Avainsana-arkisto: homot

Kaapista kaapin päälle

Tuula Juvosen ”Kaapista kaapin päälle” on kattava tietokirja seksuaalivähemmistöjen poliittisesta aktivismista suomalaisessa ja saksalaisessa parlamentaarisessa järjestelmässä.    

22

Juvonen kertoo, miten näissä molemmissa maissa suhtauduttiin seksuaalivähemmistöihin, niin laissa kuin politiikassa. Kirjailija vertaa Saksaa ja Suomea keskenään, paljastaen, että Suomi on aikamoinen takapajula seksuaalivähemmistöasioissa.

Samalla tässä huomaa, että täällä Suomessa ei ole ollut yhtä rankka meininki kuin Saksassa. Suomessa ei koskaan yritetty kaasuttaa homoja kuoliaaksi, eikä täällä ole ollut lesboterrorismia. Lukijana Suomi vaikuttaa aika tylsältä maalta verrattuna Saksaan, mutta todellisuudessa Suomen rauhallisuus oman homofobiansa kumoamisessa on loppujen lopuksi parempi vaihtoehto kuin verinen taistelu ihmisoikeuksista.   

Kirjailija käy läpi SETA:n aktivismin historiaa sekä vertaa Suomen eri puolueitten suhtautumista homoihin. Tietenkin tässä kirjassa ilmenee, että Suomessa on vain kaksi jyrkästi homovastaista puoluetta, jotka ovat yrittäneet johdonmukaisesti jarruttaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Kaikki muut puolueet ovat aiemmin suhtautuneet vihamielisesti homoihin, mutta homovastaisuudesta ei koskaan tullut näitten puolueitten linja. Sen sijaan moni puolue muutti homokysymyksen ”yksityiseksi vakaumusasiaksi”, jolloin jotkut poliitikot onnistuivat tulemaan kaapista ulos ja edistämään itsenäisesti seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia, kunnes muu puolue tuli perässä. Saksassa on ollut tismalleen sama meininki, mutta nopeampaa ja väkivaltaisempaa.

Ehkä mielenkiintoisin kantaansa vaihtanut poliittinen ryhmä olivat äärivasemmistolaiset. Suomessa kommunistit olivat hyvin pitkään homovastaisia, erityisesti taistolaiset noudattivat Neuvostoliiton virallista linjaa, jonka mukaan homoseksuaalisuus oli kapitalismin seurausta, eikä sellaista ilmennyt työläisparatiisissa.    

70-luvulla moni kommunisti ja sosialisti, alkoi kuitenkin päättyä siihen johtopäätökseen, että homous on luonnollista, eikä aiheudu vapaasta markkinataloudesta. Mutta vasta 90-luvulla vähemmistöksi jääneet taistolaiset huomasivat, että heidän ihannoimansa hirmuhallinto, oli väärässä monessa asiassa, jopa homoissa.   

Kommunistien mielen muutos on mielenkiintoista, koska nykyään joissain piireissä vasemmisto on melkein synonyymi homostelulle ja jotkut äärioikeistolaiset kuvittelevat, että koko seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajaminen, on stalinistien salaliitto. Eli historian tunteminen on tärkeää, jos et halua vaikuttaa totaaliselta idiootilta.    

Häpesin Suomea lukiessani tätä kirjaa. Siinä, missä Saksassa jopa kristillisellä puolueella on avoimesti homoseksuaalinen kansanedustaja, niin meikäläisten kristillinen puolue profiloitui niin homovastaiseksi, että se aiheutti massiivisen kirkosta eroamisen.  

Sitten tietenkin eräs oikeistopopulistisen puolueen kansanedustaja haukkui presidentti Tarja Halosta ”SETA:n lesboksi”. Jo se, että lesbous nähtiin jotenkin negatiivisena asiana, joka voisi ”tahrata” presidentin maineen, kertoo paljon meidän asenteista seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Onneksi Halonen oli aikuisempi kuin tämä kansanedustaja, joka lopulta syyllistyi huumausainerikoksiin ja tappoi itsensä.    

Hienoin oivallus, mikä esiintyy tässä kirjassa, on se, että Suomessa on jostain syystä todella vähän avoimesti lesboja kansanedustajia verrattuna homoihin. Saksassa on enemmän avoimesti lesboiksi ilmoittautuvia politiikkoja kuin Suomessa. Kenties meillä patriarkaatti on niin vahvaa, että vain miehet voivat olla avoimesti homoja ja naisten on teeskenneltävä olevansa aina valmiina miehen otettavaksi? Kirjailija pohtii, miksi näin on, mutta kunnon vastausta ei saada, kun tekijöitä on monia.    

Kirja on aika helppolukuinen vaikkakin aika kuivakkaan tieteellinen. Tässä kerrotaan aika yksityiskohtaisesti tunnettujen homopolitiikkojen elämästä, niin Suomessa kuin Saksassa. Kirjassa analysoidaan myöskin, miten eri homovastaiset lait kumottiin.    

Tämä kirja on sen verran vanha, että tasa-arvoinen avioliittolaki ja trans-aktivismia ei Suomen osalta käsitellä. Kirjailija paneutuu myöskin homovastaisten puolueitten ja politiikkojen argumentteihin, jotka yksi toisensa jälkeen alkoivat menettää uskottavuutensa, kun enemmän ja enemmän politiikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä alkoi lähteä ulos kaapista. Se onkin tämän kirjan hieno toteamus: mitä enemmän seksuaalivähemmistöjä on esillä mediassa sitä normaalimmaksi he muuttuvat. Kaikki ”jännittävyys” tai ”outous” homoissa katoaa vähitellen ja he sulautuvat väestöön, jolloin tunkkaiset puheet 1800-luvun biologisista käsityksistä ja pronssikautisista uskonnollisista perusteluista eivät kuulostaneet enää niin uskottavilta. Paras osoitus tästä on oma arvioni Päivi ja Niilo Räsästen homovastaisesta kirjasta, jota harva edes tiesi olevan olemassa tai haluavan edes lukea.   

Uskonnolliset argumentit ärsyttävät kirjailijaa. Erityisesti, koska Suomi ja Saksa ovat sekulaareja valtioita, joissa kirkko on erotettu valtiosta. Kansanedustajien pitäisi perustella asioita perustuslain mukaan eikä pyhien tekstien kautta. Juvosta turhauttaa, että Suomessa, esimerkiksi eduskunnassa edes kuunnellaan uskonnollisia perusteita maallisiin asioihin. Onneksi voimme todeta nykyään, että nämä perusteet eivät enää toimi ja tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin.   

Eli jos kiinnostaa homoaktivismin poliittinen historia, niin tämä on aika perusteellinen opas, joka kulkee pääosin 1900-luvun alusta 2010-luvulle asti.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Politiikka ja yhteiskunta

Mistä on kysymys? Avioliitto.

Päivi ja Niilo Räsäsen ”Mistä on kysymys? Avioliitto.” on kansanedustajan ja tämän aviomiehen kirjoittama pamfletti perinteisen avioliiton puolesta.

29

Vaikka tämä kirja on jo ehtinyt vanheta, kun tasa-arvoisen avioliiton hyväksymisen jälkeen Suomi romahti kaaokseen. Silti minusta on arvokasta lukea kirja, joka yritti varoittaa tästä helvetillisestä maailmasta, jossa joudumme taistelemaan öljystä motorisoitujen rosvojoukkojen kanssa.

Mikään henkinen valmistautuminen ei auttanut minua siihen, mitä tämä kirja tarjosi. Olin valmistautunut kovaan argumentaatioon. Sellaiseen, jossa joutuisin laskemaan kirjan alas, tuijottamaan aavikkoa, jossa pilkahtavat romahtaneen sivilisaation rauniot ja miettimään omia asenteitani. Kenties joutuisin matkustamaan kirjastoon ja tutkimaan, mitä vasta-argumentteja löytäisin tämän kirjan ideoita vastaan, samalla, kun taistelen mutatoituja kirjastotätejä vastaan. Mutta ei, tämä kirja on niin tyhmä, että nauroin ääneen. Toki jouduin peittämään nopeasti suuni, jotta Ne eivät kuule, mutta silti hekottelin.

Räsästen ydinargumentti tasa-arvoista avioliittoa vastaan on Aatamin ja Eevan luominen! Sen jälkeen, kun on nähnyt ydinlaskeumasta mutatoituneen kirjastotädin, niin ei voi olla uskomatta evoluutioon, mutta silti kyllä tämän kirjan kirjoittamisajankohdalla evoluutio oli tunnettu ja kiistaton fakta. Vaikka tiedän, että Päivi Räsänen on fundamentalistikristitty, niin silti en osannut odottaa, että ammattilääkäri uskoo kirjaimellisesti siihen, että Jumala loi ihmiskunnan kahdesta yksilöstä!

Ihan oikeesti, jätkät. Kun mä olin aikoinaan kristitty (katolilainen), niin en koskaan uskonut luomiskertomusta todeksi, vaan uskonnolliseksi vertauskuvaksi. Eikä suurin osa muistakaan kristityistä pidä luomiskertomusta historiallisena tosiasiana. Ihmiskunnan lisääntyminen kahdesta yksilöstä on loogisesti ja tieteellisesti mahdotonta. Eli jo tässä vaiheessa kirja olisi voinut lähteä sytykkeeksi, mutta menetin monta hyvää toveria kirjastotädeille, joten päätin lukea loppuun.

Oikeastaan tämä kirja koostuu kahdesta ”loogisesta” polusta, eli Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta ja ”luomistyön kirjan” (luonnontiede) tulkinnasta. Kun luin tämän virkkeen, niin ajattelin, että nyt Räsäset sekoittavat kovaa tieteellistä dataa perustellakseen Raamatun-tulkintaansa, mutta olin taas väärässä. Tämä kirja on niin laiskasti tehty, että ihmettelen, miten kaksi yliopistoa käynyttä ihmistä on edes kirjoittanut tämän? Sitä luulisi lääkärin ja teologian tohtorin osaavan perustella väitteensä tieteelisillä faktoilla, eikä mutulla.

Räsästen ”luomistyön kirjan” perustella tehdyt havainnot rajoittuvat kirjaimmellisesti siihen, mitkä elimet roikkuvat ihmisten haarojen välistä. Eli molemmat harjoittavat sellaista maalaisjärkimäistä empiiristä havainnointia, jonka mukaan on olemassa vain kaksi biologista sukupuolta, eikä mitään muita. Samalla järjellä sitten Jumalaa ei ole olemassa, koska ei kukaan sellaista näe paljain silmin! Joten selvästi Räsäset valikoivat, milloin tukeutuvat puhtaasti empiriaan ja milloin vähän syvällisempään analyysiin. Erityisesti, kun muutkin sukupuolet voidaan havainnoida empiirisesti, jos vain jaksaa katsoa.

Kirjailijat eivät siis usko, että LGBTQ-ihmiset ovat synnynnäisiä seksuaalivähemmistöjä, vaan jotain harrastajia. Eli se vanha uskomus, että homot ovat homoja, koska se on kivaa, eikä koska he syntyivät eri mieltymyksillä kuin valtaväestö. Ei edes trans-sukupuolisia ihan mielisairaiksikaan voida kutsua, kun suurin haitta heidän elämässään on nimeenomaan muut, jotka eivät hyväksy heidän olemassaoloaan. Eli koko kirjan alkuoletus on jo epätieteellinen ja väärä.

Mutta ei tässä vielä kaikki, koska tämä läpyskä menee tyhmemmäksi. Räsästen mukaan, koska Jumala loi Aatamin ja Eevan, eikä Aatamin ja Erkin, niin silloin avioliitto on rajoitettu vain miehen ja naisen väliseksi. Eli jos olet kristitty, joka ei usko ilmiselvään satuun, niin tämä kirja on jo pielessä. Ei ihme, että harva otti tämän kirjan tosissaan ja Suomi romahti.

Jos Räsäset uskovat ihan tosissaan luomiskertomukseen, niin silloin he eivät usko evoluutioon. Eli tässä on se todiste, miten vaarallinen evoluution kieltäminen on. Evoluution kieltäminen ei ole vain ”vaihtoehtoinen fakta” vaan näkemys, jolla on konkreettisesti hengenvaarallisia seurauksia, koska se näköjään johtaa siihen johtopäätökseen, että osa ihmiskunnasta ei ole oikeastaan olemassa, eikä sille pitäisi näin myöntää ihmisoikeuksia.

Räsäset perustelevat väitteensä rajoitetusta avioliitosta erityisesti Vanhalla testamentilla, jossa yksiselitteisesti kielletään homostelu. Se vaan, että Vanha testamentti on se sama pyhä kirja, jossa on tarkat ohjeet vääräuskoisten kaupunkien tuhoamiseen, sen asukkaitten, jopa lasten ja eläinten teurastamiseen ja Jumalalle polttouhrattavaksi. Eli herää se kysymys, että jos hyväksymme jotkut VK:n osat, niin voimmeko hyväksyä muutkin? Esimerkiksi oman tyttäresi myynnin orjaksi? Se onkin naurettavaa fundamentalistien vedota kirjaimelliseen Raamatun -tulkintaan ja sitten valikoida VK:lta ne osat, jotka sopivat oman vihanlietsontaan ja hylätä ne, jotka ovat liian irvokkaita nykyajalle.

Tietenkin Vanhan testamentin lisäksi käytetään Paavalin kirjeitä perustellakseen, että homot ovat vain syntisiä yksilöitä ja jos hyväksymme heidät sellaisiksi kuin he ovat ja annamme heidän mennä naimisiin, niin silloin rikomme Jumalan käskyjä. Kirjailijoitten mukaan olisi kristinuskon vastaista, jos he eivät kertoisi homolle, että heidän olemassaolo loukkaa Jumalaa.

Niin, itse todellisuuden luoja ”loukkaantuu” kun joku rakastelee ”väärällä” tavalla. Jos Jumala loi todellisuuden, niin silloin hän loi homot ja näin heidän olemassaolonsa ei voi olla väärää. Erityisesti kun homostelu ei haittaa ketään, muuta kuin homofoobikkoja.

Räsästen mukaan kuitenkin Aatami ja Eeva ”todistavat” että Jumala ei luonut homoja, vaan homous on osa Aatamin ja Eevan syntiinlankeemusta, eli osa ihmiskunnan rangaistusta, Jumalan kirousta. Se vaan, että Aatamia ja Eeva ei ollut koskaan olemassa, joten haistakaa paska! Ja jos Jumala olisi tosiaan luonut homouden kiroukseksi, niin ompas jännä kirous, kun ainoa haitta homojen elämässä ovat homofoobikot.

Mutta oikeastaan kirjailijoitten mukaan, on ”julmaa” jos seksuaalivähemmistöt saisivat menne naimisiin, koska silloin loukataan Jumalan asettamaa järjestystä, koska avioliitto on vain rakastaville ja lisääntymiskykyisille yksilöille. Eli anteeksi, vaan heterot, jotka eivät pysty saamaan lapsia, te rikotte Jumalan asettamaa järjestystä. Sitten, miten Räsäset kehtaavat väittää, että seksuaalivähemmistöt eivät aidosti rakasta toisiaan? Olen tavannut homoja. He ovat ihan kuin kaikki muutkin ihmiset. He eivät ole mitään vääristyneitä ja sairaita pervoja, vaan juuri tuntevia ja rakastavia ihmisiä, jotka ansaitsevat saman kohtelun kuin cis-heterot.

Ainoat väitteet, mitä tämä kirja perustelee viitteillä ovat Raamatun säkeet, jotka Räsästen mukaan ovat selkeitä ja yksiselitteisiä. Anteeksi, mutta historiografinen analyysi on vähän toista mieltä. Kirjaimellinen Raamatun-tulkinta on epätieteellistä ja anakronistista. Jumalan olemassaolo on vaikea todistaa kumpaankaan suuntaan, mutta voimme hyvin todistaa, että suurin osa Raamatusta on vertauskuvallisia satuja, joitten tarkoitus on selittää ihmisyys, eikä mikään vakava dokumentti, joka määrittelee todellisuuden tilan. Avioliitto ei ole mikään todellisuutta ylläpitävä pilari, vaan se on rituaali, jolla symbolisesti virallistetaan rakkaus pitkäikäisemmäksi suhteeksi. Jumala ei ole mikään konkreettinen olento jossain toisessa todellisuudessa, vaan enemmänkin symboli täydellisyydelle, joka symbolisesti siunaa avioparin osaksi suurempaa universumin kokonaisuutta. Mutta näköjään fundamentalisteille avioliitto ei ole mikään niin ylevä asia, vaan enemmänkin se on putkiliitteen kaltainen toimenpide, jolla estetään kosminen vuoto.

Tämä kirja on silkkaa henkistä väkivaltaa, joka onneksi jäi marginaaliin. Kirjan väitteet eivät perustu mihinkään faktaan, vaan tuhansia vuosia vanhojen pyhien tekstien kirjaimelliseen tulkintaan. Tämä kirja ei vakuuta ketään muuta kuin fundamentalistikristittyjä, jotka eivät ole vaivautuneet tutkimaan tieteellisiä faktoja, saatikka oman pyhän kirjan tulkintaa.

Esimerkiksi tässä kirjassa väitetään, että käsitys, että olisi enemmän kuin kaksi sukupuolta olisi jokin uusi ”trendi” ja ihmiskunta on elänyt suurimman osan historiastaan binäärisessä sukupuolijärjestelmässä. Tämä on silkkaa valhetta, kun on alkuperäiskansoja, joilla on ollut jopa 5 erilaista sukupuolta. Abrahaniset uskonnot ovat se ihmiskunnan poikkeus ahdasmielisyydessään. Nyt vasta länsimaissa on päästy irti binäärisen sukupuolijärjestelmän kahleista ja ihmiset saavat olla viimein oma itsensä. Mutta näköjään se ahdistaa aivan helvetisti näitä taantumuksellisia.

Päivi ja Niilo Räsäsen ”Mistä on kysymys? Avioliitto.” on täyttä fundamentalistista roskaa, joka ei vain halveksi seksuaalivähemmistöjä, vaan naisia, kun se argumentoi, että aviovaimoa on rakastettava kuin itseään. Eli miehen ei pitäisi rakastaa vaimoaan, koska puoliso on itsesään arvokas, vaan koska mies pelkää, että vaimo syrjii häntä muuten. Eli jo alkuoletukset tässä kirjassa on kirjoitettu jonkun itsekkään ja epävarman miehen perspektiivillä, vaikka yksi kirjailijoista on nainen!

Tämä kirja on huonompi kuin persujen julkaisema ”Epäneutraali sukupuolikirja” jossa sentään yritettiin perustella asioita tieteellä, mutta siinäkin sorruttiin argumentoimaan perinteisin avioliiton puolesta silla, että tasa-arvoinen avioliitto on juutalaiskommunistien salaliitto, jolla pyritään tappamaan sukupuuttoon valkoinen heteromies.

Kuten me kaikki huomasimme, niin Suomi ei romahtanut kaaokseen ja moraalittomuuteen sen jälkeen kuin tasa-arvoinen avioliitto hyväksyttiin. (jos ei tulkita Sipilän hallituksen politiikkaa sellaiseksi) Heterot yhä menevät naimisiin toistensa kanssa, eikä Jumala ole rankaissut suomalaisia vitsauksilla. Ketään heteroa ei ole viety keskitysleirille pakkohomotettavaksi ja niin edelleen. Harmiksi vain Päivi Räsänen on yhä kansanedustaja.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin