”Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito” oli niin omituinen nimi romaanille, että otin tämän Johan Harstadin, vuonna 2005 julkaistun teoksen lukulistaan.
Idea
”Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito” ei kerro kuuluisasta astronautista, jonka jo tiesin, mutta masentuneesta norjalaisesta puutarhurista. Romaanin päähenkilön elämäntehtävä on olla tunnollinen kansalainen, mutta näkymätön. ”Buzz Aldrin” onkin romaanin sankarin voimaeläimen kaltainen symboli. Puutarhurin mukaan Buzz Aldrin oli vaatimaton astronautti, joka ei kaivannut kuuluisutta, vain ainoastaan tehdä töitään hyvin ja sen takia hän oli toinen kuuhun saapunut mies. Astronautti merkitsi päähenkilölle kaikki ne arvot, jota tämä kunnioitti, kuten vaatimattomuus, säntillisyys ja rauhallisuus. Seuraatkin romaanissa todella masentavaa, mutta jotenkin omituisesti, lähes ironisesti tai sarkastisesti hauskaa elämää, joka päättyy pienen norjalaisen saaren mielisairaalaan ja sydänsärkyyn.
Pohjoismaalainen masennus
En kyllä pitänyt tästä romaanista, koska tässä oli samaa suomalaista eksistentiaalista alakuuloisuutta, jota inhoan. Näköjään Suomessa suosittu tyylilaji onkin pohjoismaissakin suosittu ja tämä olikin hyvin pohjoismaalainen romaani. En osaa selittää miten, mutta kukaan muu länsimaalainen ei tällaista absurdia, surrealistista ja masentavaa romaania kirjoittaisi.
Omaperäisyys
Ainoa asia, mikä sai minut jatkamaan tämän romaanin lukua, oli sen omituisuus ja omaperäisyys. En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa, joten halusin tietää mihin suuntaan koko omituinen tapahtumaköyhä, mutta samaan aikaan erikoinen romaani menee? Sen lisäksi, että amerikkalainen astronautti on romaanissa esiintyvä vertauskuva, tässä on myöskin vanha Karibian aurinkomatkaopas, joka symboloi hahmolle seikkailua ja parempaa elämää, mutta samalla illuusiota, jota tämä ei koskaan toteuta. Matkaopas vanhentuu päähenkilön kanssa ja tämä pitää sitä yhä mukanaan, vaikka suurin osa sen tiedoista on jo vanhentunut. Jotkut matkaoppaassa mainituista paikoista eivät ole enää edes olemassa! Samalla, kun itse päähenkilölle ei oikein tapahdu mitään, saat kuulla omituisia anekdootteja Bosnian kansanmurhan ruumishautoja kaivavasta YK:n tutkijasta ja hulluksi tulleesta pienen saaren kunnanvaltun absurdista minirautatieprojektista.
Yhteenveto
Johan Harstadin ”Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito” on objektiivisesta linssistä katsottuna ihan hyvä ja omaperäinen romaani. Päähenkilö oppii elämään oikeasti tavallista keskiluokkaista norjalaista elämää, mutta myöskin nauttimaan siitä. Mutta erottuvin asia on sen vertauskuvat, jotka ovat uniikkeja ja todella kiehtovia.
