Aihearkisto: Artikkelit

Mustikoitten syönnistä juutalaisvihaan

Antti Heikkilä tuli kuuluisaksi, kun hän kirjoitti pseudotieteellisen ”Lääkkeetön elämä” (2018) kirjan. Koska en ole lääkäri, en ottanut hänen teostaan arvioitavaksi. Mutta jos haluaa tietää, miten paljon virheitä kyseisessä kirjassa on, aiheesta on kirjoittanut niin Helsingin sanomat kuin moni muu asiantuntija. 

serveimage.png

Mutta 09.04.2019 Antti Heikkilä julkaisi blogissaan kirjoituksen nimeltä ”ELIITIN VALTA, OSA 1: ILMASTONMUUTOS” jonka sisältö koostuu äärioikeistolaisista salaliittoteorioista. Koska olen vähän niin kuin asiantuntija aiheesta, päätin kirjoittaa tästä artikkelista.

Heikkilä aloittaa julistamalla dialektisen, jos ei mustavalkoisen maailmankuvansa ”Maailma on aina jakautunut kahtia, eliittiin ja sitten siihen, jota ennen kutsuttiin rahvaaksi ja josta nykyisin käytetään nimitystä kuluttajat”. Tällainen hyvinkin marxilainen maailmankuva sopiikin ihmiselle, joka on julistautunut taistelevansa suuria yksityisiä lääkeyhtiöitä vastaan. Kuitenkin, kun lukee pidemmälle, paljastuukin, että Heikkilä ei ole marxilainen tai vasemmistolainen, vaan äärioikeistolainen!

Joittenkin mielestä äärioikeistolaiset ovat vasemmistolaisia, vaikka asiantuntijat ovat asettaneet suuntauksen ihan sinne äärioikealle. Mutta Heikkilän artikkeli on hyvä esimerkki siitä, miksi äärioikeisto on oikeistolaista.

Heikkilän artikkeli koostuu kahdesta ristiriitaisesta osasta: Alku on hyvin antikapitalistinen. Eristettynä se onkin hyvin vasemmistolainen, kirotessa nykyisä ”turbokapitalistista” maailmaa, jossa ihminen on vain kuluttaja, jonka tarkoitus on rikastuttaa eliittiä, mutta artikkelin lopussa hän Heikkilä päättyy puolustamaan sekä kapitalismia, että eliittiä levittämällä rasistisia salaliitoteorioita.

Artikkelin alussa Heikkilän kirjoittaa, että taloudellinen epätasa-arvo on aiheuttanut sen, ettei demokratiaa ole enää olemassa, vaan ”markkinatalous on uusi Jumala”. Heikkilän mukaan, koska kapitalismi määrittelee kaiken elämässämme, taloustiede tai itse tiede ovat muuttuneet elitistiseksi ja sulkeneet hänen kaltaisensa ihmiset siitä ulos. Syy ei olekaan Heikkilän osaamattomuudessa, vaan kapitalismissa! Tähän loppuukin Heikkilän vasemmistolainen retoriikka. Lähes huomaamattomasti hän julistaa, että pieni globalistinen ryhmä hallitsee maailmaa ja mediaa.

Heikkilän teesi on, että eliitti keksi kristinuskon hallitakseen tavallisia ihmisiä, mutta sekularismin takia uusi uskonto piti keksiä, ja tämä uusi uskonto on ilmastonmuutos, koska siinäkin on ”perisynnin käsite”. Eli se, että ihmiskunta on syyllinen ilmastonmuutokseen.

Tässä vaiheessa teksti ei ole vielä kovin äärioikeistolainen, vain vainoharhainen ja pikkasen rasistinen, koska ”globalistinen eliitti” on tunnettu juutalaisvastainen salaliittoteoria. Mutta sitten kirjoittaja paukuttaa ”Unkarilaissyntyinen juutalainen George Soros on tästä hyvä esimerkki. — Hän selvisi sodasta tekemällä yhteistyötä natsien kanssa.”, joka vahvistaa Heikkilän juutalaisvihan. Gerge soros -aiheisessa salaliittoteoriassa korostetaan samaan aikaan Soroksen juutalaisuutta, eli vihjaillaan hänen kuuluvan juutalaisten maailmanlaajuiseen salaliittoon  ja, että hän on juutalaisten petturi ja natsi. Joku voi kysyä, miten tällainen ristiriitainen salaliittoteoria voi olla äärioikeistolainen, jos siinä haukutaan Sorosta natsiksi? Äärioikeistolla on tapana luoda kaksitasoisia viestejä, joissa puhutaan kahdelle eri yleisölle samaan aikaan. Tämä salaliitto houkutteleekin yhdellä viestillä juutalaisten vihaajia, että tavallisia ihmisiä kuuntelemaan äärioikeistoa, demonisoimalla Sorosta natsiksi. On muistettava, että äärioikeisto ei koostu vain kansallissosialisteista, vaan joukosta erilaisia rasistista äärimmäistä oikeistolaisuutta ajavista tahoista.

Mutta itse tuohon Heikkilän sitaattiin, se perustuu yhteen haastatellun tahalliseen väärinymmärtämiseen, jossa Soros kertoo haastattelijalle lapsuudestaan natsien hallitsemassa Unkarissa. George Soros oli 14 vuotias holokaustin aikana ja hän selviytyi teeskentelemällä olevansa kristityn miehen poika. Tämä mies takavarikoi juutalaisten omaisuutta.

Heikkilä maalaakin Soroksen kaiken pahuuden alkuna ja juurena, joka on syyllinen niin ilmastonmuutoksen keksimisestä, pakolaiskriisistä kuin Suomen 90-luvun talouslamasta. Perustellakseen väitteensä Heikkilä referoi useaan kertaan bulgarialaista äärioikeistolaista propagandasivua Zero Hedgeä

Äärioikeistolaisuus ilmenee räikeimmillään sillä, että Heikkilä pitää amerikkalaista ruohonjuuritason poliisiväkivaltaa vastustavaa kansalaisjärjestöä Black Lives Mattera rasistisena liikkeenä, joka haluaa tappaa valkoisia. Tietenkin Heikkilän mukaan se on Soroksen ohjauksessa, koska tarkoitus on aiheuttaa USA:ssa sekasortoa. Yhtäkkiä köyhien afroamerikkalaisten kansalaisoikeusjärjestö onkin osa rikkaan juutalaisen salaista tuhosuunnitelmaa. Kuulostaa auttamatta natsien propagandalta. Mutta samalla tässä ilmenee Heikkilän antielitismin mureneminen: Nyt hän vastustaakin ruohonjuuritason syrjittyjen ihmisten liikettä ja haluaa puolustaa vallitsevaa järjestelmää, jota aiemmin hän haukkui.

George Soroksen avulla Heikkillä kykenee kääntämään kirjoituksensa alussa ilmenevän antikapitalismin päälaelleen! Hän sanoo, että ilmastonmuutos on tapa rikastuttaa sähkösijoittajia. Hän käyttää todisteena väitteelleen sitä, että köyhiä on kuollut Iso-Britanniassa korkeitten sähkölaskujen takia, sekä sitä, että yleisesti ihmisten palkkoja on laskettu. Todellisuudessa syy köyhien kuolemiin on Iso-Britannian uusliberalistisen hallituksen ankara talouskuri- ja sääntelypurkupolitiikka. Eli Heikkilä suojelee Iso-Britannian uusliberalistista hallitusta, viemällä ihmisten huomion juutalaisiin pankkiireihin ja ilmastonmuutokseen. Elintason lasku ei olekaan uusliberalistisen politiikan takia, vaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Samalla Heikkilä julistaa kuin mikäkin öljy-yhtiön PR-edustaja, että ilman fossiilista polttoainetta moderni yhteiskunta hajoaisi muutamassa viikossa. Eli uusiutuva energiamuoto uhkaakin koko nykyistä kapitalistista järjestelmäämme!

Heikkilä toistaa niin typeriä väitteitä ilmastonmuutoksesta, ettei niitä tarvitsisi edes faktatarkastaa, kuten se, että ”ilmaston on oikeasti kylmenemässä”. Vaikka se olisikin totta, niin silti planeetan jäähtyminen aiheuttaisi merkittäviä ympäristöongelmia. Sitten hän väittää, että jääkarhujen määrä on räjähtänyt, vaikka asia on päinvastoin. Lähteeksi kaikelle ilmastodenialismille Heikkilä siteeraa ilmiselvää valeuutissivustoa nimeltä Principia Scientific International ja räikeän tökeröä ilmastodenialismia sisältävän perussuomalaisen Ossi Tiihosen blogia.

Lisätääkseen vettä myllyyn Heikkilä kehystää vihreän liikkeen natsien perillisiksi, koska Hitler oli kasvissyöjä ja vastusti eläinten rääkkäystä. Mutta tässä ei ole kaikki, vaan jollain orwelilaisella kaksoisajattelulla Heikkilä vastustaa koko bloginsa alkuosaa julistamalla, että “Ilmastoa käytetään politiikan välineenä, millä pyritään muuttamaan koko järjestelmä ja taloutta. — Tarkoitus on tuhota kapitalismi. Kyse on sitten, monenko sadan miljoonan ihmisen on kuoltava klimatismin takia”

Yhteenvetoja Heikkilän blogi alkaa antikapitalismilla ja loppuu sen kiihkeällä puolustelulla. Blogin alussa oleva antielitismi muuttuukin eliitin puolusteluksi. Vihollisena ovat juutalaiset, tiedeyhteisö, ympäristö ja kansalaisoikeusjärjestöt. Ketä Heikkilä puolustaa? Öljy-yhtiöitä, Iso-Britannian oikeistolaista hallitusta ja itse koko kapitalistista järjestelmää. Heikkilä on tämän artikkelin sisällön perusteella äärioikeistolainen, jolle kapitalismi on uskonto, jota tulee puolustaa faktoilta keinolla millä hyvänsä.

Heikkilän vastustus suuria yksityisiä lääkeyhtiöitä vastaan sopii äärioikeistolaisuuteen, koska Heikkilä ei haasta itse voitontavoittelua, joka ohjaa lääkeyhtiötä, vaan niitten monopoliasemaa. Eli Heikkilä pyrkii uusliberalistin tavoin, luomaan omilla uskomushoidoilla markkinaraon, jotta voi itse rikastua. Kun uskoo uusliberalismiin, niin uskoo, että kuluttaja on aina oikeassa, jolloin uskomushoidot ja puoskarointi eivät ole itsesään tuomittavia, vaan ainoastaan uusia valikoimia supermarketissa, joita muitten pitäisi osata kunnioittaa.

Jatkaen fasistien propagandaa, Heikkilä vaikuttaa ensin syöttää hyvinkin vasemmistolaista antielitismiä ja rasismia, jolla saadaan ihminen koukkuun, jonka jälkeen todellinen sisältö, eli taloudellisen eliitin edun ajaminen ujutetaan sekaan. Näin fasisti tekivät aikoinaan Italiassa ja Saksassa, ja niin Heikkilä vaikuttaa tekevän omalla blogillaan.

Bonuksena blogipäivityksen lopussa Heikkilä levittää rokotevastaisen salaliittoteorian, jonka Juha Leinivaara ehti omassa blogissaan kumota

 

 

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Artikkelit

Vuoden 2018 luetut kirjat

Vuosi 2018 on päättynyt ja olen lukenut 184 kirjaa. Vähemmän kuin viime vuonna, jolloin ylsin yli 200 sataan. Mutta elämässä on muutakin tekemistä kuin lukea hirveä määrä kirjoja. Tärkeämpää on, että yksi kirjoitukseni koettiin niin hyväksi, että pääsin Jyväskylään pitämään luentoa siitä. Blogini suosio myöskin kasvoi sen verran merkittäväksi, että ET-lehti haastatteli minua. Olen virallisesti varttuneitten naisten suosikki! En tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai lukijoistani? Ei ihan se saavutus, jonka olin hakemassa, mutta pienessä elämässä on tämäkin meriitti.  Tänä vuonna perustin blogilleni Facebook, Twitter ja Instagram sivut. Menestynein on ollut Facebook-sivu, jossa on jo yli 300 tykkäystä. 2018 on ollut hyvä vuosi, mutta toivon mukaan ensi vuonna menestys on vielä suurempi!

9link

Fokukseni on ollut ensisijaisesti tietokirjoissa, joten aloitan niistä. Olen lukenut niin paljon jihadismiin ja islamismiin liittyviä kirjoja, että kyllästyin koko teemaan. Mahtui myöskin jihadistien omia julkaisuja, kuten Muhammad abd-al-Salam Farajin ”Laiminlyöty velvollisuus”. Luin myöskin kirjan sharia-laista, islamilaisen yhteisöllisyyden historiasta, islamin globalisoitumisesta, maahanmuuton ongelmista sekä muslimeihin kohdistuneesta syrjinnästä. Vaikka en voi sanoa olevani asiantuntija, huomasin, että luin niin paljon aiheesta, että samat pointit alkoivat toistua.

1312

Toinen fokus oli vasemmistolaisessa kirjallisuudessa, johon halusin tutustua tarkemmin. Luin ”Wikikommunismia” edistävästä teoksesta, mutta myöskin filosofisen teorian siitä, miten kapitalismi rajoittaa mielikuvitustamme.

Mutta tämä blogi on fokusoitunut enemmänkin ääriliikkeitten poliittisiin manifesteihin. Luin muutaman fundamentalistikristityn homovastaisen kirjan. Mutta myöskin seksuaalivähemmistöjen kirjoittamia romaaneja, jotka osoittavat, että hekin ovat vain ihmisiä tunteineen ja unelmineen.

11

Mutta suurin teema tänä vuonna ääriliikkeissä oli suomalainen miesasialiike, jotka mitä mielikuvituksellisemmilla teorioilla pyrki argumentoimaan, että naiset hallitsevat maailmaa. Mutta luin myöskin amerikkalaisen kirjan genrestä, joka oli villimpi kuin suomalaiset. Samalla luin sosiologisen tietokirjan, jossa käsiteltiin, miksi miehet radikalisoituvat tällaisiin aatteisiin? 6

Toki käsittelin äärioikeiston omia julkaisuja, jotka menivät Halla-ahon suhteellisen maltillisesta rasismista suoraan Sarastuksen heikosti peiteltyyn fasismiin ja ilmiselvään muslimivihaan.

Koska olen tasapuolisuuden ja dialogin suuri ystävä, käsittelin myöskin äärivasemmiston julkaisuja, kuten Maon, Leninin, Pontus Purokurun ja anarkistien julkaisuja.

52

Tavallisesta oikeistosta taas mainittavimmat ideologiset teokset olivat Elina Lepomäen ”Vapauden voitto”, Henri Heikkinen ja Antti Vesala ”Elämää hyvinvointivaltiossa ” ja Ludwig von Misesin ”Liberalismi. Klassinen perinne.” jotka tarjosivat paljon referoitavaa matskua.

Koska olin suorittamassa kandidaattitutkielmaa luin lähes kaikki kotimaista ääriokeistoa käsittelevä kirjallisuus, mitä tähän vuoteen mennessä oli julkaistu. Luin suomalaisista SS-sotilaista, populismin retoriikasta, äärioikeiston noususta, suomalaisista äärioikeistolaisista ryhmistä Kylmän sodan aikana, Natsi-Saksasta, valeuutisista ja natsikapanoista!

1

Luin myöskin Trumpin ja hänen kannattajiensa sekoilusta ja alt-rightista.

Luin myöskin 60-luvun USA:n historiaa käsitteleviä kirjoja, katutanssin historiasta, miten tietokoneet ovat pilanneet aivomme ja Suomen sisällissodasta. Opin paljon uutta näistä teoksista, joita olen jatkuvasti referoinut eteenpäin.

17

Tietokirjoista suosituin ja vihatuin arvio oli Jordan B. Petersonin kirjasta, jota luettiin ympäri vuoden, kun vieläkin saan joko ylistyksiä tai haukkuja siitä. Toinen oli Juha Ahvio täysin kahjo ”Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret”. Yleensäkin äärioikeistoa käsittelevät arviot ovat olleet huippusuosittuja. Jostain syystä äärivasemmistoa käsittelevät arviot eivät kiinnosta yhtä paljon. Tämä taas tuottaa joillekin näköharhan, että olen jokin kommunisti, joka kirjoittaa väin äärioikeistosta. Minua onkin joko haukuttu anarkistiksi, kommunistiksi ja jopa stallariksi, kun kirjoitan vaikka siitä havainnosta, että Toisen maailmansodan äärioikeisto muistuttaa todella paljon nykyistä äärioikeistoa.

DSC_0091

Romaanien osalta taas olen lukenut enemmän fantasiakirjoja, koska niin moni oli valittanut, että suhtaudun ylimielisen negatiivisesti tähän genreen. Luin huonoja, mutta myöskin loistavia genren kirjoja. Kuitenkin näkökulmani ei ole muuttunut, vaan vahvistunut. Vaikka fantasiassa löytyy paljon hyviä kirjoja, genre on juuri niin kaavoihinsa kangistunutta kuin oletin. Mutta järjestin listaksi, joka ei ole missään arvojärjestyksessä, kaikki hyvät lukemani romaanit, joissa tietenkin fantasia tai scifi on yliedustettuna:

1) Seveneves – Neal Stephenson

2)Ase itse – Joe Abercrombie17

3) Psyko – Robert Bloch

4) Amerikan poika – Richard Wright

5) Muuri – Jean-Paul Sartre

6)  Micro-orjat Douglas Coupland

7) Piin elämä  Yann Martel

8) Prince of Thorns – Mark Lawrence

9) Susikoira – Jack London

10) Pahuus – Jan Guillou

Nämä edellä mainitut romaanit ovat olleet joko jännittäviä, pelottavia, liikuttavia tai ihastuttavia. Joissain oli vain todella hyvä tarina, kun toiset taas kykenivät ilmaisemaan ihmisyyden syvempiä olemuksia paremmin kuin mitkään tietokirjat

Kuten voitte nähdä, en ole lukenut paljon tänä vuonna julkaistuja romaaneja, paitsi Harald Olausen ”Homolulu: queernovelleja” ja Mikko-Pekka Heikkisen ”Betoniporsas”, jotka olivat hyviä mutta eivät päässeet tähän top 10. Ensi vuonna yritän lukea uudempaa kotimaista kirjallisuutta. Ehkä saan myöskin varttuneimpien miesten suosion ja pääsen miestenlehden haastattelemaksi!

Olen lukenut naisten kirjoittamia kirjoja vain 28 ja miesten 154. Jännästi suurin osa naisten kirjoittamia kirjoja ovat olleet tietokirjoja omasta alastani. Folkloristiikka on aika naisvaltainen ala. Joten vuosi 2019 yritän panostaa naisten kirjoittamien kirjojen lukemiseen!

Kaikkiaan oli erinomainen lukuvuosi. Kiitos kaikille lukijoille ja hyvää uutta vuotta!

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Artikkelit

Naiset ja moderni radikaalioikeisto

Havaintoja Nonna Mayerin Helsingin yliopiston Tiedekulman luennolta äärioikeistolaisista naisista 5.10.2017

IMG_-42rktq

Nonna Mayer oikealla.

Ennen vanhaa radikaalioikeistolaisissa puolueissa oli suuri sukupuoli juopa, joka teki näistä puolueista miesvaltaisia, mutta Mayerin viimeisempien tutkimusten mukaan tämä juopa on suljettu. Kuitenkin naisten tuki radikaalioikeistolaisille puolueille on satunnaisempaa kuin miesten. Naiset esimerkiksi äänestivät Ranskassa eniten Le Peniä, mutta ei yhtä paljon muita Front National-puolueen ehdokkaita muissa vaaleissa. Naisten äänestysaktiivisuus on kauttaaltaan kasvanut ja se on kasvattanut radikaalioikeistolaisten puolueitten suosiota Euroopassa.

Naisten demografiset yksityiskohdat

Suurin osa naisista Euroopassa ovat samassa asemassa kuin miehet alipalkatuissa palveluammateissa. Suurin osa naisista ei äänestä uskontonsa mukaan, paitsi muslimit, joten esimerkiksi katolisen kirkon vihamielinen asenne Front Nationalia vastaan ei vaikuta katolisten naisten äänestyskäyttäytymiseen. Feminismikään ei vaikuta naisten äänestyskäyttäytymiseen. Naisten ja miesten rasismissa on hyvin vähän eroavaisuuksia.

Radikaalioikeiston identiteettipolitiikka

Marie Le Pen on saanut suosiota hyödyntämällä naisen identiteettiä muslimeja vastaan. Marie Le Pen kehystää itsensä eurooppalaiseksi “melkein feministiksi” joka on valmis puolustamaan eurooppalaisia arvoja muslimimaahanmuuttajilta, jotka kehystetään eurooppalaisten naisten eksistentiaalisena uhkana.

Samaan aikaan, kun Le Pen kehystää itsensä propagandassaan naiseksi, hän myöskin kehystää joissain mainoksissaan itsensä “johtavaksi mieheksi” ja samaan aikaan äidiksi. Le Penin feminismi on olemassa hänelle ainoastaan islamin vastustuksen kontekstissa, koska jos tarkastelee Front Natiomal-puolueen ohjelmaa, naisiin liittyviä poliittisia ehdotuksia on niukasti ja vielä monet käsittelevät naisten oikeuksien rajoittamista.

Radikaalioikeistoa äänestäneet naiset pelkäävät eniten raiskaavia maahanmuuttajia ja oman kulttuurisen identiteetin katoamista. Marie Le Pen onnistuikin samaan omalla identiteettipolitiikalla ranskalaiset naiset äänestämään häntä enemmän kuin miehet.

Yllättävin tutkimustulos oli se, että nuoret naiset ja parisuhteessa elävät homomiehet eniten äänestivät Le Peniä. Mutta tämänkin voi selittää, sillä havainnolla, että monille eurooppalaisille radikaalioikeistolainen puolue on ongelma vasta, kun se on antisemitistinen. Jos juutalaisvastaisuutta ei ilmene puolueessa, ihmiset tukevat sen politiikkaa ilomielin, vaikka kaikki muu politiikka olisi jätetty ennalleen, kuten rasismi muslimeja ja muita vähemmistöjä vastaan. Front National onkin onnistunut puhdistamaan rivinsä juutalaisvastaisista ja houkuttelemaan juutalaisia puolueensa riveihin. Lisäisinkin tähän, että sama tapahtui 30-luvulla Italian fasisti- ja Saksan kansallissosialistisessa puolueessa. Jotkut näitten maitten juutalaiset näkivät Itä-Euroopasta muuttaneet juutalaiset haittana ja he uskoivat fasistipuolueitten rajoittavan vain “idänjuutalaisten” maahanmuuton.[1] Jälkiviisaasti voimme todeta, että rasistit eivät eritelleet erityyppisiä juutalaisia toisistaan, vaan pyrkivät tappamaan kaikki.

Havaintoja Anu Koivusen samassa tilaisuudessa pidetyssä luennossa ja sen jälkeisessä keskustelussa.

1538839758115

Anu Koivunen selittämässä

Koivusen mukaan meidän pitäisi alkaa käsitellä nationalismia vapauttavana ideologiana, globalisoituneessa maailmassa. Esimerkiksi Perussuomalaisten “uusi normaali” tai amerikkalaisen radikaalioikeistolaisen propagandisti Paul Joseph Watsonin iskulause “konservatismi on uusi punk”[2] osoittavat hyvin, miten nationalismista on tullut ikään kuin vastarintaideologia, johon nuoret voivat samaistua. Mutta Suomessa Laura Huhtasaari ei ole vedonnut samankaltaiseen imagoon, vaan hänen presidenttivaalinsa tematiikka oli naisellinen herkkyys ja päämäärätietoisuus. Näillä mielikuvilla ihmiset eivät äänestä äärioikeistoa, vaan vihalla ja pelolla. Mutta toisin kuin Ruotsissa, Suomessa homoseksuaalien ja naisten oikeudet eivät ole vaalien avainteemoja, joilla Perussuomalaiset voisivat ratsastaa. Voi hyvinkin olla, että Suomi jää pieneksi eristyneeksi saareksi Euroopan läpi kulkevan radikaalioikeistoaallon tai sitten jotain drastista, kuten uusi terrori-isku tapahtuu, jolloin mekin sorrumme samaan trendiin.

[1] Michael Burleigh; suomentanut Seppo Hyrkäs,  Kolmas valtakunta. Uusi historia, WSOY, Helsinki, 2004, s 78 ja Alessandro Porttelli; suomentanut Aulikki Vuola, Käsky on täytetty, Faros-kustannus Oy, Turku, 2012, s 125

[2] https://www.youtube.com/watch?v=avb8cwOgVQ8

Valittu kirjallisuus:

Givens, Terri E. (2004) The Radical Right Gender Gap, Comparative Political Studies 37:30-54

Harteveld, E., & Ivarsflaten, E. (2018). Why Women Avoid the Radical Right: Internalized Norms and Party Reputations. British Journal of Political Science, 48 (2), 369-384

Harteveld, E., Dahlberg, S., Kokkonen, A., & Van Der Brug, W. (2017) Gender Differences in Vote Choice; Social Cues and Social Harmony. British Journal of Political Science, 1-21

Harteveld, Eelco, van der Brug, Wouter, Dahlberg, Stefan, and Kokkonen, Andrej,´. 2015. The Gender Gap in Populists Radical Right Voting: Examining the Demand Side in Western and Eastern Europe. Patterns of Prejudice 49 (1-2): 103-134

Immerzeel, Tim, Coffé, Hilde, and van der Lippe, Tanja, 2015. Explaining the Gender Gap in Radical Right Voting: A Cross-National Investigation in 12 Western European Countries, Comparative European Politics 13:263-286

Ivarsflater, Elisabeth, and Stubager, Rune, 2013. Voting fo the Populist Radical Right in Western Europe: The Role of Education, in Calss Politics and Radical Right, edited by Jens Rydgren, 122-137

Mudde, Cass (2007) Populists radical right parties in Europe, Cambridge, Cambridge Univercity Press.

Spierings, N., Zaslove A., 2015, ”Gendering the vote for populist radical right parties”, Patters of Prejudice, 49 (1-2), 135, 62

Spierings, Niels & Zaslove, Andrej & Mügge, Liza & L. de Lange, Sarah. 2015, Gender and populist radical right politics: An Introduction. Patters of Prejudice. 49. 3-15

Jätä kommentti

Kategoria(t): Artikkelit

How to Debate Fascists and Destroy Them: Be a Marxist

Written by Marxist YouTuber Xexizy and presented in a video (12.8.2018 ) of the same name. I think this essay has good points on debating fascists, even if you are not a Marxist. So i acquired the transcripts of the video and they are in full below.

A popular question today is what’s the best way to deal with Fascist arguments? How can you properly lay out the logically inconsistencies in Fascist ideology for everyone to see how much of a sham it all is, and once and for all put its ideas to rest. Of course, this question has only been becoming more prevalent recently simply because more people are becoming infatuated with far- right ideology, and with it modern forms of Fascism, calling for the establishment of ethno-states and ‘a return to traditional values’.  There’s quite a clear-cut answer to this question, and as you’ve probably guessed, it’s that you have to be a Marxist, and in this video, we’ll be explaining why that is. Although, rather than going over what makes Marxism such an effective analysis of society, as has been already done in many of my other videos which you can watch in the video card section, we’ll be talking about what makes liberalism so ineffective. In fact, we can say what it is right now – when a society starts to deteriorate, produce further alienation, social tension and economic stress, the status quo becomes questioned, and as you can imagine, anyone representing the status quo is left is quite a difficult spot to answer for the ills bought about by their ideology. Today, that status quo is liberalism, and its challengers are the Fascists. Now I don’t want to hear your excuses, that you’re actually an alt-centrist who thinks everyone is wrong, a classical liberal who’s actually the oppressed one under the (fucking feminist system), or an anti-capitalist due to your support for Bernie Sanders – on the scope of the core principles of liberalism that our society is based on, compared with that of Fascists, you are the status quo, regardless of how fringe you might think you are in relation to conventional politics, because the Fascists are an order of magnitude more fringe. At the end of the day, you want some flavor of liberalism, and they. do. not.

Now a pretty firm line can be drawn between two types of liberals and as such two different ways the same phenomena has occurred though, so we’ll be looking at each. This is between the conservative liberals, and the progressive liberals. Now I do understand that it can be frustrating when Marxists take what are considered diametrically opposed groups and lump them together under the term ’liberal’ but please do understand that from the perspective all the way over here at the far left, the fine details between progressive drones and classical drones becomes a little redundant.

The conservative liberals, who we’ll be starting with first because I know they have a shorter attention span, are those types where they’re not only ignorant to how Fascism grows on merit of being liberals, but then also seem like they’re trying to propel Fascist rhetoric into the mainstream,  their rallying cry for doing so being ‘to trigger the libs’ (when you troll a liberal, awesome style).

Now, what do I mean when I talk about these liberals being unable to effectively argue against the Fascists of today? Well what better example to draw on than the the infamous Sargon vs Spencer debate. This debate showed such a poor performance from Sargon that for the first time…ever, I think, his fans acknowledged he lost. But to cut Sargon some slack, I honestly think that there’s pretty much no way he could have gained any ground here. His own debating skills aside, he had sealed himself into a position of defeat from the very start by simply believing what he does.

In my video ‘The Classical Liberal’s Decent Into Fascism’, which of course you’ve already seen, I make the point that classical liberals, i.e. the more conservative liberals, usually focus on the same or at least similar societal issues that the alt-right do. Prime examples include being anti-immigration, anti-feminism/anti-progressive, concerned about the preservation of gender roles or culture and usually working in the interest of the white man, as seen in instances such as affirmative action or joining in with the alt-right in claims that progressives hate white men, as seen when they unquestionably picked up the phrase ‘it’s ok to be white’, something that was literally thought up by some alt-righter on 4chan. But as I also said in that video, and as I’m going to have the majorly emphasize here and still have people misunderstand me, none of these things actually make classical liberals similar to the alt-right. Classical liberals are just that, liberals, and the alt-right are a populist, anti-establishment movement that usually questions the main underlying assertions of liberalism, like individual liberty. None the less though, the fact that these two groups still focus on such similar issues and have similar enemies, leads to this interesting paradigm that sets the liberals up to be at a disadvantage whenever actually trying to engage the Fascists of today. Now from here it’s tempting to fall back into making the same points that I have in my video specifically on this topic, that classical liberals set up the case for the Fascists to come along and simply say ‘lets actually do something about this rather than getting outraged on twitter’, or simply adding that it’s the jews who are behind the feminist media monopoly, but I’d just encourage anyone who hasn’t to simply go and watch that video instead. Rather what we’ll focus on here is how this retrains liberals from actually dealing with Fascists when they’re confronted with them, this being because they work on the same groundings that the alt-right do, and to actually challenge the alt-right on this means undermining their own positions. If they start trying to back peddle on ‘the feminist system’ (it’s a god damn feminist system), they end up arguing against themselves, so rather you have to try and pin down Spencer on ‘who counts as white’. You can see this in the debate Sargon had with Richard Spencer, as he spends pretty much the whole thing trying to argue the specific practicalities of a white ethno-state, because that’s all he has available to him. All he can do is try and explain why in practice, the ethno-state is a bad idea, but I would suggest that the question of practicality is wholly irrelevant to the question.

The method in use here is what liberalism is forced to treat all instances of populism, both left and right – that being, straight dismissal. See, to those infatuated with the alt-right already, or those flirting, the ethno-state or any softer variation to them represents change, a break away from the liberal society that they deem has screwed them over, and I mean in a lot of cases it actually has. What we have are these disgruntled, alienated individuals who are looking for change, a solution, and they believe they’ve found one that will deal with their problems. The way liberalism treats the ethno-state is again very similar to how it treats the notion of Communism – constantly reaffirming that the fundamental type of society we live under is as good as we can get, and that all hope is merely a dangerous illusion, attaching the labels of impractical and unrealistic to proposed alternatives. This however is a fundamentally unsustainable way to repress populist movements due to capitalism’s own workings. While taking the position of the down to earth moderate bringing starry eyed radicals back into reality is effective in times of relative prosperity, never in history has it continued to work when reasons for change become increasingly more urgent as Capitalism itself leads to turmoil. It’s a method that, like many things under neoliberalism, rests on dogma, which always eventually becomes challenged.

Now when I say dogma, in the context of liberalism I’m talking about basic things like, individual freedoms, or that racism is bad. These are common things that, even if one side wants to say the other doesn’t hold, that they’re racist or against freedom, the other side always has to deny it as it’s a common dogma that they hold to be correct. I’ll clarify, just because in our society these things are dogmas, doesn’t mean they’re bad or wrong, what it does mean however is when you get groups that do go against these status quo values openly, the defenders of the status quo will have no experience in dealing with it. Take the example of racism. The majority of people don’t have a response to ‘why is racism bad?’ because usually admitting you’re a racist, causes you to lose the argument by default so they’ve never needed to have a fleshed-out response for a debate format, but this isn’t necessarily the case with Fascists, and the same goes for things like individual liberty. Of course, in the real world, a Fascist won’t out right say ‘I am a racist’ if they’re smart, you’ll get something like ‘why is it wrong to protect the interests of white people?’, but the principle remains the same. When liberals are then left with no other recourse than accusing someone of racism, or simply making weak arguments in the case of the classical liberals, the fascists get to play up their narrative that there are no real arguments against racism, and that liberals just ‘cry out fascism and/or racism to censor their ideas because they have no arguments’, thus pushing people to the right. The context in which they’re able to do this, of course, bought about by both types of liberals themselves, by both progressive liberals genuinely resorting to the label racist in place of arguments, and then the conservative liberals making this out to be literally the end of the world.

We can see this in practice when Gary Younge from channel 4 went to interview Richard Spencer on his positions and try and confront him on them. Now, I’m sure you’ve already seen it, but to refresh your memory here are a couple of high lights:

Now this essentially ticks every box of specifically why progressive liberals are at such a disadvantage when dealing with Fascists like Spencer toe-to-toe. They’re simply inexperienced to deal with such claims like ‘slavery was good, actually’. Younge can only stand there in disbelief as Spencer bats out one outlandish claim after the next, call him a racist and then storm out. It’s no fault of Younge, any journalist from Channel 4 would had been in the exact same position, it’s a consequence of his lack of revolutionary ideals, and that we’ll get into more later.

There are though many of these progressive liberals who seem to recognize this, but then only draw the conclusion that it means we simply shouldn’t engage Fascists in this manner at all. There’s an common sentiment amount progressives, along the lines of ‘we shouldn’t debate fascists because progressive ideas are simply more nuanced and require more explaining, while Fascists only work on rhetoric and soundbites, putting us at an inherent disadvantage’. Now, while it’s nice to believe that you’re just too intelligent to debate Fascists, in reality it is because of the positions you actually hold, and their ineffectiveness at fighting Fascism on ideological grounds. As progressives though, they do have one advantage on the conservative liberals, that being they have no reason to go along with alt-right assertions about the present state of society. The best tool the progressives have is simply disproving empirical claims to reduce fearmongering and alarmism that the alt-right try to cultivate, while of course the classical liberals only join them in doing so. This method, however, is not especially suited for live debates – if you take a watch of any one of Shaun’s videos, you’ll see that he has to take his time to establish grounding to his argument, lay out all the facts, and then go step by step through why whatever ridiculous claim the Fascists that week were making is inaccurate. There’s no soundbite version of this, and so there’s simply no time to carry it out in a live debate, which is where the notion that progressive ideas aren’t suited to live debate comes from. Now, simply making these empirical refutations is still very effective, don’t get me wrong, but the fact that it’s progressivism’s main and really only tool against Fascism is very telling, and while it is an effective tool, it’s still a flawed one. This is because that the whole time you take a wholly empirical approach as it were, without any real ideological grounding, you’re essentially saying that the Fascists are only wrong as long as their facts are wrong. It means that, if we wake up tomorrow and suddenly all the claims of the alt-right or, hell, even half of them are true, a progressive would be rationally obligated to become a Fascist. However, not a Marxist. Now I get that the underlying claim here, that Fascists are wrong even if they’re right, might seem weird, but to properly explain why I’d like to use one of Zizek’s points as an example:

 

So to reiterate, Fascists are scum regardless of how correct they are. If progressiveness can only rest on the fact that the alt-right are making factually false claims, they will still have a fundamentally flawed approach at arguing against them without any ideological points. The source then of both proper ideological resistance and most importantly ideological alternative to Fascism then can never be the status quo that liberalism is, but a radical Communist movement, the main reason being that Communist ideology simply isn’t everything that we’ve been discussing about liberalism here.

Even if again we assume again that the Fascists are right, that the world really is run by a Jewish cabal, the Marxist analysis of society is completely unchanged, as it is a systemic one. Something that Fascism shares in common with liberalism actually is that they both take on individualist approaches to their world views – basing sources of the good and the bad from specific individuals or groups with power, which is why Fascism’s whole ideology boils down to replacing one group they reprieve to be in power with another group. Again though, Marxism is a systemic analysis, the whole point is that the conclusions it draws are independent of who actually holds power, as Capitalism as a social relation works with the same fundamental laws regardless. This puts Marxism in place to cut right at the heart of Fascism as a political alternative by demonstrating its inability to solve societal tensions even in the ethno-state utopia, as such a society still functions on the Capitalist mode of production.

 

Now this is so important, because as we’ve discussed Fascism arises out of tensions and turmoil bought about by liberal society, i.e. Capitalist society. It comes along with the intent to remedy the problems of modern society, return glory to its nation, go back to the good old days. This is the drive of Fascism, but the Marxist analysis thoroughly shows how such goals are impossible even if all their aims are met, and so rather than dismissing the notion as impractical or immoral, Marxism can counter the underlying reasons for its growth in the first place, and then furthermore offering its own alternative to the crumbling status quo. This alternative being, of course, the actual abolition of the Capitalist mode of production, property relations, the value form, commodity fetishism and alienation. The establishment of a society based on social relations, as opposed to proxy interaction via the commodity. Of course, the pressing question now might be how specifically Capitalism is inherently unstable, and how specifically might we reorganize society around this, but this goes far beyond our scope. I might recommend either watching some of my other stuff I’ve included in the video cards, or perhaps just reading Marx. What’s important here, is that Marxism provides both a throughout refutation of the Fascist project, regardless of to what extent the Jews really are controlling us, or the Muslims really are hoarding our countries, and at the same time offers a true alternative to the ills of liberal and wider Capitalist society. If you remain adamant on maintaining your liberal ideals, you will always be giving Fascism the higher ground on merit of your own

Jätä kommentti

Kategoria(t): Artikkelit

Suomi iskee! -ryhmä ja kansanomaisten mielikuvien hyödyntäminen poliittisessa viestinnässä.

Suomalaisilla on joukko erilaisia mielikuvia suomalaisuudesta, Suomesta ja siitä, miten maailman tulisi toimia. Näitä mielikuvia äärioikeistolaiset tai äärinationalistiset ryhmittyvät pyrkivät aktiivisesti hyödyntämään. Tutkimukseni pyrkii vastaamaan, miten Alan Dundesin arkiuskomukset (Suom. Koski 2004) (folk idea) rakentavat Suomi iskee! -ryhmän mielenosoituksen retoriikassa ilmenevää maailmankuvaa. Tarkastelen myös mihin diskurssin arkiuskomuksiin yhden videoidun mielenosoituksen yleisö reagoi.

Vaikka Suomi iskee! -ryhmää ei voida yksittäisen videon kautta luokitella äärioikeistolaiseksi, koska videossa ei oteta kantaa moniin äärioikeistolle tunnusomaisiin teemoihin, kuten esim. talouteen, sillä on yhteisiä uskomuksia äärioikeiston kanssa. Nämä uskomukset eivät välttämättä ole rasistisia tai edes diktatuuria tukevia, mutta ne ovat hyvin kiinteitä osia muuten äärioikeistolaista ideologiaa. Suomi iskee! -ryhmä on ollut koossa vuoden 2017 kesästä lähtien. Se on löyhä kansallismielinen ja radikaali maahanmuuttokriittinen ryhmittymä, joka vaatii Suomen rajoja kiinni ja eroa EU:sta. Ilmiö on niin tuore, että sitä ei ole vielä tutkittu. Tutkimukseni tarkoitus on analysoida ja tuottaa tietoa tästä kansallismielisestä ryhmittymästä. Tavoitteena on myös tarkastella ryhmittymän strategioita viranomaisille laajemmin hyödynnettäväksi. Kartoittamalla niitä mielikuvia, joita ääriliikkeet käyttävät värväyksessään, voidaan mahdollisesti ehkäistä äärioikeistolaista radikalisoitumista.

Linkki tutkimuksen PDF-versioon: Suomi iskee! -ryhmä ja kansanomaisten mielikuvien hyödyntäminen poliittisessa viestinnässä  

Videon litterointi: Litterointi

Jätä kommentti

Kategoria(t): Artikkelit

Nuorten mielikuvat turvallisuudesta

Alunperin julkaistu Jyväskylän kevät 2018 artikkelikokoelmassa ”Missä menään. Puheenvuoroja. toim. Katriina Kajannes.

Nuorten mielikuvat turvallisuudesta

Tuoreempien tutkimusten mukaan nuoret pelkäävät kulttuurinsa ja yhteisöllisyyden häviämistä globaalissa maailmassa. Tämä pelko perustuu epävarmuuteen. Kestävätkö perinteiset yhteisöllisyyden muodot neoliberalistista politiikka?

Nousevasta elintasosta huolimatta nuoria pelottaa ja tämä voi johtua mielikuvista, jotka eivät vastaa enää todellisuutta. Maailmankuva perustuu erilaisille lapsuudesta asti omaksutuille ideayksiköille. Näihin yksikköihin kuuluvat käsitykset maailman toiminnasta, historiasta ja ihmisyydestä.

Ideayksiköitä hyödynnetään julkisessa keskustelussa, politiikassa ja ääriliikkeitten propagandassa. Esimerkiksi äärioikeistolle on aina ollut tyypillistä vedota käsityksiin eliitistä ja nationalismista. Lukuisten äärioikeistolaisten liikkeitten tukijat ovat pääosin nuoria. He kokevat, että heidän elämänsä ei ole heidän käsissään ja koko valtio on hylännyt heidät ulkomaalaisten ja suurpääoman palvelemiseen.

Jari Ehrnrooth on esittänyt vaihtoehtoisen näkemyksen, jonka mukaan hyvinvointivaltio on syypää nuorten yhteisöllisyyden tuhoutumiseen ja ihmisten pahoinvoinnin lisääntymiseen. Hänen mukaansa hyvinvointivaltio passivoi yksilöitä, mikä lisää masennusta.

Amerikkalainen kielitieteilijä Noam Chomsky on puolestaan kritisoinut hyvinvointivaltiota vähän samalla tavalla, mutta ei olisi valmis hylkäämään sitä kokonaan. Chomskyn mukaan hyvinvointivaltio vie yhteisöltä vallan pois ja siirtää sen valtion etäisen koneiston hoidettavaksi. Jarno Limnél ja Jari Rantapelkonen ovat samoilla jäljillä tuoreessa tutkimuksessaan, todeten että nuoret tuntevat, ettei heillä ole keinoja vaikuttaa poliittisesti lähiyhteisössään, mikä taas lisää pelkoa.

Syy, miksi nykyään ääriliikkeet ovat nousussa on juuri se, että nämä ovat katsomuksia, jotka lupaavat uljasta tulevaisuutta, jossa kaikki voivat osallistua aktiivisesti. Monet entiset ääriliikkeitten jäsenet radikalisoituivat, koska olivat tyytymättömiä nykymaailmaan, heitä pelotti ja he tunsivat tarvetta uskoa johonkin. Nyky-Suomelta puuttuu yhteinen maailmankuva johon uskoa ja jonka ympärille on rakennettu tiivis yhteisöllisyys.

Tämä yhteisen uskon häviäminen on vähentänyt suomalaisten yhteishenkeä, uskoa tulevaisuuteen ja lisännyt epäluottamusta toisiaan kohtaan, mikä taas lisää pelkoa. Tätä pelkoa kaikenlaiset ääriliikkeet ja populistipuolueet hyödyntävät, lisäten omalla toiminnallaan pelkoa.

Sami Leon Eerola on folkloristiikan kandivaiheen opiskelijaa. Kirjoitan juuri kandia suomalaisen äärinationalistisen ryhmittymän retoriikasta.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Artikkelit