Avainsana-arkisto: kostotarina

Piikkien kuningas

Mark Lawrence ensimmäinen fantasiaromaani ”Prince of Thorns” (2011) oli sen verran loistavaa kyynistä tykitystä, että piti lukea jatko-osa. Tässä vuonna 2012 julkaistussa ”Piikkien kuningas” (oma suomennos) jatko-osassa lähdetään, hyvän jatko-osan tavoin, suurempiin seikkailuihin. Kirjan antisankari Jorg on nyt kostanut äitinsä ja veljensä murhar, samalla anastaen itselleen oman valtakunnan.    

2

Mutta horisontissa on kuitenkin ennustuksissa luvattu sankari, joka pyrkii yhdistämään hajonneen imperiumin. Valitettavasti yksi piikki tämän sankarin lihassa, on tarinan päähenkilö. Tästä alkaa huikea seikkailu keskiaikaisen maailman halki hankkiakseen keinon kukistaa tämä sankari, jota kaikki ihailevat.   

Jo tämä päälaelleen käännetty asetelma on kiehtova. Ensimmäisessä osassa sait seurata Jorgin nousua pelätyimmäksi sotaherraksi ja lopulta kokonaisen maan kuninkaaksi. Kauhistuttavasta menneisyydestään huolimatta Jorg oli valinnut voittaa koko maailman ja kaikki keinot pyhittivät tätä yhtä tarkoitusta. Aivan kaikki. Kirjailija tietenkin kuvaa hyvin graafisesti, miten Jorg toteuttaa suuren suunnitelmansa. Edellisessä romaanissa olikin innovatiivista seurata antisankaria, joka on niin machiavelilainen, että häntä voisi luonnehtia tarinan pahikseksi. Kuitenkin kirjailija osasi kuvata tämän hahmon paljon monimutkaisemmaksi ja kiehtovammaksi.   

Maailmanrakentamista      

”Piikkien kuningas” kertoo feodaalisesta maailmasta, joka on selvinnyt tuhat vuotta sitten muinaisen imperiumin tuhonneesta katastrofista. Edellisessä romaanissa paljastuukin, että oikeastaan eletään meidän maailmassa, mutta kaukaisessa tulevaisuudessa. Jorg ja muut ritarit ovatkin ydinsodasta selvinneitten jälkeläisiä. Sivilisaatiomme romahti niin totaalisesti, että kirjaimellisesti palattiin keskiaikaan. Kuten edellisessä romaanissa, muinaisen maailman hautautuneet huipputeknologiat ovat kaivettavissa ja hyödynnettävissä. Tässä esiintyykin mutanttien lisäksi geneettisesti muunneltuja trolleja, hologrammeja ja itse rinnakkaistodellisuuksien manipulointia. mutta kuten edellisessä osassa, romaani keskittyy Jorgin hahmotutkielmaan.     

Kehitystä!   

Koska nyt Jorg on kuningas ja vanhempi, hän oppii tässä romaanissa olemaan vastuullisempi ja jopa löytämään moraalisen rajan, jonka hänkään ei uskalla ylittää. En tiedä onko kirjailija pelkuri, kun ei uskalla kirjoittaa hahmostaan vielä vastenmielisemmän, vai oliko tarkoitus osoittaa, että Jorgilla on jokin luontainen moraalinen käsitys, jota hän ei ole valmis ylittämään. Silti hahmokehitys on tässä toteutettu mestarillisesti.    

Ongelmia   

Suurin ongelma tässä romaanissa on monen jatko-osan ongelma, eli korkeat odotukset. Koska edellinen romaani päättyi niin eeppisiin sfääreihin, odotin jatko-osasta yhtä huikeaa, mutta sen sijaan sainkin hyvin tylsän ja pitkävetisen alun, joka melkein sai minut jättämään kirjan kesken. Toinen ongelma oli kirjailijan typerä valinta jakaa tämä romaani moneen eri aikatasoon ja hahmon perspektiiviin. Alussa olin hyvin hämmentynyt, enkä heti tajunnut kuka, missä ja milloin kertoi tarinaa. Tämä sarja on ensimmäisessä persoonassa, joten tällaiset pirstaleiset itämaiset narratiivit ovat erityisen vaikeaselkoisia. Mutta onneksi romaanin puolessavälissä olin tottunut kerrontatyyliin ja tarinakin alkoi ottaa vauhtia. Romaanin loppu ei sitten pettänyt ja haukoin henkeä sen mestarilliselle juonenkäänteelle.    

Yhteenveto   

Todella ärsyttävän hitaasta alusta huolimatta, romaanin loppuosa on niin palkitseva, että kannattaa lukea tämä Mark Lawrencen ”King of Thorns”

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Piikkien prinssi

Mark Lawrence ”Piikkien prinssi” (oma suomennos) on vuonna 2011 kirjoitettu scifi-romaani machiavellilaisesta prinssistä, joka lähtee veriselle kostoretkelle keskiaikaisessa maailmassa.

56   

Lapsellisesta kannesta huolimatta tämä on aika aikuismainen kirja. Kannattaa kopioida niitä kirjallisuuslistoja, koska näin pääset tutustumaan kirjoihin, joihin et ikimaailmassa koskisi kirjakaupan hyllyssä!   

Maailmanrakentamista   

”Piikkien prinssi” kertoo feodaalisesta maailmasta, joka on selvinnyt tuhat vuotta sitten muinaisen imperiumin tuhonneesta katastrofista. Maailma on väkivaltainen ja armoton, joten ainoastaan väkivaltaiset ja armottomat selviävät. Tätä pirstaleista ja sotaisaa maailmaa asuttavat kuninkaat, palkkiometsästäjät, zombiet, pahat henget ja mutanttihirviöt. Mutta tarinan fokus ei ole niinkään siinä väkivallassa ja hirviöitten uhassa, vaan hahmotutkielmassa.   

Antisankari   

Tarinan sankari tai oikeastaan antisankari, on täysin empatiansa ja moraalinsa menettänyt nuori mies, joka käyttää kaikkia keinoja vallan anastamiseksi. Niin kidutusta kuin viattomien massamurhaamista. Strateginen nollasummapeli on tarinan ”sankarin” menetelmä, jolla tämä etenee kostoretkessään. Armottomuus ja periaatteiden täydellinen puute erottavat romaanin päähahmon muista. Tässä kirjassa ”piikkien prinssiksi” nimetty antisankari on niin äärimmäisen pragmaattinen, että jopa romaanin muut viholliset näyttäytyvät juonessa joksikin kunnioittettavimpina ihmisinä kuin hän.    

Vaikka romaani on äärimmäisen brutaali, graafinen ja yleiseltään hengeltä helvetin kylmän tyly, antisankarin henkilötutkielma kantaa koko kirjaa. Päähahmo ei ole vain kusipää, joka janoaa kostoa, vaan monimutkaisten tapahtumien tulos, johon liittyy kaikenlaista mystistä ja traagista. Mutta toisin kuin monissa vastaavissa antisankarin tutkielmissa, kirjailija on luonut hahmon, joka tunnistaa olevansa paha ja, joka pitää oikeastaan omaa pahuutta osoituksena omasta itsenäisyydestä ja vapaudesta. Tämä tarkoittaa, että sen sijaan, että tarinan antisankari velloisi itsesäälissä, tämä on tietoisesti päättänyt tarttua omaan toimijuuteen ja käyttää kaikkia keinoja noustakseen muitten yläpuolelle. Hän pitää loukkaavana, että jotkut vihjailevat, tämän olevan ikävien olosuhteitten tulos. Tietyssä mielessä tämä on hyvinkin nietzscheläinen romaani, ilman että se menee ärsyttäväksi pseudofasismin ylistykseksi. Lawrence on onnistunut täydellisesti saamaan aikaan hahmon, jonka motiiveja ja taktiikoita lukija ymmärtää täysin, vaikkakin ei hyväksy.    

Jännittävää kerrontaa   

Romaanin maailma on täynnä salaisuuksia, joita paljastetaan väin vähitellen ja vain tarpeeksi, että lukija janoaa lisää. Ainoa ongelma on kuitenkin se, että kirjailija selvästi yritti kirjoittaa R.R. Martinin ”Tulen ja jään laulun” mutta steroideilla, epäonnistuen siinä.    

Vaikka tarinan maailma on mielenkiintoinen ja hahmot todella yksityiskohtaisia ja uniikkeja, tästä puuttuu se runsas kerronnallinen rönsyily, mistä R.R. Martinin romaanisarja on tunnettu. Ainoa asia, mitä Lawrence on onnistunut kopioimaan hyvin, on se brutaali väkivalta ja seksi, mikä tekeekin tästä romaanista hieman halpamaisen. Kirjailija yritti tehdä juonesta liiankin väkivaltaisen ja armottoman. Juurikin mielenkiintoiset hahmot ja lukuisat juonen mysteerit ovat ne jännittävämmät jutut romaanissa. Tässä on siis vähän sellaista 15-vuotiaan teinin kaltaista uhoa, mikä on vähän naurettavaa aikuiselle. Mutta ainakin minuun se toimi, mutta olenkin vähän sellainen cis-heteromiesklisee

Yhteenveto  

Kuitenkin tarina on jännittävä ja viihdyttävä, joten annan anteeksi yrityksen vetää vielä verisempää ultrarealistisen karua fantasiaa tai tässä tapauksessa scififantasiaa.  

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin