitlerin isän Alois Hitlerin (1837-1903) elämää, selvittääkseen minkälaisessa kodissa tuleva natsidiktaattori kasvoi. Kirjassa paljastuu, että Hitlerin isä oli väkivaltainen elitistinen pikkuporvarinousukas, jonka arvoja ja hyväksyntää Hitler haki koko elämänsä.
Sandgruber kirja on erityisen mielenkiintoinen, koska se käy läpi tarkasti eri lähdeaineistoa, jota on saatavissa Hitlerin perheestä, samalla opettaen lukijaa lähdekritiikistä. Hitlerin lapsuudesta on liikkeellä erilaisia myyttejä, jotka eivät kuitenkaan ole totta. Kuuluisin on se, että Hitler olisi juutalaista sukua. Tämä myytti perustuu siihen, että Hitlerin isä oli avioton lapsi, jonka isästä ei ole mitään tietoa.
Koska Hitlerin isänpuoleisesta isoisästä ei tiedetä yhtään mitään, joku keksi että hän voisi olla juutalainen. Myytti antaisi perustan psykologisoivalle teorialle, että Hitlerin hirmuteot juutalaisia vastaan olisivat itseinhon tulosta. Mitään todisteita isoisästä ei ole, joten emme voi koskaan tietää. Hitlerin isää ja itse Adolf Hitleriä vaivasi koko heidän elämässään tämä aukko sukuhistoriassa.
Sandgruberin kirjassa huomaa Adolf Hitlerin persoonan sisältävän samoja elementtejä kuin nykyisissä äärioikeistolaisissa: halveksunta opetusinstituutioita kohtaan, väkivallan ihailu, voimakas nationalismi, elitismi ja samanaikaisesti mytologisoidun ”tavallisen yksinkertaisen kansan” ihailu, vaikeus hyväksyä muitten mielipiteitä, yms. Hitlerillä oli jopa nykyäärioikeistolle tunnusomaisia piirteitä, kuten pinttynyt viha pyöräilijöitä kohtaan ja suuri ujous naisia kohtaan.
Sandgruberin kirjassa paljastuu, ettei nuorella Hitlerillä ollut koskaan naisystävää, tyttöystävää tai edes rakkauden kohdetta. Sandgruberin mukaan moni epäileekin että Hitler olisi ollut homo, mutta mitään todisteita tästä ei ole. Suomessa taas on tehty tulkinta Hitleristä incelin prototyyppinä, joka sopii paremmin, vaikka ei ole kunnolla todisteita, että Hitlerillä olisi ylipäätänsä kiinnostusta seksiin.
Adolf Hitler oppi isältään halveksimaan kaikkia oppineita, koska Alois oli itseoppinut käsityöläinen, joka onnistui omilla ponnistuksillaan nousemaan ensin korkea-arvoiseksi tullimieheksi ja myöhemmin maatilan omistajaksi ja menestyneeksi mehiläishoitajaksi.
Hitlerin isä olikin oikeistolaisen mytologian malliesimerkki ”itsetehdystä miehestä”. Nuori Hitler ei kuitenkaan täyttänyt isän eläessä tämän korkeita odotuksia. Hitler oli fyysisesti heikko taitelija, joka vihasi koulua ja piti ajatusta konttorityöstä kammottavana.
Sandgruberin teesi onkin, että Adolf Hitler yritti jopa isänsä kuoltua todistaa tälle että hän oli rakkauden ja ihailun arvoinen, vaikka ei seurannut isänsä asettamaa koulutuspolkua. Isä kun halusi poikansa olevan joko yhtä vauras ja vaikutusvaltainen kuin hän, jos ei enemmän. Hitlerin kunnianhimo menikin vähän överiksi.
Kirjailijan mukaan Hitlerin isä ei osannut kasvattaa poikaansa muuten kuin “kurituksella ja painostamisella” ja Hitler myönsi aikuisena, ettei hän rakastanut isäänsä, vaan pelkäsi tätä. Kuitenkin Hitler ei vihannut isäänsä, jonka vuoksi hän omaksui isänsä arvot, jopa väkivaltaisuuden:
Hitler kannatti ruumiillista kuritusta kasvatusmenetelmänä, koska ”nuorten poikien pitää oppia myös kestämään iskuja”.
Kirjailijan mukaan Hitler vei väkivallan filosofiansa äärimmäisyyksiin sanoen, että valtion tehtävä ei ole “kasvattaa rauhaa rakastavien kaunosielujen ja ruumiillisesti rappeutuneitten ihmisten siirtokuntaa” ja, että “heikkous on hakattava pois ihmisestä!”
