Avainsana-arkisto: Daesh

maaliskuu 31, 2019 · 7:00 am

ISIS-turismia

Abu Rumaysah al-Britanin ”Lyhyt opas Islamilaiseen valtioon” (oma suomennos) on turistipoas terroristijärjestö Isiksen vuonna 2015 hallitsemasta maa-alueesta Irakin ja Syyrian välissä. Valitettavasti sain kuulla tästä teoksesta liian myöhään, joten tässä annetut vinkit on pommitettu maan tasalle.  

2

Idea    

Abu Rumaysah al-Britanin matkusi Isiksen hallitsemaan ”kalifaattiin” ja eli siellä jonkun aikaan. Mies näki, että houkutellakseen lisää muslimeja terroristijärjestöön, hänen pitäisi kirjoittaa lyhyt esittelyopas uudesta valtiosta. Syntyikin tämä lyhyt ja epävirallinen omakustanne ISIS-valtion ihmeistä.    

Tässä käsitellään mitä ruokia, kulkuneuvoja ja luontokohteita voi kokeilla Isiksen ”kalifaatissa”, mutta opas on myöskin kurkistusaukko siihen, minkälaista ISIS propaganda on, kun se on suunnattu houkuttelemaan ihmisiä liittymään järjestöön, eikä vain pelottelemaan koettuja vihollisia.    

Pimeää postmodernismia    

Mielenkiintoisinta on, miten al-Britani noudattaa uskollisesti länsimaisten turistioppaitten muotokieltä. Tässä kevyesti puhutaan Isiksen tarjoamasta hummuksesta ja kebab-lautasista, sekä mainostetaan ”parasta lattea ja cappucinoa” . Erityisesti paikallista maitoa ylistetään ”kermaiseksi ja raikkaaksi” Pitäähän niitä hipsterijihadisteja houkutella jotenkin.   

Tietenkin ISIS ei tarjoa vain liharuokaa, mutta myöskin terveydelle hyviä kasvisruokavaihtoehtoja. Sokerihampaille on tarjolla laaja valikoima länsimaisia suklaamerkkejä. Tietenkin kirjailija muistaa mainita, että ISIS myy ainostaan luomu- ja halal-ruokaa, eikä mitään E-koodeja sisältävää ruokaa.   
Ilmastonmuutoskin mainitaan sivumennen ongelmana, jota Isiksen tiedemiehet yrittävät torjua ”innovatiivisilla energiaratkaisuilla”    

Lukiessa turistiopasta barbaarisen terroristijärjestön hallitsemasta maa-alueesta, jossa puhutaan sähköpyörien ja herkullisen sharman eduista, on samaan aikaan ahdistava, että naurettava. Tämä kuitenkin myötäilee paljolti arvioimani Oliver Royn ”Globalized islam” (2002) kirjan teesiä. Royn mukaan moderni kapitalismi on globalisaation kautta onnistunut kaupallistamaan ja sulauttamaan kaikki maailman kulttuurin yhteen postmodernistiseen mössöön niin tehokkaasti, että jopa avoimesti länsimaista kulttuuria vastaan sotivat islamistit eivät pääse irti siitä. Se, että ISIS joutuu mainostamaan erikoiskahveja ja sähköpyöräilyä uskonnollisen fanatismin ohella, kertoo jotain muslimien integroitumisesta länsimaiseen kulttuuriin.     

Mielenkiintoisinta onkin, että tässä kirjassa kritisoidaan länsimaista koulutusta pikkasen samoilla argumenteilla kuin äärioikeisto. Al-Britannin mukaan Isiksessä ”Kouluissa ei edistetä homoseksuaalisuutta, evoluutiota, musiikkia, draamaa ja uskontojen välistä dialogia tai muuta sellaista roskaa”. Puuttuisi vielä toki kritiikki feminismiä vastaan, mutta kun kannattaa Isistä, niin se on jo itsestäänselvää.    

Tässä kirjassa jopa kritisoidaan monikulttuurisuutta. Kirjailijan mukaan monikulttuurisuus aiheuttaa vain eri ryhmien välisiä konflikteja, sen vuoksi ISIS kannattaa islamilaista monokulttuurisuutta, jossa ihmiset tietävät tasan tarkkaan mikä on oikein ja mikä väärin. Äärioikeistolaisen maailmankuvan yksi keskeisemmistä elementeistä on juuri käsitys, että kommunistit ovat postmodernismin kautta hämärtäneet oikean ja väärän rajan ja sen takia kaikki on pielessä.   

