Arktos on alt-rightin liikkeeseen kuuluva amerikkalainen kustantamo1, joka on muun muassa julkaissut englanninkielisen käännöksen venäläisen fasistin Alexandr Duginin kirjasta. Arktosin tuotoksiin kuuluu myöskin mielenkiintoisesti otsikoitu italialaisen fasistin Julius Evolan (1898-1974) ”A handbook for right-wing youth”, joka vapaasti suomennettuna olisi ”oikeistolaisen nuorison käsikirja”.
Kirjan otsikko on mielenkiintoinen, koska erheellisesti jotkut ihmiset pitävät fasisteja vasemmistolaisina, mutta jos näin olisi, miksi ”vaihtoehtoiseen oikeistoon” kuuluva fasistista kirjallisuutta julkaiseva kustantamo julkaisisi kirjan, jonka nimi viittaa oikeistolaisuuteen? Ottaakseni tästä selvää, otin Evolan kirjan luettavaksi.
Oikeastaan ”A handbook for right-wing youth” ei ole Evolan kirjoittama kirja, vaan vuonna 2017 julkaistu artikkelikokoelma Evolan 1930-1970-luvuilla kirjoittamista nuorisoa käsittelevistä lehtiartikkeleista.
”A handbook for right-wing youth” -esipuheen on kirjoittanut juutalaisvastaisen äärioikeistolaisen2 unkarilaisen Jobbik-puolueen perustaja ja puheenjohtaja (vuosina 2006—2018)3 Gábor Vona, joka esittelee Evolan ”Yhdeksi kahdeskymmenesvuosisadan suurimmista ajattelijoista René Guénonin4 lisäksi”
”A handbook for right-wing youth” onkin temaattinen kokoelmateos, jossa muun muassa Evola määrittelee, mitä ”todellinen” oikeistolainen tarkoittaa, miten nuoruus ei ole vain biologinen vaihe, vaan mielentila ja että 60-70-lukujen nuorisokulttuuri on hirveää. Ottaen pois kirjan alkuartikkelit, joissa Evola kertoo omasta ajattelustaan ja oikeistolaisuuden määrittelystä, muu teos on todella tylsää luettavaa. Ketä 2020-luvulla kiinnostaa vanhan fasistin valitukset beatnikeistä ja teddyboysta?
Miten sitten Evola määrittelee ”todellisen” oikeistolaisuuden? Hänen mukaansa ideologisen suuntauksen suhde talouteen ei kerro koko tarinaa, koska erimielisyydet talouspolitiikasta ovat suhteellisen nuori ilmiö ihmiskunnan historiassa. Evolan mielestä oikeistolaisuus ja vasemmistolaisuus ovat vanhempia kuin Ranskan vallankumouksessa syntyneen kansankokouksen istumajärjestys. Evolan mukaan paras määritelmä oikeistolaisuudelle on suhtautuminen perinteisiin ja hierarkioihin. Hänen mukaansa oikeistolainen haluaa säilyttää ikiaikaisia perinteitä ja valtahierarkioita, joissa auktoriteetteja kunnioitetaan, erityisesti aristokratian valtaa. Evola avoimesti vastustaa demokratiaa: ”demokratia on yhteensopimaton oikeistolaisuuden kanssa”, koska siinä annetaan valtaa enemmistölle ihmisiä, jotka Evolan mukaan eivät ole kykeneviä johtamaan yhtään mitään.
Evola myöskin vastusti vapaata markkinatalotta, koska siinäkin valta luisuu perinteisen eliitin käsistä pois ja siirtyy abstraktille ”markkinatyranialle”, joka hänen mukaansa on historiallisesti hajottanut perinteitä ja lisännyt yksilökeskeisyyttä. Evolalle yksilöllisyys ja edistys ovat vasemmistolaisia ajatuksia, jotka hajottavat valtahierarkioita. Hänen mukaansa täydellisessä yhteiskunnassa ihmiset järjestäytyisivät osaksi kansakunnan koneistoa, unohtaen oman yksilöllisyytensä.
Mielenkiintoista tässä kirjassa on kuitenkin Evolan käsitys ”todellisesta” vapaudesta. Evolan mukaan ”vasemmistolainen” käsitys vapaudesta käsitteenä, joka liittyy yksilön vapauteen tehdä mitä haluaa, on väärä ja itsetuhoinen. Evola kirjoittaa että ”todellinen” vapaus on vapaus totella ylempää auktoriteettia. Tässä kontekstissa ”vapaus” tarkoittaa vailla pakkovaltaa: ”Todellinen vapaus ei ole abstrakteissa luonnollisen lain ”oikeuksien” teoriassa, mutta se, mitä harjoitetaan suhteessa tottelevaisuuteen ja käskyihin — spontaanista tottelemisessa ja vastuullisessa käskemisessä”.
Evolan mukaan täydellisessä yhteiskunnassa ihmiset tietäisivät ”luonnollisesti” paikkansa yhteiskunnassa, eikä heitä tarvitsisi pakottaa tottelemaan ketään, vaan he ilomielin ja itsestään tekisivät työtä käskettyä. Päästäkseen tähän ihannetilaan, Evolan mukaan ensin on tuhottava kaikki ”vasemmistolaiset” tai siihen johtavat ajatukset kuten ihmisoikeudet, demokratia, yksilökeskeisyys, marxismi, eksistentialismi, darwinismi ja psykoanalyysi.
Evolan mukaan edellä mainitut ideat edistävät yksilökeskeisyyttä ja ajatusta, että yhteiskuntaa voidaan ”parantaa”, mitkä hänen mukaansa vääjäämättä johtavat ajatuksiin demokratiasta ja, että valtion tarkoitus on jatkuvasti parantaa tavallisten ihmisten elämää.
Evola selittää, että ennen Ranskan vallankumousta ihmiset tiesivät paikkansa ja tottelivat aristokratiaa, mutta sitten syntyi liberalistinen ideologia, josta taas syntyi ajatus demokratiasta ja lopulta sosialismista. Siitä asti sivilisaatio on luisunut kohti rappiota ja romahdusta. Evola esittää, että tuhotakseen sosialismin, liberalismi on tuhottava, koska se aina tulee synnyttämään sosialismia.
Evola mainitseekin, että fasismi oli hyvä yritys palauttaa vanha ja ”hyvä” järjestys, mutta sen suurin virhe oli ”alentua” miellyttämään yhteiskunnan pohjakerroksia. Evola ajaakin fasismia äärimmäisempää elitististä ”Traditionalistista” ideologiaa.
Evolan käsitys vapaudesta muistuttaa yleisestikin konservatiivien käsitystä siitä, mutta äärimmilleen vietynä. Yleisesti konservatiivit vetoavat ”pieneen” valtioon, suunnilleen samoilla argumenteilla. Heille esimerkiksi valtio on ”sortava” kun se ”pakottaa” ihmiset esimerkiksi kunnioittamaan naisia ja vähemmistöjä, kriminalisoimalla joukon sortaviksi koettuja asenteita. Esimerkki tästä ovat vihapuhelait.
Konservatiiveille rasistiset, homofobiset ja naisvihamielisett asenteet eivät ole sortavia, vaan joko normaaleja mielipiteitä, joita ”hullu vasemmisto” on kriminalisoimassa tai tavallista kiusantekoa, jota on vaan siedettävä, koska suurempi paha on valtion puuttuminen yksittäisten ihmisten elämään.
Ensimmäiselle konservatiiviryhmälle edellä mainitut asenteet ovat alitajuinen väline, jolla naiset ja vähemmistöt pidetään kurissa ilman valtion väkivaltamonopolia. Jos yhteisössä jatkuvasti pidetään yllä ilmapiiriä, jossa vain hyvin ahdas konservatiivinen, valkoinen, heteronormatiivinen ja kristillinen ihanne on sallittua, ihmiset kasvavat tämän ahtaan ihanteen mukaisesti, eivätkä ala ”hajottaa” järjestystä olemalla itsenäinen nainen tai näkyvä vähemmistö. Jos kuitenkin joku nainen tai vähemmistö poikkeaa tästä asenteesta, tätä on haukuttava ikävillä nimillä, tönittävä tai pahimmillaan pahoinpideltävä. Mitään varsinaista kirjoitettua sääntöä tai käskyä tälle kurinpidolle ei tarvita, koska rasistinen, homofobinen tai naisvihamielinen kulttuuri luo ”spontaania kansalaisreaktiota”, joka toki on ikävää naisen ja vähemmistön kannalta, mutta näitten olisi opittava olemaan diskreetimpiä, jos haluavat välttää moista kiusaamista. Näin syntyykin sortava kulttuuri, jota ei kuitenkaan ylläpidetä ”suuren” valtion väkivaltakoneistolla. Evola ei melkein edes puhu vähemmistöistä tai naisista – hänelle oikeiston kulttuurihegemonian tarkoitus on ensisijaisesti luoda ilmapiiri, jossa ”alemmat kastit” ovat tyytyväisiä asemaansa, eivätkä edes ajattele kapinoivansa.
Toki Evolan mukaan päästääkseen tähän ”ihannetilaan” valtion on käytettävä väkivaltaa. Ensin valtion valtaa on kasvatettava ”autoritaarisella perustuslaillisuudella”, jossa kuninkaalle annettaisiin valtaa ohjata aktiivisesti yhteiskuntaan ja valtion toimintaa, jotta kaikki ”vasemmistolainen rappio” saadaan pyyhittyä pois yhteiskunnasta.
Ei olekaan ihme, että historiallisesti konservatiivit ovat tukeneet fasistisia liikkeitä ja jopa kutsuttu ”portiksi” fasismille5.
Evola antaakin avoimen ja rehellisen teoreettisen perusteen äärimmäisimmille arvokonservatiiveille, jonka vuoksi hänen tekstejään pidetään yhä ajankohtaisina niin USA:n, Unkarin kuin Suomenkin äärioikeiston keskuudessa. Esimerkiksi fasistinen Sinimustaliike määrittelee itsensä ”traditionalistiseksi” ja on julkaissut Evolaa ylistäviä tekstejä.
Lähteet:
1George Hawley, Making Sense of the Alt-Right, Columbia University Press, New York, 2017, Epub-kirja, s 128 kappaleesta Conclusion
2Koivulaakso, Dan, Brunila, Mikael ja Anderson, Li (2012) Äärioikeisto Suomessa
Into Kustannus Oy, Helsinki, s 30
3Jobbik maltillistui sen jälkeen kun Vona luopui puolueen puheenjohtajuudesta vuonna 2018 ja ääriainekset lähtivät puolueesta. Nyt Jobbik asemoi itsensä keskustaoikeistolaiseksi konservatiivipuolueeksi, joka haastaa Unkarin johtavaa radikaalioikeistolaista populistipuolue Fidezia. Lähde: https://www.sv.uio.no/c-rex/english/news-and-events/right-now/2022/the-2022-hungarian-national-elections.html
4 René Guénon (1886-1951) oli esoteerinen muslimikäännynnäinen, joka loi Traditionalistisen filosofian. Sen keskeisiin oppeihin kuuluu modernin maailman rappiollisuus kontrastina menneisiin aikoihin. Evola kehitti Traditionalismista uusfasistisen version.
5 Silvennoinen, Oula; Tikka, Marko; Roselius, Aapo (2016) Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet, WSOY, Helsinki, s 431
Sami Eerola ja spektaakkeliyhteiskunta 