Avainsana-arkisto: norja

Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito

”Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito” oli niin omituinen nimi romaanille, että otin tämän Johan Harstadin, vuonna 2005 julkaistun teoksen lukulistaan.   

4

Idea  

”Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito” ei kerro kuuluisasta astronautista, jonka jo tiesin, mutta masentuneesta norjalaisesta puutarhurista. Romaanin päähenkilön elämäntehtävä on olla tunnollinen kansalainen, mutta näkymätön. ”Buzz Aldrin” onkin romaanin sankarin voimaeläimen kaltainen symboli. Puutarhurin mukaan Buzz Aldrin oli vaatimaton astronautti, joka ei kaivannut kuuluisutta, vain ainoastaan tehdä töitään hyvin ja sen takia hän oli toinen kuuhun saapunut mies. Astronautti merkitsi päähenkilölle kaikki ne arvot, jota tämä kunnioitti, kuten vaatimattomuus, säntillisyys ja rauhallisuus. Seuraatkin romaanissa todella masentavaa, mutta jotenkin omituisesti, lähes ironisesti tai sarkastisesti hauskaa elämää, joka päättyy pienen norjalaisen saaren mielisairaalaan ja sydänsärkyyn.  

Pohjoismaalainen masennus  

En kyllä pitänyt tästä romaanista, koska tässä oli samaa suomalaista eksistentiaalista alakuuloisuutta, jota inhoan. Näköjään Suomessa suosittu tyylilaji onkin pohjoismaissakin suosittu ja tämä olikin hyvin pohjoismaalainen romaani. En osaa selittää miten, mutta kukaan muu länsimaalainen ei tällaista absurdia, surrealistista ja masentavaa romaania kirjoittaisi.  

Omaperäisyys  

Ainoa asia, mikä sai minut jatkamaan tämän romaanin lukua, oli sen omituisuus ja omaperäisyys. En ole koskaan lukenut mitään vastaavaa, joten halusin tietää mihin suuntaan koko omituinen tapahtumaköyhä, mutta samaan aikaan erikoinen romaani menee? Sen lisäksi, että amerikkalainen astronautti on romaanissa esiintyvä vertauskuva, tässä on myöskin vanha Karibian aurinkomatkaopas, joka symboloi hahmolle seikkailua ja parempaa elämää, mutta samalla illuusiota, jota tämä ei koskaan toteuta. Matkaopas vanhentuu päähenkilön kanssa ja tämä pitää sitä yhä mukanaan, vaikka suurin osa sen tiedoista on jo vanhentunut. Jotkut matkaoppaassa mainituista paikoista eivät ole enää edes olemassa!  Samalla, kun itse päähenkilölle ei oikein tapahdu mitään, saat kuulla omituisia anekdootteja Bosnian kansanmurhan ruumishautoja kaivavasta YK:n tutkijasta ja hulluksi tulleesta pienen saaren kunnanvaltun absurdista minirautatieprojektista.

Yhteenveto  

Johan Harstadin ”Buzz Aldrin: taviksena olemisen taito” on objektiivisesta linssistä katsottuna ihan hyvä ja omaperäinen romaani. Päähenkilö oppii elämään oikeasti tavallista keskiluokkaista norjalaista elämää, mutta myöskin nauttimaan siitä. Mutta erottuvin asia on sen vertauskuvat, jotka ovat uniikkeja ja todella kiehtovia. 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Yksi meistä. Kertomus Norjasta

Åsne Seierstadin ”Yksi meistä. Kertomus Norjasta” on äärioikeistolaisen terroristi Anders Behring Breivikin dramatisoitu elämäkerta.   

20170911_124624

Breivikin manifestin ohella luin hänestä kirjoitetun elämäkerran. Tämä oli ensimmäinen Breivikin elämäkerta, jonka löysin ja luulin tätä ihan kunnon tietokirjaksi, mutta kun avasin kirjan kotona luettavaksi, niin se olikin dramatisoitu elämäkerta. Petyin hieman, koska ei tällainen romaanimainen kerronta, jossa kaikkitietävä kertoja kuvailee terroristin ja tämän uhrien ajatuksia, ole ihan se paras tapa käsitellä näin kurjaa aihetta. Mutta tarkistin kirjan lähteet, niin tämä sentään perustuvat haastatteluihin, oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja Breivikin omaan manifestiin, joten ainakin suurin osa tämän kirjan kuvailuta on todella tapahtunut.    

Tässä kirjassa ei seurata vain Breivikin elämää syntymästä vankilaan, vaan myöskin muutaman hänen uhrinsa elämän, mikä tuntui vähän irvokkaalta ja halvalta tavalta saada maksimaalista järkytystä lukijaan, koska tiedät, että nämä onnelliset 14-19 vuotiaat nuoret tulevat brutaalilla tavalla kuolemaan.  

Kuten kolarin jäännökset tienvarrella, niin en pystynyt kääntämään katsettani pois kirjasta ja ahmin kaikki hirvitykset. Olen sentään lukenut lukuisia kirjoja Natsien keskitysleireistä, Neuvostoliiton gulageista, Maon kulttuurivallankumouksesta ja Yhdysvaltojen Guantanamon salaisesta vankilasta, joten mikään ei pitäisi järkyttää minua. Olin väärässä.    

Tämä on ehkä järkyttävin kirja, mitä olen koskaan tähän mennessä lukenut. Järkytys ei johdu niinkään väkivallasta, mitä tässä kirjassa vähän turhankin yksityiskohtaisesti kuvataan, vaan kerronnan muodostama kokonaisuus. Kun tunnet Breivinkin henkisen kehityksen synkkenemisen ja hänen tulevien uhrien elämän syntymästä saakka, niin sitten, kun pamahtaa, niin tunnet kuin omat perheenjäsenesi olisi murhattu. Vaikka olen lapseton nuori mies, niin silti tunsin samaa kauhua ja surua, mitä kirjassa murhattujen lasten vanhemmat tunsivat ja se oli hirvittävintä mitä olen koskaan tuntenut elämässäni.    

Tietokirjassa on aina tietty etäännyttävä kerronta, mutta tässä ei. Tässä kuvataan, mitä uhrit tunsivat, kun he kuolivat, mitä Breivik tunsi ja mitä uhrien vanhemmat ja ystävät tunsivat. Vaikka tietenkin emme voi olla absoluuttisen varmoja kuka tunsi ja miten? Niin Seierstad kuvaile ne niin uskottaviksi, että voi hyvinkin olla, että nämä osapuolet tunsivat juuri, kuten kirjassa kuvattiin. En ole varma onko tällainen kerronta hyvä vai huono asia, kun käsitellään terrorismia, mutta ainakin minuun se tepsi, vaikka en pitänyt tunteista, joita tunsin.    

Mutta entäs itse mies? Breivik on tietenkin kirjan päähenkilö, jonka koko elämä kuvataan pieniä yksityiskohtia myöten. Miehen elämä kulki hyvin tyypillisen terroristin ja massamurhaajan elämänkaaren. Syntyi alemman keskiluokan ongelmaperheessä ja oli koulukiusattu ja hyljeksitty koko elämänsä aikana. Hyvästä koulutuksesta huolimatta miehen ura oikeistolaisessa Edistyspuolueessa ja yksityisenä yrittäjänä epäonnistuivat, jonka jälkeen tämä syrjäytyi lopullisesti ja päätti ryhtyä terroristiksi.    

Eli aika lailla samanlainen elämäntarina kuin esimerkiksi Muhammad Emwazilla (Isisin pahamainen brittiläinen pyöveli) Erotuksena kuitenkin se, että Breivik melkein loi oman ideologian, eikä seurannut niinkään jotain vakiintunutta terroristista ideologiaa, kuten salafi-jihadismia, mikä tekee Breivikistä tyypillisen koulusurmaajan ja terroristin hybridin.     

Breivikin ideologian pohja on vastajihadismi. Modernin äärioikeiston haara, jossa on samat elementit kuin vanhassa kansallissosialismissa, mutta juutalaiset on vaihdettu muslimeihin ja hakaristien sijaan tunnuksina on kristillinen risti tai jokin eurooppalaisen kulttuuriperinnön kuvasto. Kirjassa ei paljastu, miten Breivik radikalisoitui, ainoastaan sen, että hän nuorempana kuului maahanmuuttajataustaiseen katujengiin, josta hänet potkittiin pois ja useitten grafiitti-ryhmien hyljeksittyä hänet, Breivik liittyi maahanmuuttovastaiseen Edistyspuolueeseen. Mutta silloinkin hän ei vihannut muslimeja.  Vasta myöhemmin, kun hänen uransa asiakirjaväärentäjänä ja osakesijoittajana epäonnistuivat, hän alkoi puhua ”islamisaatiosta” ja ”eurabiasta”    

Breivik muuttui työttömyyden aikana tyypilliseksi äärioikeistolaiseksi öhöyttäjäksi, joka kulutti elämänsä äitinsä asunnossa pelaamalla videopelejä ja lukemassa ja kommentoimassa Halla-ahon ja muitten vastajihadistien vihajulkaisuja päivät pitkät. Tässä kirjassa ei paljasteta uhkasiko hän raiskata kuntapolitiikkoja, mutta varmasti sitäkin harrasti.    

Breivik oli lukenut lukuisia vastajihadistien tekstejä, joissa kuvattiin muslimeja viruksina ja syöpinä, jotka tuhoavat länsimaisen sivilisaation. Kuitenkin Breivik huomasi, että kaikissa teksteissä ajettiin rajojen sulkemista, mutta jos islam on tosiaan kaikkea hävittävä virus, niin ei auta sulkea rajat, jos maan sisällä on jo muslimeja. Breivik päättyi siihen loogiseen johtopäätökseen, että hävittääkseen islamin, on hävitettävä kaikki muslimit, jopa ne jotka asuvat maan sisällä, jopa ne, jotka tukevat muslimien oikeuksia, koska jos tosiaan islam on niin vaarallinen kuin vihajulkaisuissa kuvataan, niin ainoastaan ”täydellinen” puhdistus voi pelastaa Euroopan. Eli Breivik loi oman lopullisen ratkaisunsa.   

Breivik ehdottikin monissa maahanmuuttovastaisissa foorumeissa, että pitäisi muodostaa kansallismielinen ryhmittymä tai puolue, joka ajaisi muslimien pakkosiirron pois Euroopasta ja, jos joku vastusti, niin tämä pitäisi teloittaa maanpetturina. Valitettavasti kaikki vastajihadismin merkittävimmät kirjoittajat, kuten Peder Are Nøstvold Jensen, joka toimi salanimellä ”Fjordman” eivät koskaan vastannet Breivikin sähköpostiviesteihin. Breivik suuttui ja piti kaikkia vastajihadisteja pelkureina, jotka eivät ymmärtäneet oman ideologiansa ”loogista” ratkaisua. Breivik päätti olla se ratkaisu.    

Kirjassa kuvataan Breivikin persoonaa lapsuudesta asti ja siinä ilmenee, että mies oli aina ollut omituinen. Hänellä oli vaikeuksia samaistua muihin ihmisiin ja ilmaista itseään. Kaikki ryhmät, jotka syrjivät häntä, valittivat, että Breivik vaikutti ”epäaidolta” tai ”teeskentelijältä” kuin miehellä olisi aina ”kasvonaamio päällä”. Esimerkiksi Edistyspuolueessa Breivik oli liian oikeistolainen, jopa oikeistolaisille, joitten mielestä hän näytteli jotain karikatyyria. Tämä vieraannutti muut ja johti lopulta Breivikin eroamiseen puolueesta.    

Kukaan ei rakastanut Breivikiä. Aloin melkein säälimään tätä miestä, mutta myötätunto katosi, kun mies muuttui äärioikeistolaiseksi fanaatikoksi, joka kuvitteli olevansa salaisen Temppeliherra-järjestön johtojäsen, joka koordinoi muitten kuvitteellisten jäsenten kanssa terrori-iskuja Euroopassa. Breivikillä oli hyljeksitty koko elämänsä aikana, kunnes hän loi päässään yhteisön, jossa hän oli rakastettu.     

Kirjassa kuvataan, miten Breivik suunnitteli iskut, rakensi pommit ja osti aseet, miten Norjan viranomaiset olivat kykenemättömiä estämään iskut ja miten Breivik tappoi kymmeniä viattomia ihmisiä oman suuruudenhullun fantasiansa takia. Vaikka tiesin uutisista, mitä Breivik teki, niin silti tekojen ja ajatusmaailmojen tarkka kuvailu saivat minut vihaamaan tätä miestä vielä enemmän. Breivik on säälittävä murhanhimoinen sekopäinen rasistinen paskiainen. Lukiessa tätä kirjaa mieleeni tulivat kaikki keskiaikaiset teloitustavat, joita olisi voitu soveltaa Breivikiin, mutta sellainen on epärationaalista ajattelua. Vankila on juuri se paikka, missä Breivik pitäisi olla.     

Huvittavinta kirjassa oli kuitenkin, kun toimittajat kysyivät kaikilta vastajihadismin pääteoreetikoilta, mitä mieltä he olivat heidän aateveljensä terrorismista? Jokainen vastasi, että Breivik oli hullu, että hän tulkitsi väärin vastajihadismin, että heidän ideologiansa on rauhan ideologia, joka ei liity mitenkään Breivikin tekoihin. Tuntui ironiselta, että muslimeja yleistävät rasistit paskiaiset joutuivat puolustamaan aatettaan samoilla sanakäänteillä kuin muslimit, heidän uskontoonsa kohdistuneita syytöksiä. Se onkin helppoa kiihottaa kansanryhmää vastaan ja sitten, kun joku oikeasti tekee sen, mitä monet antirasistit ovat vuosikausia varoittaneet, niin koko homman voi kuitata mielisairaudella. Näillä ihmisillä ei ole edes selkärankaa ottaa vastuuta vihankylvöstä, vaan he pääsevät kuntavaltuuksiin ja jopa presidenttiehdokkaiksi.     

Oikeudenkäynti kuvaillaan myöskin yksityiskohtaisesti. Erityisesti mielialatutkimukset, joissa päädyttiin siihen johtopäätökseen, että Breivik oli puolihullu. Hän tiesi tekojensa olevan väärin, mutta kuvitteli olevansa suuren salaisen järjestön jäsen, joka toteutti tulevaisuudessa annettuja poliittisia kuolemantuomioita.    

Ehkä suurin tyydytys oli kirjan loppu, jossa kuvataan, että Breivik valitti vankilassa masennuksesta. Miestä masensi koko hänen elämänsä, mutta nyt hänellä ei ole pakopaikkaa, mistä purkaa masennus. Hänen oma päänsä muuttui henkilökohtaiseksi helvetiksi.

Tämä kirja ei sovi kaikille, vaan on todella rankka kuvaus yhden terroristin synkästä maailmankuvasta ja miten se vaikutti tuhoisasti nuorten poikien ja tyttöjen elämään. Sekä, miten rasismi johtaa joka kerta massamurhaan.   

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

2083: Euroopan itsenäisyysjulistus

Anders Breivikin “2083: Euroopan itsenäisyysjulistus” (oma suomennos) on äärioikeistolaisen norjalaisterroristin manifesti.
brev

Kartoin hyvin pitkään tämän manifestin lukemista, koska se on niin helvetin pitkä (1515 sivua), mutta sain tänä vuonna selville, että Breivik plagioi suurimman osan manifestistaan, joka oikeastaan koostuu 3 kirjasta, joista kaksi ensimmäistä ovat suoraan kopioita muitten vastajihadistien teksteistä ja 3 osa on ainoa, joka sisältää miehen omaperäisiä ajatuksia. Koska olen muutenkin tutustunut vastajihadismiin, niin päätin lukea Breivikin manifestin viimeisen osan. Järkytyksekseni 3 osa on kuitenkin 739 sivua pitkä. Eli edessäni oli aikamoinen vihaurakka. Kuitenkin päätin tarttua haasteeseen!

Manifesti alkaa heti kättelyssä toistamalla itseään. Sisällysluettelosta saa selville, että Breivik jankuttaa kulttuurimarxismista tuhansia kertoja. Kulttuurimarxismi on kiinteä osa vastajihadistisen ideologiaa, joten olen jo käynyt läpi. Breivikin visio ei eroa siitä oikeastaan mitenkään. Eli puhumme tosiaan perinteisestä modernista äärioikeistolaisesta, joka uskoo kommunistikapitalistien salaliittoon, jossa valkoinen eurooppalainen väestö yritetään ”korvata” homomuslimeilla, jotka katselevat tosi-tv:tä.

Joku voi kysyä, miten joku täysjärkinen voi uskoa, että muslimit aikovat korvata kaikki valkoiset ja muuttua homoiksi joita kommunistikapitalistit voivat hallita tosi-tv:n kautta? Ensiksi Breivik ei ole täysjärkinen ja toiseksi ”kulttuurimarxismi” on niitä sanoja, jotka tarkoittavat radikaalioikeistolle kaikkea, mikä ahdistaa nykymaailmassa, mutta ilman, että sitä pystyy täysin rajaamaan. Eli vähän sama kuin vasemmiston ”neoliberalismi” paitsi ilman aitoa akateemista pohjaa, koska kuka aito kansallismielinen opiskelee yläastetta pidemmälle?

Kulttuurimarxismi oli alun perin Natsi-Saksan antisemitistisen propagandan osa, jolla pyrittiin perustelemaan, miten juutalaiset olivat samaan aikaan kapitalistisia keinottelijoita ja murhanhimoisia kommunisteja? Yhä näin uskotaan, kuten SE:ssä ja PVL:ässä, mutta monille maahanmuuttokriitikolle se on kattokäsite, joka tarkoittaa kaikkea pahaa, kuten Kebap-ravintolat, uskonnonvapaus, Pride-kulkueet, luonnonsuojelu ja kouluruuan kasvisvaihtoehto.

Breivikin nojautuu kuitenkin vastajihadismin ”eurabiateoriaan” enemmän. Kirjailijan mukaan EU:n kommunistikapitalistieliitti on solminut salaisen sopimuksen arabimaitten kanssa halvasta öljystä, jonka vaihtokauppana muslimien massamaahanmuutto ja vapaa ”demograafinen jihad” sallitaan Euroopassa.

Breivik kirjoittaa islamista kuin se olisi yksi yhtenäinen ideologia, jota kaikki maailman muslimit uskovat ja kannattavat yhtä fanaattisesti. Eli hän uskoo, että kaikki maailman muslimit ovat ISIS-taistelijoita, jotka vain teeskentelevät olevansa normaaleja ihmisiä. Eli tämä on ytimeltään päivitettyä Natsi-Saksan antisemitismiä, mutta rikkaitten juutalaisten sijaan on rikkaita kommunisteja ja suuria päättömiä muslimimassoja. Mutta lopputulos on sama, eli usko valkoisen ”rodun” hävittäminen/orjuuttaminen, joka torjutaan hävittämällä koetut viholliset (muslimit ja kulttuurimarxistit). Breivik on niin rasisti, että hän puhuu muslimeista kuin ne olisivat jonkun taudin kantajia tai zombieita, jotka päättömästi paneskelevat vaimojaan, tappelevat ja raiskaavat kaiken aikaan ja kukaan ei estä heitä, koska suvaitsevaisuus. Sitä voisi sanoa, että Breivik on yksittäinen hullu, mutta tällaista retoriikkaa voi lukea joka päivä Rajat Kiinni! Facebook-ryhmästä tai SE:n YouTube-videoista. Voisin kuluttaa melkein koko tämän analyysin kumottaakseen tämän muutenkin ilmiselvän pähkähullun salaliittoteorian, mutta pitää keskittyä olennaiseen. Kuitenkin, jos haluaa lukea, miksi vastajihadistit ovat väärässä, niin tässä ja tässä on suosituksia.

Breivik kirjoittaa paremmin kuin Adolf Hitler, mutta silti aika huonosti. Näköjään, mitä äärimmäisempi äärioikeistolainen, niin sitä huonommin ihminen kirjoittaa. Ihmettelen tätä, koska esimerkiksi äärivasemmistolaisten ja jihadistien manifestit ovat todella hienosti kirjoitettuja opuksia, joita luulisi hienostuneen professorin laatineen. Breivik valitettavasti ei ole niin älykäs ja hänen manifestissaan onkin näppäilyvirheitä ja muutenkin todella hankalasti jäsennelty. Manifestin teksti yrittää matkia jotain viraston asiakirjaa, mutta niin kömpelösti, että teksti muistuttaa enemmän niitä videopelin lehtiöitä, joita aikoinaan tuli videopelin mukana (nykylapset eivät niitä aikoja muista) kuin kunnon tietokirjaa. Eli todella lyhyitä kappaleita ja luetteloita, joissa on ties mistä revittyjä lukuja ja tilastoja. (Breivik käyttää lähteitä vain satuntaisesti ja useimmiten lähde on Wikipedia-sivu)

Breivik. Esimeriksi aloittaa melkein jokaisen kappaleen luetteloimalla vihollisensa, jotka ovat ”kulttuurimarksistit, kommunistit, itsemurhahumanistit (suomessa nämä olisivat ”suvakit”), opportunistit ja globaalit kapitalistit” (ihan kuin olisi olemassa muita kapitalisteja). Joka kerta tämä litania toistetaan kirjassa ja se on helvetin väsyttävää. ISIS esimerkiksi vain kutsuu vihollisiaan ”vihollisiksi” sen jälkeen, kun se on kertonut ketkä he ovat. Mutta Breivik ei ole näköjään käynyt kirjoittamiskurssia. Varmaan piti hyvää kirjoitustaitoa kommunistien salaliittona.

Manifestin sivuja on satuntaisesti kuvitettu fantasia- ja historiakirjojen ritarikuvilla, erityisesti ristiretkeläisillä, mikä antaa aika lapsellisen kuvan. Kyllä aikuinen pystyy lukemaan manifestin ilman, että siinä on jotain roolipelikirjan sivuista revittyjä värikkäitä ritarikuvia.  Jokainen kappale alkaa, jonkun kuuluisan ihmisen sitaatilla, jossa puhutaan isänmaallisuudesta, vallankumouksesta ja itsensä voittamisesta. Voisi kuvitella, että vallankumoukselliset sitaatit ovat kommunistien esittämiä, mutta ei, vaan ne ovat enemmänkin USA:n vallankumouksen johtohenkilöitten lauseita, joissa puhutaan verestä ja uhrauksesta. Näitten ohella on Koraanin ja profeetta Muhammadin lauseita koskien sodankäyntiä. Ihmeellisesti vain yhdessä sitaatissa ei ole nimeä ja sattumalta tunnistin sen ja tarkistin Googlessa. Lause on fasistidiktaattori Benitto Mussoliinin.

Vaikka Breivik siteeraa fasismin yhtä suurinta johtohahmoa, niin hän korostaa, että hän ei ole natsi. Hän mainitsee tuhansia kertoja, että hän vihaa kansallissosialismia, joka hänen mukaansa on tuomittu oikeistolainen aate, jota kukaan oikeistolainen ei pitäisi enää kannattaa. Hyvä, että olen jostain samaa mieltä kuin Breivik. Mutta vaikka Breivik vakuuttaa, että hän ei ole natsi, niin suurin osa tässä manifestissa ehdotetuista asioista olivat natsein ajamina.

Breivik esimerkiksi haluaa karkottaa kaikki Euroopan muslimit (asia, mitä alun perin Hitlerkin ehdotti juutalaisista) ja kumota demokratia. Breivik ei kannata ”massademokratiaa” vaan enemmänkin platonistista demokratiaa, mikä on sama, mitä PVL:kin kannattaa. Sitten tietenkin Breivik fantasioi kymmenien tai jopa miljoonan ihmisen massamurhaamisesta ”poliittisissa puhdistuksissa” ja hän haluaa sotilaallisia valloitusretkiä Lähi-Itään. Tietenkin äärioikeistolainen ei ole kunnon äärioikeistolainen, jos tämä ei vihaa homoja (Breivikin mukaan hän vihaa vain ”homopropagandaa”, mutta käytännössä se on sama kuin vihaisi homoja) ja hän haluaa alistaa kaikki naiset kirjaimellisen patriarkaatin alle, missä naiset ovat vain synnytyskoneita. Loppusilaus on tietenkin Breivikin usko vapaaseen markkinatalouteen, joka samanaikaisesti pitää olla tiukasti valtion hallinnassa eikä globaalia. Tämä voi tulla järkytykseksi, mutta ei ole olemassa kapitalismia ilman globaalia ulottuvuutta ihmiset! Ei taloustiede ole kommunistien keksimä, eikä se ole vaikeaa. Lukekaa sitä!

Breivik eroaa natseista vain siinä, että hän on fundamentalistikristitty, joka haluaa puoliteokraattisen diktatuurin (kirjailijan mukaan ”Venäjä malli” eli Putinin nyky-Venäjä, jossa ortodoksikirkko on hyvin lähellä valtiota) Breivik eroaa myöskin natseista siinä, että hän ei omien sanojensa mukaan usko rotuihin tai sosiaalidarwinismiin. Breivikin mukaan kaikki maailman eriväriset ihmiset ovat tervetulleita asumaan Eurooppaan, jos nämä omaksuvat täydellisesti eurooppalaisen kulttuurin, johon kuuluu hänen mukaansa juutalaisuus ja kristinusko. Eli jos muslimit kääntyvät kristinuskoon, niin he voivat asua Euroopassa. (tässä mielessä Breivik on löysempi maahanmuutossa kuin Marco de Wit) Kuten tiedämme, niin 30-luvun natseille tällainen ei riittänyt, vaan piti todistaa sukupuulla, että itsessä ei ollut yhtään juutalaista ”verta”. Eli on epäreilua kutsua Breivikiä natsiksi, vaikka hän allekirjoittaa 90% heidän ideoistaan.

Oikeastaan kirjailija uskoo olevansa, todellinen antiaristi, joka puolustaa eurooppalaista valkoista ”rotua” sukupuutolta. Hänen mukaansa hänen kaltaisen ihmisten leimaaminen rasistiksi ja natsiksi on loukkaavaa ja tekee haukkujasta todellisen rasistin. Eli samaan aikaan hän ei ole natsi, koska ei usko rotuihin, mutta sitten uskookin, jonka jälkeen hän väittää, että kukaan ei ole rasisti ja aika monet ovat. Lukiessa tätä kirjaa mietin, että kirjoittaja on hullu, koska eihän tässä ole mitään järkeä ja sitten muistinkin, että hän onkin hullu. (virallisesti puolihullu). Mutta pitkäaikaisemmat lukijat ovat jo tottuneet siihen, että äärioikeistolaiset ovat helvetin tyhmiä ja ristiriitaisia.

Breivik itse kertoo aatteensa olevan ”Vienan koulukunta”, mutta koska kukaan ei halua myöntää kuuluvansa Breivikin aatteen kannattajaksi, niin tämä ideologia on yhtä kuin olematon. Parempi nojautua tiedustelupalveluitten käyttämään nimeen ”vastajihadismi” kuvaamaan Breivikin aatetta. Tai sitten voisimme käyttää yhtä ristiriitaista termiä kuin, mitä filosofi Slavoj Zizek käyttää näistä sekopäistä ”liberaalifasismistit

Sen lisäksi, että tässä manifestissa toistetaan samat ideat useita kertoja tehden lukemisesta hirvittävän koettelemuksen, niin Breivik on dumpannut kymmeniä sivuja pomminteko-ohjeita, jotka on suoraan kopioitu ties mistä netin nurkista ja muita neuvoja oman terrorismioperaation suorittamiseen. Yks häiritsevimmistä neuvoista oli ”tappaa kaikki, jopa kauniit naiset” mikä herättää aikamoisia freudilaisia tulkintoja kirjailijasta, erityisesti kun tämä haukkuu seuraavaksi koulujen kudontakursseja ”naisellistavina” mutta kiittää niitä, koska nyt hän pystyi kutomaan oman taistelupukunsa. Toinen oli, että jos joku epäilee, että suunnittelet terrori-iskua, niin valehtele, että olet homo tai pelaat liikaa WoWia. Selvästi Breivik on käyttänyt näitä taktiikkoja koska en ole lukenut kenenkään terroristin koskaan ohjeistaneen teeskentelemään olevansa homo tai pelaavansa liika tietokoneroolipelejä.

Manifestissa välittyy selvästi, että Breivikillä on vakavia ongelmia naisten kanssa. Hän puhuu naisista useita kertoja, yleensä kuin ne olisivat jotain avaruusolioita, joita pitää vangita kotiin synnyttämään lisää valkoisia lapsia. Alan epäillä, että Breivik ei ole ollut koskaan intiimisti naisen kanssa. Tiedän, tiedän, että on suuri klisee väittää äärioikeistolaisia seksuaalisesti epäonnistuneiksi kaappihomoiksi, mutta Breivikin kohdalla vähän tuntuu siltä.

Breivikin mukaan naisten äänioikeus ja pääsy työelämään oli virhe, koska on naisten ”syy” miksi muslimien maahanmuutto on olemassa. Breivik harmitteleekin, että suurin osa tapetuista poliittisissa puhdistuksissa tulee olemaan naiset. Ei edes Isiksen manifesteissa tällaista naisvihaa esiinny, mikä minusta on jo tietynlainen saavutus.

Sitten tietenkin mikä erottaa Breivikin jihadisteista? Breivik on fundamentalistikristitty, joka vihaa naisia, homoja ja vähemmistöjä. Mutta näitten lisäksi Breivik perustelee viattomien ihmisten tappamisen ja pommi-iskut Raamatun säkeillä! Breivik on omistanut kokonaisen kappaleen vain sille, miten terrorismi on kristinuskon pyhittämää. Voitte toki kysyä, missä kohtaa Jeesuksen opetuksissa oikein sanktioidaan lasten ja naisten tappamisen? Ei sanktioidakaan, vaan Breivik kaivaa Vanhan Testamentin sotaa oikeuttavia säkeitä, joita hänen mukaansa käytettiin perustellakseen Ristiretket. Jos on lukenut VK:ta, niin tietää, että siellä on aika raakaa kamaa sodankäynnistä. Eli kaiken ironian huipussaan Breivik on muuttunut juuri siksi, mitä hän vastusti: ääriuskovaiseksi massamurhaajaksi.

Mielenkiintoisinta onkin Breivikin omat fantasiat. Sen lisäksi, että hän toistaa miljoonia kertoja samoja salaliittoteorioita, niin hän on kirjoittanut oman scifi-kirjan tähän manifestiin, jossa hän kertoo, miten tulevaisuudessa kansallismielinen vallankumous tulee etenemään otsikossa mainittuun vuoteen saakka. Hän onkin kirjoittanut oikein aikajanan, mihin on kirjoitettu jopa tärkeät vuodet, milloin mikäkin vallankumouksen vaihe saavutetaan. Tällainen luettelointi muistuttaa todella paljon videopelien tarinakerrontaa, erityisesti sotapelien. Koska en ole missään muussa manifestissa tällaista havainnut, niin luulen, että tämä on koulusurmaajissa esiintyvä elementti. Enkä syytä videopelejä terrorismista, mutta Breivik on käyttänyt omiin fantasioihinsa lähimmän kirjallisen mallin, mitä hän tunsi ja se sattui olemaan videopelien taustakekstit ja ohjekirjat.

Vaikka Breivik kertoo vastustavansa kommunisteja, niin hän lainaa monia näitten käsitteitä ja vetoaa samoihin mielikuviin. Esimerkiksi Breivikin selitys kulttuurimarxismista muistuttaa todella paljon marxilaista ”kulttuurihegemonia” teoriaa. Tämä on erityisen ristiriitaista, koska edellä mainitun teorian keksi Antonio Gramsci, joka monen äärioikeistolaisen mukaan on kulttuurimarxismin keksijä! Sitten tietenkin Breivik jankuttaa kirjassaan, että hän on eurooppalaisen ”alkuperäiskansan” (eli valkoiset) suojelija, joten hän on todellinen antirasisti ja luonnonsuojelija, koska hän haluaa säilyttää maailman ”uniikit” geeniperimät erillään toisistaan. Tämän lisäksi Breivik kutsuu kulttuurimarxismia ja islamia ”imperialistisiksi ideologioiksi”.

Breivik menee tässä anti-imperialismissa niinkin pitkälle, että hän kutsuu EU:ta moderniksi natsivaltioksi, joka riistää jäsenmaitten itsenäisyyden. Breivikin mukaan EU on hajotettava ja rakennettava sen tilalle kansallismielinen eurooppalainen federaatio. Hakkaan päätäni tabletin näyttöön. Tällainen ristiriitaisuus jo uhkaa fysiikan lakeja! Tietenkin Breivik vielä sanoo, että hän puolustaa kansojen itsemääräämisoikeutta ja rauhaa, jonka takia hän haluaa luoda yhteisen eurooppalaisen armeijan, joka lähtee valloittamaan Lähi-Idän valtioita ja perustamaan sinne ”kristillisiä siirtokuntia”.

Mutta eipä tässä kaikki, vaan Breivik referoi, jopa kuuluisaa anti-imperialistista tutkijaa William Blumia, kun hän perustelee, miksi kansallismielisten on liittouduttava Venäjän kanssa eikä USA:n. Niin juuri!  Eurooppalainen äärioikeistolainen, joka haluaa Venäjän auttavan kansallismielisessä vallankumouksessa! Mikä yllätys ja mikä ristiriita! Hyvinä vanhoina aikoina äärioikeisto oli vielä joksikin johdonmukainen.

Olisin varmaan voinut kirjoittaa kirjan vain siitä kaikesta hullusta ja ristiriitaisesta, mitä tässä manifestissa oli, mutta päätin tiivistää, koska netissä ei kukaan jaksa lukea näin pitkiä artikkeleita. Silti tästä tuli melkein 4 A4-sivua pitkä. Breivikin manifesti on kuin Halla-ahon scripta-blogi heroiinissa. Niin äärimmilleen vietyä äärioikeistolaisuutta, että se muuttuu koomiseksi vihanpurkaukseksi, joka osoittaa, että äärioikeistolaisuus ei perustu mihinkään muuhun kuin ikävään tunteeseen. Muslimit, homot ja naiset pelottavat ja vika ei ole koskaan pelkääjässä, vaan muissa. Pelkääjä sitten yrittää rationalisoida ikävät tunteensa millä tahansa, mikä oikeuttaa ne ja tulos on tällaista paskaa.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus