Avainsana-arkisto: fundamentalistikristillisyys

Antikommunismi ja homofobia

Olen aiemmin lukenut Päivi Räsäsen homovastaisen kirjan ja se oli melkoinen intellektuaalinen vuoristorata, mutta sitten yksi faneistani suositteli tätä mestariteosta minulle. Olisin voinut elää onnellisesti tietämättä tämän teoksen olemassaolosta, mutta onneksi asia korjattiin. Kiitos.  Juha Ahvion ”Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret” on vuonna 2013 julkaistu tietokirja, joka yrittää todistaa, että seksuaalivallankumous oli kommunistien salaliitto, koska miksi ei?

13

Teesi

Ahvion kirjan ydinteesi on, että LGBTQ-oikeuksien saavutukset tällä vuosisadalla ovat gnostilaisten satanistikommunistien salaliiton tulosta. Kun luin tämän, nauroin ääneen varmaan viisi minuuttia. Kirjailijan mukaan kommunismi on oikeastaan kerettiläisen gnostilaisen kirkon uudelleen brändäys, jonka tarkoitus on tuhota ”aito” kristinusko ja näin langeta ihmiskunta Saatanan otteeseen. Pissasin melkein housuihin naurusta. Kirjailijan mukaan kuitenkin perinteinen kommunismi ajautui umpikujaan Länsi-Euroopassa ja näin nämä gnostilaiset satanistit kehittivät uusmarxismin, jolla saada suunnitelma päätökseen.

Kirjassa kerrotaan, että uusmarxilaiset olivat 40-60-luvun Frankfurtin koulukunnan teoreetikkoja, jotka vastustivat Neuvostoliiton stalinismia ja keskittyivät enemmänkin kulttuurin tutkimiseen kuin taloustieteisiin. Koska nämä tutkijat keskittyivät kulttuurin tutkimiseen, kirjailija kutsuu heitä ”kulttuurimarxisteiksi”. Termi itsessään ei ole Ahvion keksimä, vaan se on revitty Natsi-Saksan propagandasta, jossa yritettiin kehystää moderni taide ja jazz-musiikki ”kommunistien salaliitoksi”. Mutta tästä Ahvio tietenkin ei kerro.

Kirjailijan mukaan antirasismi, homoaktivismi, feminismi ja television roskaohjelmat ovat kulttuurimarxilaisten peiteoperaatioita, joilla salakavalasti muutetaan länsimaisen juutalaiskristillisen kulttuurin kommunistiksi. Ahvio keskittyy tässä kirjassa kulttuurimarxilaisten ”homosaatio” operaatoon paljastamiseen. Koska tietenkin se, että homot saavat mennä naimisiin, jotenkin edistää yksityisomaisuuden kansallistamista. Miten en tajunnutkaan tätä suurenmoista loogista ketjua?!

Avuliaasti kirjassa listataan, mistä tunnistaa kulttuurimarxistin:

1) Konservatiiviset näkökulmat ovat järjettömiä

2) Sanojen merkityksiä on muutettava

3) Viharikosten implementoiminen (vihapuhelait ja yms)

4) Yhteiskunnan muuttaminen maahanmuutolla monikulttuuriseksi

5) Julkisen koulutuksen muuttaminen massamanipulaation välineeksi (seksuaalivalistus)

6) Yksilön mielihyvää korostavan viihdekulttuurin suosimisena ja sallivan huumekulttuurin pyrkimyksenä

7) Matriarkaalisuuden ihannointi ja radikaalin feminismin suosiminen

8) Panseksualismin, sukupuolineutraaliuden ja homoavioliiton kannattaminen.

