Perussuomalaisten ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi tämän vuoden maaliskuussa Simon Grönroosin toimittaman ”Woke. Identiteettipolitiikkaa antirasismista transkysymyksiin” -kirjan.
Oma käsitykseni wokesta on, että se on uudenlaiseen antirasistiseen aktivismiin liittyvä ilmiö, jossa rasismia nähdään yhteiskunnan rakenteissa, eikä vain vihaisten yksilöitten aggresiivisessa käytöksessä etnisiä vähemmistöjä vastaan. Esimerkki tästä ovat ihmiset, jotka kokevat länsimaisen tiedefilosofian kaanonin rasistisena, koska siinä on vain valkoisia heteromiehiä.
Perussuomaisten Woke-teos on uusin yritys määritellä ja kritisoida woke -nimistä ilmiötä. Sanon yritys, koska Perustan woke -kirjassa ei olla yksimielisiä siitä onko woke ilmiö, ideologia, uskonto vai ”oikeistolaisten” suuryritysten, juutalaisten liikemiesten, AY-aktiivien ja jopa brittiläisen aatelispariskunnan salaliitto rikastuttaa itsensä ja pystyttää jonkinlainen sosialistinen diktatuuri.
Grönroosin toimittama woke -kirja on eri perussuomalaisten kirjoittama artikkelikokoelma, jonka vuoksi wokesta on monta eri tulkintaa. Huomioitavaa tästä julkaisusta on, että mukaan on saatu korkeasti koulutettuja tutkijoita kirjoittamaan artikkeleita. Tämä ei estä kirjoittajia käyttämästä äärioikeistolaisia salaliittoteorioita kritisoidakseen wokea. Kerron näistä tarkasti tuonnempana .
Kirjan eri kirjoittajien woken määritelmien mukaan wokea ovat listattuna ajatukset, kuten: “Kehitysmaamaahanmuutto on rikkaus”, “globalisaatio lisää demokratiaa”, “isänmaallisuus on rasismia”, “valkoinen mies on paha”, “EU tuo vaurautta”, “intersektionalismi ja radikaalifeminismi lisäävät tasa-arvoa”, “huumeiden laillistamista ja narkkaamishuoneita”, “sukupuolten moninaisuus”, “kehopositiivisuus” ja “transnaiset ovat naisia”, sekä ilmiöt kuten transsukupuolisuus, ilmastoahdistus jos ei itse ilmastonmuutos, seksityö, #metoo, cancel-culttuuri, deplatforming ja jopa poliittiset puolueet kuten Kokoomus. Woke kerrotaan olevan myös perhe vastainen. Kuten eräs kaverini kommentoi Twitterissä: ”olin ihan varma, että tällä listalla olisi ollut myös koulun silakkapihvit ja rusinat maksalaatikossa ”
Woke onkin aika paljon asioita, joita on vaikea yhdistää toisiinsa. Joku voisi sanoa, että kuulostaa kokoelmalta vasemmistolaisuuteen assosioituja asioita, mutta EU ja Kokoomus eivät ole erityisen vasemmistolaisia tahoja.
Suomen Perustan toiminnanjohtaja Grönroosin mukaan “Woke-ajattelu on ollut aina olemassa eri muodoissaan” antaakin ymmärtää, että woke on vain uusi sana edistykselle tai ainakin, että edistyksellisiksi itseään uskovien ilmiölle. Muutkin kirjoittajat, kuten Suomen uutisten päätoimittaja Matias Turkkila ja Talouastieteen emeriittusprofessori Matti Viren kuvaavat wokea sukupolvikapinaksi, joka pahimmillaan voi johtaa sivilisaation romahdukseen tai veriseen vallankumoukseen.
Ehkä edellä mainitut kirjoittajat ovat oikeilla jäljillä, koska ainoa yhdistävä asia koko tässä kirjassa on, että woke yhdistetään edistysprojekteihin, niin ilmastonmuutoksen torjunnasta rasismin päihittämiseen. Kukaan kirjoittajista ei manitse wokella olevan lopullista utopistista visiota, ainoastaan epämääräinen pyrkimys parantaa maailmaa, vastustamalla vanhan maailman jäänteiksi koettuja asenteita ja ilmiöitä. Wokea käytetäänkin tässä kirjassa leimakirveenä joukkoon asioita, joita Perusuomalaisissa vastustetaan.
Tässä artikkelissa analysoin perussuomalaisten woke -kirjaa, keskittyen ainoastaan siihen, miten he määrittelevät woken ja mitä se kertoo kirjan kirjoittajien omasta maailmankuvasta. Kirjassa on myös erilaisia faktavirheitä ja vääristelyjä, mutta jätän ne huomiotta, koska artikkeli on jo varsin pitkä.
Hierarkioita ei ole olemassa, mutta niitten kääntäminen on vaarallista!
Kirja alkaa Matias Turkkilan artikkelilla. Turkkilan ja kaikkien muittenkin kirjoittajien mukaan Woke on rasistinen ideologia, joka jakaa ihmiset eri rotuihin ja sen tavoite on kääntää: ”perinteinen valtapyramidi ylösalaisin. Heikoista tulee vahvoja, vahvat tehdään tarkoituksella heikoiksi. Miespomot sysätään nurkkaan häpeämään ja laitetaan teippi suun eteen. Maailma olkoon vähäväkisten. Väärän kuninkaan päivät, pysyvästi. ”
”Valtapyramidin kääntäminen ylösalaisin” on yksi toistuva teema tässä kirjassa. Grönroos kuvaa kirjassa woken tavoitteeksi ”koko vallitsevan järjestelmän kääntämistä päälaelleen”. Viren sanoo taas, että wokessa “kaikki käännetään ylösalaisin ja sitten palataan vanhaan.”.
Antifeministinen sosiologi Henry Laasanen kirjoittaa, että wokessa oleva: “ihmisten jaottelu ryhmiin ihonvärin mukaan” johtaa siihen, että “Empaattinen wokettaja miettii taukoamatta sanomisiaan ja tekemisiään, jotta rodullistetut kokisivat olonsa turvalliseksi. Varminta on tietenkin kohdella rodullistettuja paremmin kuin muita ryhmiä, jotta rasismin välttäminen olisi varmaa. Lopputuloksena monet valkoiset kokevat joutuneensa kakkosluokan kansalaisiksi.”.
Kielitietelijä Erkki Seppäsen kuvaa woken edustavan “klassista rasismia” ja Viren mukaan wokessa “Suurimman sortajan roolin ovat saaneet ne kuuluisat ”valkoiset heteromiehet””.
Matias Turkkila, Marko Hamilo ja Erkki Seppänen jopa siteraavat samaa Martin Luther King jr:in “I Have a Dream” puhetta osoittaakseen, miten woke on kansalaisoikeusaktivistin ”värisokeaa” ideologiaa vastaan. Entinen tiedetoimittaja, kristilliskonservatiivisen Oikea Median -vastamedian perustaja ja perussuomalaisten jäsen Hamilo menee niin pitkälle, että sanoo, että King Jr vastustaisi nykyään positiivista diskriminaatiota ja korvauksien maksamista amerikkalaisille mustien orjien jälkeläisille, vaikka hän itseasiassa oli yksi varhaisista jotka ehdottivat niitä!1
Kaikki kirjoittajat eivät usko rakenteellisen rasismin olevan olemassa. Tässä on ristiriita: Jos samaan aikaan uskoo, että woken tavoite on korottaa vähemmistöjä yli valkoisen ja kääntää valtahierarkia ylösalaisin, eikö silloin tunnusta, että rakenteellista rasismia on olemassa ja, että valkoiset ovat sen huipulla? Mitä muutakaan rotuperusteinen valtahierarkia on, jos ei rakenteellista rasismia?! Ja miten valkoiset miehet voisivat kärsiä wokesta kun valtahierarkia käännetään ylösalaisin, jos he eivät ole olleet alunperin sen huipussa?
Turkkila käyttää vielä ilmausta ”Väärän kuninkaan päivät” puhuttaessa woken antirasismista, joka on viittaus antiikin babylonialaiseen perinteeseen, jossa päivän tai rajatun määräajan kuningas piiloutuu ja asettaa hoviin tavallisen ihmisen tai ”suurimman hölmön”(Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläisen kertomana) toimimaan hänen sijaisenaan kuninkaana, vailla todellista poliittista valtaa. Miksi Turkkila käyttää tätä ilmausta antirasismin kontekstissa? Uskooko hän, että valkoiset ovat hänen vertauskuvassaan ”oikeita” kuninkaita ja vähemmistöt ”vääriä”? Miten vähemmistöjen aseman parantamisyritykset, vaikka kuinka harhaisia, voidaan kuvata vääriksi kuninkaiksi, jos heille ei ole mitään oikeanlaista paikkaa määritelty yhteiskunnan hierarkiassa?
Jos ei usko rakenteelliseen rasismiin, silloinhan ei pitäisi uskoa, että on olemassa mitään valtahierarkiaa, jota voisi kääntää ylösalaisin tai ketään, joka on ”väärä” tai ”oikea” kuningas. Ketä tämän kirjan kirjoittajat uskovat olevan siellä valtahierarkian huipulla, jos ei valkoisten miesten? Avaruusolioidenko?!
Salaliittoteorioita
Niitä on aika paljon tässä kirjassa. Vaikka jotkut kirjoittajat yrittävätkin selittää woken vasemmistolaiseksi ilmiöksi tai joksikin patologiaksi, he päättyvät toteamaan, että woken takana on jokin hämärä ja vaikutusvaltainen taho.
Turkkila kirjoittaa esimerkiksi: “Ne ohjailevat nyt politiikkaa ja mediaa.” Ketkä ne? Turkkila vastaa: “Woke on globaalisti kytkeytyneen maapallomme nykyrakenteen virtaus, joka voi voimistua tai laantua. Se on täysin överiksi vedettyä hysteriaa, jota suurteollisuus puskee eteenpäin oman taloudellisen etunsa vuoksi. On omituista, kuinka perinteinen vasemmisto on nielaissut oikeiston syöttämän koukun niin syvälle.”
Turkkilan maailmassa oikeistolainen suurteollisuus on käyttänyt hyväkseen wokea päästäkseen valtaan tai oikeastaan keksinyt woken yhdysvaltalaisten ajatuspajojen kautta. Turkkila ei kerro mitkä ajatuspajat ovat kehittäneet woken. Sen sijaan hän kertoo, miten tämä suurteollisuuden kavala juoni toimii:
“Yhdysvaltalaiset ajatuspajat rakentavat uuden narratiivin eli tarinan sekä uudet iskusanat” sitten “Mediat New York Times etunenässä pumppaavat tarinat eetteriin ja pitävät narratiivia yllä massiivisen kolumnistiarmeijan ja politisoituneiden tutkimuslaitosten voimin” jonka jälkeen “Kansalliset mediat eri maissa kopioivat ajatukset sellaisenaan ja alkavat toistaa niitä kritiikittä” joka päättyy siihen, että “Rummutus jalkautetaan aktivisteille ja järjestöille, joiden puuhasteluista ”liberaali” media ilomielin uutisoi ”spontaanina kansalaistoimintana””
Turkkila viittaa tässä kaavassa salaliittoon, kun asettaa “spontaanin kansalaistoiminnan” lainausmerkkeihin, mikä viittaisi siihen ettei kansalaistoiminta olisikaan mitään spontaania, vaan ohjattua. Kenen toimesta? Turkkila ei ole varma, vaan teoretisoi, että ehkä: “Maapallon suurimpia pankkeja, finanssi- ja sijoitusyhtiöitä“ koska ”se hyödyttää kuvioon osallistuvaa porukkaa taloudellisesti.” Pettämätöntä logiikkaa! Turkkila tietää myös, että nämä pankkiirit hallitsevat “maailman lehdistöä” ja “pyörittävät maailmaa”. Missä olenkaan aiemmin kuullut salaliittoteorian maailmaa, lehdistöä ja kansalaisjärjestöjä hallitsevista pankkiireista? Juutalaisvastaisesta propagandasta. Varmaan sattumaa…
Turkkila kuitenkin innovoi vihjaamalla, että ilmastonmuutos on pankkiirien keksimä salaliitto, jolla rikastuttavat itsensä: ”Samaan aikaan maapallon suurimmat mediayhtiöt alkoivat toistella narratiivia vääjäämättä edessä olevasta globaalista tuhosta. Ainoaksi pelastukseksi leivottiin energiajärjestelmien muutos sekä valtavien rahasummien kanavointi niille yhtiöille, jotka koko rumban käynnistivät”. Minkä ”rumban”? Ilmastonmuutoksen? Tätä Turkkila ei yksiselitteisesti kerro.
Virenkin on samaa mieltä Turkkilan kanssa, kun hän kirjoittaa, että wokessa on kyse “käänteisestä vallankumouksesta, sellaisesta, jossa valtaapitävien asema vain vahvistuu.“ Tämä vahvistuminen tapahtuisi ilmastonmuutoksen torjunnan kautta, jossa “Jättimäiset sijoitukset vihreään siirtymään kulkeutuvat tietenkin pääomapiireille.”
Turkkila myös vihjaa, että Kokoomuksen vihreys on huijausta, jolla rikastuttaa suuryrityksiä: “Kokoomuslaiset pääomapiirit ovat käytännössä kaapanneet Linkolan entisen aatteen itselleen. Vihreitä tukevat useful innocents’it (hyödylliset viattomat) ovat muuttuneet suurteollisuuden työkaluiksi.”
Turkkila ei ole yksin näkemyksensä kanssa, koska Laasanen kysyy retorisesti omassa artikkelissaan: “woke-papistolla on ylimmäinen valta määritellä totuus ja rahvaalle sopivat käytöstavat”, mikä lisää Turkkilan woke-mytologiaan luokkaulottuvuuden, jossa globaalit oikeistolaiset miljardöörit eivät vain halua rikastua, vaan hallita alempia luokkia valvomalla etteivät nämä sano n-sanaa tai huorittele naisia.
Grönroos yhtyy kuoroon kirjoittaen, että woken takana on “vaikutusvaltaisempia tahoja, jotka promoavat näitä eteenpäin omista syistään”, Grönroosin mukaan tahot koostuvat arvoliberaaleista, jotka “käyttää fanaattisia wokettajia iskujoukkonaan”, jotten tarkoitus on “sitoa konservatiivisen puolen voimia.” “Turhiin keskusteluihin”. Sitä miettii, miksi Grönroos kaatui tähän ansaan ja toimitti kokonaisen kirjan wokesta?
Grönroosin mukaan “Woken ylläpitäminen on myös keino luoda valeoppositiota”, joka “esimerkiksi kasvissyönnin tuputtamista ja positiivista syrjintää kritisoiva ”antiwoke” saattaa samaan aikaan vaatia lisää maahanmuuttoa ja jyrkempiä ilmastotoimia, vaikka kansalle luotu kuva saattaa antaa ymmärtää jotain aivan muuta.“ Grönroos mainitsee entisen Perussuomalaisten puheenjohtajan ja perustajan Timo Soinin esimerkkinä “valeoppositiosta”. Ovatpa nämä maailmaa hallitsevat pankkiirit ovelia!
Valtiotieteen maisteri ja perussuomalaisten jäsen Manolis Huukin yhtyy Grönroosin, Hamilon ja Turkkilan näkemykseen, että woken takana ovat “taustavoimat”, jotka ovat Huukin mukaan “Viestintätoimistot“, joilla voi olla “vilpillisiä” motiiveja. Huukila ei kerro mitkä viestintätoimistot ovat kyseessä tai mitkä ovat nämä vilpilliset motiivit. Sen sijaan hän antaa väitteidensä lähteeksi uutisen, että Greenpeacella on lobbari EU:ssa. Lähteeksi merkatussa uutisessa ei mainita viestintätoimistoja tai vilpillisiä motiiveja ollenkaan.
Viren on tarkempi kuin Turkkila ja kertoo ketkä ovat woken ”johdossa”: “yliopistoprofessorit ja opiskelijat, media- ja kulttuuriväki, ammattipoliitikot, julkisen sektorin byrokraatit, jne. Ja kas kummaa, mukana vilahtelevat myös maailman rikkaimmat miehet ja naiset: Bill Gates, Al Gore, Jeff Bezos, Ed Bastian, Mark Zuckerberg, George Soros – ja tietenkin Sussexin kaltoin kohdeltu herttuapari. “ Sitä miettii, miksi Virenin mukaan woken pahimmat viholliset ovat juuri valkoiset heteromiehet, jos he pääosin johtavat sitä?
Virenin mukaan edellä mainitut miljardöörit käyttävät wokea kasvattamaan valtion kokoa, koska “Valtio maksaa koulutuksen ja tutkimuksen, se huolehtii sosiaaliturvasta ja se maksaa viime kädessä työläisten palkatkin à la Närpiö. Mitä parempi on sosiaaliturva, sitä pienempää palkkaa tarvitsee maksaa. “ Woke olisikin valtava salaliitto, jolla saada aikaan matalammat palkat ja korkea sosiaaliturva. Jotenkin tuntuu, että olisi helpompiakin keinoja saada nämä asiat aikaan, kun haukkua ihmisiä rasisteiksi.
Viren ei kuitenkaan ole vielä lopettanut! Hän rinnastaa edellä mainitun salaliitoteorian lopputuloksen Neuvostoliittoon, jolloin herää kysymys tarkoittaako Viren, että maailman miljardöörit ajavat woken kautta kommunismia?!
Grönroos on eri mieltä Viren kanssa ja sanoo woken ”kyseenalaistamattomat auktoriteetit” olevan ruotsalainen ympäristöaktivisti Greta Thunberg ja entinen suomalainen demaripääministeri Sanna Marin! Grönroos ei vaikuta huomaavan, että on ristiriitaista (jos ottaa huomioon muitten kirjoittajien näkemykset, että woke korostaa vähemmistöjä yli valkoisen valtaväestön) että sen ”kyseenalaistamattomat auktoriteetit” ovat pohjoismaisia heteronaisia.
Erkki Seppänenkin kehittää oman salaliittoteoriansa todeten woken olevan totalitaristinen ideologia. Hän vihjaa, että Suomessa järjestetyt antirasistiset koulutukset ovat totalitaristisen ajattelun alkulähteitä ja ne pyrkivät “tuomaan [woken] myös osaksi julkishallintoa”. Sitä miettii, miksi tarvitaan tuoda woken osaksi julkishallintoa, jos woketusta ajavat pankkiirit jo hallitsevat koko maailmaa?
Perussuomalaisen Nuorison puheenjohtaja Joakin Vigeliuskin taas lähtee kehittämään salaliittoteoriaa huomattuaan, että “opiskelijoiden kriittiset äänensävyt ovat loistaneet poissaolollaan. Sen syitä on vaikea järjellisesti selittää. Opiskelijathan ovat kaikista keskeisimmässä asemassa todistamassa wokea ilmiönä niin osana yliopistojen opetusta kuin opiskelijakulttuuria ja nuorten sosiaalisia piirejäkin. “. Hän keksii selitykseksi, että “Useimmiten yliopistojen muka-ongelmien noustessa otsikoihin onkin juttu kirjoitettu punavihreän, antirasistisen ja intersektionaalisen feministisen opiskelijan näkökulmasta”. En ymmärrä, mikä estää, vaikka Suomen uutisten päätoimittajaa Matias Turkkilaa tai valtavirtamedioitten woke-kriittiset toimittajat Sanna Ukkola ja Ivan Puopolo haastattelemasta woke-kriittisiä opiskelijoita, jos heitä Vigeliuksen mukaan on olemassa?
Koska kukaan woken oletettu kannattaja ei koskaan ole sanonut mitään valkoisten alistamisesta (eikä tässä kirjassa viitata keneenkään, joka olisi niin sanonut), on pakko kehittää salaliittoteoria selittämään, mikä on woken ”todellinen” motiivi. Se on ainoa tapa millä saadaan hajanaiset vasemmistoaktivismiin liittyvät lieveilmiöt yhden kattokäsitteen alle ja maalata siitä eksistentiaalisen uhan.
Turkkila vaikuttaa viittaavan äärioikeistolaiseen metapolitiikka -teoriaan kirjoittaessaan: “Kulttuuri menee edellä, lainsäädäntö seuraa perässä. Jos joku haluaa muuttaa lainsäädäntöä isosti, hän todennäköisesti joutuu muuttamaan ensin vallitsevaa kulttuuria. “, ”Sekopäisyyttä tuotetaan teollisessa mittakaavassa, ja sen noudattamista valvotaan” ja “Ajan kuluessa ne juurrutetaan osaksi pysyvää ajattelua.” sekä “Median toinen nimi on julkisen mielipiteen hallinta ja muokkauskoneisto” joka tarkoituksellisesti rakentaa “sinun aivosi”
Asia vahvistuu, kun Turkkila kirjoittaa, että “Poliittinen punakaarti valtaa opetushallituksen, joka kirjoittaa poliittisen woke-opetussuunnitelman, jota sitten pusketaan kouluihin”, mikä on viittaus äärioikeistolaiseen kulttuurimarxismi -salaliittoteoriaan. Turkkila laajentaakin tätä salaliittoteoriaa kuvaamalla suomalaista mediaa, erityisesti YLEä ja Helsingin sanomia, “wokettuneeksi” ja “sosialistileiriä” edustavaksi, joka ”lietsoo tahallaan ilmastoahdistusta” sekä pilaa “tarkoituksella” perinteisiä arvoja edustavien miesten maineet osana “kulttuurisotaa”.
Kun muistaa Turkkilalla olevan taustaltaan äärioikeistolaisen Suomen Sisun jäsen, tällainen salaliittoteoriamainen ajattelu ei ole mikään suuri yllätys.
Hulluinta tässä kirjassa on kuitenkin sen, että vaikka sen kirjoittajat maalaavat villejä salaliittoteorioita wokesta, kukaan ei tarjoa kovin konkreettisia ratkaisuja sen pysäyttämiseksi, muuten kuin: “on päästävä yli siitä pelosta, jota woken kannattajat yrittävät sinuun luoda.” tai ”älä anna sille arvoa.” Ikään kuin woke olisi kristinuskon Saatana, jonka voi pitää loitolla olemalla hyvä kristitty. Ainoat konkreettiset ratkaisut wokea vastaan tarjoaa Vigelius ja nekin ovat vain periaatteita, joita hänen mukaansa yliopistojen pitäisi noudattaa.
Voisin päättää artikkelin tähän, todeten, että ajatuspaja Suomen Perusta julkaisi taas fantastisen salaliittoteoriakirjan, jonka uskottavuus kärsii pahasti, kun sen neuvot tuntuvat aliimitoitetuilta esitettyyn uhkaan nähden. Tässä kirjassa on kuitenkin kaikkea muutakin kiinnostavaa. Seuraavaksi analysoin, mitä woken vastustaminen kertoo kirjoittajien maailmankuvasta.
Rasismia ei ole olemassa, joten miksi vastustaa sitä?
Hamilo, Seppänen ja Vigelius eivät usko, että Suomessa on rasismia, joten sen vastustaminen on järjetöntä. Hamilo kirjoittaa, että wokessa “Rasismia vastaan on taisteltava, ja jos et ole meidän puolellamme (antirasisti) olet meitä vastaan (rasisti). Mitään neutraalia ei-rasistia ei ole siinä välissä”. Hamilo tulkitsee aktiivisen antirasismin pahaksi, koska se jakaa ihmiset antirasisteihin ja rasisteihin, luoden konfliktia.
Hamilo kiteyttääkin heti perään ettei rasismia vastaan tarvitse aktiivisesti kamppailla koska: “Tasa-arvo on kuitenkin hyvin pitkälti toteutunut, eli jokaista yksilöä kohdellaan värisokeasti ja sukupuolineutraalisti.” ja “rasismi on historiassa selätetty aate”. Todisteita tästä huikeasta löydöksestä ei anneta.
Vaikka ei olisi lukuisia tutkimuksia, jotka osoittavat rasismin olevan reaalimaailman ongelma, herää silti kysymys, mitä pitäisi perussuomalaisten mukaan tehdä, jos kuitenkin kohtaa rasismia? Pitäisikö teeskennellä, ettei sitä huomaa, koska huomauttaminen voisi aiheuttaa riidan? Vai pitäisikö sanoa jotain vastaan? Kukaan kirjan kirjoittajista ei vastaa tähän, vaan sen sijaan kaikki peräänkuuluttavat woken sijaan kohteliaisuutta ja muitten kunnioittamista ikään kuin rasismia ei voisi mitenkään ilmetä missään.
Hamilo, Seppänen ja Vihelius vaikuttavatkin määrittelevän rasismin aktiiviseksi ja tietoiseksi yritykseksi kumota olemassaolevia oikeuksia. Tämän voi päätellä Hamilon tavassa selittää suvaitsevaisuus:
“Toleranssi tarkoitti sanan alkuperäisessä merkityksessä sitä, ettei pyri kieltämään sitä, mitä ei pidä hyväksyttävänä – vaikka olisi siinä asemassa, että voisi kieltää. Kansanedustaja, jonka suhtautumista homoseksuaalisuuteen voi kiistatta pitää kielteisenä, on suvaitsevainen, jos hän ei pyri palauttamaan homoseksuaalisen käyttäytymisen kriminalisoinutta rikoslain pykälää, joka poistettiin vuonna 1971.”
Hamilon määritelmässä on se ongelma, että sen mukaan 1970-luvun homovastainen lainsäädäntö olikin suvaitsevainen, koska homoilla ei alkuunkaan ollut oikeuksia, joita kumota. Rasismi, homofobia ja naisviha ovatkin Hamilon logiikan mukaan olemassa vain, jos haluaa kumota status quon, eikä vaikka estää eri ihmisryhmiä saavuttamasta oikeuksia, jotka heiltä pitkään evättiin.
Tämän vuoksi Hamilo kirjoittaakin pridestä näin: “Sen sijaan Pride-lippujen liehuttajat eivät oikeastaan ”suvaitse” seksivähemmistöjä, vaan hyväksyvät, arvostavat ja kunnioittavat, suorastaan ihailevat suvaitsemisensa kohteita”. Vaikka prideei merkitse sitä, Hamilo kokee sen noin. Hamilon sitaatti kertoo hänen status quo -ajattelustaan: vähemmistöistä ei pitäisi tehdä suurta numeroa, heillä on jo ne oikeudet, jotka ansaitsevat. Lisää oikeuksia tai kunnioitusta ei tarvita.
Seuraavalla sivulla Hamilo kirjoittaakin: “Perinteinen yksilönvapausajattelu lähtee siitä, että yksilö on pienin vähemmistö, ja mikään kollektiivi ei tarvitse erityistä suojelua”. Sen lisäksi, ettei Hamilon yksilöajatteluun mahdu vammaisten, lasten tai äitien oikeudet (kollektiiveja, jotka tarvitsevat aivan eri oikeuksia kuin muu väestö), Hamilon maailmassa rasismia ja homofobiaa yksinkertaisesti ei voi olla olemassa, joten miksi ylipäätänsä järjestää pride-marsseja tai taistella rasismia vastaan?
Hamilon maailmankuvassa aktiivinen antirasismi näyttäytyykin haamuja vastaan kamppailulta. Hamilo kirjoittaakin, että woken “Ajattelutapa ei juuri poikkea noitavainojen logiikasta”
Seppänen yhtyy Hamilon yksilökeskeiseen näkemykseen, jossa kollektiiviselle toiminnalle ei tulisi antaa edes teoreettista sijaa “He [woke:n kannattajat] vaativat, että suhtaudumme ihmisiin ryhminä eli kollektiivisesti. Ihminen ei ikään kuin koskaan todella ole yksilö, vaan edustaa aina ihonväriään, halusi hän sitä tai ei.“
Seppäsen maailmankuva lähtee samoista lähtökohdista kuin Hamilon: rasismia tai muita ennakkoluuloja ei käytännössä ole olemassa, joten on järjetöntä pitää joitain ihmisryhmiä rasismin kärsijöinäi. Seppäsen maailmankuvassa jokainen yksilö on oma pieni suljettu maailmansa, eikä se voi tulla koskaan konfliktiin toisen yksilön suljetun maailman kanssa. Esimerkiksi rasismin muodossa.
Hamilo kuvaa woken olevan “sekulaari herätysliike” ja sisältävän ajatuksen eräänlaisesta sortohierarkiasta: “Mitä sorretumpi ryhmä (on joskus ollut), sitä enemmän oikeuksia heillä on ja valkoinen, seksuaalienemmistöön kuuluva mies on tässä kastiajattelussa ikään kuin kastittomia ja jo lähtökohtaisesti perisyntisiä.” ja “jonkin identiteettiryhmän agendan ajaminen muiden ja erityisesti valkoisten kustannuksella.” sekä “Lopputulosten tasa-arvo ei ole hyväksyttävä tavoite, koska sen tavoittelu edellyttäisi loukkauksia vapautta kohtaan.”. Hamilo ei kerro mitä vapauksia loukataan eikä siteraa ketään, joka olisi puhunut mistään sortohierarkiasta tai synneistä.
Hamilon tekstistä saa kuvan nollasummamaisesta maailmankuvasta: jos maailmassa on epätasa-arvoa, se on luonnollisesti järjestäytynyt ja jakautunut: “eroja voi selittää niin biologia kuin kulttuurikin.” -Hamilo toteaa. Tietenkin Hamilo ei tässä puhu valtaväestön rasistisesta kulttuurista, vaan vähemmistöjen omasta kulttuurista ja biologisista eroista, jotka selittäisivät sijoittumisen hierarkiassa. Joten Hamilon mukaan on mahdotonta, että jokin ryhmä voitaisiin kohottaa samalle tasolle kuin toinen. Tällöin woken yritykset kohottaa vähemmistöjen oikeudet on vain mahdollista valkoisten kustannuksella. Jälleen huomaamatta tunnustetaan, että rasistinen hierarkia on olemassa ja koetaan että sitä on mahdoton muuttaa, ainoastaan ”kääntää ylösalaisin”.
Hamilo kirjoittaakin maahanmuuton kontekstissa tällaisesta nollasummamaisestalogiikasta, jossa ihmisoikeuksia on vain rajallinen määrä, joten niiden jakaminen on aina joltain pois ja maahanmuuton kontekstissa itse suomalaisen kansan olemassaolo on uhattuna: “Mikään eettinen periaate ei kuitenkaan vaadi meitä suomalaisia luopumaan kansallisesta itsemääräämisoikeudestamme, joka käytännössä sulaisi olemattomiin silloin, jos jäämme omassa kansallisvaltiossamme vähemmistöksi.“
Sen lisäksi, että Hamilo kritisoi wokea viittaamalla yllä äärioikeistolaiseen salaliittoteoriaan, hänen maailmassaan parempi onkin säilyttää status quo kuin muuttaa sitä, koska pahimmillaan se tarkoittaisi suomalaisten poliittisen vallan kaventamista jos ei itse kansan sukupuuttoa.
Seppänen siteraa USA:n entistä presidenttiä Barack Obaman woke-kriittistä puhetta, jonka mukaan woke on: “melko pinnallinen tapa, jossa kritisoidaan jonkin väärän sanan käyttöä ja kuvitellaan, että tämä edistää yhteiskunnallista muutosta parempaan.” Seppänen myös kritisoi wokea “jatkuva huomion kiinnittäminen ihmisten ihonväriin” jolloin Seppänen ja Obama yhtyvät Laasasen näkemykseen wokesta tyhjänä aktivismina, jonka sijaan ihmisten pitäisi “katsoa eteenpäin ja tehdä jotakin hyödyllistä narinan sijaan” ja Vigeliuksen: “Woke on pohjimmiltaan riita-aate. Se on keksittyjä, muttei aidosti koettuja ongelmia. Se on kattokäsite kirjolle ajattelu- ja toimintamalleja, joita yhdistää näennäinen pyrkimys tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen, mutta jota vaivaa tolkun puute.”
Sitaateista voisi saada kuvan, että woke ei ole niinkään ideologia kuin ihmisoikeusaktivismiin liittyvä lieveilmiö; kulutetaan energiaa ”turhiin” asioihin. Tässä voi olla jopa totuuden siemen, joka kuitenkin hukutetaan järjettömiin teorioihin wokesta eräänlaisena troskilaisena ”jatkuvan vallankumouksen” kaltaisena ilmiönä, joka Grönroosin mukaan menee “pitemmälle, sillä siinä koko ajatus perustuu liikkeeseen, jossa edistetty agenda ei tule ikinä saavuttamaan tavoitettaan. Tämä johtuu siitä, että maali muuttuu jatkuvasti ja ainoa asia, mitä woke-ideologia pohjimmiltaan ajaa, on muutos itse.“
Muutos itse on kirjoittajille se suurin uhka, jota vastaan konservatiiviset kirjoittajat eivät oikein osaa keksiä keinoja torjua. Vigelius kiteyttää tämän avuttomuuden, kun hän kritisoi woken oletettujen kannattajien haluavat käyttää valtiota ohjaamaan yhteiskuntaa. Vigeliuksen mukaan yhteiskunnan ohjaaminen on “vahvasti ristiriidassa vapaan ja moniarvoisen yhteiskunnan periaatteiden kanssa”. Vigeliuksen määritemä kuulostaa radikaalilta, kun Suomessa valtio ohjaa aika montaa yhteiskuntamme asiaa. Esimerkiksi alkoholi- ja tupakkavero ovat suoraan yhteiskunnan ohjaamista välttämään näitä aineita. Vigeliuksella ja perussuomalaisilla on täysi oikeus ajatella, ettei valtiota pitäisi käyttää yhteiskunnan ohjaamiseen, mutta on väärin sanoa, että se on ”vahvasti ristiriidassa vapaan ja moniarvoisen yhteiskunnan periaatteiden kanssa”. Edustuksellisessa demokratiassa nimenomaan äänestetään ihmisiä muuttamaan yhteiskuntaa. Muutoksen laadusta ja mielekkyydestä voikin olla eri mieltä. Jos haluaisimme vain ylläpitää status quota ikuisesti, voisimme hylätä demokratian ja elää jossain teknokraattisessa diktatuurissa.
1King Jr, Martin (1964) Why We Can’t Wait, New York, New American Library «http://archive.org/details/whywecantwait00king» s 134-138.
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 