Avainsana-arkisto: myytit

Viestejä ulkoavaruudesta

Jim Al-Khalilin, vuonna 2017 julkaistu artikkelikokoelma ”Muukalaiset: Ulkoavaruudellisen elämän etsintä maailman johtavien tiedemiesten toimesta” (oma suomennos) on tietokirja otsikossa mainitusta tutkimuksesta.   

Screenshot_20190320-180205

Halvin versio tästä kirjasta oli äänikirja. Jostain syystä E-kirja ei kustantajalle kelvannut.

Idea   

Jim Al-Khalilin toimittamassa teoksessa on koottu eri tieteentekijöitten artikkeleita, joissa valotetaan, miten elämää ulkoavaruudessa etsitään, minkälaista se voisi olla ja miten väärässä ufologit ja populaarikulttuuri ovat niistä.   

Kirjan keskeisessä asemassa on CETI-tutkimus (Communication with extraterrestrial intelligence) eli ulkavaruudellisen älykyyden kanssa viestiminen. Käytännössä se tarkoittaa ulkoavaruuden viestintäsignaalien etsimistä. Koska tähän asti ei ole löydetty elämää ulkoavaruudesta, tämä teos käsitteleekin aiheeseen liittyviä spekulaatioita ja tieteellisiä teorioita.   

Kirjassa valotetaan melkein kaikki astronomiasta, astrofysiikasta ja biokemiasta, mikä liittyy ulkoavaruuden mahdolliseen elämään ja evoluutioon. Kaksi koulukuntaa yrittää selvittää ulkoavaruuden elämän mahdollisuutta: Ensimmäinen tutkii voiko elämä syntyä vain meidän maapallon kaltaisessa planeetassa vai voiko se syntyä täysin vieraissa olosuhteissa, ja toinen pohtii, että jos elämää löytyy ulkoavaruudessa, voiko se olla älykästä?   

Eksistentialismia  

Kuvaukset eri mikroeliöistä ja niitten evoluutiosta olivat mielenkiintoisempia, erityisesti kun yksi tutkijoista kirjoitti, ettei ole olemassa, ainakaan vielä, tarkkaa rajaa missä alkaa biologinen elämä ja missä päättyy geologinen elottomuus. Tässä kirjassa käydäänkin läpi erilaisia määritelmiä biologisesta elämästä ja, mitä on tajunta.    

Lukiessa tätä kirjaa tuleekin sellainen musertavan pelottava oivallus siitä, miten hauras elämä ylipäätänsä on, puhumattakaan älykkäästä elämästä. Joittenkin kirjoittajien toteamus, että ehkä olemmekin yksin universumissa on ahdistava. Pitkään aikaan en tuntenut tarvetta uskoa johonkin yliluonnolliseen, mutta tämä kirja sai minut toivomaan, että jos avaruudesta ei löydy elämää, niin ehkä me olemmekin jonkun kosmisen suunnitelman luoma erikoisuus? Ajatus siitä, että ihmiskunta tai ylipäätänsä elämä on vain tilastollinen poikkeama, sattuma, joka ajan kuluttua tuhoutuu kenenkään kaipaamatta, on liian kamala. Laintaakseen television X-files-sarjan (1992-2002) agentti Fox Mulderin omistamaa UFO-julisteen sitaattia ”Haluan uskoa”    

1451526409-0

Prometheus-elokuva oli perseestä!   

Hauskimmat osat tästä kirjasta ovat kuitenkin kuvaukset populaarikulttuurista, joissa vihaiset tiedemiehet haukkuvat, miten epätieteellisesti Holywood-kuvaa avaruusolioita. Scifi-kirjallisuuteen suhtaudutaan myötämielisemmin ja sekin voi johtua siitä, että alassa on oikeita tiedemiehiäkin. 
 
Paras artikkeli oli Ridley Scottin ohjaaman ”Prometheus” (2012) elokuvan ankara kritiikki. Kirjoittajan mukaan sen lisäksi, että elokuva on juonnellisesti surkea se on myöskin törkeän epätieteellinen. Nauroin todella paljon, koska kritiikki oli kirjoitettu niin hauskasti, mutta myöskin sen takia, koska ajatus tiedemiehestä suuttumassa jostain elokuvasta on pikkasen huvittavaa. Mieleeni tuli isäni, joka aina haukkui sotaelokuvia, joissa sotilaat marssivat yhdessä supussa, mahdollisesti altistuen yhdelle kuolettavalle konekivääriruiskulle. ”Hajaantukaa saatana!”   

Ongelmia   

Suurin ongelma tässä kirjassa on, ettei siinä ole mitään uutta, jota en olisi lukenut Caleb Scharfin ”Kopernikuskompleksi” (2015) kirjassa. Mutta jos ei ole lukenut kyseistä teosta tai muuten tutustunut aihepiiriin, on tämä varmaan todella jännittävä.    

Ufologiaa käsittelevässä osiossa olisin kaivannut analyysiä siitä, miten uskonnollisia jotkut UFO-tarinat ovat. Enkä tarkoita sitä, että niihin suhtaudutaan kuin uskontoihin, vaan siinä, että monissa kertomuksissa UFO:ot ovat jotain rinnakkaistodellisuuden ”tieteellisiä” enkeleitä tai henkiä. Tämä on variaatio ”muinaiset avaruusoliot” uskomuksesta, jonka mukaan oikeasti uskonnot ovat väärintulkittuja UFO-havaintoja. Monet UFO-havainnot sisältävät käsityksiä kristillisestä taivaasta ja ihmisten reinkarnaatiosta ulkoavaruuden planeettoihin tai rinnakkaistodellisuuksiin. Tällaisia uskomuksia ei tässä kirjassa analysoida.    