Kuten voitte nähdä tämän listan mukaan, kirjailijalle lähes kaikki yhteiskuntamme ja kulttuurimme asiat ovat kulttuurimarxistien muokkaamia. Temptation Island-, Suomen huutokauppakeisari, Ruotsin sinkkulaiva- ja Tuuri-tosi TV ohjelmat ovat kulttuurimarxilaisten luomia, koska kukaan muu ei sellaista roskaa tuottaisi. Olette varmaan nähneet, miten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ylistää näitä ohjelmia jatkuvasti. Kun ajattelette Holywoodin tusinaelokuvia ja televisiosta pursuavaa viihderoskaa, niin vasemmistolaisuus tule mieleen! Nyt tiedätte syyn!  Sitten tietenkin seksuaalivalistus, huumeiden laillistaminen ja ehkä kaikista pahin: sanojen merkitysten muuttaminen! Jos olisimme pysyneet Agricolan viitoittamalla tiellä, niin kaikki olisi hyvin! Mutta kukapa ei olisi ihmetellyt, miksi yhteiskunnassamme on alettu suosia matriarkaattia? Sitä oikein pursuaa kaikkialta!

Homoseksuaalisuus on synti

Koko kirja on kirjoitettu, sillä oletuksella, että lukija vihaa homoja ja pitää Raamatun kirjaimellista tulkintaa totena. Ahvio oletus on niin suuri, että koko kirjassa ei kertaakaan selitetä, mitä väärää on homoseksuaalisuudessa, naisten oikeuksissa tai aviottomuudessa? Kirjailija esimerkiksi ottaa tunnettujen sosiologien ja historioitsijoitten sitaatteja homoseksuaalisuudesta tai sukupuolen konstruktivismista ja selostaa, mitä ne tasan tarkkaan tarkoittavat, mutta ei selitä mitä väärää niissä on? Kirjailija ikään kuin olettaa, että lukija kauhistuisi siitä, että Judith Butler on muotoillut teorian, jonka mukaan sukupuoli-identiteetti on performatiivista. Pahoittelut, mutta Buttler on oikeassa. Se, mitä nyt pidetään miehekkäänä tai naisellisena, ei ole sama, mitä sata vuotta sitten pidettiin, eikä sekään ole samaa, mitä pidettiin viisituhatta vuotta sitten. Mitä kauhistelemista on empiirisessä havainnossa?  Kirja siis epäonnistuu pahasti vakuuttamaan muita ihmisiä kuin fundamentalistikristittyjä ja kovan luokan uusnatseja.

Suuri salaliitto

Juha Ahvio yrittää perustella salaliittonsa viittamaalla 70-luvun homoaktivisteihin Marshall Kirkin ja Hunter Madnsenin suunnitelman, jolla saada homot hyväksytyiksi yhteiskuntaan. Suunnitelmaan kuului tieteellisten faktojen käyttö uskonnollisia seksuaalitulkintoja vastaan, homohahmojen positiivisten representaatioitten lisääminen mediassa, homojen oikeuksien edistäminen esittelemällä, miten homot kärsivät syrjinnästä, sekä syyllistämällä homojen vastustajia harhaisiksi ennakkoluuloisiksi sekopäiksi. Kirjailija kauhistelee, miten kaikkia näitä taktiikoita yhä LGBTQ -oikeuksia ajavat aktivistit käyttävät. Mutta jos et vihaa homoja, niin on hyvin vaikeaa nähdä, mitä väärää yhdessäkään taktiikassa on? Tai miten ne liittyvät kommunismiin? Kirjailija yrittää lisätä lukijan kauhistusta korostamalla, miten Kirk ja Madnsen kuvasivat suunnitelmaansa ”homopropagandaksi”. Jos tietää, mitä ”propaganda” oikeasti tarkoittaa, niin eihän sen sanan käytössä ole mitään kauheaa, erityisesti ihmisoikeuksien edistämisen kontekstissa. Ahvion keissiä haittaa vielä se, ettei näillä molemmilla aktivistilla, ei ainakaan kirjan mukaan, ollut mitään konkreettisia yhteyksiä viihdeteollisuuteen tai valtioon.

