Avainsana-arkisto: kristinuskon historia

Kun maailmankaikkeus syntyi Jumalan mällistä

Erik Wahlströmin ”Jumala” on vuonna 2006 julkaistu satiirinen romaani kristinuskosta.  

1

Tyyli 

Kirja kertoo kirjaimellisen Raamatun tulkinnan Jumalasta, jossa korostetaan Vanhan Testamentin Jumalan ihmismäisyyttä. Tämä tarkoittaa, että tässä romaanissa Jumala on tavallisen näköinen mies, jolla on vain universumia muokkaavia voimia. Jo tässä vaiheessa romaani on aika hauska, koska olemme nykyään tottuneet abstraktiin Jumalaan, eikä niinkään kuvaan jostain ukkelista taivaassa.  Kuitenkin jos tuntee syvemmin Raamatun teologiaa, tämä romaani on vähän liian ilkeämielinen ja perustuu lähes tahalliseen väärinymmärtämiseen.   

Juoni 

Koko Juoni on ihmiskunnan historia Jumalan ja arkkienkeleitten perspektiivistä. Koska Vanhan Testamentin ja Uuden testamentin jumalat eroavat toisistaan, kirjailija on keksinyt, että Jumala ”aikuistui” kahden testamentin välissä.  

Romaani alkaa sillä, että oikeastaan koko todellisuus syntyi, kun jumala runkkasi, eikä pyyhkinyt pois siemensyöksynsä, vaan alkoi kasvattaa siitä meidän universumia. Jumala on vihainen ja epävarma teini, joka vihaa naisia, koska he pelottavat häntä. Tämän vuoksi Vanha testamentti on niin naisvihamielinen.  

Samaan aikaan Jumala on kateellinen ja hänellä on pakkomielle ympärileikattujen esinahkojen kanssa. Tämä tarkoittaa, että Jumala yrittää väkivallalla varmistaa, että vain häntä palvotaan ja kaikkien juutalaisten esinahat leikataan.Mitä Jumala tekee esinahkojen kanssa? Hän kerää ne suuren teltan näytehyllyihin! Jumala käy välillä teltassa, pyyhkii hyllyjen pölyjä ja järjestelee ja ihailee esinahkoja, kun tämä haluaa rentoutua ja puuhailla jotain pientä ja kivaa, pitkän päivän jälkeen.

Kirjan juonen mukaan Jumala ei miettinyt loppuun asti, mitä hän tekisi ihmiskunnan kanssa? Mutta koska hän on todellisuuden mahtavin olento, kukaan ei voinut kyseenalaistaa Jumalaa. Tämä alkupuolen suunnittelemattomuus aiheuttaa sitten kaikenlaisia ongelmia, joita Jumala ja enkelit yrittävät korjata improvisoiduilla hätäratkaisuilla. Mutta sitten nämä ratkaisut aiheuttavat vuorostaan uusia ongelmia, jolloin kaikki taivaalliset olennot joutuvat jatkuvasti miettimään, mitä seuraavaksi? Keskiajan saavuttua ihmiskunta kehittää teologian, jota sitten Jumala ja enkelit hyödyntävät ymmärtääkseen, mitä he itse olivatkaan oikein tehneet ja miksi?  

Persoonien konflikti 

Päähenkilöinä ovat Jumala, Jeesus ja äiti Maria, jotka sitten vetävät eri suuntiin köyttää ihmiskunnan kehityksestä ja painotuksista. Siinä välissä enkeleillä on omat mielipiteet ihmiskunnasta, mutta lopulta heidänkin on toteltava Jumalan käskyjä.  

Ongelmia 

Nauroin ääneen joillekin kohdille romaanista, mutta kirja menee alkuinnostuksen jälkeen vähän tylsäksi. Jos on lukenut Raamatun kannesta kanteen, tiedät suunnilleen ennakkoon mihin juoni menee ja mistä vedetään vitsejä.  

Yhteenveto 

Erik Wahlströmin ”Jumala” on aika absurdi ja perverssi satiiri kristinuskon järjettömyydestä, mutta tämä on pääosin hauskaa ainoastaan todella vihaisille uusateisteille, koska vähän korkeampaa teologiaa tuntevalle koko romaani on yksi suuri olkiukko.  Tässä toki on muutama yksittäinen hyvä vitsi, mutta kokonaisuus on aika ankea.  

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Kapinallinen: Jeesus nasaretilaisen aika ja elämä

Reza Aslanin ”Kapinallinen: Jeesus nasaretilaisen aika ja elämä” on tietokirja, joka pyrkii perustelemaan, että Jeesus oli radikaali, joka ahdisteli veroja maksavia kunnollisia kauppiaita ja kirkkomiehiä omalla ääriuskonnollisella kiihkollaan.   

16

Olin hyvin epäröivä, kun otin tämän kirjan luettavaksi. Aslan on todistettu olevan epärehellinen tutkija, joka on, suorasanaiesti valehdellut omasta taustastaan ja monesta muustakin asiasta. Kuitenkin kuulin samalla ylistyksiä hänen kirjoistaan, joita on jopa käytetty lähteinä muissa uskontoja käsittelevissä kirjoissa.   

Koska miehellä on selvästi oma lehmä ojassa, niin päätin olla lukematta hänen islamia käsittelevän kirjan ja otin tämän Jeesuksesta kertovan teoksen luettavaksi. Muslimin perspektiivi Jeesukseen voisi olla kiinnostava.    

Olin aika väärässä tästä kirjasta. ”Kapinallinen” ei käsittele Jeesusta muslimien perspektiivistä. Vaan tämä on uskontotieteellinen teos, joka pyrkii riisumaan Jeesuksen kaikesta pyhyydestä ja esittämään tämän uskonnolliseksi uudistajaksi, joka historiallisten olosuhteitten valossa muuttui yhden maailman suurimpien uskontojen symboliksi.    

Aslan ensin kertoo Jeesuksen elinajan historiallisesta kontekstista, joka on yhdenmukainen muitten Jeesusta ja kristinuskoa käsittelevien kirjojen kanssa. Jopa tätä kiistanalaisempien teosten. Kirja etenee kertomalla viimeisimmät historialliset faktat Jeesuksen elämästä, mitkä ovat suurimmaksi osaksi osa historioitsijoitten konsensusta. Ehkä kiistanalaisin kohta tässä kirjassa on Jeesuksen veljeä käsittelevä osio, josta en ollut koskaan kuullutkaan. 

Rooman imperiumi oli valloittanut Palestiinan alueen ja juutalaiset yrittivät jatkuvasti taistella miehitystä vastaan. Koska antiikin aikana juutalaiset olivat kulttuuriltaan äärimmäisen uskonnollisia ja uskoivat oman kansansa ylivertaisuuteen, niin kaikki heidän vastarintajoukot, jotka tuohon aikaan syntyivät, olivat messiaanisia joukkoja. Nämä kapinaallisjoukot, jotka myöskin harrastivat ryöstöretkiä, lupasivat ”palauttaa” Jumalan valtakunnan maan päälle. Eli Jeesus oli vain yksi monista profeetoista, jotka tuohon aikaan lupasivat samaa.  

Ehkä suurin ero muihin samaa aihetta käsitteleviin kirjoihin, on että Aslan korostaa, miten tuohon aikaan juutalaisuus oli äärimmäisen väkivaltainen ja rasistinen uskonto (Vanhassa testamentissa yhä voi lukea tämän ikävän faktan). Mutta useitten imperiumien lyötyä juutalaisten valtakunnan hajalle ja viimeistään Rooman imperiumin kukistettua jokaisen väkivaltaisen kapinan, juutalaisuus alkoi muuttua rauhallisemmaksi uskonnoksi.   

Erityisesti korkea papisto alkoi uudistaa pikkuhiljaa uskontoa, koska he yleensä saivat kaikenlaisia etuoikeuksia Rooman imperiumilta. Ei ollut taloudellisesti kannattavaa lietsoa kapinoita, kun joka ikinen murskattiin ja kaikki yllyttäjät teloitettiin. Kuitenkin tämä korkean papiston roomalaismyönteisyys suututti joitakin äärimmäisempiä juutalaisia ja Jeesus oli yksi heistä. Tämän takia Jeesuksen sanoma on nykystandardeissa niinkin kommunistinen.  

Mutta Jeesuskin epäonnistui ja korkea juutalainen papisto näki, että heidän uskontonsa ei tule selviämään kansana tai uskontona, jos se vielä kerran yrittää kapinoida ylivertaista vihollista vastaan. Näin juutalaisuus alkoi hiljalleen muuttua siksi, mitä tunnemme nykyään.   

Jeesukselle oli siis tilausta, koska tämä halusi väkivaltaista vastarintaa valloittajia vastaan, mutta samalla hän ei ollut niin väkivaltainen ja rasisti, kuten muut profeetat ennen häntä. Kuitenkin Aslan todistaa kirjassaan kielitieteellä, historialla ja teologialla, että Jeesus ei ollut tarpeeksi tolkullinen ja sen takia hänet ristiinnaulittiin.   

Koska tiesin Aslanin olevan muslimi, niin kehystin koko lukemisen sen valossa. Kirjan subteksti on tulkintani mukaan juurikin yrittää osoittaa, että Jeesuksen elinaika voitaisiin rinnastaa nykymaailmaan, missä islamin nimissä tehdään kauheuksia juurikin samoilla verukkeilla. Eli uskontoa käytetään kiihottaakseen kansan valloittajajoukkoja vastaan. Antiikin Rooma on vaihtunut Yhdysvaltojen johtamaan länsimaiseen hegemoniaan. Eli ehkä kirjan piiloviesti on, että islam tulee muuttumaan ajan mittaan parempaan suuntaan, koska niin on juutalaisuudellekin tapahtunut. Tämä on siis omaa tulkintaani tekstistä. Missään vaiheessa Aslan ei vertaa juutalaisuutta islamiin tai puhu nykyajasta.    

Koska tämä on uskontotieteellinen kirja, niin tässä osoitetaan, että suurin osa Raamatussa olevista kertomuksista Jeesuksesta ovat vääristyneitä, silkkaa valhetta tai tulkittu väärin. Eli kristinusko perustuu mielikuvitukselle eikä Jumalaa ole olemassa. Siinä mielessä tässä kirjassa ei ole mitään uutta, jos on lukenut uskontotiedettä. Jopa tämän kirjan teesi ei ole nykyaikana kovin uusi, kun on monta kirjaa, jossa on yritetty kehystää Jeesus ensimmäisenä Che Guevarana.  

Kirjan mukaan Jeesus oli juutalainen reformisti, joka oli valmis väkivaltaan ja suoranaiseen vallankumoukseen, jossa pyrittäisiin korvaamaan sen ajan juutalaispapisto ”oikeamielisillä”, eikä mikään uuden pasifistiuskonnon luoja, joka toivoi taivaallista pelastusta maallisen sijaan.   

Aslan todistaa melko vakuuttavasti, että Paavali loi pasifistisen kuvan Jeesuksesta ja, että Jeesuksen hengissä selvinneet apostolit eivät hyväksyneet Paavalin uudelleentulkintaa ja suunnittelivat erottavan hänet uudesta kirkosta. Kuitenkin Palestiinassa oleva ensimmäinen kristillinen kirkko tuhottiin kapinassa ja Paavalin vastustajat kuolivat siellä. Näin kristinuskon pasifistinen tulkinta sai yliotteen ja kreikkalaistui.  

Kirjailija analysoi Jeesuksen sanomia aikakontekstiin peilaten ja osoittaa, että mies oli valmis väkivaltaiseen vallankumoukseen ”vääräuskoisia” vastaan ja halusi perustaa hänen johtamansa teokraattisen valtion. Mutta koska tuohon aikaan Palestiina oli kärsinyt useimmastakin kansannoususta, niin Pontius Pilatus lopetti ajoissa Jeesuksen sekoilun. 

Kirja myöskin osoittaa, että pari vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen tuli toinen messiaaninen liike, joka toteutti verisen vallankumouksen, mutta se murskattiin ja juutalaisten diaspora alkoi. Syy, miksi kristinusko syntyi ja selviytyi levottomista ajoistaan nykyiseen mahtiinsa, oli Jeesuksen rauhallisempien ja kosmisten sanomien korostaminen. Rooma ei nähnyt tarpeelliseksi hävittää uskontoa, joka ei uhannut sen imperiumia. Kuten tiedämme, tämä strategia osoittautui toimivaksi niin juutalaisuudelle kuin kristinuskolle, jotka luopuivat väkivallan korostamisesta, kun tarpeeksi turpaa saivat.    

Aslan kirjoittaa todella hyvin ja hänen kirjansa etenee kuin jännitysromaani. Ateistille tämä kirja on helvetin herkullinen, kun siinä osoitetaan, miten uskonnot eivät ole mitään muuta kuin henkisempiä ideologioita.   

Jätä kommentti

Kategoria(t): Teologia