Yhteenveto   

Jim Al-Khalilin ”Aliens: the world’s leading scientists on the search for extraterrestrial life” on hyvä tietokirja masentamaan ateistin, UFO:ihin ja jumaliin uskovia rankalla tieteellisellä tekstillä. Mutta ainakin opit paljon erilaisista aiheista! Kuitenkin toivo elää, että joku ulkoavaruuden mystinen singaali saadaan kaapattua, että joku bakteeri kaivataan Eurooppa-kuun jäästä tai Marssin hiekasta. Haluan uskoa. 

 

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): filosofia

Miksi jotkut ideat menestyvät, kun toiset häviävät?

Etsin jatkuvasti kirjallisuutta, joka kertoisi tieteen viimeisimmistä löydöistä narratiivitutkimusten saralla. Mielestäni ihmisten kertomukset, olivatpa ne kirjoitettuja tai suullisia, paljastavat paljon kertojan maailmankuvasta. Sattumalta seuraan Goodreadsissa kanadalaisen punktoimittaja Sam Sutherlandin lukulistaa ja törmäsin tähän vuonna 2006 julkaistuun Chip Heathin ja Dan Heathin kirjaan “Tehty tarttumaan: Miksi jotkut ideat menestyvät, kun toiset häviävät?” (Oma suomennos.) Tämä on samaan aikaan tiivistelmä nykytieteen löydöksistä narratiivien, meemien ja ideoitten saralta, että opas, miten itse voi niitä luoda, edistääkseen omia ideoita. Opas tehtiin organisaatioille, opettajille ja yrityksille, joten tässä on runsaasti esimerkkejä ja tekniikoita, joita voi itse harjoitella.     

16

Mielenkiintoisinta onkin, miten tämä kirja samaan aikaan opettaa, että kertomukset ovat paras tapa edistää konseptien ymmärtämistä, että itsekin kertoo ne kertomusten kautta. Toki tässä on pakolliset kaavakkeet ja sen sellaiset teknisemmät osiot.     

Narratiivitutkimuksen kärkeä    

Tässä kirjassa hyödynnetään sosiologiaa, mediatutkimusta ja folkloristiikkaa, kertoakseen miksi myytit, urbaanilegendat ja kaskut leviävät niin laajalle ja ovat tuhansia vuosia vanhoja? Sekä miten saada näistä kertomuksista ja ideoista valjastettua ymmärrettäviä konsepteja, joilla motivoida ihmisiä? Vaikka tämä kirja onkin jo kymmenen vuotta vanha sen konseptit ovat erityisen ajankohtaisia aikakaudessa, jota riivaa internetin feikkiuutiset ja salaliittoteoriat.     

Propagandan lumo    

Tämä kirja ei keskitykään siihen, miten saada oikeaa informaatiota levitettyä, vaan miten saada minkä tahansa informaation parhaiten levitettyä. Tässä kirjassa puretaan erilaisia taruja, mainos- ja iskulauseita eri elementteihin, jotta voidaan nähdä, miksi jotkut muut mainoslauseet tai suulliset kertomukset eivät ole levinneet yhtä laajalle kuin toiset? Mainittavampana olikin miten muotoilla yhdellä lyhyellä lauseella, vaikka kokonaisen yrityksen tai valtion filosofia? Kirja paljastaa, että yhdellä iskulaisella saadaan ihmiset muistamaan organisaation toimintaperiaatteen ja näin toimimaan itsenäisesti iskulaiseen inspiroimana, säästäen näin organisaatiolta paljon vaivaa. Tai luku, jossa kerrotaan, miten argumentteja voidaan sitoa ihmisten identiteetteihin. Jos järkiperusteet eivät toimi, paras tapa saada ihmiset muuttamaan, vaikka roskaamistapansa, on luoda mielikuva, että roskaaminen ei kuulu omaan kulttuuriin. Samalla tähän viestiin voi sekoittaa, vaikka mielikuvia maskuliinisuudesta, jolloin roskaaminen muuttuukin ”epämiehekkääksi”. Orwelilaisesti tätä kirjaa voisikin tulkita  massamanipulaation oppaaksi.     

Tietäessä jano kasvaa    

Oivaltavin konsepti tässä kirjassa on kuriositeettiperiaate, jonka mukaan mitä enemmän joku henkilö tietää asiasta, sitä helpommin hänet voidaan saada kiinnostumaan uusien konseptien oppimisesta. Kirjailijat selittävät tämän sillä, että hyvin informoitunut henkilö on kiinnostunut syventämään tietonsa yksityiskohtia. Tätä tiedonjanoa voidaan hyödyntää, esittämällä, jokin fakta vain puoliksi, jolloin tämä henkilö lähtee itse tutkimaan sitä lisää. Näin saadaan ihminen kuuntelemaan monimutkaisempiakin viestejä pitempää. Tässä kirjassa opetetaan, miten kartoittaa tavallisenkin ihmisen tietämystä ja löytää jokin syvempi tiedon alue, josta hänen mielenkiintonsa voidaan herättää. Voin omakohtaisesti vahvistaa, että siitä asti, kun aloin lukemaan tietokirjoja, olen vain lukenut lisää ja lisää ja nyt olen tässä haaskaamassa elämääni akateemisissa tutkimuksissa.     

Yhteenveto    

Chip Heathinin ja Dan Heathinin kirja “Made to Stick: Why Some Ideas Survive and Others Die” on todella hyvä yhteenveto narratiivien tutkimisesta, että opas oman suullisen ja kirjallisen taidon kehittämisessä. Kuitenkin on täysin lukijan vastuulla, mihin hän näitä taitoja käyttää. Ihmisten manipuloiminen on helpompaa kuin luullaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kulttuuri, Mitä tällä kertaa luin