Tietenkin koska edellä mainitut aktivistit eivät olleet myöskään kommunisteja, Ahvion on kerrottava, että kulttuurimarxilaisten suunnitelmana on levittää kapitalismia tuhoavat homoideat ihmisten alitajuntoihin, jolloin nämä tietämättään edistävät talousjärjestelmän tuhoamista. Ahvion teesi on se, että kulttuurimarxistit loivat teoriat, jotka oikeuttavat homojen olemassaolon ja näin ihmiset saatiin ikään kuin huijattua kannattamaan heidän ihmisoikeuksia. Näin kirjailija onnistuu vetämään yhteyden kommunisteista SETA:n, Vihreisiin ja Kokoomukseen, vaikka näitten ohjelmissa ei mainita kapitalismin kumoamista. Kirjailija valittaakin, miten jopa Kokoomus ja liberaalit on saatu ”huijattua” omaksumaan itsetuhoisen salaliiton. Ahvio muistuttaa, että 1900-luvun alun klassiset liberaalit, kuten Friedrich A. Hayek ja Ludwig von Mises pitivät elintärkeänä vapaille markkinoille heteroseksuaalisen patriarkaalisen ydinperheen olemassaoloa. Kysyn tässä, entä sitten? Voiko joku taloustieteilijä ihan oikeasti, naama vakavana sanoa, että kapitalismi on riippuvainen kenen kanssa olet aviossa tai paneskelet?

Ahviolle ei siis tule ollenkaan tässä kirjassa mieleen, että ehkä ihmiset hyväksyvät laajalla rintamalla homojen oikeuden olemassaoloon, koska siinä ei ole mitään vikaa?  Ei tietenkään, vaan hän on oikeassa ja muut ovat massamanipulaation uhreja!

Uusmarxilaisuus

Mielenkiintoisinta tässä kirjassa onkin se, miten oikeassa Ahvio on uusmarxilaisuuden historiasta. Jos unohdetaan koko höpötys satanistignostilaisesta salaliitosta, joka otti haltuun suuryritykset ja viihdeteollisuuden, tässä kirjassa on hyvin tarkkaan lähdeviitattu ja tutkittu uusmarxilaisen teorian historia ja kehitys. Humanistina olen opiskellut kaikki tässä kirjassa mainitut teoriat ja niitten historian. Jotkut teorioista ovat nyt humanismin valtavirtaa, kun taas toiset on hylätty. Esimerkiksi Theodoro Adornon teoria kaupallisen kulttuurin tuhoisasta vaikutuksesta ”aitoon” kansankulttuuriin, ei oteta vakavasti muualla kuin, ironisesti kyllä, äärioikeistossa. Hämmästyinkin, miten tämä on eka taantumuksellisen oikeistolaisen kirja, jossa on vaivauduttu opiskelemaan, mitä vastustetaan.

On aivan totta, että Frankfurtin koulukunnan tavoite oli murtaa kapitalistinen järjestelmä kritisoimalla kulttuuria. On myöskin totta, että suurin osa sosiologisista sukupuoliteorioista perustuu marxilaisiin analyyseihin. Se, missä Ahvio on väärässä, on että nämä edellä mainitut asiat olisivat mitenkään huonoja tai vääriä.

Eli emme voi mitenkään tietää voisiko totalitarismi syntyä vain siitä, että koko kulttuuri muuttuisi itsestään kommunistiseksi. Jos nyt ollaan loogisia, niin miksi tarvita valtion repressiota, jos kaikki joka tapauksessa hyväksyvät kommunismin kulttuurin tasolla? Esimerkiksi liberaalidemokratioissa ei tarvita valtion rankkaa repressiota, koska suurin osa ihmisistä pitää liberaalidemokratiaa niin itsestään selvänä, että ääriryhmät ovat melko kykenemättömiä saamaan massoja taakseen. Frankfurtin koulukunta tajusi tämän ja sen takia käsite ”hegemonia” keksittiin. Eli Ahvio epäonnistuu perustelemaan oman sisäisen logiikkansa!

Sitten tietenkin, mitä väliä, jos jokin tieteellisen teorian alkuperä on marxismissa, jos se on oikea? Ahvio ei lähde tässä kirjassa kumoamaan yhtäkään teoriaa, joten en ihan vakuuttunut, mitä vikaa niitten aatehistoriassa on? Esimerkiksi valtiotieteissä on paljon klassisia teorioita, jotka kumpuavat liberaalista tai konservatiivisesta ajattelusta, joskus jopa 1600-luvun absolutistisesta monarkismista. Ketään ei kiinnosta, että jotkut valtavirrassa olevat valtiotieteelliset teoriat perustuvat puhtaasti ideologisiin kehyksiin, koska nämä teoriat itsesään ovat melko uskottavia ja toimivia. On muuten ironista, että marxilaiset tutkijat olivat ensimmäisiä, jotka osoittivat, että oikeastaan kaikki tiede perustuu ideologioihin. Ei ole olemassa puhtaasti neutraalia tiedettä, koska me kaikki olemme kulttuurimme ja maailmankuviemme vankeja. Tietenkin tämä ei ole peruste äärimmäiselle relativismille, missä kaikki käy, vaan toteamus, että omia arvojamme ja ideologioitamme on yritettävä kyseenalaistaa, jos aidosti haluamme tehdä objektiivista tiedettä.

Mutta siirrytään itse argumenttiin, että koko homojen oikeuksien ajaminen on kommunistien keksintö: Yksi syy kommunistien ja vasemmistolaisten yliedustukseen tasa-arvoa ajavissa liikkeissä, johtuu yksinkertaisesti siitä, että oikeistolaisia ei alussa kiinnostanut auttaa homoseksuaaleja ja etnisiä vähemmistöjä saavuttamaan yhtäläiset oikeudet. Vai oletteko kuulleet kovin monesta republikaanista, jotka olivat Stonewallin mellakan jälkeen järjestäneet pride-marsseja tai ilmaisia AIDS-klinikoita? Mutta lopulta LGBTQ-liike voitti argumentin niin hyvin, että nyt yksityiset firmat ja jopa Kokoomus heiluttavat iloisesti sateenkaarilippuja.

Kirjailija on aivan oikeassa, että uuskommunistit uskoivat kapitalismin pyörivän rasismin ja muun riiston voimalla ja, että jos riisto lopetettaisiin, koko järjestelmä kaatuisi. Mutta nykyiset kommunistit harmittelevat, että kapitalismi ei romahtanutkaan. Olenkin ärsyttänyt monia vasemmistolaisia toteamalla, että syy, miksi länsimaissa ihmisoikeudet ovat paremmalla tolalla kuin kommunistivaltioissa, on juuri se, että on yritysten etu laajentaa asiakaskuntaansa valkoisten keskiluokkaisten heteromiesten ulkopuolelle. Mitä enemmän ihmisiä ostaa tuotettasi, sitä enemmän rahaa saat, joten on yrittäjän etu saada naiset, homot ja etniset vähemmistöt osaksi kulutusmarkkinoita. Tämä selittää, miksi niin moni yritys on niin innokas tukemaan monikulttuurisuutta edistävää Maailma kylässä -festivaalia tai Pride-kulkuetta. Asiaan ei liity mitenkään se, että suuryritykset ovat kommunistien hallinnassa, vaan siitä, että osakeyhtiön tehtävä on maksimoida voittoa keinolla millä hyvänsä. Mutta Ahvio ei ole tätä huomannut, vaan hän luulee, että ihan kohta kapitalismi tulee romahtamaan, koska hänen omien sanojensa mukaan ”kapitalismin pohja on heteroseksuaalinen patriarkaalinen ydinperhe”. Valitettavasti kapitalismi toimii riippumatta siitä, kenen kanssa avioidut tai paneskelet.

Sosiaalifoorumi

Ehkä hauskin juttu on kuitenkin se, että Ahvion mukaan homotuksen ja kommunismin suurin peitejärjestö on Sosiaalifoorumi. Opin tässä kirjassa paljon Sosiaalifoorumin historiasta. Organisaation perustivat brasilialaiset sosiaalidemokraatit ja kuubalaiset kommunistit. Sosiaalifoorumin tarkoitus oli yhdistää maailman vasemmistolaiset yhteen, riippumatta ideologiasta, verkostoitumaan keskenään. Tämä tarkoittaa, että Sosiaalifoorumissa liikkuu niin vihreitä, sosiaalidemokraatteja, sosialisteja kuin kommunisteja ja jopa anarkisteja. Voi kauhistus! Voin tässä myöntää, että olen ollut Suomen sosiaalifoorumissa vapaaehtoistyöntekijänä edistämässä homosaatiosta, mokutusta, työläisten tasa-arvoa, naisten oikeuksia, luonnonsuojelua ja köyhyyden vähentämistä. Ne pahimmat asiat, mitä ikäiseni ihminen voikaan harrastaa. Pahoittelut. Ahvio vain unohtaa mainita, että Sosiaalifoorumi on: ”moniarvoinen, monipuolinen, ei-tunnustuksellinen, ei-valtiollinen ja puolueista riippumaton areena, jonka tarkoitus on edistää globaalia oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.” Kirjailija toki jälleen epäonnistuu kertomaan, mitä väärää näissä asioissa on?

Yhteenveto

Juha Ahvion ” Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret” on todella hyvä ja helppolukuinen marxilaisten yhteiskuntateorioitten historiikki, mutta todella huono kirja argumentoimaan, miksi nämä teoriat ovat huonoja. Kirjailija lähdeviittaa ja siteeraa hyvin arvostettuja tietokirjoja marxilaisista teorioista ja niitten historiasta, mutta kun on aika todistaa, että kommunistit ovat oikeasti satanistisia gnostilaisia, hän viittaakin tunnettuihin äärikristittyhörhöihin David Horowitziin ja Hans Graf Huyniin tai itseensä. Kirjan koko idea perustuu sairaalloiseen antikommunismiin ja homokammoon, jota harvalla ihmisellä on. Sen jo todistaa tänä vuonna Helsinki priden yleisöennätys, johon osallistui 100 000 ihmistä.  Ovatko kaikki vain kulttuurimarxilaisten suuren salaliiton manipuloimia, vai johtuuko se siitä, että homoudessa ei ole mitään vikaa? Homoseksuaalisuus onkin muuttunut niin hyväksytyksi länsimaissa, että se on joittenkin silmissä meidän sivistyksellisen ylivertaisuuden merkki, jolla peilataan muitten kansojen sivistyksen taso. Joten kuka tätä kirjaa edes lukee, kun kovan luokan nationalistitkin joutuvat teeskentelemään välittävänsä homoista, käyttääkseen heitä lyömäaseena maahanmuuttajia vastaan?

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Mistä on kysymys? Avioliitto.

Päivi ja Niilo Räsäsen ”Mistä on kysymys? Avioliitto.” on kansanedustajan ja tämän aviomiehen kirjoittama pamfletti perinteisen avioliiton puolesta.

29

Vaikka tämä kirja on jo ehtinyt vanheta, kun tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen jälkeen Suomi romahti kaaokseen. Silti minusta on arvokasta lukea kirja, joka yritti varoittaa tästä helvetillisestä maailmasta, jossa joudumme taistelemaan öljystä motorisoitujen rosvojoukkojen kanssa.

Mikään henkinen valmistautuminen ei auttanut minua siihen, mitä tämä kirja tarjosi. Olin valmistautunut kovaan argumentaatioon. Sellaiseen, jossa joutuisin laskemaan kirjan alas, tuijottamaan aavikkoa, jossa pilkahtavat romahtaneen sivilisaation rauniot ja miettimään omia asenteitani. Kenties joutuisin matkustamaan kirjastoon ja tutkimaan, mitä vasta-argumentteja löytäisin tämän kirjan ideoita vastaan, samalla, kun taistelen mutatoituja kirjastotätejä vastaan. Mutta ei, tämä kirja on niin tyhmä, että nauroin ääneen. Toki jouduin peittämään nopeasti suuni, jotta Ne eivät kuule, mutta silti hekottelin.

Räsästen ydinargumentti tasa-arvoista avioliittoa vastaan on Aatamin ja Eevan luominen! Sen jälkeen, kun on nähnyt ydinlaskeumasta mutatoituneen kirjastotädin, niin ei voi olla uskomatta evoluutioon, mutta silti kyllä tämän kirjan kirjoittamisajankohdalla evoluutio oli tunnettu ja kiistaton fakta. Vaikka tiedän, että Päivi Räsänen on fundamentalistikristitty, niin silti en osannut odottaa, että ammattilääkäri uskoo kirjaimellisesti siihen, että Jumala loi ihmiskunnan kahdesta yksilöstä!

Ihan oikeesti, jätkät. Kun mä olin aikoinaan kristitty (katolilainen), niin en koskaan uskonut luomiskertomusta todeksi, vaan uskonnolliseksi vertauskuvaksi. Eikä suurin osa muistakaan kristityistä pidä luomiskertomusta historiallisena tosiasiana. Ihmiskunnan lisääntyminen kahdesta yksilöstä on loogisesti ja tieteellisesti mahdotonta. Eli jo tässä vaiheessa kirja olisi voinut lähteä sytykkeeksi, mutta menetin monta hyvää toveria kirjastotädeille, joten päätin lukea loppuun.

Oikeastaan tämä kirja koostuu kahdesta ”loogisesta” polusta, eli Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta ja ”luomistyön kirjan” (luonnontiede) tulkinnasta. Kun luin tämän virkkeen, niin ajattelin, että nyt Räsäset sekoittavat kovaa tieteellistä dataa perustellakseen Raamatun-tulkintaansa, mutta olin taas väärässä. Tämä kirja on niin laiskasti tehty, että ihmettelen, miten kaksi yliopistoa käynyttä ihmistä on edes kirjoittanut tämän? Sitä luulisi lääkärin ja teologian tohtorin osaavan perustella väitteensä tieteelisillä faktoilla, eikä mutulla.

Räsästen ”luomistyön kirjan” perustella tehdyt havainnot rajoittuvat kirjaimmellisesti siihen, mitkä elimet roikkuvat ihmisten haarojen välistä. Eli molemmat harjoittavat sellaista maalaisjärkimäistä empiiristä havainnointia, jonka mukaan on olemassa vain kaksi biologista sukupuolta, eikä mitään muita. Samalla järjellä sitten Jumalaa ei ole olemassa, koska ei kukaan sellaista näe paljain silmin! Joten selvästi Räsäset valikoivat, milloin tukeutuvat puhtaasti empiriaan ja milloin vähän syvällisempään analyysiin. Erityisesti, kun muutkin sukupuolet voidaan havainnoida empiirisesti, jos vain jaksaa katsoa.

Kirjailijat eivät siis usko, että LGBTQ-ihmiset ovat synnynnäisiä seksuaalivähemmistöjä, vaan jotain harrastajia. Eli se vanha uskomus, että homot ovat homoja, koska se on kivaa, eikä koska he syntyivät eri mieltymyksillä kuin valtaväestö. Ei edes trans-sukupuolisia ihan mielisairaiksikaan voida kutsua, kun suurin haitta heidän elämässään on nimeenomaan muut, jotka eivät hyväksy heidän olemassaoloaan. Eli koko kirjan alkuoletus on jo epätieteellinen ja väärä.

Mutta ei tässä vielä kaikki, koska tämä läpyskä menee tyhmemmäksi. Räsästen mukaan, koska Jumala loi Aatamin ja Eevan, eikä Aatamin ja Erkin, niin silloin avioliitto on rajoitettu vain miehen ja naisen väliseksi. Eli jos olet kristitty, joka ei usko ilmiselvään satuun, niin tämä kirja on jo pielessä. Ei ihme, että harva otti tämän kirjan tosissaan ja Suomi romahti.

Jos Räsäset uskovat ihan tosissaan luomiskertomukseen, niin silloin he eivät usko evoluutioon. Eli tässä on se todiste, miten vaarallinen evoluution kieltäminen on. Evoluution kieltäminen ei ole vain ”vaihtoehtoinen fakta” vaan näkemys, jolla on konkreettisesti hengenvaarallisia seurauksia, koska se näköjään johtaa siihen johtopäätökseen, että osa ihmiskunnasta ei ole oikeastaan olemassa, eikä sille pitäisi näin myöntää ihmisoikeuksia.

Räsäset perustelevat väitteensä rajoitetusta avioliitosta erityisesti Vanhalla testamentilla, jossa yksiselitteisesti kielletään homostelu. Se vaan, että Vanha testamentti on se sama pyhä kirja, jossa on tarkat ohjeet vääräuskoisten kaupunkien tuhoamiseen, sen asukkaitten, jopa lasten ja eläinten teurastamiseen ja Jumalalle polttouhrattavaksi. Eli herää se kysymys, että jos hyväksymme jotkut VK:n osat, niin voimmeko hyväksyä muutkin? Esimerkiksi oman tyttäresi myynnin orjaksi? Se onkin naurettavaa fundamentalistien vedota kirjaimelliseen Raamatun -tulkintaan ja sitten valikoida VK:lta ne osat, jotka sopivat oman vihanlietsontaan ja hylätä ne, jotka ovat liian irvokkaita nykyajalle.

Tietenkin Vanhan testamentin lisäksi käytetään Paavalin kirjeitä perustellakseen, että homot ovat vain syntisiä yksilöitä ja jos hyväksymme heidät sellaisiksi kuin he ovat ja annamme heidän mennä naimisiin, niin silloin rikomme Jumalan käskyjä. Kirjailijoitten mukaan olisi kristinuskon vastaista, jos he eivät kertoisi homolle, että heidän olemassaolo loukkaa Jumalaa.

Niin, itse todellisuuden luoja ”loukkaantuu” kun joku rakastelee ”väärällä” tavalla. Jos Jumala loi todellisuuden, niin silloin hän loi homot ja näin heidän olemassaolonsa ei voi olla väärää. Erityisesti kun homostelu ei haittaa ketään, muuta kuin homofoobikkoja.

Räsästen mukaan kuitenkin Aatami ja Eeva ”todistavat” että Jumala ei luonut homoja, vaan homous on osa Aatamin ja Eevan syntiinlankeemusta, eli osa ihmiskunnan rangaistusta, Jumalan kirousta. Se vaan, että Aatamia ja Eeva ei ollut koskaan olemassa, joten haistakaa paska! Ja jos Jumala olisi tosiaan luonut homouden kiroukseksi, niin ompas jännä kirous, kun ainoa haitta homojen elämässä ovat homofoobikot.

Mutta oikeastaan kirjailijoitten mukaan, on ”julmaa” jos seksuaalivähemmistöt saisivat menne naimisiin, koska silloin loukataan Jumalan asettamaa järjestystä, koska avioliitto on vain rakastaville ja lisääntymiskykyisille yksilöille. Eli anteeksi, vaan heterot, jotka eivät pysty saamaan lapsia, te rikotte Jumalan asettamaa järjestystä. Sitten, miten Räsäset kehtaavat väittää, että seksuaalivähemmistöt eivät aidosti rakasta toisiaan? Olen tavannut homoja. He ovat ihan kuin kaikki muutkin ihmiset. He eivät ole mitään vääristyneitä ja sairaita pervoja, vaan juuri tuntevia ja rakastavia ihmisiä, jotka ansaitsevat saman kohtelun kuin cis-heterot.

Ainoat väitteet, mitä tämä kirja perustelee viitteillä ovat Raamatun säkeet, jotka Räsästen mukaan ovat selkeitä ja yksiselitteisiä. Anteeksi, mutta historiografinen analyysi on vähän toista mieltä. Kirjaimellinen Raamatun-tulkinta on epätieteellistä ja anakronistista. Jumalan olemassaolo on vaikea todistaa kumpaankaan suuntaan, mutta voimme hyvin todistaa, että suurin osa Raamatusta on vertauskuvallisia satuja, joitten tarkoitus on selittää ihmisyys, eikä mikään vakava dokumentti, joka määrittelee todellisuuden tilan. Avioliitto ei ole mikään todellisuutta ylläpitävä pilari, vaan se on rituaali, jolla symbolisesti virallistetaan rakkaus pitkäikäisemmäksi suhteeksi. Jumala ei ole mikään konkreettinen olento jossain toisessa todellisuudessa, vaan enemmänkin symboli täydellisyydelle, joka symbolisesti siunaa avioparin osaksi suurempaa universumin kokonaisuutta. Mutta näköjään fundamentalisteille avioliitto ei ole mikään niin ylevä asia, vaan enemmänkin se on putkiliitteen kaltainen toimenpide, jolla estetään kosminen vuoto.

Tämä kirja on silkkaa henkistä väkivaltaa, joka onneksi jäi marginaaliin. Kirjan väitteet eivät perustu mihinkään faktaan, vaan tuhansia vuosia vanhojen pyhien tekstien kirjaimelliseen tulkintaan. Tämä kirja ei vakuuta ketään muuta kuin fundamentalistikristittyjä, jotka eivät ole vaivautuneet tutkimaan tieteellisiä faktoja, saatikka oman pyhän kirjan tulkintaa.

Esimerkiksi tässä kirjassa väitetään, että käsitys, että olisi enemmän kuin kaksi sukupuolta olisi jokin uusi ”trendi” ja ihmiskunta on elänyt suurimman osan historiastaan binäärisessä sukupuolijärjestelmässä. Tämä on silkkaa valhetta, kun on alkuperäiskansoja, joilla on ollut jopa 5 erilaista sukupuolta. Abrahaniset uskonnot ovat se ihmiskunnan poikkeus ahdasmielisyydessään. Nyt vasta länsimaissa on päästy irti binäärisen sukupuolijärjestelmän kahleista ja ihmiset saavat olla viimein oma itsensä. Mutta näköjään se ahdistaa aivan helvetisti näitä taantumuksellisia.

Päivi ja Niilo Räsäsen ”Mistä on kysymys? Avioliitto.” on täyttä fundamentalistista roskaa, joka ei vain halveksi seksuaalivähemmistöjä, vaan naisia, kun se argumentoi, että aviovaimoa on rakastettava kuin itseään. Eli miehen ei pitäisi rakastaa vaimoaan, koska puoliso on itsesään arvokas, vaan koska mies pelkää, että vaimo syrjii häntä muuten. Eli jo alkuoletukset tässä kirjassa on kirjoitettu jonkun itsekkään ja epävarman miehen perspektiivillä, vaikka yksi kirjailijoista on nainen!

Tämä kirja on huonompi kuin persujen julkaisema ”Epäneutraali sukupuolikirja” jossa sentään yritettiin perustella asioita tieteellä, mutta siinäkin sorruttiin argumentoimaan perinteisin avioliiton puolesta silla, että tasa-arvoinen avioliitto on juutalaiskommunistien salaliitto, jolla pyritään tappamaan sukupuuttoon valkoinen heteromies.

Kuten me kaikki huomasimme, niin Suomi ei romahtanut kaaokseen ja moraalittomuuteen sen jälkeen kuin tasa-arvoinen avioliitto hyväksyttiin. (jos ei tulkita Sipilän hallituksen politiikkaa sellaiseksi) Heterot yhä menevät naimisiin toistensa kanssa, eikä Jumala ole rankaissut suomalaisia vitsauksilla. Ketään heteroa ei ole viety keskitysleirille pakkohomotettavaksi ja niin edelleen. Harmiksi vain Päivi Räsänen on yhä kansanedustaja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin