Avainsana-arkisto: robotit

Piikkien keisari

Mark Lawrence ”Hajoneen imperiumin” sarjan päätösosa ”Piikkien keisari” (oma suomennos) on vuonna 2013 julkaistu scifi-romaani häikäilemättömästä aatelismiehestä ydinsodan jälkeisessä maailmassa.

8

Idea    

Tarinan antisankari Jorg on voittanut häntä haastaneen sankarin ja vakiintunut valtansa useassa valtakunnassa. kuitenkin nyt maailmaa uhkaa entisestä Iso-Britanniasta tuleva epäkuolleitten armeija. Ainoa tapa voittaa tämä armeija on elvyttää hajonnut imperiumi, ja löytää kauan sitten kadonnutta esi-isien huipputeknologiaa, jolla on kyky tuhota kokonaisia kaupunkeja.     

Eletään kaukaisessa tulevaisuudessa, missä maailma tuhoutui ydinsodassa. Keskiaikaa muistuttava kulttuuri on palautunut. Ihmiset taistelevat miekoilla ja keihäillä, mutta jos osaa etsiä, kuten tarinan sankari, voi löytää tuhansia vuosia sitten hautautuneita huipputeknologisia aseita ja jopa tekoälyjä.

Edellisissä kirjoissa paljastui, että muinaisessa ydinsodassa tuhoutunut sivilisaatio oli jotenkin onnistunut avata portteja rinnakkaistodellisuuksiin ja tehdä todellisiksi ihmisten ajatukset. Tämä yhdistettynä ydinsotaan loi pelottavan maailman, jossa muinaiset robotit, zombiet, noidat ja mutanttihirviöt terrorisoivat ihmisiä. Nyt tuhansia vuosia sitten tapahtunut apokalyptinen onnettomuus uhkaa lopullisesti tuhota koko todellisuuden.     

Tämän kaiken keskellä romaanin antisankari yrittää kaikista ennustuksista huolimatta pelastaa itsensä ja perheensä keinoja kaihtamatta. Kuten edellisissä kirjoissa, tässä rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia, mutta samalla seurataan moraalittoman hahmon henkistä kasvua ja kehitystä juuri siksi, joksi hän luuli kuolleen kauan sitten.     

Hienostunutta väkivaltaa    

Vaikka graafista väkivaltaa tässä piisaa, niin kerronta on sen verran tyylikästä, ettei tässä mässäillä kidutuksilla ja muilla epämiellyttävillä ruumiin eritteillä kuten aiemmissa kirjoissa. Toki tässä on painajaismaisia väkivaltakuvauksia, mutta kirjailijan tyyli on hioutunut. Samalla runollisuus ja filosofointi ovat lisääntyneet. Tässä pohditaan, mitä on elää hyvä elämä ja miksi elää ylipäätänsä? Sinänsä plussaa kaiken zombien ja mutanttien ohella.  

Ongelmia    

Suurin ongelma oli pirstaleinen rakenne, jossa mentiin edestakaisin ajassa ja perspektiiveissä. Tarinan seuraaminen olikin pikkasen vaikeaa. Mutta onneksi rytmi pysyi tasaisena ja lopetus oli suurenmoinen.      

Yhteenveto     

Mark Lawrencen ”Emperor of Thorns” on yksi suosikkikirjasarjoistani, josta olen melkein kolmen vuoden ajan kirjoittanut. Tuntuu, että olen ainoa, joka tätä sarjaa arvostaa, enkä edes tiedä kuinka moni tätä arviota lukee. Mutta silti uskon lujasti, että ”The Broken Empire” sarja kuuluisi parhaimpiin scifi-sarjoihin, mitä on. Mutta taidan olla ainoa, kun yhtäkään sarjan kirjaa ei ole suomennettu. Kuitenkin yhdistelmä keskiaikaa, postapokalyptista scifiä ja fantasiaa on hyvin toteutettu. Samalla kirjan teema kostavasta teinistä on tässä toteutettu, mitä parhaimmalla ja tyylikkäimmällä tavalla.    

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Mitä tällä kertaa luin

Scifiä antiikin Kreikassa

Jo Waltonin ”Oikeudenmukainen kaupunki” (oma suomennoos) on vuonna 2015 julkaistu scifi-romaani aikamatkailijoista, jotka yrittävät rakentaa Platon kuvaaman täydellisen valtion.

4 

Idea   

Kirjassa seuraat, miten joukko kreikkalaisia jumalia päättävät valita joukon eri aikakausissa eläneitä ihmisiä, ja lähettää heidät antiikin Kreikan saarelle rakentamaan Platon ”oikeudenmukaista kaupunkivaltiota”. Tässä kirjassa on sellaista Jostein Gaarderin ”Sofian maailma” (1991) tunnelmaa, erityisesti kun henkilöhahmoina ovat Sokrates ja muita eri aikakausien filosofeja.  

Romaanissa ei keskitytä niinkään kala veden ulkopuolella -tyyppiseen asetelmaan, vaan mitä erilaisia filosofisia ja käytännöllisiä implikaatioita olisi Platonin valtion kehittämisessä? Kirja edellyttääkin, että olet lukenut Platonin ”Valtion”, jotta ymmärrät aivan kaikki viittaukset ja mitä tulema pitää.    

Kreikkalaista filosofiaa ja seksuaalista väkivaltaa   

Sitä luulisi, että scifi-kirja, joka käsittelee niinkin ihmeellistä konseptia, kuin kreikkalaisen filosofin visioiman valtiomallin käytännöllistä rakentelua olisi kevyt ja mielikuvituksellinen kirja. Mielikuvituksellinen ja ennalta-arvaamaton se on, mutta ei kevyt. Teoksessa käsitellään lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen aiheuttamia traumoja. Toki tässä on pohdintoja, mitä tarkoittaa olla ihminen ja omata tietoisuuden, sekä miten eritaustaiset hahmot yrittävät selittää itselleen ja muille sen faktan, että kreikkalaiset jumalat ovat oikeasti olemassa. Mutta kirjan kärki on raskaimmissa filosofisissa kysymyksissä, kuten mitä tarkoittaa vapaus?   

Ongelmia   

Tämän romaanin suurin ongelma on sen keskittyminen filosofisiin kysymyksiin. Tässä ei ollut mitään voimakkaita tunteita herättäviä kohtauksia, paitsi toki raiskaus, joka ahdisti, mutta sellaisen tunteen herättäminen ei ole kovin vaikeaa. Tylsä tämä kuitenkaan ei ole, vaan melko viihdyttävä. Tässä romaanissa puuttui suurempi emotionaalinen aalto, mikä voi johtua siitä, että tämä on sarjan ensimmäinen osa, ja kirjailija vasta rakentaa pohjaa, jolla tämä potkaisee lukijan tunteellisiin nivuksiin. Voin kyllä sanoa sen, että tässä oli täydellisin synnytyskuvaus, jota olen koskaan lukenut. Sen verran yksityiskohtainen, että pystyin melkein ymmärtämään, miltä koko projekti tuntuu. Joten pisteet siitä!   

Yhteenveto   

Jo Waltonin ”The Just City” on hyvä romaani, joka sekoittaa antiikin myyttejä, filosofiaa ja spekulatiivista tieteisfiktiota saumattomasti yhteen. Tämä on myöskin yksi aikuismaisemmista scifi-romaaneista, joita olen pitkään aikaan lukenut ja ehkä ensimmäinen romaani, jossa näen selkeämmin naisellisemman otteen tiettyihin, erityisesti naisia koskeviin teemoihin.

Jätä kommentti

Kategoria(t): filosofia, Mitä tällä kertaa luin

Pehmeät koneet – Nanoteknologia ja elämä

Richard A.L. Jonesin ”Pehmeät koneet – Nanoteknologia ja elämä” on maallikoille suunnattu tietokirja, joka pyrkii kertomaan nanoteknologiasta ja sen sovelluksista. 

25

Näin tämän kirjan Helsingin kirjamessuilla ja laiton lukulistalle, koska välillä pitää lukea luonnontieteitten teoksia, jotta toinenkin ajattelutapa pysyisi mielessä kuin vain humanistinen. Sitten tietenkin scifin fanina tiesin jonkin verran nanoteknologiasta, joten tämä on ihan kiinnostava aihe.  

Heti, kun aloin lukemaan tätä kirjaa, huomasin, miten erilainen luonnontieteellisten kirjojen kerronta, on verrattuna humanistiseen. Vaikka tämä kirja on tarkoitettu maallikoille, niin alussa piti oikein keskittyä siihen, mitä Jones oikein selittää. Viimeksi, kun luin luonnontieteellisen kirjan, niin se taisi olla viime kesällä. Tähän asti, olin vaan lukenut helvetisti kirjoja natseista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. Siinä välissä aivot näköjään alkavat tottua tietynlaiseen tekstiin. Kuitenkin nopeasti pääsin mukaan kirjaan.  

”Pehmeät koneet – Nanoteknologia ja elämä” ei kerrokkaan vain nanoteknologiasta, vaan kirjailija oli niin ystävällinen, että samalla tässä kerrataan lukion fysiikkaa ja kemiaa, jota en ole lukenut sitten lukion, joten aika moni juttu oli unohtunut. Ymmärtääkseen nanoteknologiaa, on ensin ymmärrettävä, miten eri aineet toimivat nanoskaalassa.  

Lukiessani tätä kirjaa, olin kuitenkin hieman lapsellisen pettynyt, että käytännössä nanoteknologia ei tarkoitakaan pikkuruisia metallisia robotteja, vaan enemmänkin aivottomia molekyyliseoksia, jotka on rakennettu reagoimaan ympäristöön tietyllä tavalla, joka on hyödyllinen lääketieteelle. Eli ei niin romanttisen seksikästä meininkiä, kun esimerkiksi Michael Crichtonin ”Saalistaja” romaanissa, vaan tässä kirjassa suurin osa nanoroboteista on vain keinotekoisesti koottuja proteiiniketjuja tai bakteerin kaltaisia yksinkertaisia keinotekoisesti koottuja eliöitä.  

Toki kirjan lopussa on luku omistettu metallista rakennetuista tekoälyllä varustetuista nanoroboteista, mitä scifi-kirjoissa esiintyy, mutta se on puhtaasti spekulaatiota. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ei ole vielä kyetty rakentamaan niin pieniä prosessoreja, että ne mahtuisivat proteiinimolekyylin kokoiseen kappaleeseen. Kirjailija jopa epäilee hieman tulevatko fysiikan lait vastaan? Mooren laki kahden vuoden jaksosta, jossa transistorit kutistuvat entisestään ei voi jatkua loputtomiin. Sen sijaan proteiiniketjuja tai putkiksi rullattuja hiilimolekyylejä, on jo olemassa.

Mutta Jones on niin taitava kirjailija, että hänen selostuksensa eri nanorobottien kemikaalisista ja fysikaalisista ominaisuuksista ovat todella jännittäviä. Yksi kirjan punaisista langoista onkin juuri se, että nanomittakaavassa aine reagoi eri fysiikan lailla kuin suuremmassa koossa. Tuntuu vähän tyhmältä, mutta en tiennyt tai muistanut tätä!  

Kirjailija ottaa hyvin maanläheisen esimerkin ja kertoo, että Richard Fleischerin 1966 ohjaama ”Fantastinen matka” scifi-elokuvan nanosukellusvene ei pystyisi kulkemaan verenkierrossamme olleenkaan potkureilla, koska nanomittakaavassa vesimolekyylit ovat aika raskaita limaisia klönttejä! Eli liikkuakseen verenkierrossa nanorobotin on käytettävä kokonaan erilaista liikkumistapaa kuin suuremmassa mittakaavassa. Tästä alkaakin kirjan aasinsilta, josta aletaan kertomaan, miten erilaiset virukset, bakteerit, solut ja molekyylit kulkevat ihmisen verenkierrossa.  

Eli ”Pehmeät koneet – Nanoteknologia ja elämä” ei kerro vain uudesta ja uljaasta teknologiasta, joka jo on todellisuutta joissakin aloissa, vaan se on fysiikan, kemian ja mikrobiologian kertausta. Eli todella monipuolinen ja hauska kirja, kun kirjailija on ujuttanut kaikenlaisia nörttivitsejä ja henkilökohtaisia anekdootteja, jotta lukeminen ei menisi hirveäksi akateemiseksi selostukseksi.  

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kovat tieteet