Lukiessa näitä Hitlerin mielipiteitä, ei voi kuin huomata hänen ajatusten fasistisuuden. Fasismi kun ei ole mitään muuta kuin äärimmäisen väkivallan ja vihan ideologia.
Hitler kasvoikin kodissa, jonka maailmankuvaan kuului äärimmäistä individualismia, itsensä toteuttamisesta sosiaalisen nousun kautta ja äärimmäistä autoritaarisuutta, jossa vahvemmat määräävät brutaalilla väkivallalla heikompia.
Hitlerin maailmankuva olikin tyyppillisen äärioikeistolaisen maailmankuva: hierarkkinen, mutta joustava, koska hierarkian huipulle pääsi teoriassa kuka vain, jos vain ottaa itsestään niskasta kiinni. Erona vanhaan oikeistoon, joka koostui aatelissukuisista tilanomistajista. Jos äärioikeistossa ei kuitenkaan tottele hierarkian sääntöjä, on kestettävä väkivaltaa ja repressiota tai jopa tuho.
Silti väkivaltainen isä ei vielä tee kenestäkään natsia. Sandgruberin kirjassa käy ilmi, että Hitlerillä oli erilaisia persoonalisia oikkuja, jotka muovasivat hänestä sellaisen kuin hän oli, mutta mielestäni se mikä lopullisesti ajoi Hitlerin äärimmäiseen pahuuteen, oli äitinsä kuolema. Kirjassa käy ilmi, että Hitler rakasti äitiään syvästi, mutta tämä kuoli neljäkymmentäkuusivuotiaana, kun Hitler oli teini-ikäinen. Hitlerin perheen lääkäri kertoi, ettei ollut koskaan ennen nähnyt niin “surun murtamaa” ihmistä kuin nuorta Hitleriä kun tämä koki äitinsä kuoleman. Nuorella Hitlerillä ei ollut tämän jälkeen ketään, jota rakastaa tai jolta saada rakkautta.
Ehkä jos Hitlerin äiti ei olisi kuollut, jokin nuoren Hitlerin sisällä ei olisi myöskään lopullisesti mennyt rikki.
Ei Sandgruber enkä minä väitä, että äidin kuolema tai edes väkivaltaiset vanhemmat aiheuttaisi fasismia, vaan näiden kombinaatio muovasivat Hitleristä vastaan ottavaisemman fasistisille ideoille.
Fasismi oli olemassa ideologiana ennen Adolf Hitleriä ja jotkut tutkijat vertaavatkin fasismia sairauteen1, 2, mutta vasta Hitlerin aikana fasismi ”radikalisoitui”3 äärimmäiseksi joukkotuhon ideologiaksi. Hitler yksin ei luonut natsismia, mutta hän ja monet muut ensimmäisen maailmansodan katkeroituneet nuoret miehet saivat ideologian kautta oikeutuksen patologioilleen.
”Alois Hitler – Diktaattorin isä” onkin hyvä tutkielma siitä, minkälainen ihmistyyppi näkee äärioikeistolaisuuden houkuttelevana ideologiana. Alois Hitlerin elinaikana fasismia ei ollut olemassa ja hän olikin liberaali porvari, jonka ”tyrannimainen” luonteenpiirre ei saanut ideologista oikeutusta, joten se jäi hänen kotinsa sisälle. Aloisin pojan elinaikana tarina oli toinen.
Nykyäänkin on joukko vihaisia nuoria miehiä, jotka ovat valmiina kuulemaan kunniakkaan kertomukset siitä, miten heidän vihansa ja turhautumisensa johtuu siitä, että erilaiset ihmisryhmät, pääosin naiset ja vähemmistöt, ovat riistäneet vasemmistolaisten avulla heiltä paikan yhteiskunnallisen hierarkian huipulta. Ainoa ratkaisu on palauttaa nämä kaikki ryhmät takaisin yhteiskunnan hierarkian pohjalle tai tuhota ne lopullisesti.
1Griffin, Roger (1991) The Nature of Fascism, Routledge, London s 178
2 Psykiatrin tohtori Bandy Leen haastattelu, Tiittula. Markus (2019) Valkokaavuista punahattuihin. Amerikkalainen fasismi ja oikeiston radikalisoituminen, Vastapaino, Tampere, s 248
3Griffin (1991) s 101
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 