Mark LeVinen ”Heavy metal Islam: vainoa, vastarintaa ja taistelua muslimien sieluista” on tietokirja, joka kertoo muslimimaailman metalliskenestä.
Oikeastaan kirjan otsikko on hieman harhaanjohtava, koska se ei käsittele vain islamilaista metallia (joka on oma genrensä) tai edes metallia, vaan muita kapinamusiikkilajeja, kuten hip hop, punk ja hard rock. LeVinen aloittaa kirjallisen tutkimusmatkansa Marokosta ja päättyy Pakistaniin. Jokaisessa maassa kirjailija haastattelee matkan varrella erilaisia muusikoita, joilla jokaisessa maassa on omat haasteet. Kaikki muusikot eivät ole kuitenkaan muslimeja, jotkut ovat ateisteja ja toiset taas juutalaisia tai kristittyjä. Tietenkin suurin osa on muslimeja, joitten uskonnollisuuden aste vaihtelee.
Kirja on kirjoitettu journalistiseen muotoon, mutta on melkein mikrohistoriallinen teos, joka käyttää kulttuurin marginaali-ilmiötä kertoakseen laajemmasta yhteiskunnasta ja historiasta. Mielenkiintoinen ratkaisu, joka avartaa lukijan silmiä maailmaan, jonka tapahtumista vain terrori-iskut ja sodat kantautuvat meikäläisten uutislähetyksiin. Esimerkiksi Marokossa olevat olot ovat täysin erilaiset kuin Palestiinassa tai Pakistanissa, joten jokaisen maan historia, kulttuuri ja politiikka käydään läpi, jotta lukija voisi ymmärtää, miksi tietynlainen metalliskene syntyi tiettyyn maahan ja miksi tietyt alalajit ovat suosituimpia yhdessä maassa, kun taas toisessa on kokonaan toisia musiikillisia ratkaisuja tehty? Eli tässä ei vain opita, että islam ei ole suoranaisesti ristiriidassa sekularismin kanssa tai länsimaisen kulttuurin kanssa (joka kuitenkin paljastuu olevan sekoitusta itämaista kulttuuria), vaan koko islamilaisen maailman kulttuurin monimuotoisuudesta, jossa monet kansakunnat kamppailevat lukuisten erilaisten näkemysten kanssa.
Eli tämä on yksi niistä ennakkoluuloja murtavia kirjoja, jotka osoittavat, että ei ole olemassa yhtä tyyppiä islamia tai muslimeja, vaan on monia ja eri lailla ajattelevia ihmisiä, kuten me kaikki muutkin. Tietenkin aihepiiri on sen verran seksikästä, että kirja kerää todella mielenkiintoisia taitelijahahmoja, joilla on hyvinkin voimakkaita mielipiteitä yhteiskuntansa tilasta.
Kirjassa ilmenee se tosiasia, että suurin osa Pohjois-Afrikan valtioista ovat sekulaareja diktatuureja tai kuningaskuntia, joissa ollaan äärimmäisen avomielisiä globaalille kapitalismille, joka on muuttanut nämä maat raaka-ainevarastoiksi ja halvan työvoiman lähteeksi länsimaisille suuryrityksille. Kuitenkin näissä maissa on suurta nuorisotyöttömyyttä, valtava kulttuurien pirstaloituminen ja sekoittuminen sekä vahva islamistinen oppositio, jonka kanssa hallitusten on kamppailtava. Tämä on jättänyt metallifanit molempien tahojen puristuksiin. Hallitukset haluavat miellyttää konservatiiveja ja suurpääomaa, joten he pidättävät tai yrittävät kieltää metallimuusikkoja ”satanismin” tai ”yleisen moraalin halventamisesta” syytteillä, mutta samaan aikaan järjestävät turisteille metallikonsertteja. Islamistit taas vastustavat metallifaneja, koska pitävät heitä länsimaisen moraalittomuuden ja kapitalistin esitaistelijoina, jotka murtavat islamilaisen sivilisaation peruspilarit. Samaan aikaan näissä maissa on metallimusiikkia arvostavia islamistisia liikkeitä (suurin osa suufilaisia) jotka ovat hyvinkin suvaitsevaisia ja demokraattisia, vaikkakin haluavat implementoida oman versionsa sharia-laista.
Kirjassa esitetään metalli- ja hip hop-fanit hyvinkin moderneina ja maallistuneina, mutta uskonnollisuuden asteet vaihtuvat, joten joissakin maissa metalliskene on hyvinkin mieskeskeinen, kun taas toisissa naiset ovat johtavissa rooleissa ja heittävät huivinsa helvettiin. Mutta esimerkiksi Libanonissa on tiukoissa farkuissa olevia musliminaisia, joilla on esimerkiksi Iron Maiden bändipaidat, mutta pukevat hijabin, jotta olisivat ”miellyttäviä Jumalalle” ja kannattavat terroristijärjestö Hezbollahia.
Globalisaatio onkin kirjan punainen lanka. Moderni neoliberalismi on murtamassa kansallisia rajoja ja kulttuurit ovat radikaalisti sekoittumassa toisiinsa luoden kokonaan uniikkeja identiteettejä, joitten pitäisi olla teoriassa mahdottomia, kuten juuri metallifani, joka kannattaa jihadia tai sitten suuffilainen uskonnoppinut, joka suojelee metallifaneja, koska pitää musiikkia pyhänä ja ainoana tapana pelastaa ihmiskunnan sielun. Sitten tietenkin on perinteisempiä metallifriikkejä, jotka vetävät alkoholia ja huumeita hirveät määrät kellarikeikoissa.
Kirja kritisoi ankarasti tätä kulttuurista murrosta aiheuttavaa kansainvälistä kapitalismia, koska se on luonut työttömyyttä, sotia ja erilaisia sosiaalisia konflikteja, jotka ovat syrjäyttämässä nämä nuoret vaarallisille teille, jossa he altistuvat ääriliikkeitten jäseniksi tai tekemässä joitakin valtioita, kuten Iran käpertymään sisäänsä entisestään. Talouspoliittinen analyysi on kuitenkin juuri tämän kirjan heikoin kohta. Kirjailija on selvästi vasemmistolainen ja hänelle on itsestään selvää, että muslimimaitten ongelmat johtuvat neoliberalismista. Valitettavasti kirjailija unohti kokonaan perustella, miksi näin on, joten kirjassa vain yleisluonteisesti kerrotaan, että kaikki on kapitalismin vika. Tietenkin kirjassa kerrotaan lukuisista sosiaalisista, historiallisista ja poliittisista ongelmista, joita maissa on, mutta kirja epäonnistuu yhdistämään sen globaalin talousjärjestelmään perusteellisesti. Eli riippuen omasta poliittisesta orientoitumisestasi tai taloustietämyksestä, niin kirjailijan purkaukset vapaata markkinataloutta vastaan voivat tuntua rohkeilta avauksilta tai vain hipin turhautuneina purkauksilta, vailla sen suurempaa tieteellistä perustelua.
Kirjailija muistuttaa, että suurin osa muslimimaitten väestöstä on alle 30 vuotta, joten maan tulevaisuus voi muuttua drastisesti, kun nämä pirstaloidun kulttuurin ja työttömyyden kyllästämissä yhteiskunnassa kasvaneet nuoret aikuistuvat. Metallimusiikki voi olla se pelastama voima, jossa suvaitsevaisuus ja poliittisuus yhdistyvät. Koska monet muusikot ovat joutuneet tekemään kaiken itse hallitusten repression välttämiseksi, niin islamilainen metalliskene ei ole kovin kaupallista. Kaupallisuuden puute on lisännyt metallimuusikkojen vapautta ilmaista mielipiteensä, mikä on suuri kontrasti saudi-arabialaisen jättilevy-yhtiön ”halal” pop-tähtiin, jotka kaikessa postmodernissa ironiassaan leikittelevät seksuaalisuudella.
Hyvä musiikkikirja, jossa oppii paljon Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista, jotka ovat samaan aikaan hyvin länsimaalaisia ja itämmaisia. Talousosioon olisi kuitenkin voinut panostaa enemmän.
Heavy metal islam – rock, resistance, and the struggle for the soul of islam Mark LeVine Suom. Jussi Niemi Alkuperäinen kustantamo: Three river press, Johnny Kniga kustannus, WS bookwell DY, Juva, 2009, Helsinki.