Kuitenkin kaiken kevyen esittelyn jälkeen kirjailjan pimeä ideologia paljastuu, kun hän kirjoittaa, että ISIS tulee valloittamaan ”Lontoon, Pariisin ja Washingtonin kadut” ja ”me tulemme vuotamaan verenne, mutta myöskin tuhoamaan teidän patsaat, hävittämään historianne ja kaikista kivuliaammin: käännyttämään lapsenne, jotta he voivat edistää asiaamme ja kirota heidän esi-isänsä.”    

Ongelmia    

Tietenkin suurin vika tässä turistioppaassa on se, että se on murhanhimoisen terroristijärjestön propagandaa. Mutta asiallisempi kritiikki kohdistuu teoksen pinnallisuuteen. Al-Britanni ei kerro, mitä käytännössä ISIS-arki on? Tässä toki mainitaan ilmainen sähkö, laajat korkeakoulumahdollisuudet ja trendikkäät kahvilat, mutta ei muuta. Teos perustuu suurimmaksi osaksi tulevaisuuden odotuksiin eikä varsinaiseen arkeen. Tämä siis on hyvin pinnallinen propagandateos, joka paljastaa enemmän sitä, ketä ISIS haluaa houkutella riveihinsä kuin, minkälaista on elää heidän maailmassaan.     

Yhteenveto    

Abu Rumaysah al-Britanin ”A Brief Guide to the Islamic State” on lähes arvoton propagandajulkaisu, jonka suurin anti on sen turistiopasmainen kieli, josta saa hyvät naurut, kun tietää mitä ideologiaa koko opas edustaa, mutta muuten sillä ei ole paljon annettavaa kuin merkinnän tiedustelupalveluitten listoille. Sydäntä kuitenkin lämmittää se, että tämän läpyskän kansikuvituksena on kuvitteellinen Jerusalemin kaupungin valloitus, joka ei koskaan toteutunut. ISIS ei koskaan iskenytkään Israeliin. Oikeastaan ainoan kerran kuin ISIS edes ampui israelilaisten suuntaan, he pyysivät anteeksi, koska ovat pelkurimaisia rottia. Kirjan kansikuvitus on muistutus siitä, miten megalomaanisen harhainen koko terroristijärjestö on. 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Islam, jihad ja maahanmuutto

Avainsanat: , , , , , , ,

Toukokuu 27, 2018 · 6:44 am

Uudet jihadistit ja uhka länsimaille

Peter R. Neumannin ”Radikalisoituneet. Uudet jihadistit ja uhka länsimaille.” (oma suomennos) on vuonna 2016 julkaistu tietokirja Isiksen kaltaisista kolmannen aallon jihadisteista.

13

Aaltotieoria

Neumannin koko kirja rakentuu David Rapoportin aaltoteorian päälle. Teorian mukaan terrorismi ja sen intensiteetti kasvavat ja laantuvat historiallisten prosessien mukaan. Rapoport selitti, että terrorismin aallot alkoivat 200 vuotta sitten teollistumisen ja tietoliikenneyhteyksien parannuttua. Ennen terrorismi oli hyvin paikallista, mutta teollistumisen mahdollisti kansainvälisten terrorismiaaltojen syntymisen ja leviämisen.

Jokainen aalto kasvaa väkivaltaisemmaksi, kun ääriliikkeet yrittävät koko ajan tehdä vielä brutaalimpia iskuja saadakseen muutosta aikaan, kunnes heidät tuhotaan, tavoite saadaan läpi tai he väsyvät. Eurooppa on siis kärsinyt terrorismista hyvin pitkään, vaikka jotkut poliitikot yrittävätkin antaa kuvan mantereestamme ennen maahanmuuttoa jonain rauhan ja yhteisymmärryksen tyyssijana. Mutta tämän kirjan mukaan elämme viidettä aaltoa, joka on jihadismin aalto. Tämän viimeisimmän aallon huippu olemme vasta saavuttamassa. ISIS on tämän kirjan mukaan vain alkusoitto sille paskamyrskylle, joka on ulottumassa Eurooppaan saakka.

Ainoa kritiikkini tätä aaltoteoriaa kohtaan, on se, että sen mukaan terrorismi on pääosin äärivasemmiston yksinoikeus ja äärioikeiston terrorismi reaktio ensimmäiseen. Ihmettelen vähän, miten Rapoport ei ole kuullut KKK:sta? KKK riehui pääosin 1800-1960-luvuilla. Ennen kuin äärivasemmistolaista väkivaltaa alettiin harjoittaa USA:ssa ja alueissa, missä ei edes ollut äärivasemmistoa nimeksikään. KKK:n koko toiminta perustui afroamerikkalaisten ja heidän tukijoitten terrorisointiin. Esimerkiksi 60-luvulla pasifistiset NAACP:n vapaehtoiset joutivat ankaran ja hengenvaarallisen KKK-terrorin uhriksi vain koska halusivat rekisteröidä Etelä-valtioissa afroamerikkalaisia äänestäjiä. Jotkut NAACP:n jäsenet radikalisoituivat äärivasemmiston puolelle juuri reaktiona äärioikeistolaisen KKK:n terrorin takia. Siinä olen samaa mieltä, että äärioikeiston terrorismin tarkoitus ei ole kumota vallitsevaa järjestelmää, vaan ”suojella” sitä, mutta ei se aina ilmesty reaktiona äärivasemmiston väkivaltaan.

Ydinteesi

Kirja pohjautuu lukuisiin haastatteluihin ja tutkimuksiin, joissa ilmenee, että Isiksen länsimaalaiset vierastaistelijat ovat kaikista väkivaltaisemmat ja fanaattisemmat soturit. Tämä johtuu siitä, että eurojihadisteja eivät sido, vaikka Syyrian tai Irakin heimositeet ja muut paikalliset tavat, jotka voisivat hillitä väkivaltaa. Esimerkiksi irakilaiset ISIS-taistelijat Irakissa eivät uskaltaneet katkoa uhriensa päitä, koska useimmiten he tunsivat uhrinsa vieraasta heimosta, heillä oli sukulaisuussiteitä tai he eivät halunneet saada psykopaatin mainetta lähikylissä ja -kaupungeissa. Vierastaistelijoilla ei ollut tällaisia estoja, vaan he kiihkeästi suorittivat kaikki veriteot. Tunnetuin tapaus onkin brittiläinen Muhammad Enwazi, eli Jihadi John, joka toimi Isiksen pyövelinä Syyrian sisällissodan alussa.

Euronjihadistit

Euroopan suurissa kaupungeissa on gettoja, joissa on suuri määrä työttömiä, vihaisia tai muuten syrjäytyneitä muslimimiehiä, jotka ovat kokonaan vieraantuneita eurooppalaisesta yhteiskunnasta. Näitten nuorten vanhempien alkuperämaa ja nykyinen eurooppalainen valtio, jossa nuoret elävät, tuntuvat yhtä vierailta. Nuoret alkavat etsiä jotain identiteettiä johon kiinnittyä, jolloin salafi-islam tuntuu houkuttelevammalta, koska se on juurikin globaalinen, kaikista paikallisista oloista ja kulttuureista irrottautunutta islamia. Salafismi muuttuukin juuri houkuttelevaksi identiteetiksi hyvin heterogeenisille maahanmuuttajaväestölle, joka kaipaa yhteisöllisyyttä. Valitettavasti salafismi on äärimmäisen konservatiivista islamia, joka voi radikalisoida yksilön kääntymään väkivaltaisen salafi-jihadismiin.

Neumann osoittaa, että suurin osa jihadisteista eivät olleet uskovaisia ennen salafismiin kääntymistä ja, että suurin osa Lähi-Idän jihadisteista liittyivät ääriliikkeisiin rahan ja maineen takia. Harva jihadisti oikeasti uskoo lupauksiin paratiisista ja sen sellaiseen hölynpölyyn. Mutta valitettavasti ne, jotka oikeasti uskovat ovat syntyneet Euroopassa, eivätkä omaa minkäälaista moraalia. Kirjailijan mukaan, kun Isiken kalifaatti tuhotaan, nämä eurojihadistit tulevat palaamaan Eurooppaan ja hyvin todennäköisesti he tulevat aiheuttamaan sellaisen terrorin aallon, joka tekee nykyiset lähes kuukautiset iskut vaikuttamaan vain ikäviltä pikkuharmeilta.

USA:n ja Euroopan erot.

Kirjailija analysoi miksi USA:sta on lähtenyt vähemmän vierastaistelijoita kuin Euroopasta ja miksi USA:ssa on suoritettu vähemmän jihadistien iskuja? Kirjailija analysoi amerikkalaista kulttuuria ja huomaakin, että USA:n monikulttuurisuuspolitiikka perustuu amerikkalaiseen unelmaan ja sulautumiseen. Maassa olevat muslimit ovat muuttaneet USA:an, koska haluavat olla osa amerikkalaista unelmaa, joten harva ääriuskovainen, edes muuttaa maahan. Sitten ne musliminuoret, jotka ovat syntyneet USA:ssa, harvoin kohtaavat muita muslimeja. USA on niin jättiläismäinen maa, että siellä ei ole muodostunut muslimienemmistöisiä alueita, vaan väestön on ollut pakko olla tekemissisä kristittyjen, hindujen ja juutalaisten kanssa satoja vuosia. Toisin on Euroopassa, missä muslimit on ahdettu betonilähiöihin ja, missä suurin osa asukkaista tuli mantereeseen, koska oli pakko (vierastyöläisinä tai pakolaisina), eivätkä koskaan halunneet olla osa jotain suurta ideologista ihannetta. Ei ole olemassa ”eurooppalaista unelmaa”.

Ratkaisut

Vaikka kirjailija myöntää, että hänen teesinsä ovat todella synkkiä Euroopan tulevaisuudelle, hän antaa tässä ratkaisuja ongelmiin. Niihin ei kuulu rajojen sulkeminen tai terrorismivastaisen sodan eskaloiminen, vaan 3 portaista deradikalisaatiota, joka koostuu aika perinteisistä menetelmistä. Neumannin mukaan nyt syrjäytyneitä musliminuoria auttavia kansalaisjärjestöjä rahoitetaan liian vähän ja tiedustelupalveluilta ei vaadita tilivelvollisuutta budjettiratkaisuistaan. Kun nämä seikat korjataan, voidaan saada Euroopan muslimit tuntemaan, että he ovat osa tätä yhteiskuntaa.

Yhteenveto

Peter R. Neumannin ”Radikalisoituneet. Uudet jihadistit ja uhka länsimaille.” on lyhyt, mutta todella tiivis paketti täynnä asiaa. Tässäkin johtavan terrorismitutkimuksen asiantuntijan kirjoittamassa kirjassa ilmenee, että paras tapa taistella jihadismia vastaan, on tarjota parempi maailma syrjäytyneille nuorille.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Islam, jihad ja maahanmuutto

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

huhtikuu 29, 2018 · 5:49 am

Salafismi-Jihadismi: Idean historia

Shiraz Maherin ”Salafismi-Jihadismi: Idean historia” (oma suomennos) on vuonna 2016 julkaistu akateeminen tietokirja kyseisen ääri-islamilaisen ideologian juurista ja kehityksestä.

4

Salafismi-jihadismi on äärimmäinen ideologia, joka kumpuaa salafistimuslimeitten islamin yltiösotaisasta tulkinnasta. Tämä ideologia on se, jonka al-Qaida ja ISIS edustavat.

Ideologian historia

Maher tutkii eri jihadistiteoreetikkojen tekstejä jäljittääkseen, mistä ideologia muodostuu ja, miten se ajan mittaan on muuttunut? Tarkemmat ihmiset ovat varmaan huomanneet, että al-Qaidan toimintatapa eroaa paljonkin nuoremmasta Isiksestä, vaikka molemmat edustavat samaa vihaideologiaa. Tämä johtuu siitä, että jihadismi on ajan mittaan kehittyvä aate.

Alun perin jihadismi oli poliittinen ääriliike, joka pyrki julistamaan arabimaitten sekulaarit hallitukset vääräuskoisiksi, jotta se voisi kaataa ne. Kun tämä ei onnistunut, jihadistit muuttivat taktiikkaansa, pyrkien provosoimaan länsimaat hyökkäämään arabimaihin, jotta he tuhoisivat paikalliset sekulaarit hallitukset jihadistien puolesta ja jäisivät jumiin maahan jihadistien näännytys sotaan. Kun tämäkään ei ihan onnistunut, syntyi kolmas ja vaarallisin jihadistiliikkeitten vaihe: globaali yksinäisten susien jihadismi, jossa missä päin maailmaa tahansa, kuka tahansa voi tehdä terrori-iskun jihadismin puolesta, riippumatta siitä onko edes ryhmittymän varsinainen jäsen.

Salafismin historia

Kirjassa kerrotaan, että salafismi on moderni uskonhaara, jonka juuret ovat 1800-luvun uudistusliikkeessä, joka pyrki tekemään rappeutuneesta kalifaatista jälleen suuren. Valitettavasti kirjaimellinen pyhien tekstien tulkinta ja äärimmäinen syrjään vetäytyneisyys ulkomaailmasta eivät herättäneet tavallisten muslimeitten keskuudessa suurta suosiota. Salafismi jäi Saudi-Arabiaa poissulkien pienen piirin harrastukseksi. Kaikki kuitenkin muuttui Toisen maailmansodan jälkeen, jolloin salafismi sai uutta puhtia, kun Kylmän sodan aikana Lähi-Idässä tarvittiin jokin poliittinen vastavoima kommunismin leviämiselle. Salafismi oli jo politisoinut islamismiksi, mutta Afganistanin sota siirti suurimman osan ideologian kannattajista väkivaltaisemman salafismi-jihadismin puolelle. Loppu on sitten hyvin veristä historiaa.

Syvää teologista analyysia

Maher analysoi, miten jihadistit pyrkivät tulkitsemaan islamin pyhiä tekstejä oikeuttaakseen brutaalin väkivallan.

Kirjailijan mukaan islamilainen teologia sisältää väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta, mutta niin on kaikissa abrahanisissa uskonnoissa. Sen lisäksi, että jihadistit tulkitsevat islamia kirjaimellisesti, he suoranaisesti valikoivat uskonnollisesta laista kohtia kuin rusinat pullasta, oikeuttamaan toimintaansa tai, jopa harjoittavat luovaa tulkintaa, joka poikkeaa täysin tavasta, jolla kyseistä pätkää on tulkittu koko islamin historian aikana.

Esimerkiksi kirjailijan mukaan jihad on ensisijaisesti pyhän sodan konsepti, jonka tarkoitus on antaa ohjeistukset oikeudenmukaiseen ja hillittyyn puolustussotaan. Jihadeja julistetiin harvoin ja sen teki yleensä kalifi. Mutta salafistit tulkitsivat jihadismin satoja vuosia myöhemmin henkilökohtaiseksi oikeudeksi, jonka kuka tahansa milloin tahansa voi julistaa.

Tällainen henkilökohtainen jihad keksittiinkin alun perin vasta keskiajalla, mutta silloinkin sitä sovellettiin vain, kun jotain muslimimaata hyökättiin varoittamatta, jolloin kalifin määräystä ei voitu odottaa. Modernien jihadistien tulkinnan mukaan jihad ei ollut vain yksi konsepti, joka sovellettiin kriisiaikoina, vaan koko uskonnon ydinsanoma.

Kuoleman palvontaa.

Jihadistit muokkasivat islamista äärimmäisen sotaisan ideologian, jonka ainoa tarkoitus oli tuhota kaikki muut kansat ja muslimit, jotka eivät ole salafisteja. Jihadistien uskontulkinta onkin niin perverssi, että rukoilut, paastot ja muut rituaalit muuttuivat jihadistien mielissä toissijaisiksi tehtäviksi ja tappaminen ja kuoleminen ensisijaisiksi. Oikeastaan vihollisten tappaminen on jihadisteille melkein kuin itse jumalanpalvelus.

Se olikin kauhistuttavaa lukea tässä kirjassa kuivakkaa analyysia eri jihadistiteoreetikkojen sitaateista, joissa kylmän muka tieteellisesti viattomien ihmisten massamurhaamista oikeutettiin.  Jihadismi näyttäytyy tässä kirjassa joksikin vihan ja kuoleman kultiksi, joka vetää vertoja kansallissosialismiin.

Jihadistit esimerkiksi kertovat sotivansa, koska haluavat palauttaa muslimien kunnian tuhoamalla länsimaitten hegemonian Lähi-Idästä, mutta käytännössä he tappavat enemmän muita muslimeja kuin ”vääräuskoisia”.

ISIS on tämän ideologian kulminaatio, joka on niin verinen ja brutaali, että jopa al-Qaidan ja muitten jihadistijärjestöjen ideologit ovat irtisanoutuneet heistä ja kirjoittaneet pitkiä tutkielmia, miten ”ISIS tulkitsee islamia väärin”.

Islamin marginaalia

Islamin monimuotoisuus näkyykin tässä kirjassa hyvin. Salafistien uskontotulkinta on jo hyvin erikoinen verrattuna perinteiseen islamiin, mutta salafisti-jihadistit menevät jo järjettömyyden puolelle. Tässä kirjassa analysoidaan, miten monet tunnetut jihadistijärjestöt ovat yrittäneet perustella muille muslimeille heidän uskontotulkintaansa ja riitautuneet jopa äärikonservatiivisen Saudi-Arabian uskonnoppineitten kanssa.

Islamilainen teologia on paljon monimutkaisempaa ja monipuolisempaa kuin mediassa annetaan kuva. Kirjailija esittelee erilaisia teologisia keskusteluja, joissa merkittävät uskonnoppineet ovat kutsuneet salafisteja ja jihadisteja vääräuskoisiksi kihoilijoiksi.

Maher myöskin analysoi miten eri historialliset tapahtumat ja ajattelijat ovat vaikuttaneet salafistien uskontotulkintaan niin eri lailla, kuin muitten muslimeitten.

Siinä, missä perinteinen muslimi on tulkinnut islamia tiettyjen periaatteiden kautta, yrittäen sovittaa niitä moderniin aikaan. Jihadistit taas yrittävät pakottaa nykymaailman tuhansia vuosia vanhoihin sääntöihin, joita vielä kirjoitettiin sodan keskellä, mutta itsekin sortuvat tulkitsemaan uskontoaan postmodernistisella linssillä. Uskonto muuttuu salafistien käsissä IKEA:n huonekaluohjekirjan kaltaiseksi kontesktivapaaksi ideologiaksi, eikä välineeksi, jolla saavutetaan henkinen tasapaino.

Yhteenveto

Suurin ongelma tässä kirjassa on kuitenkin sen akateeminen ote. Tämä on ehkä tylsin kirja, jonka olen koskaan lukenut pirun sairaasta massamurhaajien vihaideologiasta. Vaikka tässä analysoidaan jihadistien manifestien teologisia kiemuroita, kirjailijan yliobjektiivinen akateeminen ote oli aika vaikeaa luettavaa. Tämä on kirja, jossa pitää oikein otsa rypyssä lukea, jotta pystyy ymmärtämään, mitä edes teoksessa sanotaan. Mutta jos onnistuu murtautumaan tieteellisen kuoren läpi, tässä on paljon tarkkaa ja yksityiskohtaista tietoa jihadistien ideologian rakennuspalokoista ja teologisesta oikeutuksesta. Islam on sen verran erikoinen uskonto, että sillä on paljon sodankäynninssääntöjä, joskus jopa itsensä kanssa ristiriidassa olevia. Näitä jihadistit ovat korottaneet yli muitten sääntöjen, vaikka monia sääntöjä tarkoitettiin vain tiettyjä tilanteita varten, eikä ikuiseksi ohjenuoriksi.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Islam, jihad ja maahanmuutto

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

syyskuu 17, 2017 · 8:07 am

Raakalaisuuden hallinta

Abu Bakr Najin ”Raakalaisuuden hallinta: Kaikista kriittisin vaihe, jota uskonyhteisö joutuu läpäisemään.” (oma suomennos) on Isiksen manifesti ja taktinen opas siitä, miten viholliset kukistetaan ja valloitettuja alueita hallitaan. Oikeastaan alun perin tämä oli al-Qaidan taktinen opas, mutta sen kehotukset olivat niin äärimmäisiä, että jopa al-Qaidan johto ei niistä pitänyt, mutta ISIS otti manifestin omakseen.

20170726_140420

Vaikka kansi on arabiaksi, niin kirja on käännetty englanniksi, joten suomensin nimen sen sisäsivuissa olevasta otsikosta. (The Management of Savagery: The Most Critical Stage Through Which the Umma Will Pass) Vaikka kansitaide on helvetin ruma ja ihmettelen vähän, mitä nuo salamat kannessa merkitsevtä (helvetti? Maailmamloppu? Uusi metallialbumi?), niin tämän manifestin otsikko on siistein otsikko, mitä olen koskaan nähnyt ääriliikkeen manifestissa. Jos haluat ääriliikkeesi vaikuttavan helvetin uhkaavalta ja pahalta, niin otsikko ”Raakalaisuuden hallinta” on aika kova valinta.

”Raakalaisuuden hallinta” onkin koko manifestin punainen lanka. Se on kirjailijan mukaan käsite, joka kuvaa sitä tilaa, kun joku valtio on romahtanut ja ihmiset etsivät turvaa verisessä sisällissodassa. Eli ”raakalaisuus” tarkoittaa sisällissotaa, missä kaikki on sallittua ja jokainen sodan osapuoli rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia. Kuitenkin Naji uskoo, että ISIS on ainoa liike, jolla on suunnitelma, miten menetellä sisällissodassa ja näin ”hallita raakalaisuutta”.

Tämä manifesti julkaistiin vuonna 2006, eli paljion ennen Syyrian sisällissodan aiheuttamaa lähes täydellistä romahdusta ja Isiksen kalifaatin perustamista. Eli tämän manifestin suunnitelmat ovat suurimmaksi osaksi jo toteutuneet. Najin kuvaakin erilaisia taktiikoita, millä saadaan valtion kansa äärimmäisen polarisoituneeksi, jotta sisällissota puhkeaa ja valtio romahtaa. Paitsi, että käytännössä Isiksen ”kalifaatti” ei kestänytkään kovin pitkään, vaan paikalliset joukot murskasivat sen ja nyt ISIS taistelijoita antautuu suurina joukkoina erilaisille armeijoille ja miliiseille. Ehkä nöyyrttävin tapaus on Hezbolahille antautuminen.

Taktiikoista en puhu tässä yksityiskohtaisemmin koska jos on seurannut uutisia, niin kaikki heidän taktiikkansa ovat suurimmaksi osaksi tuttuja: laajamittaisia pommi-iskuja, yksittäisten susien puukotusiskut, salamurhat, vakoulu, vastavakoulu, intensiivinen multimediapropaganda ja salamurhat, sekä mainittu poliittinen polarisaatio, joka täällä Euroopassa on ilmennyt enemmänkin muslimeihin kohdistuvana vihana. Ehkä ainoa asia, mitä nostan taktiikoista esiin, on manifestissa kuvattu suunnitelma tuhota maailman öljynsaanti iskemällä tankkereihin ja muihin öljyteollisuuden logistisiin osiin, joko yksittäisillä iskuilla tai soluttautujilla.

Toinen ehkä vähemmän tunnettu taktiikka maalikolle on näännnytystaktiika, jonka Osama bin Laden muotoili aikoinaan. Näännytystaktiikan mukaan jokin suurvalta houkutellaan valloittamaan jihadistien hallitseman maan, jotta tämä suurvalta joutuu pitkiksi ajoiksi taistelemaan sissejä vastaan ja näin suurvallan resurssit näännytetään. Pitkä sota aiheuttaa suurvallan sisäisten julkisten resurssien hupenemista, mikä lisää sisäpoliittista polarisaatiota ja edistää suurvallan romahtamista. Kuten varmaan fiksuimmat tajusivat, niin tämä taktiikka on jo toteutettu Irakin ja Afganistanin osalta ja ISIS yrittää toteuttaa sitä Syyriassa.

Folkloristina sotilaalliset taktiikat eivät niinkään kiinnostaneet, vaan manifestin kieli ja ideologia. Manifestin kirjoittaja Abu Bakr Naji ei ole tyypillinen naapuriston kiihkouskovainen fundamentalisti, vaan selvästi akateemisesti koulutettu mies, koska manifestin kieli oli äärimmäisen tarkkaa ja hienostunutta. Vaikka välillä manifestissa lainataan Koraania ja aloitetaan tai loptetaan kappale tyypillisellä uskonnollisella kielenkäytöllä, niin muuten teksti on hyvin tieteellistä. Naji on jopa siististi akateemisten standardien mukaan asettanut tekstiin viitteitä väitteilleen, jotka ovat suurimmaksi osaksi muita jihadistimanifesteja ja sotilastaktiikkaan liittyvää kirjallisuutta. Jopa tilastotiedettä on tässä manifestissa.

Manifesti olettaa jo, että olet islamisti, joten se ei pyri perustelemaan ollenkaan, miksi teokratia on paras ratkaisu maailmalle, ainoastaan miksi säälimätön ja mahdollisimman överi ja brutaali väkivalta koettuja vihollisia vastaan on oikeutettu. Eli sanoisin, että Abu Bakr Naji on islamismin Niccolò Machiavelli. Äärimmäisen pragmaattinen neuvonantaja, joka opettaa lukijaa, miten olla mahdollisimman häikäilemätön tappaja, jotta valta saadaan anastettua. Pragmaattisuus onkin tämän manifestin ydinsanoma. Koraania tai haditheja ei melkein lainata tässä manifestissa, mutta silloin kuin lainataan, niin ne ovat ylivoimaisesti perinteisiä kannustavia lauseita ”vaikeuksista selviäminen”, eli sellaista tyyppillistä self-help-roskaa. Totta kai tässä manifestissa lainataan Koraanin säkeitä, missä kehotetaan tappamaan vääräuskoisia, mutta niitä lainataan aika vähän, muun ”innoittavan” säkeistön rinnalla.

Pyhien tekstien sijaan Naji argumentoi, että koska Jumala on luonut koko maailman, niin kaikki maailman sotilaalliset taktiikat ovat Jumalan siunaamia. Tämän vuoksi kaikki keinot koettujen vihollisten tuhoamisessa ovat sallittuja. Kirjailija vie tämän periaatteen niin pitälle, että hän lainaa amerikkalaisten kenraalien ja jopa Sun Tzun strategioita ja kannannottoja sodankäynnistä. Manifestissa on niin vähän uskonnollista paatosta, että melkein tätä voisi luulla tavalliseksi sissidodankäynnin oppaaksi, mutta se johtu ainoastaan kirjan keskikohdan sotilaallisesta ja maailmanpoliittisesta analyysista, joka on hyvin tieteellistä. Lopussa kyllä lainataan profeetta Muhammadin sotaretkien kertomuksia ja tulkitaan, miten sen ajan sotilaalliset taktiikat kääntyvät nykyaikaan.

Monet vastajihadistit esimerkiksi jaksavat väittää, että Koraani ja hadithit ovat jihadistien sotilaallisia manuaaleja ja heidän ainoa inspiraationsa lähde väkivaltaan. On totta, että ollakseen jihadisti on oltava ainakin nimellisesti uskovainen muslimi ja on totta, että terrorismin perusteleminen yksittäisillä Koraanin tai hadithien-lauseilla on mahdollista. Mutta tämä manifesti osoittaa, että ei näihin pyhiin teksteihin vedota kovin paljon, koska ne ovat usein ristiriitaisia ja taktiikoiltaan uskomattoman vanhentuneita. Tämän ISIS tajusi, joten siksi manifesti kirjoitettiin ja siksi se lainaakin niin paljon länsimaisesta sodankäynnin taktiikoista.

Tietenkin uskonto on yhä koko jihadismin ydin, mutta tässä manifestissa selitetään, että koko Isiksen ideloginen pohja on salafismi, mikä tarkoittaa islamintulkintaa, jossa pyritään mukailemaan kolmen ensimmäisen muslimisukupolven elämätapoja. Salafismi on 1700-luvulla syntynyt islamilainen suuntaus, joka otti vaikutteita protestanttisilta lähetyssaarnaajilta. Eli ei ihan sitä perinteistä islamia nämä jäbät harjoita.

Taktiikoiden lisäksi manifestissa argumentoidaan miksi kaikki nykyiset muslimihallitsijat ovat vääräuskoisia ja miksi islamistinen pasifismi on väärä ratkaisu. Naji ei kiellä, että Koraanissa ja jopa profeetta Muhammadin elämässä on kohtia, jotka kieltävät väkivallan käytön, mutta silloin kirjailija vetoaa puhtaasti taktiikkaan ja siihen historialliseen tosiasiaan, että esimerkiksi Mahatma Gandhi saavutti Intian itsenäisyyden, koska Iso-Britannia oli heikko Toisen maailmansodan jälkeen. Kirjailijan mukaan nykyolosuhteet ovat erilaisia, joten väkivalta on ”ainoa” keino saavuttaa valta. Kirjailija viittaa paljon jihadismin isän Sayyd Quitbin manifesteihin, joissa perusteellaan, miksi sekularismi on turmiollista ja koko maailmalle on julistettava sota ja pakotettava väkivalloin alistumaan islamilaiseen teokraattiseen ylivaltaan.

Muita käsiteltäviä aiheita on propagandan tuottaminen ja valtavirtamedian luoman julkisuuskuvan hallinta. Manifesti kirjaimellisesti kehottaa tekemään mahdollisimman brutaaleja iskuja vihollisia kohtaan ja levittämään kaikenlaisia salaliittoreorioita, joita sitten valtavirtamedia levittää entisestään. Esimerkiksi kirjailija onnittelee erästä ISIS rykmenttiä, joka levitti huhua, että joukko amerikkalaissotilaita joutui Allahin lähettämien jättiläishämähäkkien murhaamiksi.  Kirjailijan mukaan teon- ja viestinnän-propaganda nostattaa passiivisen valtaväestön pelon ja nostaa Isisksen profiilia varteenotettavana vihollisena, mikä taas houkuttelee nuorisoa liittymään äärijärjestöön, koska väkivalta ja erityisesti valta ovat helvetin seksikkäitä. Voimme sanoa, että tässä ISIS on onnistunut erinnomaisesti ja media on pelannut ääriliikkeen pussiin. Paitsi tietenkin, olisi ollut huvittavaa, jos meikäläisten media olisi uutisoinut tuosta hämähäkkihyökkäyksestä.

Manifesti on kuitenkin suunnattu enemmänkin Lähi-Itään kuin länsimaihin, koska kirja kuluttaa aika paljon aikaa käsitellen Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän valtioitten erilaisia poliittisia olosuhteita ja miten niitten terrorisminvastaisia voimia torjutaan. Kirjailija nostaa esiin erilaisia islamistisia ja jihadistisia liikkeitä, jotka epäonnistuivat noisemaan valtaan ja kertoo, miten he epäonnistuivat, jotta samaa virhettä ei toistettaisi. Väkivallan lisäksi kirjailija käsittelee heidän islamintulkintaan käännyttämistä, mitä juurikin salafistit harrastavat.

Lukiessani tätä manifestia, tunsin tiettyä kunnioitusta kirjailijaa kohtaan. Manifesti on niin täydellinen ja elegantti opas valtion romahduttamiseen, että parempaa ei varmaan kukaan muu voi kirjoittaa. Tietenkin en hyväksy kirjan taktiikoita, tavoitteita tai sen ideologiaa, joka on todella perverssiä uskonnon vääristämistä, mutta puhtaasti taktisessa mielessä tämä on kylmän pahuuden kirkkain ilmentymä. Vaikka mielestäni tämä manifesti kertoo paljon Isiksen taktiikoista ja tavoitteista, niin en suosittele tätä kenellekään, koska todennäköisesti päädyt SUPO:n tarkkailulistalle tai pahimmillaan pidätettäväksi, jos uusi  terrorisminvastainen laki saadaan voimaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Islam, jihad ja maahanmuutto

Avainsanat: , , , , , ,