Avainsana-arkisto: erotiikka

Takaa-ajettu

 Kay Hooperin ”Takaa-ajettu” on eroottinen trilleri, joka kertoo sihteeristä, jota entinen työnantaja jahtaa, koska tämä on mahdollisesti rikkonut yrityssalaisuuksia.

20170904_111440

Näin tämän mestariteoksen kirjaston poistohyllyssä, jota joka kerta tarkistan siinä toivossa, että ehkä jotain lukemisen arvoista löytyisi. Suurimaksi osaksi löytyy vain kirjoja, joista en ole koskaan kuullut ja jotka eivät vaikuta kiinnostavalta tai jotain harrastusoppaita. Tällä kertaa kuitenkin löysin eroottisen kassahyllyromaanin! En ollut koskaan lukenut tämän genren kirjoja ja päätinkin tutustua tähän kiistanalaiseen kirjalliseen lajiin, joka tekee yksinäisten naisten elämästä vähän jännittävämmän!

Petyin kuitenkin aika pahasti. Vaikka en odottanut suuria kirjallisia saavutuksia 10,90-markan romaanista, jota todennäköisesti istui suklaapatukoitten vieressä, odottaen että kassajonossa, joku väsynyt nainen tarttuisi siihen, niin odotin tästä romaanista jotain niin huonoa, että se olisi viihdyttävää. Tämä oli aika mietoa kamaa, mikä oli pettymys.

”Taka-ajettu” juoni on helvetin yksinkertainen. On sinkku sihteeri, joka pakenee tutun luokse, koska hänen entinen työnantaja yritti tappaa tämän, koska nainen näki yrityksen valmistaman tappajarobotin. Kuvittelisi tällaisen tarinan olevan helvetin siisti, mutta ei. Tappajarobotti ei tee mitään ja suurin osa juonesta koostuu puhumisesta ja todella siirappisesta rakkaustarinasta, jossa ei ole kovinkaan paljon järkeä.

Alku kuitenkin oli lupaava. Tarinan päähenkilöllä on epämuodostunut lantio lapsuudessa kärsityn onnettomuuden takia, joten hän ei pysty kävelemään tasaisesti. Tämä on aiheuttanut suuria itsetunto-ongelmia, joita tietenkin isorintainen kansikuvassa esitetty tiedustelupalvelun salainen agentti parantaa ”miehisellä kovuudellaan”. Eli kirjailija sentään yritti panostaa hahmojen rakentamiseen, mutta parin sivun jälkeen tarina lässähti niin epäkiinnostavaksi, että en pystynyt edes ymmärtämään, mitä juoneessa tapahtui.

Koska en odottanut mitään suurta juonessa, niin ajattelin, että varmaan seksikohtaukset ovat ne kirjan pääosat, mutta olipa pettymys. Koko romaanissa on vain yksi seksikohtaus ja sekin ei ole kovin graaffinen, vaikka se on melkein kymmenen sivun pituinen! Kiihottavinta koko kirjassa olivat kovat nännit, joita purtiin ja perseen heilutus ”miehisen kovuuden” sisälle, mutta muuten aika tasapaksua kristillistä meininkiä. Olen lukenut korkean kirjallisuuden klassikkoja, joissa on härskimpi meininki!

Johtuukohan siitä, että olen mies, joten kaipaan vähän enemmän kuvailua, kuin miten kovat ihmisten nännit ja rintalihakset ovat? Tietenkin tiesin, että ei varmaan naista tässä romaanissa aleta kovin yksityiskohtaisesti kuvata, kun tämä on naisille kirjoitettu kirja, mutta eipäs miestä kuvata muuten kuin, että hän on kova ja isokokoinen. Luulisi tässä olevan tarkkoja kuvauksia miehen elimistä ja teräksen kovasta pepusta tai edes muista ruumiinosista, jotka kiihottavat naisia, mutta ei tässä sellaiseen mennä. Sen sijaan kirjailija käyttää eufemismia ”miehinen kovuus” kuvailemaan miehen sukuelintä, eikä edes kuvata minne se työntyy tai työnnetään ja mitä siitä purkautuu ja kenen päälle? Seksiliikkeitäkään ei kuvata kuin vain perinteinen nisäkkäitten parittelutapa ja se siitä. Helvetin tylsää.

Tietenkin naisen tunteet kuvataan todella yksityiskohtaisesti ja se viekin puolet seksikohtauksen kuvailusta. Eli kenties naisten eroottiset kirjat ovat eroottisia tunnekuvauksen saralla, eikä niinkään fyysisen urheilusuorituksen johdosta? Vai onko Hooper vaan turhan mietoa ja on olemassa hikisempiä eroottisia novelleja? Vai onko ajat muuttuneet ja vasta nykyromaaneissa naisia kuristetaan orgasmin saavuttamiseksi ja lauetaan heidän suihinsa?  En ole varma, kun en ole perehtynyt eroottisten romaanien julkaisuhistoriaan.

Mielenkiintoisin huomio kirjan seksikohtauksesta, oli se, miten mies on huomaavainen ja hellä naista kohtaan. Tarinan mies on häikäilemätön ja itsevarma agentti, mutta hän ei halua työntää miehistä kovuuttaan naiseen aivan heti, vaan hitaasti, jotta ei varmasti satu. Tietenkin esileikkiä on paljon ja siihen liittyy paljon hieromista ja nuolemista, mutta mies on niin hellä, että jopa naisen kärsivällisyys alkaa loppua ja tämä alkaa vaatia kiihkeää penetrointia.

Lukiessani tätä kirjaa, tuntui kuin olisin lukemassa jotain ei-yliluonnollista versiota Catherine Hardwicken ohjaaman ”Twilight – Houkutus” elokuvasta (en lukenut kirjaa, enkä lue), jossa on vakavaa itsetunto-ongelmia kärsivä päähenkilö, joka ei tee yhtään mitään tarinassa, vaan tämän hellä, huomioiva, mutta kova mies hoitaa kaiken. Tai ei ehkä ihan rinnastettavissa, koska Hooperin miespäähenkilö on paljon inhimillisempi ja sympaattisempi hahmo kuin Twilightin vampyyri.

Loppujen lopuksi todella tylsä kirja, jonka päätin heittää yliopiston kirjaston poistohyllyyn. Joku menee sinne hakemaan kirjaa Kustaa Vaasan verotuspolitiikan linjauksia väliltä 1530-1540, mutta löytääkin eroottisen trillerin!

Outlaw Derek (Hagen #7) , Kay Hooper, 1988 , Loveswept

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Rankkaa krsitillistä pornofantasiaa!

Joskus on irrottauduttava mukavuusalueesta ja sukellettava pimeyteen ja katsoa mitä sieltä tulee. Vasta sen jälkeen voi rehellisesti sanoa, että on ennakkoluuloton ja utelias.
Tämän periaatteen nimissä päätin hankkia netistä kulttistatukseen nousseen Gabrielle Chanan vuonna 2016 julkaistun omakustanneromaanin ”Jesus, ikuinen sulhanen: Kielletty syvyys. Osa 2” (oma suomennos.)

13238909_10209653797208688_2602082250286346001_n

Kuka on Gabriella Chana?

Internetillä ei ole konsensusta onko Chana mielisairas vai performanssitaiteilija? Ainakin hänen videonsa ovat houkutelleet uskollisen yleisön, jotka nauttivat hänen videoistaan ironisesti, koska ne ovat niin pähkähulluja. Chanan videoissa kerrotaan huikeista kosmisista taisteluista jesuiitteja vastaan kirkkon muotoisissa avaruusaluksissa, jotka päättyvät yleensä joukkoraiskauksiin tai sukuelinten silppimisiin. Tämän perverssin kertomuksen tekee vielä pähkähulluksi sen, että siinä kerrotaan osallistuneen itse Jeesus, Brent Spiner, Vladimir Putinin ja monen muun julkkis.

En katsonut Chanan videoita, mutta olin nähnyt toisissa Vlogeissa pätkiä hänen kertomuksistaan ja kun kuulin hänen kirjoittaneet ”omaelämäkerrallisen kirjan” päätin ostaa sen välittömästi ja panna lukulistaan. Nyt luin hänen teoksensa ja ehkä tuijotin liian kauan pimeyttä, koska minulle tuli paha olo.

Idea

Kirja kertoo tiivistetysti näyttelijä Brent Spinerin ”näkökulmasta” suuresta sodasta jesuiitteja vastaan, jossa UFO:t ovat satanisteja ja Vladimir Putin on salaisesti Venäjän keisari ja väärinymmärretty sankari. Jos tämä kuvaus ei herättänyt kiinnostusta, en tiedä mitä teitä vaivaa?

Gabriella Chana, joka mystisistä syistä kutsutaan kirjassa ”Gail Chord Schuleriksi”, on kuningas Davidin ja Katariina suuren jälkeläinen, jolla on henkilökohtainen side Jeesuksen kanssa ja ainoa, joka voi tuhota jesuiitit ja heidän mahtavan johtajan Zack Knightin.  Tämä salainen jesuiittijohtaja pystyy tekemään naiset raskaaksi vain katseellaan, koska tietenkin pystyy!

Rankkaa krsitillistä pornofantasiaa!

Kirjassa sekoitetaan Raamatun jakeita, teologista pohdintaa, Skype-keskusteluja, sekä kuvauksia äärimmäisen brutaalisista ja graaffisesti yksityiskohtaisusta väkivaltakohtauksisita. Näihin kohtauksiin liittyy  jajoukkoraiskauksia, siemensyöksyjä ja erektiossa olevista peniksistä.

Oikeastaan joka toinen sivu mainitsee, jonkun peniksen olevan erektiossa ja kenenkään mielestä se ei ole kummallista, oikeastaan suurimmaksi osaksi kaikki ovat ilahtuneita siitä. Kirjassa sankarit käyttävät ydinpommeja, konekiväärejä, sinkoja, Hugh Jackman robotteja ja välillä Jesus tulee potkimaan jonkun kiveksiä! Mutta ei siinä kaikki, vaan tässä kirjassa on myöskin jesuiittien kuuluisten näyttelijöitten saatanallisia klooni-vaimoja, norsuja, homous-ruiskeita, hakkerointia ja oma suosikki ”Nukake”!

Tämä viimeinen laite on niin pähkähullu, että se ansaitsee oman kappaleen: ”Nukake” on spermatäytteinen siemensyöksy-ydinpommi, jonka radioaktiivisella ja AIDS täytteisellä siemennesteellä oleva ohjus räjähtää kaupunkien päälle hukuttaen kaikki siemennesteesee! Kuka tällaista keksii? No Chana tietenkin!

Yhteenveto

vaikka Gabriella Chana olisi keksinyt kaikki omasta päästä saadakseen pienen yleisön sadisteja, jotka pitävät scifin ja teologian sekoituksesta, niin hänellä on melkoinen mielikuvitus, vaikkakin surkea kirjallinen taito. Teknisesti kirjan kerronta on äärimmäisen sekavaa ja siitä ei ole varma, onko se tarkoituksella tehty matkimaan skitsofreenista kirjoittajaa vai onko kirjailija oikeasti täysin hullu. Kirja ainakin vakuuttaa alussa olevan ”faktuaalinen” että kaikki oikeasti tapahtui. Useita kertoja kirja selittää miksi, esimerkiksi kukaan ei ole kuullut Kanadaan päälle isketystä Nukakesta tai, että Pohjois-Koreassa oli jättiläismäinen jesuiitti-homo-keskitysleiri, jonka päälle pudotettiin ydinpommi. Silti, melkoinen matka, jossa piti pidättää naurua absurdeille ja inhonsekaisille tapahtumille, joita ehkä ei koskaan pääse unohtamaan vaikka haluaisikin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin