Avainsana-arkisto: putinismi

Synergeettisen äärioikeiston manifesti

Olin selaamassa Twitteriä, kun törmäsin Vasemmistoliiton eduskunnan ryhmäavustaja Taneli Hämälaisen ottamaan kuvaan Tapio Pesolan viime vuonna toimittamasta ”Suomen saattokello-t 2017” kirjasta. Hämäläisen mukaan tämä melkein tuhat sivua pitkä kirja jaettiin ilmaiseksi eduskunnassa 5.3.2019 ja se sisälsi ”käytännössä pelkkiä sitaatteja MV-lehdestä”. Tietenkin fanini pyysivät, että uhraisin jälleen kerran itseni tieteen nimissä. Lainatakseni entistä pääministeriä: ”Silloin mennään, kun isänmaa kutsuu!

4

Idea

Kirjan toimittajan mukaan tässä teoksessa ”tuodaan rohkeasti esiin valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä myös kiistanalaisiin kysymyksiin.” Pohjimmiltaan tämä onkin kotimaisen salaliittoteoriaskenen artikkelikokoelma: Niin EU:n salaisesta ”Kallergisuunnitelmasta” ilmastonmuutosdenialismiin, kuin amerikkalaiseen Pizzagate-salaliittoteoriaan ”deep statea” hallitsevasta vasemmistoeliitin pedofiliaringistä ja monista muista puhutaan tässä kovakantisessa ”juhlateoksessa”. Tämä kirja onkin Kremlin-myönteisen vastakulttuurin ja äärioikeiston synergia, jossa erilaiset hörhöteoriat yhdistetään yhdeksi 800-sivuiseksi vihapakkaukseksi

Pääosin artikkelit ovat äärioikeistolaisista propagandajulkaisuista, kuten esim. MV-lehti, Oikea media ja Vastarintaliikkeen nettisivut. Mutta tässä löytyy myöskin vasemmistolaisia julkaisuja, kuten Vastavalkea ja Johan Bäckmanin blogi. Näitten lisäksi on muita epämääräisiä blogeja yksittäisiltä hörhöiltä. Bonuksena arvioimani Paavo Väyrysen “Suomen linja 2017” (2017) kirjaa referoidaan tässä.

Tapio Pesola on Paavo Väyrysen “Seitsemän tähden liikkeen” -puolueen eduskuntavaaliehdokas Oulun vaalipiiristä. Sähköpostitiedustelun mukaan Pesolan toimitti ja kustansi 500 kpl tätä kirjaa. 200 kpl meni kansanedustajalle. Sitten toiset sata kappaletta menivät kirjassa esiintyville tahoille. Tietooni onkin tullut, että moni tässä kirjassa haukuttu henkilö on saanut sähköpistiviestin, jossa tätä kirjaa on tarjottu heille. Joulu on tullut monille aikaisin!

Kirja perustuu kahteen pääteesiin:
1) EU on kulttuurimarxistien luoma taho, jonka ainoana pyrkimyksenä on hävittää valkoinen rotu sukupuuttoon maahanmuutolla ja perinteisten arvojen kyseenalaistamisella.
2) Venäjä on joutunut länsimaisen aggression uhriksi, koska se ei suostu alistumaan globalismille.

Suurin osa tästä kirjasta onkin rasismia ja Venäjän jokaisen ulkopoliittisen toiminnan puolustamista. Sen sijaan USA on kirjan mukaan kaiken pahuuden alku ja juuri. Kaikesta muusta ei ollakaan samaa mieltä ja toimittaja sanookin, että tässä kirjassa esiintyminen ei tarkoita kirjan muun sisällön allekirjoittamista. Mutta myöskin, että se sisältä ”todennäköisesti valheita ja virheitä”. Ai niinku oikeesi?

Suurin ongelma on kirjan toisto. Tässä teoksessa toistetaan samoja pointteja tuhansia kertoja, joskus jopa samat tekstit esiintyvät monta kertaa uudelleen pitkin kirjaa. Tämä on toistuva ilmiö äärioikeistolaisissa kirjoissa. Alan epäillä, että rasismi vaikuttaa jotenkin ihmisen kykyyn editoida omia tai muitten vihatekstejä.

”Helpottaakseen” lukijaa Pesola loi taulukon, jossa vertaillaan mitä valtavirta- ja vastakulttuuri kannattavat ja vastustavat. Kirjan mukaan valtavirta kannattaa muun muassa: Uutta maailmanjärjestystä, Bilderbergin ja eliitin valtaa, Uusliberalistisia arvoja, kulttuurimarxismia, monikulttuurisuutta valkoisen keskuuteen, demokraattista kristillisyyttä, yksityistämistä ja talouskasvun välttämättömyyttä.

Vastakulttuuri taas kannattaa muun muassa: konservatiivisia arvoja, Raamatullista kristillisyyttä, Venäjää, rajoitettua talouskasvua ja julkista sektoria.

Sitä voisi luulla, että tällä kokoonpanolla kirjassa esiintyvät ovat vasemmistolaisia, mutta tässä vastustetaan niin stalinisteja kuin maltillisia sosiaalidemokraatteja. MV-lehti esimerkiksi haukkuu kaikkia sitä vastustavia tahoja ”punakaartilaisiksi” ja on vaatinut äärivasemmistolaisten järjestöjen kieltämistä. Sitten toiset kirjoittajat sanovat, että nykyiset vasemmistolaiset ovat eliitin kätyreitä, erityisesti ANTIFA.

Kirjan tekstit luovatkin sellaisen mielikuvan, että kirjoittajat kannattavat jonkinlaista kansallismielisyyden ja sosialismin yhdistämistä, joka ei kuitenkaan ole vasemmistolaista. Missähän olen kuullut tämän aiemmin? Kaikki tässä esiintyvät kirjoittajat hylkäävät myöskin liberalismin, niin sosiaali- kuin taloudellisen. Jos siis ei olla sosialisteja tai liberaaleja, niin mitä ideologiaa kirjoittajat sitten edustajat? Toimittajan mukaan kirjoittajat kannattavat ”Kansallismielisyyttä”.  Koska tässä kirjassa referoidaan pariinkin kertaan Putinin entistä hovifilosofia ja nykyisen ”kansallisen bolsevismin” isää Aleksandr Duginia, on nojauduttava siihen, että ehkä tämä kirja edustaa tätä kyseistä “euraasialaista” ideologiaa.

Juutalaiskysymys

SISÄLTÖVAROITUS! ÄÄRIMMÄISEN RASISTISTA TEKSTIÄ EDESSÄ

Tässä teoksessa esiintyy Leo Mannermaan juutalaisvastainen artikkeli nimeltä ”Ketä juutalaiset oikeastaan ovat” jonka mukaan nykyään 90% juutalaisista ovat maailmaa hallitsevia ”valejuutalaisia” (esim Goerge Soros). Oikeastaan kirjoittajan mukaan nykyiset ”valejuutalaiset” ovat Keski-Aasiasta kotoisin olevia kasaareja. Mannermaan mukaan kasaarit olivat falloskulttia palvova barbaarinen ja likainen kansa, joka omaksui juutalaisuuden, koska talmudissa luvattiin maailmanvalloitusta ja muitten kansojen, erityisesti kristittyjen orjuuttamista ja tuhoa.

Saman artikkelin mukaan Venäjän pogromit olivat itsepuolustus kasaarien hirmuvaltaa vastaan. Nämä kasaarit hallitsevat maailman rahaliikennettä ja he olivat Venäjän kommunistisen vallankumouksen pääpuruja. Tekstissä viitataan kuuluisaan kirjailijaan Aleksandr Solzenitsyyn, joka kirjoitti tästä. Hänen mukaansa Neuvostoliiton tarkoituksena oli hävittää venäläiset sukupuuttoon. Nykyinen EU onkin Mannermaan mukaan näitten ”valejuutalaisten” viimeisin projekti yrittää hävittää valkoinen rotu maahanmuutolla. Bonuksena holokausti on vahvasti liioiteltu.

Tietenkin kirjoittajan on pakko vähätellä holokaustia sen lisäksi, että oikeuttaa Venäjän pogromit, koska on hyvin vaikea demonisoida kokonainen kansanryhmä, jos he ovat rasistisen massamurhan uhreja. Holokaustin vähättely onkin keino kieltää holokausti, jotta juutalaisten demonisointia voidaan jatkaa.

Luettuani tämän juutalaisvasaisen artikkelin, tunsin aidosti fyysistä pahoinvointia. On yksi asia lukea historiallisia kuvauksia natsien juutalaisvastaisesta propagandasta ja toinen on lukea siitä suoraan elävän ihmisen kirjoittamana vuonna 2019. Tällainen teksti täyttää kaikki rasismin määritelmät!

Mannisen vihasaarnan jälkeen kirjan toimittaja kirjoitti “tarkoitus ei missään tapauksessa ole yllyttää minkäänlaiseen rasismiin, antisemitismiin tai muuhun syrjintään.” Joka varmasti on jokin epäonnistunut yritys välttää syytöksiä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.  Mielestäni jos tarkoitus ei ole kiihottaa kansanryhmää vastaan, silloin ei julkaista avoimesti juutalaisvastaista propagandaa. Kuitenkin pitkin kirjaa erilaiset kirjoittajat vihjaavat tai suoraan viittaavat samaan salaliittoteoriaan. Jotkut kiistävät suoraan holokaustin. Juutalaisvastaisuus on siis toimituksellinen valinta.

Mutta eivät kaikki kirjoittajat ole avoimia antisemitistejä, vaan jotkut taas käyttävät juutalaisia muslimeja vastaan, kirjoittamalla, että jos haluaa puolustaa Euroopan juutalaisia, rajat on suljettava, koska muslimit vihaavat juutalaisia. Tässä on siis valittava samaan aikaan muslimi- ja juutalaisvastaisia artikkeleita tai vain muslimivastaisia.

Kiinnittäisin huomion siihen, miten samanlainen Mannermaan juutalaisvastainen salaliittoteoria on muslimivastaiseen. Tässä artikkelissa muslimeja kuvataan petollisena kansana, joka noudattaa oman pyhän kirjan maailmanvalloitussuunnitelmaa ja sen takia he muuttavat eri maihin tuhoamaan valkoisen rodun. Käytännössä tämän kirjan islamofobit ovat kopioineet antisemitistisen salaliittoteorian ja vaihtaneet juutalaiset muslimeihin. Tätä alkuperäiset natsit harjoittivat, kuten olen ”Vanhat keinot, uusi vihan kohde. Islamofobian juutalaisvastaiset juuret.” artikkelissani nostanut esiin.

Jotta ei tule epäselväksi kuinka rasistinen tämä kirja on, tässä on useita artikkeleita, joissa puhutaan suomalaisuudesta ”biologisena ja geneettisenä ominaisuutena” ja puhutaan ”rotujen” sekoittumista vastaan. Tässä kirjassa ei siis vastusteta islamia, koska koetaan se takapajuisena uskontona, vaan koska se on salonkikelpoisempi tapa ajaa kunnon vanhaa valkoista ylivaltaa. Tietenkin tässä kirjassa ei kerrota, miten tämä ”rotupuhtaus” saadaan aikaan. Se on lukijan päätettävissä. Mielikuvitus on rajana!

Naisvihaa, homofobiaa ja lisää rasismia

Tässä kirjassa samaan aikaan puolustetaan homoja ja trans-sukupuolisia koetulta muslimi-invaasiolta, että kehystetään heidät pedofiileiksi, joita pitää pakottaa ”eheytyshoitoihin.” Huvittavinta on yksi kirjoittaja, jonka mielestä trans-sukupuolisia ei voi oikeasti olla olemassa, koska viime vuosina heidän määränsä on lisääntynyt. Melkein kuin asenneilmapiiri liittyisi siihen kuinka paljon ihmisiä uskaltaa lähteä ulos kaapista?

Vaikuttaakin siltä, että se, mitä vastustetaan, on homojen barbaarinen teurastus, mitä ISIS harrastaa, eikä itse ideaa homojen hävittämisestä. Kuitenkin Marco de Witt onnistui yhdistämään homofobian ja islamofobian yhteen samaan lauseeseen, jossa hän vastustaa sitä, että muunsukupuoliset lapset saavat omat pukuhuoneet ja muslimitytöt uida burkineilla. MV-lehti kuitenkin meni pidemmälle vihjailemalla, että homot ovat EU:n sijoittamia ulkomaalaisia, otsikoimalla yhden artikkeleistaan “EU vaatii Puolaa täyttämään maansa ”tummaihoisilla, muslimeilla ja homoilla” -valkoiset eivät kelpaa”. Islamisaatio ja homosaatio tapahtumassa samaan aikaan! Eivätkö nämä ihmiset pysähdy miettimään, miten järjesttömiltä he kuulostavat?

Jotkut kirjoittajat väittävät, että muslimit tuhoavat naisten oikeudet, kun taas toiset sanovat, että naisilla on nyt liikaa oikeuksia. Yhden herrasmiehen mukaan feminismi on tehnyt valkoisista miehistä köyhiä nynnyjä, jolloin naisten alitajunnan halu tulla vahvan miehen alistamaksi on tyydytettävät muslimimiehillä. Toinen kirjoittaja taas esittää, että feminismi on Rockfellerin luoma ideologia. Kun taas kolmas esittää, että nykyiset feministit ovat ”valefeministejä.” Huh huh!

Perustellakseen naisten oikeuksien rajoituksia, monet kirjoittajat vetoavat alhaiseen synnytykseen. Korjatakseen ”valkoisen rodun taantumisen”, tässä ehdotetaan niin perheitten tukemista verovaroin, kuin abortin vaikeuttamista ja lapsettomien pariskuntien julkista syyllistämistä. Kirjassa myöskin viitataan Halla-ahoon, joka kyseenalaista ajatusta, että tasa-arvo ja hyvä sosiaalihuolto edistäisivät syntyvyyttä. Tietenkin Totalitarismiin liukuvat Puola, Venäjä ja Unkari esitetään hyvinä yhteiskuntamalleina.

Kotimainen kulttinen miljöö

Colin Campbellin ”kulttinen miljöö” teoriaa mukaan vastakulttuureihin muodostuu erilaisten marginaalisten ideoitten sulatusuuni, eli ”kulttinen miljöö”. Tällaisessa ympäristössä ihmiset suhtautuvat suvaitsevaisesti radikaalisti toistensa kanssa erilaisiin uskomuksiin ja ideologioihin, koska heitä yhdistää valtavirtakulttuurin vastustaminen ja pelko viranomaisia kohtaan. Syntyykin eräänlainen ääriryhmien välinen solidaarisuus. Tämä erilaisten äärimmäisten uskomusten ympäristö mahdollistaa vaivattoman siirtymisen yhdestä ryhmittymästä toiseen tai jopa samanaikaisen jäsenyyden eri ryhmissä.

Tapio Pesolan toimittama ”Suomen saattokello-t 2017” teos todistaa Campbellin teorian oikeaksi. Toimittaja suhtautuu myötämielisesti äärimmäisen ristiriitaisiin ja toisilleen vihamielisiin ideologioihin kuin ne olisivat vain erilaisia pizzatäytteitä. Samalla eri artikkelit tukevat ja puolustavat eri äärioikeistolaisia ja länsivastaisia toimijoita, jotka ovat joutuneet vaikeuksiin viranomaisten kanssa.

Tässä kirjassa tämä erilaisten ääri-ideologioitten suvaitsevaisuus näkyy siinä, että esimerkiksi EU on joko CIA:n, globalistien, uusliberalistien, juutalaisten tai kulttuurimarxistien luoma. Tai sitten kaikki edellä mainitut ovat juutalaisten luomia. Riippuu täysin, kenen kirjoituksia haluaa ottaa tosissaan.

Tietenkin toimittaja kirjoitti, että tätä kirjaa saa vain kritisoida, jos pystyy osoittamaan, missä tarkalleen se on väärässä. Mutta en vaivautunut sellaiseen, koska miksi pitäisi edes ottaa tosissaan teosta, jossa on monta toistensa kanssa ristiriidassa olevia salaliittoterioita? Jonas Sivelä on kirjoittanut salaliittoteorioita käsittelevässä tietokirjassaan ”Kaiken takana on salaliitto” (2015), että salaliittoteorieetikot peittelevät skepulaationsa runsailla yksityiskohdilla ja lähdeviitteillä, joita on niin paljon, että kukaan ei jaksa niitä tarkastella yksitellen, joten salaliittoteoria saa uskottavamman näennäistieteellisen kaavun.

Salaliittoteorioita tutkinut filosofian maisteri Toni Saarisen mukaan salaliittoteoriat nojaavat paradoksaalisesti yhteyksiin toistensa välillä, lukuisiin lähdeviittauksiin sekä aiempien kirjoittajien ja dokumenttien auktoriteettiin vetoamiseen. Erilaisten viittausten ja yhteyksien verkosto voi vaikuttaa auttamattoman sekavalta ja epäkoherentilta. Sekavuus on ymmärrettävämpää ja moniulotteisemmin analysoitavissa, jos ajatellaan, että tietyn aiheen ympärille kehittyneet salaliittoteoriat muodostavat oman korpuksensa. Esimerkiksi MV-lehti viittaa Alex Jonesiin artikkeleihin tai Jordan B. Petersonin videoihin kuin kummatkin olisivat uskottavia auktoriteetteja. Näin syntyikin itseään ruokkiva salaliittoteorioitten ja uskomusten rihmasto, josta tämä kirja syntyi.

Samalla tässä kirjassa esiintyy myöskin sisäisiä ristiriitaisuuksia. En ala tässä selittää mikä kulttuurimarxismi on, koska olen kirjoittanut siitä aiemmin. Mutta kiinnitän huomiota siihen, että yksi kirjoittajista esittää, että kulttuurimarxismi tuhoaa länsimaisen sivilisaation muuttamalla ajattelutapamme kielen kautta. Tämä toimisi niin, että kulttuurimarxistit keksivät uusia sanoja korvaamaan vanhoja termejä. Minusta tämä on mielenkiintoista, koska kirjassa kiistetään koko käsitys vihapuheesta rasistista väkivaltaa lietsovana retoriikkana, mutta samaan aikaan koko sivilisaatiomme voidaan tuhota uusilla sanoilla? Parasta onkin yksi MV-lehden artikkeli, jossa kerrotaan, miten MV-lehti on vihapuheen uhri! Eli vihapuhetta ei ole olemassa, vaan se on eliitin keksimä käsite, jolla hiljentää poliittiset vastustajat, mutta samaan aikaan MV-lehti on vihapuheen uhri? Samalla tässä kirjassa käytettään itse keksimiään käsitteitä, kuten “suvakki”, “matu””homosaatio”, ”polpo” ja “mokutus”. Kuka tässä yrittää vaikuttaa ihmisten mieliin uusilla käsitteillä?

Mutta koska toimittaja tunnustaa kirjansa sisäisen ristiriitaisuuden ja sen suvaitsemisen, on oletettavaa, että nämä kaksi elementtiä ovat tietoisesti harkittuja. USA:ssa on havaittu, että äärioikeiston taktiikkoihin kuuluu eräänlaisesta konekivääripuhe, jossa heitetään kaikenlaisia sekalaisia ja ristiriitaisia ideoita kuulijalle, sillä odotuksella, että edes jokin niistä tarttuu. Ei ole väliä onko väittämä totta tai uskooko itsekin siihen.

Arviomassani Oliver Royn kirjassa ”Globalised islam” (2002) mukaan globalisaatio on luonut postmodernin ympäristön, jossa kaikki on kaupallistettu, jopa uskonnot ja ideologiat. Roy kirjoitti islamista, mutta hänen ideansa voidaan soveltaa äärioikeistoon. Royn mukaan kaupallistuminen on imeytynyt kulttuurimme niin syvälle, että kohtelemme maailmankatsomuksia kuin brändejä. Valikoimme erilaisia ideoita ja sekoitamme niitä kuin ne olisivat bufettitarjoilussa. ”Suomen saattokello-t 2017” on tällainen buffettipöytä. Valikoimassa on vain eri vihan makuja.

Mutta miksi?

Jos poistamme tästä kirjasta kaiken rasismin, salaliittoteoriat ja Kremlin-myönteisyyden, jäljelle jää syvä ahdistus uusliberalistista politiikkaa kohtaan. Suurin osa artikkeleista korostaa sitä, miten maailmassa taloudellinen epätasa-arvo ja köyhyys ovat kasvaneet räikeisiin mittasuhteisiin. Miten poliitikot ajavat koko ajan kurjistavaa ja epädemokraattista yksityistämispolitiikkaa. Miten vuosikymmeniä sitten aloitetut sodat eivät ole vieläkään päättyneet, mutta uusia aloitetaan, aiheuttaen joukkopakoja kriisialueilta. Samalla terrorismin pelolla oikeutetaan yksityisyyden murenemisen ennennäkemättömällä tahdilla. Ja kun nämä aisat eivät ahdistaisi ihmisiä tarpeeksi, maailman johtavimmat tiedemiehet ovat julistaneet, että nykyinen elämäntapamme tuhoaa planeetan ja sen pelastamiseen tarvitaan radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia. Joillekin kaikki tämä on liikaa.

Marxilaisen teoreetikko Fredric Jamesonin mukaan nykyään salaliittoteoriat ovat “köyhän miehen kognitiivista kartoitusta”. Hänen mukaansa salaliittoteoria on epätoivoinen, mutta epäonnistunut yritys ymmärtää jälkikapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen logiikkaa. Tapio Pesola kertookin, että syy tämän kirjan julkaisemiseen oli hänen ”ihmettely maailman menosta”. Tutkija Peter Knight lisää, että tällaisten salaliittoteorioitten kieli ja tyyli ovat nyky-yhteiskunnassa monelle helpoimmin omaksuttava tyytymättömyyden ilmaisun keino kuin monimutkaiset yhteiskuntateoriat. On helpompi uskoa, että juutalaiset ovat harkitusti tuhoamassa maailman kuin siihen, että itse uusliberalistinen talouspolitiikka on yksinkertaisesti epäonnistunut.

Arvioimani Robert O. Paxtonin ”The Anatomy of Fascism” (2004) kirjassa kerrotaankin, miten Hitler ja Mussolini käyttivät hyvinkin vasemmistolaista retoriikkaa saadakseen työläisten kannatuksen taakseen, mutta kun piti saada keskiluokan ja yläluokan mukaan, retoriikka räätälöitiin hyvinkin oikeistolaiseksi. Totuudella tai johdonmukaisuudella ei ollut väliä, ainoastaan vallalla. Päästyään valtaan kummatkin ihmishirviöt ajoivat julmaa äärioikeistolaista politiikkaa, jossa työläisten oikeudet, hyvinvointivaltio ja naisten oikeudet heikennettiin. Vanhukset, kehitysvammaiset, mielisairaat, juutalaiset, romanit, homot, sosialistit ja liberaalit tuhottiin tai orjuutettiin teollisessa mittakaavassa. Samaan aikaan suurille yksityisille yrityksille tarjottiin rikastuttavia sopimuksia valtion sotateollisuudessa.

Se ovatko tässä Tapio Pesolan kirjassa esiintyvät ihmiset fasisteja ei ole väliä, vaan sillä miten lähellä heidän retoriikkansa ja taktiikat muistuttavat fasismia. Tässä teoksessa esitetyt ideat ovat jo inspiroineet lukuisia rasistisia massamurhaajia, kuten Breivik, jonka manifestin analysoin kaksi vuotta sitten, sekä Uuden Seelannin terroristia. Ei ole mikään sattuma myöskin, että äärioikeistolainen juutalaisvastaisuus on kasvanut Euroopassa muslimivastaisuuden kanssa.  Sanoilla on voimaa ja seurauksia. Kun muslimeja ja juutalaisia kuvataan perimmäisiltä ominaisuuksiltaan petollisiksi ja väkivaltaisiksi hirviöiksi, ei ole mikään ihme, että jopa lasten tappaminen nähdään sankaritekona. Rasismin seuraukset ovat viattomien ihmisten ruumiskasoja. Joka. Ikinen. Kerta.

Yhteenveto

Tapio Pesolan toimittama ”Suomen saattokello-t 2017” on kauhea rasistinen sotku, joka ei ole hyvä edes rakenteellisella tasolla. Kukaan ei jaksa lukea yli 800-sivua itseään toistavia sitaatteja epämääräisiltä propagandajulkaisuilta, vaikka kuinka vihaisi tummia ihmisiä ja EU:ta. Silti tämä on ehkä ainoa yksin kansiin painettu kotimaisten äärioikeistolaisten propagandalehtien artikkelikokoelma koko maassa. Digitaalinen aineisto on tunnetusti hyvin katoavaa ja pirstaloituvaa, joten tämän on tutkijoille ja (toivon mukaan) viranomaisille mittaamattoman arvokas lähdeaineisto siitä, mikä on modernin äärioikeiston ideologia ja ketkä sitä levittävät?

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Venäjä vailla tulevaisuutta. Totalitarismin paluu

Masha Gessenin, vuonna 2017 julkaistu, ”Venäjä vailla tulevaisuutta. Totalitarismin paluu” on journalistinen tietokirja Venäjän nykykehityksen historiasta.

8

Idea

Gessen piirtää Venäjän nykyhistorian muutaman venäläisen maahanmuuttajan elämäkertojen kautta: Miten nämä kasvoivat Neuvostoliitossa, todistivat sen romahtamisen ja pärjäsivät kapitalistisessa Venäjässä, sekä lopulta joutuivat pakenemaan Putinin hallitsemasta maasta. Samalla kirjailija analysoi erilaisia kyselytutkimuksia ja poliittisia teorioita, argumentoidakseen, että Putinin hallitsema Venäjä on ajautumassa takaisin totalitarismiin.

LGBTQ-ihmisten vainoaminen on keskeisemmässä osassa tätä teosta. Putinin hallitus ei vainoa homoja, koska he aidosti vihaavat heitä, vaan koska he ovat hyvä syntipukki. Homoja tukevat tahot ovat yleensä demokraattisia liberaaleja, jolloin ”julkisen homoseksuaalisuuden” murskaaminen, tuhoaa samalla demokraattisen liberaaliopposition. Mutta kehystämällä homot kansakunnan vihollisiksi ei vielä riittänyt, vaan piti yhdistää homoseksuaalisuus pedofiliaan, jolloin uusien homo-vastaisten lakien vastustaminen kävisi mahdottomaksi. Kaikkihan vihaavat pedofiileja ja haluavat turvallisen ympäristön lapsilleen. Näin Venäjän hallitus loi kaappaamillaan medioilla suuren pedofiliapaniikin, jossa samaan aikaan saatiin massat kannattamaan yksilönvapauksia romuttavan lainsäädännön, että purkautumisväylän omalle ahdistukselle. Kun saatiin ihmiset uskomaan, että Venäjän suurin ongelma on kuvitteellinen ”pedofiililobbareitten maailmanlaajuinen salaliitto”, monet ihmiset perustivat pedofiilien metsästysryhmittymiä, jotka käytännössä suorittivat valtion puolesta ihmisten vakoilun, pelottelun ja jopa murhaamisen. Mielestäni esimerkiksi USA:n Trumppia kannattavan äärioikeiston ”Qanon”  salaliittoteoria maailmaa hallitsevista liberaaleista satanistipedofiileista, toimii samalla tavalla. Ei ole tietoa, onko koko salaliiton ympärille muodostunut liike Venäjän vaikuttamisyrityksen tulos vai spontaanisti, samoista mielikuvista syntynyt liike. Suomessa taas äärioikeistolainen järjestö Soldiers of Odin on uhannut suorittaa kaupungeissa ”pedofiilien metsästystä”.

Mielenkiintoista onkin, että Gessen viittaa samoihin vasemmistolaisiin kirjoihin tai teorioihin, joista olen lukenut, kuten Erich Frommin ”Pako vapaudesta” (1941) ja Maurice Brintonin ”The Bolsheviks and Workers’ Control 1917-1921” (1972). Jälkimmäistä Gessen ei suoraan referoi, mutta hän esittää saman näkemyksen, jonka mukaan Neuvostoliitto kehittyi totalitaristiseksi, koska sen virkamiehistö koostui keisarillisen Venäjän porvarillisista ammattivirkamiehistä. Brintonin ja Gessenin mukaan tämä porvarivirkamiesten elitistinen asenne työläisiin, yhdistettynä Leninin nopean teollistumisen suunnitelmaan, mahdollisti sen, että Neuvostoliitossa kansalaisia alettiin pitää koneiston osina, eikä itsenäisinä toimijoina.

Kirjailija kuitenkin kritisoi totalitarismiteorioita, suunnilleen samoista syistä kuin arvioimassani Robert O. Paxtonin ”The Anatomy of Fascism” (2004) kirjassa. Esimerkiksi Gessen toteaa, että Neuvostoliitto ei ollut aina totalitaristinen, vaan ainoastaan sen alkuvuosissa, tarkoittaen, että totalitarismi on tietty historiallinen vaihe, jonka jälkeen kuri höllentyy. Tällöin Neuvostoliitto vaikuttaakin olevan vain hieman murhanhimoisempi hirmuvalta kuin Etelä-Amerikan oikeistodiktatuurit.

Imperialismin pahuus

Samalla Gessen päättyykin käyttämään etuoikeusteoriaa kritisoidakseen Neuvostoliittoa rasistiseksi imperiumiksi, mikä on minusta pikkasen ironista. Tässä kirjassa päädytään samoihin johtopäätöksiin kuin monet jälkikolonialistiset teoreetikot ovat päättyneet länsimaisista suurvalloista. Kirjailijan mukaan nyky-Venäjässä ei käsitelty loppuun Neuvostoliiton hirmuteot, koska pelättiin sen pilaavan ihmisten kansallistunnetta. Samaa on länsimaissakin tapahtunut, paitsi että meillä sentään ihmisillä on vapaus itsenäisesti käsitellä kolonialismin ja imperialismin rikokset, vaikka valtio tai valtamedia eivät.

Tässä kirjassa päädytäänkin samaan johtopäätökseen, jonka olen monesti esittänyt äärioikeistosta: Jos unohdetaan oman maan ihmisoikeusrikokset, on helppo alkaa luulemaan, että oma maa on jotenkin moraalisempi ja eettisempi kuin muut, ja näin päättyä kannattamaan ”alempien kansojen” alistamista uudelleen. Äärioikeisto perustuu tähän historian pimittämiseen, ja Putinin hallinto on tekemässä samaa. Gessen valittaakin, että Venäjässä Stalin on ollut ”suurten venäläisten” rankingin kärjessä jo monta vuotta.

Ei olekaan mikään ihme, että Venäjässä kehittyi samankaltainen uusfasismi kuin länsimaissa. Gessen käsitteleekin paljon Aleksandr Duginia ja tämän maailmanlaajuista äärioikeistolaista verkostoa, joka ulottuu niin Front Nationalin radikaalisiivestä, Yhdysvaltojen Alt-rightiin ja suomalaisiin äärioikeistolaisiin ryhmittymin. Vaikka tiesin Duginin olevan eräänlainen Putinin sekopäinen hovifilosofi, en tiennytkään, että jätkä on täysvaltainen fasisti, joka veti inspiraatiota natsifilosofeista, enkä että jäbä perusti ”kansallisen bolsevismi” ideologian ja puolueen. Jälkimmäinen on juuri sitä, miltä se kuulostaa.

Harmikseni kirjailija ei referoi Timothy Snyderia, joka teoksessaan ”Tappotanner: Eurooppa Hitlerin ja Stalinin välissä.” (2010) esitti, että Neuvostoliitto noudatti ajan hengen mukaan kolonialismia, mutta sen sijaan, että se vain alisti jonkun toisen maan kansan orjuuteen ja kansanmurhaan, se kolonisoikin itsensä. Gessen melkein päättyy samaan johtopäätökseen, kun hän kertoo, että Neuvostoliiton hirmutekojen käsitteleminen on vaikeaa, koska syyllinen ei olekaan jokin vieras suurvalta, vaan venäläiset itse.

Gessen esimerkiksi esittää, että nyky-Venäjä on ajautumassa totalitarismiin, koska kaikkia Neuvostoliiton rakenteita ja ajattelutapoja ei tuhottu, vaan ne jatkavat elämäänsä, aiheuttaen nykyisen ikävän kehityksen. Nyky-Venäjä kärsiikin samoista ongelmista kuin monet entiset siirtokunnat, joissa myöskin ei kyetty häivyttämään eurooppalaisten imperialistien luomia rakenteita ja ajattelutapoja, pitäen maat yhä epätasa-arvoisina ja epädemokraattisina.

Ongelmia

Kirjan suurin ongelma on sen keskittyminen tiettyjen ihmisten kokemusmaailmaan, mikä hieman häivyttää teoksen objektiivisuutta. Toinen ongelma on kirjan selkeä Yhdysvallat-myönteisyys. Gessen esittää venäläisten nationalistien USA-vastaisuuden harhaisena pelkona, joka ei perustu mihinkään. USA ihan oikeasti yrittää ylläpitää sotilaallista ja taloudellista maailmanlaajuista hegemoniaa.  Esimerkiksi maa vaikutti Venäjän ensimmäisiin presidenttivaaleihin, jotta Boris Yeltsen voittaisi ne. En kyllä epäile yhtään, etteikö venäläiset nationalistit olisi juuri niin sekopäisiä äärikonservatiivisia fasisteja, kuin tässä kirjassa esitetään, mutta kaipasin enemmän objektiivisuutta aiheesta. Samalla tässä hieman liioitellaan Putinin kaikkivoipaisuuden kanssa, esittäen esimerkiksi, että jopa Moskovaa ollaan rakentamassa sellaiseen muotoon, että ihmisten henkinen hallitseminen olisi helpompaa.

Yhteenveto

Masha Gessenin ”Venäjä vailla tulevaisuutta. Totalitarismin paluu” on puutteista huolimatta loistava kirja Putinin hallitsemasta Venäjästä ja sen aiheuttamasta globaalista vaarasta. Tärkeämpänä kuitenkin pidän kirjan teoreettisesta osiosta, jossa analysoidaan aika objektiivisesti totalitaristista kehitystä, joka päättyy siihen johtopäätökseen, että kaikki ideologiat voivat kehittyä totalitaristisiksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Gessenin referoi totalitaristinen teoriaa ”uudesta ihmisestä”, joka on niin yleisluonteinen, että voitaisiin argumentoida nykyisen uusliberalistinen ideologia sisältävän totalitaristisia piirteitä. Gessenin mukaan totalitarismi pyrkii luomaan uuteen järjestelmään sopeutuvan ihmisen, eristämällä tämän lähiyhteisöstään, koska yksinäinen ja vieraantunut ihminen on valmiimpi alistumaan vapaehtoisesti johtohahmon tahdolle. Uusliberalismissa diktaattorin sijaan alistutaankin valtion byrokraattisille aktivointitoimenpiteille ja suuryritysten tuotantotarpeille.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kommunismi ja anarkismi, Kulttuuri, Politiikka ja yhteiskunta, Rasismin ja äärioikeistolaisuus

Nojatuolifasistien kaikukammio

Timo Hännikäisen toimittama ”Sarastus. Kirja 1” on äärioikeistolaisen Sarastus-lehden artikkelikokoelma.

1

Kun sain tietää, että Suomen sisun propagandalehdestä koottiin yksiin kansiin ”keskeisemmät” kirjoitukset, niin tietenkin laiton lukulistalle!

Kuitenkin jotkut väittävät, että Suomen sisu ei ole äärioikeistolainen, vaan liberaali järjestö ja, että Sarastus-lehti ei liity mitenkään Suomen sisuun. Jos ei liity, se pitäisi kertoa Suomen sisun virallisen nettisivun ylläpitäjälle, jonka ylläpitämässä SS:n nettisivussa mainostetaan tätä kirjaa. Voitaisiin myöskin kysyä, miksi lehti on SS:n nettisivun kestolinkeissä tai miksi Suomen sisun virallisissa tilaisuuksissa tätäkin kirjaa myydään? Varmasti selitykset tulevat olemaan yhtä fantastisia kuin persupolitiikkojen ilmestyminen yhteiskuvassa PVL-natsien kanssa.

Suomen sisu

Perrussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen vahingossa joutui samaan kuvaan kuin fasistiset kirjat

Mutta itse kirjaan. Heti ensimmäisessä sivussa todetaan, että lehden linja on ”traditionalistinen” koska kirjoittajilla on varioivia mielipiteitä. Kirjoittajia yhdistää vastavalistus, joka Hännikkäisen mukaan määritellään eurooppalaista perinnettä vaalivana ja Ranskan vallankumouksessa syntyneitä uudistuksia vastustavana liikkeenä. Eli Sarastuksen kirjoittajat edustavat ihmiskunnan pimeimpiä voimia.

Sitten kerrotaan mihin muihin poliittisiin ideoihin sarastus pitäisi rinnastaa, jotta saisi käsityksen lehden aatteellisesta miljööstä? Yksi mainituista aatteellisista perustoista on AKS, eli 30-luvun hyvin tunnettu fasistinen järjestö. Nykyisiä aateveljiä ovat amerikkalaiset, uusnatsijohtaja Richard Spencer ja säälittävä rasistinen miesasiamies Jack Donovan. Koska en kannata poliittista korrektiutta, niin arvioin varovaisesti, että Sarastus on fasistinen ja sen kirjoittajat fasisteja.

Yksi kirjailijoista luonnehditaan, jopa suoraan ”Maolaisdemokraattiseksi suomalaiseksi fasistiksi”. Nauroin ääneen. Mieleeni tulivat Stewart Homen romaanien kuvaamat ääriliikkeen edustajat, joilla on mitä hullumpia ideologioita. Nämä ääriliikkeitten jäsenet saarnaavat romaaneissa samaan aikaan, kun joku heidän kannattajistaan imee näitten slabaa silkasta ihailusta. Kannattaa muuten lukea Stewart Homen kirjat. Niistä saa samat tiedot, kuin tästä kirjasta, mutta paljon viihdyttävämmin, koska kirjan lopussa natsin leukaluut murtuvat miellyttävässä rätinässä, Big Ben romahtaa mellakassa Thames-jokeen ja miljoonien puntien arvoisia taide-esineitä palaa tuhkaksi Tate-museossa.

Mutta on virhe luulla, että kirjailijat myöntävät olevansa kaikesta edellä mainitusta huolimatta fasisteja, äärioikeistolaisia tai natseja. Sen sijaan kirjailijat kirjoittavat sarkastisesti, miten heidän ideoidaan ”leimataan fasisteiksi”. Eikö mies enää voi kannattaa valkoista etnovaltiota, jonka hallitus on oikeistodiktatuuri, ilman että heti tätä leimataan fasistiksi! Voi ei!

Eli tässä on yksi kategorinen ero äärivasemmiston kanssa. Kommunisti ja anarkistit tulevat aina sanomaan suoraan, että ovat kommunisteja. Fasistit taas tietävät, että he ovat rasistisia hyypiöitä, joten on keksittävä kaikenlaisia eufemismeja, joilla peitetään muuten aika ilmiselvästä fasistisia ideoita.

Kun aloin lukea varinaisia artikkeleita, odotin suuria. Olihan tämä suomalaisen äärioikeiston intellektuaalista kärkeä, eikä minkään elämänkouluskinien töherryksiä. Sen sijaan nämä tekstit ovat nojatuolifasistien hienostuneita mietintöjä. Eli tekstien pitäisi olla älyllisesti haastavia, kenties joutuisin tutkimaan väitteitä ja miettimään omia positioitani tarkasti. Kenties ilahtuisin ja tajuaisin olevani väärässä. Mutta jälleen äärioikeisto petti minut! Artikkelit ovat suurimmaksi osaksi toki taitavasti kirjoitettuja, oikein akateemisia sivistyssanoja käytetään ja teksti etenee johdonmukaisesti, mutta ydinväitteet ovat melkein samat, mitä 30-luvun natsit käyttivät. Kaikki tekstit yrittävät välttää ilmiselvää rasismia, mutta aika kömpelösti, koska kaikki kirjoittajat alkoivat sillä alkuoletuksella, että olet rasisti, joka epäilee, että juutalaiset, muslimit ja muut etniset vähemmistöt ovat osa suurempaa salajuonta. Tällaiset väitteet on kumottu jo tuhansia kertoja. Eli ei näillä hepuilla ole paljon mielikuvitusta.

Yleensä äärioikeistolla on suuria vaikeuksia kirjoittaa edes yksinkertaisia lauseita kunnolla, joten on tämä jo jokin saavutus. Varmasti suomalaisen koulutusjärjestelmän tulosta. Mutta, mitä tulee kirjan väitteisiin, niin ne ovat niin kliseista natsi-propagandaa, että huokaisin. Gramaattisen selkeyden lisäksi annan plussaa siitä, että kirjailijat onnistuivat esittelemään natsi-propagandaa ilman, että Hitler tai kansallissosialismi mainitaan ylistävin sävyin. Se oli varmasti kirjoittajille suuri ponnistelu, mutta hyvä pojat, te onnistuitte!

Suurin ongelma tässä kirjassa on se, että se on suunnattu selvästi Suomen sisun jäsenille, eikä ulkopuolisille. Tätä kirjaa myydään ainoastaan Kiuas-kustannuksen nettisivujen sähköpostiosoitteen kautta. Eli kirjaa ei saa ostettua mistään muusta paikasta, kuin pyytämällä sähköpostiviestillä joltain hörhöltä. Kirja ei siis ole suunnattu ulkopuolisille, joita pitäisi yrittää vakuuttaa, vaan pienelle fasistien runkkausringille.

Tässä kirjassa on pakollinen artikkeli, jossa avoimesti oletetaan, että kaikki muslimit ovat terroristeja, joita pitäisi ”ihailla” koska heillä on ”selkeä rotutietoisuus”. Tämä on tyypillinen äärioikeistolainen projektio, jossa oletetaan muitten kansojen olevan jotenkin yhtenäisempiä kuin oma.

Mielenkiintoisin artikkeli oli kuitenkin talouspoliittinen. Äärioikeistolla ei ole selkeää talouspoliittista linjaa, koska se ei kiinnosta heitä. Tässä oli kuitenkin yritetty perustella, miksi vapaa markkinatalous toimii parhaiten, kun ”demokraattiset instituutiot on lakkautettu”. Kirjailijan mukaan yritykset eivät voi saada maksimaalista voittoa, jos kansa saa vapauden äänestää uusista veroista tai yritystoimintaa rajoittavista laista. Tämän vuoksi olisi Suomen kansantalouden parhaaksi, että oikeistodiktatuuri pantaisiin pystyyn. Sitten ihmetellään, miksi äärioikeistossa on ”oikeisto” liite. Varmaan tällaisen ulostulojen takia.

Kuitenkin koska tämä on esseekokoelma, jossa ”ei olla yksimielisiä” niin seuraava kirjoittaja lausuu, että nykyinen kapitalismi on ”liian hallitsematon” ja ehdottaakin, että luovuttaisimme kokonaan kulutuskulttuurista. Tämän kirjoittajan mukaan kapitalismi tuhoaa perinteiset arvot ja kulttuurit, joten sen vuoksi kapitalismia on rajoitettava. Kirjoittaja on oikeassa, että kapitalismi tuhoaa perinteisiä arvoja ja olenkin ihmetellyt, miksi niin moni konservatiivi kannattaa sitä? Viimein joku oikeistokonservatiivi tajusi, että hän ampuu omaan jalkaan! Mutta kuitenkin kapitalismi, jossa ei ole kulutuskulttuuria on lähes mahdottomuus. Kapitalismi perustuu kulutukseen, jossa ennen pitkään ainoa tapa saada tuote erottautumaan muista on luoda siitä brändi. Ajan kuluessa tästä brändistä muodostuu  ”identiteetti”, joka lopulta haastaa perinteiset identiteetit tai sitten se sekoituu niihin. Eli tämän ja edellisen kirjailijan näkemykset eivät eroa käytännössä, koska molemmat loppujen lopuksi kannattavat totalitarismia.

Muut artikkelit ovat sitten kunnon natsikamaa. Eli yritetään perustella Solzhenitsyn ja muitten kautta, että oikeastaan kaikki kommunistit ovat juutalaisia, joitten juoneen kuuluu valkoisen rodun alistaminen ja hävittäminen. Koska tämä on fasistien teos, niin pakollinen ”holokausti on liioteltu ja miksi edes murehdimme siitä?” on upotettu tähän kirjaan. Näitten lisäksi on sellaisia älyn väläyksiä kuin artikkeli valkoisen rodun ylemmyydestä ja miksi rotuerottelu on paras tapa ehkäistä ”valkoinen kansanmurha”.

Artikkeleitten yhdistävä teema on Oswald Spenglerin ja Julius Evolan filosofioista muodostunut kulttuuripessimistinen maailmankuva, jonka mukaan länsimainen sivilisaatio on romahtamassa modernisaation myötä. Kirjoittajat valittavat, että yhtenäiskulttuuri on hajoamassa ja ihmiset ovat teollisen työn takia vieraantuneet toisistaan. Aito yhteisöllisyys on kadonnut ja sen sijaan ihmisen sulautuvat yhteen suureksi identiteetittömäksi massaksi, joka on vain suurkapitalistien hyötykäytössä olevaa ”massaa”. Koska mikään sivilisaatio ei voi kirjoittajien mukaan toimia, ilman yhtenäiskulttuuria, niin kaikki romahtaa ja me palaamme keskiaikaan. Valitettavasti totuus on toinen, kaikki suuret sivilisaatiot ovat olleet monikulttuurisia.
Ehkä ainoa jotenkuten uskottava osio tästä ideasta on tuo kapitalismin kritiikki, koska ilman ironian häivää se on juuri jälkimarxilaisen Frankfurtin koulukunnan keskeisin teorian osa. Mutta jo 60-luvulla folkloristiikassa todettiin, että kulttuurit eivät ole pysyviä tai edes monoliittisia, joten ne joka tapauksessa tulevat muuttumaan ja sekoittumaan muitten kulttuurien kanssa. Sitten tietenkin on vähän elitistä olettaa, että kaupallinen kulttuuri ei ole kansankulttuurin heijastuma tai synnytä sellaista.

Oma suosikkini on artikkeli, jossa suoraan sanotaan, että vasemmistolaisten ”todellinen” motiivi on valkoisen rodun hävittäminen. Kyseinen kirjailija kirjoittaa todella tökerösti mitä ihmeellisempiä olkiukkoja vasemmistosta. Liberaalit sekoitetaan kommunisteihin, jolloin hän kertoo sen todella typerän salaliittoteorian siitä, että nyt EU ja oikeastaan koko maailma on kommunistien hallussa. Nämä näkymättömät kommunistit sitten suosivat maahanmuuttoa, jossa tummat kansat voivat ”valloittaa” kaikki valkoisten maat ja tappaa joka ikisen meistä sukupuuttoon lisääntymällä. Mitään viitteitä ei tarjota, koska näin asiat koetaan.

On tässä vähemmän natsimaisia artikkeleita, kuten arvio äärioikeistolaisista metallibändeistä ja miksi evolutionismi on huono ideologia. Nämä olivat aika tylsää kamaa, joka ei kiinnostanut pätkääkään. Onneksi suurin osa artikkeleista käsitteli sitä, miten valkoiset ovat oikeasti maailman syrjityin kansa ja liberaalit ovat rotupettureita.

Ehkä merkittävin ero vanhoihin natseihin ovat. Esimerkiksi artikkelit, jossa yritetään vakuuttaa muille äärioikeistolaisille, miksi Putinin ihailu on typerä ja miksi ei kannata pyytää Venäjältä apua valtaannousuun. Toinen artikkeli taas käsitteli sitä, miten ainoa tapa ylläpitää rotupuhdasta maata on erota EU:sta ja järjestettävä Suomi niin, että kaikki elävät autonomisissa kaupungeissa, jotka käyvät keskenään kauppaa. Näin saataisiin ”torjuttua” kapitalismin pahimmat haitat ja luontokin pelastuu. Niin tässä onkin luonnonsuojelulle omistettu artikkeli, jossa valitetaan, että oikeisto ei ole tarpeeksi ekologinen. Tietenkin Pentti Linkola mainitaan filosofisena ”mestarina”

Se onkin todella surullista, että ei tässä kirjassa ollut mitään uutta. Kaikki edellä mainittu jo tiesin lukuisista äärioikeistoa käsittelevistä kirjoista. Se onkin vähän huvittavaa, että moni pitää kuuluisimpia äärioikeistoa käsitteleviä teoksia epäuskottavina, koska kirjailijat ovat olleet vasemmistolaisia. Mutta tässä teoksessa on tismalleen, jopa sanasta sanaan, samat argumentit, mitä esimerkiksi Li Anderssonin ja Dan Kouvulaakson kirjoittamassa ”Äärioikeisto Suomessa” kirjassa oli esitetty kuuluvan äärioikeistolaisille. Se on paljon ihmisestä kertovaa, kun tämä mieluummin sulkee korvansa ja silmänsä äärioikeiston olemassaolosta huutamalla itselleen ”tutkija on vasemmistolainen, blä, blä blää! Natseja oli olemassa vain 30-45 välisinä vuosina, la, la, la, la!”

Niin, sanoin aiemmin, että Hitleriä ei mainita kertaakaan koko kirjassa, mutta sen sijaan tässä kerrotaan, miten oikeasti fasismi ei ole niin paha aate, koska yksi saksalainen ”elitistifasisti” kannatti antirasistista fasistivaltiota. Eli kaikki fasismin ”parhaat” puolet ilman etnistä puhdistusta! Kuvauksien perusteella mieleen tulevat ainakin Etelä-Amerikan oikeistodiktatuurit, jotka liberalisoivat talouden ja tuhosivat keskitysleireissä poliittiset vastustajat etnisestä taustasta riippumatta. Tällaista Suomen sisu haluaa Suomellekin hyvät ihmiset!

Mutta mielenkiintoisinta oli kirjan vahvistama havainto, että vaikka nämä suomalaiset uusfasistit kertovat rakastavansa Suomea ja sen kansaa, niin kaikki artikkelit keskittyvät haukkumaan suomalaisia epäyhtenäisiksi, sieluttomiksi ja moraalittomiksi. Suomalainen poliittinen järjestelmä ja kulttuuri ovat perseestä. Täällä suvaitaan ja homostellaan liikaa. Naisetkin voivat tehdä mitä huvittaa ja niin edelleen. Eli vaikka kirjan ideologia perustuu äärimmäiseen kansallismielisyyteen, niin tarkempi analyysi paljastaa, että nämä sekopäät vihaavat omaa maataan ja sen kansaa. Suomi on heille vain jokin kuva päässä, joka ei ole koskaan ollutkaan olemassa.

Vaikka tiesin jo aiemmin Suomen sisun olevan fasistinen järjestö, heidän oman historiikkinsa kautta, niin tämän kirjan jälkeen tunnen entistä enemmän itsevarmuutta kutsua Suomen sisua ja sen kannattajia oikealla nimellä, eli äärioikeistolaiseksi tai jopa uusfasistiksi. Uusi siinä mielessä, että ei ihailla Mussolinia tai Hitleriä, mutta muuten kannatetaan kaikkia heidän arvojaan. Sydäntäni lämmittää, että googlattaessa en löytänyt yhtään tavallista kirja-arviota, vaan Hommafoorumin ja muitten äärioikeistolaisten blogien keskusteluja kirjan nerokkuudesta. Eli ainoastaan muutama hörhö on tätä paskaa lukenut.

1 kommentti

Kategoria(t): Rasismin ja äärioikeistolaisuus